Olen 19v naikkonen ja sairastanut rajua bulimiaa nyt neljättä vuotta. Viime viikolla pitkän harkinnan jälkeen yritin hakea apua, HALUAN PARANTUA. en jaksa tätä enää. koko ajan väsyttää, voisin nukkua varmaan 20h/vrk.. koulussa nukun ja sitäkään en jaksa enää käydä. suonta vetää niin että jalka taipuu perseeseen asti eikä sitä saa suoraksi edes rautakangella! lihakset kramppaa, sydän tykyttää, pulssi vetelee ihan omiaan.. kuolen tähän jos en nyt saa sitä apua, yritin ensin itse päästä tästä eroon. mutta pakko nyt myöntää että se on mahdotonta, pakko nöyrtyä.. Eipä siinä!
viime viikolla kävelin psykiatrian päivystykseen, olin ihan rikki ja pelkäsin ihan sikana. häpeä tässä ollut se suurin kynnys.. Täti otti sitten vastaan, mies ja nais hoitajan kera. kyselivät tietenkin hirveästi kaikkea ja minä häpeissäni ja itkuisena kerroin. tämä mies katsoi minua koko ajan epäuskoinen naurunvirne naamalla ja heitteli kommentteja että "no onko tuossa nyt mittään järkiä! miksi sää oikein teet niin?" -no koska olen sairas.. "ai oot SAIRAS! :D no mikset sää lopeta sitä, HANKI VAIKKA JOKU HARRASTUS!" niimpä niin.. Eihän sitä nyt alkoholistillekkaan voi sanoa että mikset vaan lopeta!? tai hanki joku harrastus niin ei tarvi juoda! pikkusen loukkaannuin..
inhottava yrittää puhua ihmiselle joka ei ole asiantuntija. tuntuu että jäin ihan tyhjän päälle. tietääkö kukaan mitä kautta täältä oulusta voisi löytää ASIANTUNTEVAA apua? bulimiani on sitä luokkaa että ei varmasti millään satunnaisilla terapia käynneillä parane.. osastohoito olis varmaan paras.. mutta en tiedä haluanko samalle suljetulle osastolle skitsofeniaa sairastavien kanssa jos hoitohenkilökuntakin tämän kyseisen miehen kaltaisia.. kurjaa kun täällä ei ole hoitopaikkoja syömishäiriöisille.. osaako joku auttaa minua?
viime viikolla kävelin psykiatrian päivystykseen, olin ihan rikki ja pelkäsin ihan sikana. häpeä tässä ollut se suurin kynnys.. Täti otti sitten vastaan, mies ja nais hoitajan kera. kyselivät tietenkin hirveästi kaikkea ja minä häpeissäni ja itkuisena kerroin. tämä mies katsoi minua koko ajan epäuskoinen naurunvirne naamalla ja heitteli kommentteja että "no onko tuossa nyt mittään järkiä! miksi sää oikein teet niin?" -no koska olen sairas.. "ai oot SAIRAS! :D no mikset sää lopeta sitä, HANKI VAIKKA JOKU HARRASTUS!" niimpä niin.. Eihän sitä nyt alkoholistillekkaan voi sanoa että mikset vaan lopeta!? tai hanki joku harrastus niin ei tarvi juoda! pikkusen loukkaannuin..
inhottava yrittää puhua ihmiselle joka ei ole asiantuntija. tuntuu että jäin ihan tyhjän päälle. tietääkö kukaan mitä kautta täältä oulusta voisi löytää ASIANTUNTEVAA apua? bulimiani on sitä luokkaa että ei varmasti millään satunnaisilla terapia käynneillä parane.. osastohoito olis varmaan paras.. mutta en tiedä haluanko samalle suljetulle osastolle skitsofeniaa sairastavien kanssa jos hoitohenkilökuntakin tämän kyseisen miehen kaltaisia.. kurjaa kun täällä ei ole hoitopaikkoja syömishäiriöisille.. osaako joku auttaa minua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo juuri on todella ikävää. Juuri kun olet saanut vaivalla kasattua rohkeutta ja hakeuduttua hoitoon, niin sinua ei oteta vakavasti tai sairauttasi vähätellään. Kyllä hoitokäytännöissä olisi vielä paljon parantamisen varaa.
Harmi kyllä itselläni ei ole mitään tietoa, mikä paikka sielläpäin olisi hyvä.
Jätä toi käynti omaan arvoonsa ja koita unohtaa.
En tiedä onko paikkakunnallasi mitään tapahtumia. Jospa heität kysymyksen syömishäiriöliiton keskustelupalstalle. http://www.syomishairioistentuki.fi/
tosi kaameeta,asiantuntematon henkilö joka ei tajua mitään on sattunut kohdallesi...ei ammattiin sopiva! kontinkankaan tiloissa on lasten ja nuorten psykiatrinen osasto jossa tietääkseni keskitetty pohjoisen syömishäiriö jutut...ainaki anorektikoita on!! jos sulla paha bulimia niin saatat saada apua sieltä...mene ihmeessä,elä ota itseesi sen miehen kommentteja vaan hae uudelleen apua!!!
jäi huomaamatta tuo 19vee... :( et taida enää päästä sille osastolle,mut soita vaikka ja kysy mihin jatkaa
olen sairastanut bulimiaa nyt kuusi vuotta. vaikka ei se olekkaa ollut säännöllistä, alkuvuosina saattoi olla puolen vuoden taukojakin. Olen 16 vuotias nyt. Seittemännellä luokalla menin psykiatrille masennuksen takia. Mukamas jotain itsetuhoisia ajatuksia, vaikka ei varsinaisesti ollut. Masennusta kyllä oli. Jooo, suurinpiirtein seiskalla alkoi bulimian valtakausi, ja se paheni, ja nyt se on pahimmillaan. Ku meen syömään, ni aattelen aina et nyt otan vaan yhen ruisleivän, paljon kuituja, tomaattia ja kurkkua päälle..iiihanan terveellinen. Pöydässä näkyy pizzaa, lihapiirakoita, jotai hyvää vaaleaa leipää tai ihan mitä vain, jota mielellää laittaisi suuhunsa. Se siitä sitte. Päivittäin käyn oksentamassa n. kerran, joskus kaksi. Ja sitte syksyn alussa hain apua. Soitin ensin nuorten puhelimeen, ja juttelin, ja ne sai mulle rohkeutta halkee apua terkkarilta..eli sinne siis. Käyn terkkarilla säännöllisesti punnituksissa ja juttelemassa. ALoitin myös psykiatrin jälleen, ja mulle onkin jo varattuna ravitsemisterapeutille aika, ja lääkärille. Masennuslääkkeet ovat "ainoa" oikeasti vaikuttava keino bulimiaan.En oo huomannu ainakaan noita pelottavia vaikutuksia mitä sulle on tullu..sydämmen lyönnit nopeet jne. et pääse ikinä eroo, ja kuolet jos et mee hakee apua.Soita vaikka ensin nuorten puhelimeen, sekin oli aluks vaikeeta, mutta toivottavasti minä oon menossa parempaa elämää kohti.tsemppiä sulle.
Kyllä osaa olla ammattitaidotonta porukkaa suomen lääkärit. Herranjestas että nousi oikee karvat pystyyn kun luin tota sun tekstiä. Raivostuttaa sun puolesta..
Itsekkin olen hoitoon hakeutumista harkinnut mutta oon ajatellut saavani jotain vastaavaa kommenttia niskaan. Sun pitäis tehdä reklamaatio tuosta kyseisestä lääkäristä, kunpa se sais monoo perseeseen!