Olen havainnut että työpaikalla istuvat homealtistuneet jaksavat pitää lakisääteisen ruokataukonsa oireistaan huolimatta. Mikä on hyvä,sillä ruokailu virkistää ja auttaa jaksamaan iltapäivän taas tänne kirjoitellessa.
Hienoja työpaikkoja,saa palkan,ehtii koko päivän valittaa vaivojaan täällä,työt siis eivät voi olla kovinkaan vaativia.
Onnea valitsemallenne vaihtoehdolle.
Toiset valitsevat terveytensä.
Hienoja työpaikkoja,saa palkan,ehtii koko päivän valittaa vaivojaan täällä,työt siis eivät voi olla kovinkaan vaativia.
Onnea valitsemallenne vaihtoehdolle.
Toiset valitsevat terveytensä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
koska voin niin huonosti (alveoliitin oireisiin kuuluu ruokahaluttomuus) etten voi lainkaan syödä, jos olen työpaikalla. Kotona onneksi ruoka maistuu vähän paremmin.
työpäivän lopussa huomaa, että pitäiskö noi eväät syödä, että pääsis kotiin ;)
Minä en saanut ihan itse valita. Kukaan ei kysynyt lupaa, saisiko antaa homesairauksia minulle. En olisi ottanut niitä.
Omasta valinnasta ei ole kyse.
Minulla ei ole ruokatuntiakaan työnantajan piikkiin. Olen työkyvytön. No lähden tästä taas niillä viimeisillä voimillani auttelemaan vielä huonompikuntoista 80 v äitiäni. Syömme ja nukumme sitten taas päiväunet keskellä päivää.
Nuo eilen aloittamani kaksi antibioottikuuriakin väsyttävät. Sitäkään ei kukaan kysynyt, haluaisikon taas tulla kipeäksi ja syödä antibiootteja.
Onneksi sinulta kysyttiin ja valitsit terveyden. Olet todella onnekas.
Yritähän pysyä sillä valitsemallasi terveyden tiellä. On se hienoa, että sait valita ihan itse.
Valitse myös homeeton koti ja homeeton työpaikka, ettei vain sinulle tulisi tämä itsestä riippumaton ja erittäin ikäviä oireita ja sairauksia aiheuttava homesairaus/homesairaudet. Saatat vielä sairastua itsekin joskus, vaikka nyt ilkut ja keuhuskelet terveydelläsi.
"Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää !"
Hilkka-Liisa kirjoittaa muistin virkistämiseksi minne oli lähdössä:
"No lähden tästä taas niillä viimeisillä voimillani auttelemaan vielä huonompikuntoista 80 v äitiäni."
Surkuhupaisaa vaiko hupaisaa!
annat? Se on meinaan ääri naurettava! Eikö SULLA ole parempaa tehtävää kuin häiriköidä tällä palstalla. Missä se sun valitsema TERVE elämä on? Palstankiusaajan elämä ei nyt kovin houkuttelevalta näytä! Naurettava se sun terve elämä kyllä näyttää!
onko se surkuhupaisaa vai hupaisaa.
Onnea valitsemallesi tielle!
Tuo häirikkö ei kyllä ole osannut valita ihan itse tuota mielenterveyspuolta oikein.
Aletaanko neuvomaan häntä tekemään parempia valintoja.
Ehkä hän ei ole homesairas, vaan sairaus on siellä puolella, mitä itse ei huomaakaan, mutta läheiset ja täällä toiset palstalaiset huomaavat.
Kaikkiin "tuollaisiin sairauksiin" ei auta edes terapia ja lääkityskään. Ihan sairaat sitäpaitsi jättävät lääkkeensäkin ottamatta. Sitten he näköjään tulevat häiriköimään nettiin.
Meille onneksi suurimmalle osalle homesairaista auttaa astmalääkkeet ja välillä kortisoni ja antibioottikuurit.
Olkoon tuo häirikkö vain täällä meidän hupulaisenamme. Me olemme niin ihania, että hän viihtyy täällä. Välillä jo naurattaakin.
Nauru pidetää ikää. Ehkä häirikön tavoite onkin naurattaa meitä ja pidentää ikäämme. Onhan hän kirjoittanutkin tänne nimimerkillä "Heh-Heh-Heh".
Terveisin Hilkka
henkisesti sairaan höpinöitä, ei taida olla muuta iloa elämässä, kun roikkua täällä riitaa haastamassa.
Havaintosi perusteella kertoisitko kuinka monta prosenttia lakisääteisellä ruokatauollaan istuvista on tänä päivänä homeallergikkoja?
Minäkin homeallergikko istuin aikoinani "lakisääteisellä" ruokatauolla ravintolassa, joka sekin oli homeravintola. Sain myöhemmin tietää, että koko hotellin sisäilma oli ns. kosteusvasuriomikrobien saastuttamaa ja jopa sairastuttanut työntekijöitä dg:lla ammattiastma. No tosin mittavat peruskorjauksetkin tehtiin myöhemmin.
Pitäisikö minun sinun mielestäsi käydä homeallergikkona testaamassa onko korjaus onnistunut, eli sisäilma ei ole terveysriski herkille homeallergikoille?
täytyy olla. Myös lapset kiljuvat ja tekevät pahaa jos eivät saa koskaan rakkauta ja huolenpitoa. Kenelläkään ei ole aikaa kuunnella, eikä kukaan välitä.
Pakko ajatella, miten hirveää on häirikön elämä! Enpä vaihtaisi elämääni häirikön TERVEESEEN elämään. Tervettähän tuo elämä ei ole nähnytkään.
Yksinäisyys on ehkä vielä kamalampi sairaus kuin homeet. Siitä ei näemmä ole edes mahdollista toipua.
Yksinäisyyden ja hiljaisuuden harjoittelu on ollut minulle todella vaikeaa, koska olen pienestä pitäen ollut ihmisten ympäröimänä.
Myös työni oli vuorovaikutusta erilaisten ihmisten ja ihmiskohtaloiden kanssa.
Työstä irtautumiseni prosessi kesti minulla kolmisen vuotta. Tottumussyistä työpaikan menetyksen jälkeenjättämän yksinäisyyden poistajaksi ei riittänyt perhe, omaiset eikä ystävät. Eräs yht`äkkisesti työkyvyttömäksi joutunut valisti minua alkuvaiheessa, että hänellä kesti parisen vuotta toipua työyhteisön menetyksestä.
No alan pikkuhiljaa oivaltamaan, noin buddhalaisittain sanottuna, täyteyden tyhjyyden ja tyhjyyden täyteyden. En ole sitä vieläkään täysin sisäistänyt, vaikka itämaiseen filosofiaan olin perehtynyt jo ennen sairastumistani.
No oppia ikä kaikki, kuten sanotaan.
Täyteyden tyhjyys ja tyhjyyden täyteys.
Yksinäisyys, mitä se on oikeastaan.
Ihminen voi olla yksinäinen vaikka ympärillä olisin työkaverit tai perhe tai puoliso.
Yksinäisyyden sietäminen,hyväksyminen vaatii paljon itsetutkiskelua.
Monet eivät siihen vaivaudu,he haalivat heti uuden partnerin tai tyhjänpäiväisiäkin ystäviä.
Ja vain siksi että peittävät sillä yksinäisyyden käsittelemättömän tunteen. Ja siltikään se ei poistu.
Yksinäisyyttä tuntee tälläkin hetkellä moni aviossa elävä,kokouksessa istuva,kotona sairastava,autoa ajava,bussia odottava jne.
Ei se ole häpee!
tällä meidän häiriköllämme. Miten voisimme auttaa häntä?
Kaikkein vaikeinta on auttaa juuri tälläistä häirikköä, vaikka hän apua käytöksellään hakeekin. Mutta miten auttaa häntä? Palstalaiset ovat vastailleet viikkoja, kuukausia hänelle miten milloinkin, mutta mitään muutosta ei häirikön käytökseen tule. Hänellä on voimakasta patoutunutta vihaa lähinnä naispuolisiin, keski-ikäisinä pitämiinsä homesairaisiin. Heitä kaikkia häirikkö pitää uhkana itselleen. Miksi? Millainen suhde häiriköllä on perheeseensä, onko hän tosiaan yksinäinen ja katkera ja vain löytänyt tiensä tälle palstalle. Hän ilmoittaa olevansa, vastoin kaikkia kirjoituksiaan, täysin terve henkilö. Miten auttaa noin vaikeassa tilanteessa olevaa henkilöä ja miten vaarallinen hän on, jos hän saa tietää palstalaisten henkilöllisyyksiä, osoitteita yms. Onko häirikkö todellinen uhka kirjoittajille, jotka pitävät häntä lähinnä rassukkana. Ehkä?
Havaintosi perusteella kertoisitko kuinka monta prosenttia lakisääteisellä ruokatauollaan istuvista työntekijöistä on homeallergikkoja?
Minäkin homeallergikko istuin aikoinani "lakisääteisellä" ruokatauolla ravintolassa, joka oli homeravintola. Sain myöhemmin tietää, että koko hotellin sisäilma oli ns. kosteusvasuriomikrobien saastuttamaa ja jopa sairastuttanut työntekijöitä dg:lla ammattiastma. No tosin mittavat peruskorjauksetkin tehtiin myöhemmin.
Pitäisikö minun sinun mielestäsi käydä homeallergikkona testaamassa onko korjaus onnistunut, eli sisäilma ei ole terveysriski herkille homeallergikoille?
Jostain syystä tieska tilttaa jälleen kerran. Tekstin esiinkaivamisessa on viiveitä kuin myös tekstin lähettämisen suhteen ongelmia. Tulee teksti: "Sivua ei voi näyttää" ????
Sattuiko tulemaan mieleen, että eräät ovat sairaslomalla. Ja siten vapaat kirjoittelemaan netissä niin paljon kuin sormet antaa myöden.
hih