Synnytys meni täysin persiilleen. Ilokaasua tolkuttomasta. Aina kun otti maskin pois niin se piti laittaa heti takaisin kätilön komentaessa. Helpottaa kuulemma.
Kaasussa 50/50 % suhteessa ilokaasua ja lääkehappea. Liiallinen annostus johti huonoon ja pyörryttävään oloon sekä happivajaukseen ensin minulla ja sitten myös vauvalla.
Kun lääkäri sitten kiireiltään ehti niin tökkäsi sitten epiduraalin. Välittömästi tämän jälkeen kätilö kurkkasi jalkoväliin ja totesi, että kohdunsuu on täysin auki. Asioiden näin ollen ei olisi enää missään tapauksessa saanut antaa epiduraalia vaikka se olikin joitakin tunteja sitten tilattu, koska synnytys saattaa keskeytyä tai pitkittyä yms.
Ai mitenkö lapselle kävi. Kärsi hapenpuutteesta. Oli huonon värinen ja aivan eleton syntyessään. Jäi henkiin, mutta on ns. aivoistaan vammainen eli kehitysvammainen mitä aivotoimintaan tulee.
Saman sairaalan synnytyslääkäri on kyllä ollut lakituvassa erään toisen tapauksen vuoksi selvittelemässä miksi jo ennalta suunnitellun sektion sijaan todella suurikokoista vauvaa lähdittiin synnyttämään normaaliin tapaan alakautta.
No yrittihän se sitä aikansa imukupilla kiskoa, mutta jumissa oli ja hätäsektioon meni se mamma. Myöhäistä oli. Lapsi oli todella vaikeasti kehitysvammainen syntyessään niin ikään happenpuutteen vuoksi.
Tekevälle sattuu, mutta paha tosta on omassa tapauksessani lohtua repiä.
Itsestäänkin voi tulla aivovammainen, kun lyö päänsä vaikka jäätikköön tai kolarissa tarpeeksi pahasti. Mutta kyllähän tänne maailmaan mahtuu kaikenlaista viheltäjää, joten eiköhän tuo oma mukulakin paikkansa vielä täältä löydä.
Synnytyslääkäriä siitä ei tosin taida tulla, koska on kuulemma vauriot sen verran pahoja ettei nalli paljon napsaisi lääkkiksen pääsykokeessa.
Viettäköön sitten vaikka Kelan maksamaa lomaa loppuelämänsä. Jos se vaikka sitten pääsisi kaakeleita pesemään synnytyssaliin ilman palkkaa tietenkin. Eihän vammaiselle mitään palkkaa tarvitse maksaa. Sen tekemät työthän on vain kuntousta vaikka teksi samoja hommia samalla teholla kuin ns. normaali palkkatyöläinenkin.
En usko, että myöskään minun ja puolisoni tapauksen vuoksi saamamme apu ja lohtu tulee yhteiskunnalle halvaksi, vaikka ei haluttaisikaan olla taakaksi kenellekkään. No tällänen tosi tarina tänään.
Kaasussa 50/50 % suhteessa ilokaasua ja lääkehappea. Liiallinen annostus johti huonoon ja pyörryttävään oloon sekä happivajaukseen ensin minulla ja sitten myös vauvalla.
Kun lääkäri sitten kiireiltään ehti niin tökkäsi sitten epiduraalin. Välittömästi tämän jälkeen kätilö kurkkasi jalkoväliin ja totesi, että kohdunsuu on täysin auki. Asioiden näin ollen ei olisi enää missään tapauksessa saanut antaa epiduraalia vaikka se olikin joitakin tunteja sitten tilattu, koska synnytys saattaa keskeytyä tai pitkittyä yms.
Ai mitenkö lapselle kävi. Kärsi hapenpuutteesta. Oli huonon värinen ja aivan eleton syntyessään. Jäi henkiin, mutta on ns. aivoistaan vammainen eli kehitysvammainen mitä aivotoimintaan tulee.
Saman sairaalan synnytyslääkäri on kyllä ollut lakituvassa erään toisen tapauksen vuoksi selvittelemässä miksi jo ennalta suunnitellun sektion sijaan todella suurikokoista vauvaa lähdittiin synnyttämään normaaliin tapaan alakautta.
No yrittihän se sitä aikansa imukupilla kiskoa, mutta jumissa oli ja hätäsektioon meni se mamma. Myöhäistä oli. Lapsi oli todella vaikeasti kehitysvammainen syntyessään niin ikään happenpuutteen vuoksi.
Tekevälle sattuu, mutta paha tosta on omassa tapauksessani lohtua repiä.
Itsestäänkin voi tulla aivovammainen, kun lyö päänsä vaikka jäätikköön tai kolarissa tarpeeksi pahasti. Mutta kyllähän tänne maailmaan mahtuu kaikenlaista viheltäjää, joten eiköhän tuo oma mukulakin paikkansa vielä täältä löydä.
Synnytyslääkäriä siitä ei tosin taida tulla, koska on kuulemma vauriot sen verran pahoja ettei nalli paljon napsaisi lääkkiksen pääsykokeessa.
Viettäköön sitten vaikka Kelan maksamaa lomaa loppuelämänsä. Jos se vaikka sitten pääsisi kaakeleita pesemään synnytyssaliin ilman palkkaa tietenkin. Eihän vammaiselle mitään palkkaa tarvitse maksaa. Sen tekemät työthän on vain kuntousta vaikka teksi samoja hommia samalla teholla kuin ns. normaali palkkatyöläinenkin.
En usko, että myöskään minun ja puolisoni tapauksen vuoksi saamamme apu ja lohtu tulee yhteiskunnalle halvaksi, vaikka ei haluttaisikaan olla taakaksi kenellekkään. No tällänen tosi tarina tänään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
voiko tuollainen olla edes totta? missä tälläista kohtelua saa? tuostahan voisi vaatia jo korvauksia!!!!kamalaa!!
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200611215394383_uu.shtml
Kopio linkki osoiteriville, jos ei muuten toimi.
Onpa kamalaa!! Suomessa pitäisi pystyä 2000-luvulla hoitamaan synnytyksiin liittyvät asiat oikein, mutta käytännössä lopputulos on liian usein järkyttävä ja suurta inhimillistä kärsimystä aiheuttava. Kiitos synnytysten ala-arvoiselle riskinarvioinnille ja synnytyksen kulun huonolle seurannalle, joka on suoraa seurausta täysin järjettömästä alatiesynnytysfanatisoinnista. Käytännössä siis pistetään kädet ristiin ja toivotaan parasta ilman, että asioita edes yritetään arvioida ja ehkäistä, koskapa se alatiesynnytyshelvetti on niin saamarin "luonnollista" ja kaikki mitä siinä tapahtuu on siis myös muka täysin hyväksyttävää. Vammautuu siis äiti ja/tai lapsi.
Kamalaa, että näitä pitää tapahtua ja ihmetyttää, että kuinka paljon vielä todella pitää ennen kuin asenne ja käytännöt muuttuvat.
Olen vilpittomasti pahoillani kokemuksestasi!
Haluaisin oikaista muutaman vaittamasi, jotka eivat pida paikkaansa.
"Kaasussa 50/50 % suhteessa ilokaasua ja lääkehappea. Liiallinen annostus johti huonoon ja pyörryttävään oloon sekä happivajaukseen ensin minulla ja sitten myös vauvalla"
Ilokaasussa on happea mainitsemasi 50%. Tavallisessa huoneilmassa happea on 21%, joten et olevoinut karsia hapenpuutteesta ilokaasua hengittamalla. Sen sijaan olet hyperventiloinut (lieva happimyrkytys) ja tullut taman vuoksi huonovointiseksi, eli on ollut vaarin annostella ilokaasua sinulle jatkuvasti. Normaalisti ilokaasua kuuluu alkaa hengittamaan kun supistus alkaa piirtymaan kayralle, eli noin 15sek ennen kuin sen tuntee.
"Kun lääkäri sitten kiireiltään ehti niin tökkäsi sitten epiduraalin. Välittömästi tämän jälkeen kätilö kurkkasi jalkoväliin ja totesi, että kohdunsuu on täysin auki. Asioiden näin ollen ei olisi enää missään tapauksessa saanut antaa epiduraalia vaikka se olikin joitakin tunteja sitten tilattu, koska synnytys saattaa keskeytyä tai pitkittyä yms"
Ei ole virhe antaa epiduraalia ennen ponnistusvaihetta. Vaikkakin epiduraali voi vieda ponnistamisen tarvetta, se ei nain pitkalle edenneessa synnytyksessa MISSAAN TAPAUKSESSA keskeyta synnytysta. Monissa maissa on tutkittu, ettei (mm. yhdysvalloissa) epiduraali esta kunnollista ponnistusvaihetta, kun katilon ja aidin yhteistyo toimii.Lisaksi laaketiede tuntee tapauksia joissa koomassa ollut nainen on synnyttanyt, eli kylla kohtu huolehtii lapsen ulos kun ponnistusvaihe on kasilla.
On todella kamalaa etta oma kokemuksesi on ollut noin huono. Sinun kannattaa ottaa yhteytta sinua hoitaneen sairaalan potilasasiamieheen.
Hapenpuutteesta ei siis ollut kyse, mutta mikä mahtaa olla liiallisen ilokaasun vaikutus tapauksessamme.
Kyseessä kuitenkin on päihdyttävä aine ymmärtääkseni eli myös pelkällä ilokaasu komponentilla voi olla päihdyttävä vaikutus. Ei kai sitä muuten käytettäisikään synnytyksessä.
Toki tunnustan, että aivovamma on voinut kehittyä raskausvaiheessakin ilman erityistä syytä.
Justiinsa kaivelin netistä suomeksi tietoa, että ilokaasulla on sydämen toimintaa lamaava vaikutus, jonka takia sitä erityisesti vältetään antamasta sydänpotilaille.
Liiallisen määrän voisi siis päätellä aiheuttavan sydämen toimintaa lamaavan vaikutuksen myöskin terveelle ihmiselle.
Käsittääkseni jos liiallisen ilokaasun annostuksen vuoksi sydänlihas toimii ikäänkuin lamantuunena, niin tällä on vaikutus verenkiertoon ja näin myöskin keuhkojen verta hapettava työ heikentyy kun veri ei siellä kierrä normaalisti.
Pohjois-Pohjanmaalla asuvan esikoistaan odottaneen 20-vuotiaan opiskelijan piti olla ihanteellinen synnyttäjä. Hän oli nuori ja terve, ja raskaus eteni kuten pitikin.
Perheen 11 kuukautta vanhalla tyttärellä on kuitenkin vakava aivovaurio. Hän kärsi synnytyksen yhteydessä hapenpuutteesta.
- Olen ihmetellyt, että kuinka yleistä tällainen vammautuminen oikein on, tytön äiti sanoo.
Hänen tapauksensa ei juurikaan poikkea eilisessä Iltalehdessä lapsensa aivovauriosta puhuneen Hannele Aine-Rautiaisen kokemasta. Useat IL:n lukijat ovat myös kertoneet vastaavista synnytyksen yhteydessä sattuneista hoitovirheistä.
Sairaala ei ota vastuuta
Opiskelijaäidillä on lääkärin laiminlyönneistä mustaa valkoisella.
- Sain reilu viikko sitten Potilasvakuutuskeskukselta korvauspäätöksen. Siinä todettiin tyttäreni vammautumisen olleen selkeä hoitovirhe.
Lapsi syntyi Oulun yliopistollisessa sairaalassa tapaninpäivänä 2005.
- Etukäteen tiedettiin, että lapsi on isokokoinen. Hän painoi syntyessään neljä kiloa.
Alussa synnytys eteni normaalisti. Pitkittynyt ponnistusvaihe johti kuitenkin kolmeen epäonnistuneeseen imukuppiyritykseen. Niiden jälkeen tehtiin hätäsektio. Kun lapsen aivovaurio todettiin, lääkäri pahoitteli vain, että "sattui pieni arviointivirhe".
Sairaala ei ottanut vammautumisesta vastuuta. Sairaalan mukaan synnytys ja sikiön sykekäyrät olivat olleet normaalit.
Eli siis lääkäreille maksetaan siitä, että heillä on suuri vastuu. Rahalle ei kuitenkaan saa vastinetta, koska tämäkään synnytyslääkäri ei kyennyt vastuutaan kantamaan.
Lapsella ei ole elimistössään muuta vikaa kuin tuo aivovamma. Syy aivovammaan on tuntematon. Perinnöllisyydestä ei ole kyse. Tietokonetomografiasta, aivosähkökäyrästä, geeneistä tai kromosomeista tai mistään muistakaan tutkimuksista ei löydy mitään epänormaalia. Ei edes näytä vammaselta.
Lähinnä kehityksen viiveisyys on ainoa peruste koko aivovammalle.
Vaikka aivovamma olisi kehittynyt kohdussa, niin se tuskin on syy lapsen huonoon kuntoon syntyessään.
Suosittelisin kuitenkin käyttämään ilokaasua vain ohjeen mukaan eli 15 sekuntia kaasua siitä alkaen kuin supistus piirtyy käyrälle. Jos kätilö ei jouda piirturia seuraamaan tai sitä ei ole, niin ottaa vaan sen 15 sekuntia ja vasta supistuksen tultua ja mentyä ohi uuden satsin.
Tehoa tuossa aineessa ei näemmä suurillakaan annoksilla ole, koska kipu oli sietämätöntä. Voihan se joihinkin tehota.
Tutkimus tuloksia liian suurista ilokaasuannoksista ei ole, kuten ei myöskään edellä mainitun annoksen ja epiduraalin yhteisvaikutuksesta, joten se voi olla yhtä hyvin joko vaarallista tai vaaratonta suurillakin annoksilla.
Mutta miksi ottaa riski ja vetää sitä enemmän kuin suositus.
Se miksi sitä käytetään on sen hinnassa. Ilokaasu on halpaa. Ilokaasua käytetään myöskin nukutusaineena. Tämä siksi, että kun potilaalle annostellaan ilokaasua, niin kalliimpia nukutusaineita ei tarvitse käyttää niin paljoa, kun potilas jo vaipuu uneen. Lisäksi herääminen narkoosista on nopeampaa.
Kärjistän tilannetta hieman. Asioilla ei sinänsä ole paljon tekemistä ilokaasun kanssa. Kyseessä on eri vaikuttava aine, mutta ohjeelliseen ja turvalliseen annostukseen se jollain tapaa liittyy.
Mikäli uni ei tule yhdellä unilääkkeellä niin ei kai niitä sen takia purkillista kannata kerralla syödä.
Järkyttävää ja osanottoni! :( Ekaksi täytyy sanoo, et ONNEKSI poikani syntymä meni hyvin ja itsekin selvisin vähillä "vammoilla".. mutta! Täytyy silti moittia, että itsellekkin jäi tunne, ettei mua kuunneltu. Omat asiat ovat pieniä tän rinnalla, mutta minusta synnyttäjää pitäisis kuunnella PALJON paremmin ja kunnioittaa hänen toiveitaan..on hän kuinka ensisynnyttäjä ja "tietämätön" asioista. Kuitenkin LUULEN, että jokainen nainen suurinpiirtein tietää, mitä kropassaan synnytyksen aikana tapahtuu ja mikä on parasta itselleen ja vauvalle! Ärsyttää, ku saat olla tosi kärkäs, että saat tahtosi läpi..
Mulle synnytyksestä ei silleen jääny mitään hampaan koloon, että uskallan mennä uudestaan.. Mutta.. Ensinnäkin jouduin lähtemään sairaan 2 päivää ennen kuin poika syntyi, koska lapsivesi alkoi tihkua. Ja vaikka kuinka pyysin tuona aikana, että joku kurkkaisi kohdunkaulan tilannetta aika-ajoin, että tietäisin missä mennään, ni ei!! Sitten finally(1½ päivää kärvisteltyä jumitilanteessa), ku lääkäri suostui kuikkaamaan alakertaan, totesi tämä, että kalvo on vielä ehjä, että vuotaa ylempää.(kohdun kaula ollut kokoajan yhtä paljon/vähän auki, että se ois voitu todeta jo PALJON aikaisemmin!)No sit tuli se helpottava tieto, et saliin ja kalvojen puhkaisuun!! Jo oli prkl aikakin!!!
Sit alkoki edistyä.. SE vaan, että epiduraali oli ainut kivunlievitys joka tuotiin esille, vaikka olin pyytänyt, että haluaisin kokeilla pundentus-puudutusta.. Empä siinä sit alkanu kitistä vastaan.. Jep, no sit olin tuonut esille toiveeni kokeilla synnytysjakkaraa. Eipä tuotu, eikä kukaan sanonu, et se varattukaan ois ollu! Siinä sit puhisin ja kontillani sängyssä punnasin.."eikö ois helpompi selällään?" juu, ei oo haluja tästä enää sinkoilla mihkään..!! Silleen se poika sit synty, mut hitto, et mä imppasin sitä ilokaasua.. ei kukaan toppuutellu, eikä pahemmin neuvonu millon sitä ottaa, kuhan hengittää vaan..onneksi ei seurannu mitään ongelmia!
Ihme hommaa, et kaikki pitää vetää jonku tietyn kaavan mukaan ja, jos poikkeet, ni oot hankala synnyttäjä. Minusta myös kätilöitä sais olla enemmän(joo joo raha kysymys..), meki oltiin tosi paljon kaksin ukon kaa. Mitä jos oisin ollu yksin ja menettäny tajuni?! Kuka ois hälyttäny apua, vai kiertääkö ne usiammin yksin synnyttäjiä!? Vauvahan siin käyräl vaan on.. Liikaa luotetaan niihin pirun masiinoihin ja sysätään äidin tuntemukset mitättöminä sivuun! Sairaalas synnyttäminen on ihan ok, mut rajasa kaikella lääketieteellisellä paskalla!
NAISET PITÄKÄÄ PUOLENNE SIELLÄ SYNNYTYSSALISSA JA TAKOKAA MUKANA OLEVALLE, ETTÄ PITÄVÄT HUOLEN, ETTÄ TAHTONNE TOTEUTUU JA TEITÄ USKOTAAN!!!
Tiedä sitten tarkalleen tosta, mutta voihan se olla että ilokaasulla on suurilla annoksilla vähän yksilöllisiä vaikutustapoja eri äideille.
Kyllä ainakin maailmalta on kuulunut uutisia, että kätilöt ym. hoitajat imppaisivat itsekin tilaisuuden tullen ilokaasua päihtymistarkoituksessa ja ihan työaikanakin. Liekkö Suomessa tuollaista tapahtunut, en tiedä.
Tässä vaiheessa jo lienee selvää, että ilokaasun oikea annostus synnyttäjälle on unohtunut kokonaan maamme synnytyssaleissa.
Eli käytännössä synnyttäjä hengittää sitä kaiken aikaan supistusten välillä ellei älyä itse lopettaa imppaamista. Harva varmaan älyää, kun tietää että kohta tulee kipeä supistus.
Eipä todellakaan ollu hajua "tästä maailmasta"..ja melkein kokoajan se maski oli naamal..sen verran pidin aina taukoo, ku tuntu,e t pahaolo tulee tai et liikaa leijuu jossaki kaukana!.. ei sitä ilokaasun käyttöä kukaan rajottanu. Itel kyl oli sellanen fiilis, ku ois kännis ollu, mut olo selveni aika äkkiä, ku otti henkoset ilman maskia.
Minä naukkailin ilokaasua lähes kokoajan kun supistuksiakin oli.Kätilö totesi että "ei saa kokoajan ottaa"..Lisäepiduraalin sain vielä pari tuntia ennekúin lapsi synty.Epiduraali annetaan kun kohdunsuu on 4cm auki, Mulla meni tunto melkeen heti ja oli sitten annettava supistuksia lisäävää kun synnytys hidastui(olin synnyttämässä 13h, ei paha).
Oliko lapsessasi napanuora kaulan ympärillä, ettei hapenpuute hotunut siitä? Meidän pojalla oli 3x kaulan ympärillä ja apgr pisteistä tippu 2pist pois toinen väristä(poika tokeni nopeasti) ja toinen jäntevyydestä(synty rv 34 3)..'
Otan osaa tuskaanne.Kyllä jokainen synnyttävä äitiä tulee kunnioittaa ja kuunnella toiveita.
Ikävää että on kätilöitä jotka eivät kuuntele vaan ainoastaan komentelevat..Eikä ilokaasua pidä hengitellä yhtenään vaikkei siitä hapenvajausta tulekkaan,paha olo ja "humalatila"tulee kyllä.
Ei ollut napanuora kaulan ympärillä ollenkaan. Lisäksi isä oli selvinpäin ja on samaa mieltä kanssani. Mahdollisesti vauva oli saanut myös reilun satsin ilokaasua. Ei hyvä. Normaali annoksilla lienee niin, että ilokaasu vaikuttaa lähinnä äidin pönttöön ei lapsen.
Tossa vielä aikaisemmassa viestissä spekulointia vaikutuksista.
Justiinsa kaivelin netistä suomeksi tietoa, että ilokaasulla on sydämen toimintaa lamaava vaikutus, jonka takia sitä erityisesti vältetään antamasta sydänpotilaille.
Liiallisen määrän voisi siis päätellä aiheuttavan sydämen toimintaa lamaavan vaikutuksen myöskin terveelle ihmiselle.
"Käsittääkseni jos liiallisen ilokaasun annostuksen vuoksi sydänlihas toimii ikäänkuin lamantuunena, niin tällä on vaikutus verenkiertoon ja näin myöskin keuhkojen verta hapettava työ heikentyy kun veri ei siellä kierrä normaalisti."