Olen ollut koko aikuisikäni (n.8 vuotta) masentunut ja miettinyt siihen syytä.
Telkkarista tuli Prisma-ohjelmassa paniikkihäiriöstä ja ajattelin, että voiko paniikkihäiriö puhjeta pikkulapselle, siis alle kouluikäiselle?
Kun yleensä aina puhutaan että se puhkeaa vasta aikuisille esim. avioeron yhteydessä.
Pikkulapsena aina hermostuessani lopetin hengittämästä ja pyörryin.
Ehkäpä ajan mittaan opin välttämään epämiellyttävän pyörtymisen "kylmettämällä" itseni, suljin tunteet sisälleni.
Ehkä sen takia olen nykyään masentunut, sillä en osaa itkeä, enkä olla vihainen, en edes liian iloinen.
Ja jos vain olen, alkaa heti ahdistaa ja pyörryttää, esim. välttämättömissä pelkotilanteissa (lääkärikäynnit yms).
Eli voiko paniikki puhjeta jo pikkulapsella, vai olenko ihan väärillä jäljillä?
Olen kiitollinen jos joku asiasta enemmän tietävä viitsii vastata.
Telkkarista tuli Prisma-ohjelmassa paniikkihäiriöstä ja ajattelin, että voiko paniikkihäiriö puhjeta pikkulapselle, siis alle kouluikäiselle?
Kun yleensä aina puhutaan että se puhkeaa vasta aikuisille esim. avioeron yhteydessä.
Pikkulapsena aina hermostuessani lopetin hengittämästä ja pyörryin.
Ehkäpä ajan mittaan opin välttämään epämiellyttävän pyörtymisen "kylmettämällä" itseni, suljin tunteet sisälleni.
Ehkä sen takia olen nykyään masentunut, sillä en osaa itkeä, enkä olla vihainen, en edes liian iloinen.
Ja jos vain olen, alkaa heti ahdistaa ja pyörryttää, esim. välttämättömissä pelkotilanteissa (lääkärikäynnit yms).
Eli voiko paniikki puhjeta jo pikkulapsella, vai olenko ihan väärillä jäljillä?
Olen kiitollinen jos joku asiasta enemmän tietävä viitsii vastata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yöllisiä kauhukohtauksia. En saanut häntä rauhoittumaan. Hän itki sylissäni, eikä tahtonut viereen loppuyöksi. Aloin petätä niiden kohtausten ilmestymistä itsekin, koska en ymmärtänyt, mistä oli kysymys.
Elämänkokemuksen lisäännyttyä luulen niiden johtuneen vihasta, joka oli minun ja silloisen mieheni välillä. Mieheni vihasi myös lapsia.
kannattaa käydä lääkärissä,josta saat lääkkeet jotka auttavat.
Olen jo pitkään käynyt terapiassa, mutta arvostan myös samaa kokeneiden kokemuksia!
Ei ne lääkärit muuta kun kuuntelee, nyökyttelee päätään ja tunkee jatkuvasti uusia myrkkyjä!
Kai oma järjen käyttö on vielä sallittua?
Vasta viime viikolla tuli tietoisuuteeni se että lakkaan hengittämästä.Sen jälkeen tulee kova rintakipu ja yht-äkkinen väsymys.Kuin menisin aivan kalpeaksi ja veltoksi.
minulla diagnosoitiin laaja-alainen paniikkihäiriö ja traumoja on vaikka muille jakaa.
Itse olen saanut apua Traumaterapeutti Tor Spiikin seminaareista.Ilman niitä en olisi alkanut eheytymään.Paniikkitilojen taustalla on aina joku trauma ja niitä ei kykene tavallinen terapeutti eikä tavallinen lääkäri-psykiatri muuta kuin lääkettä vaan.Se ei ole parannuskeino,trauma pitä saada käsiteltyä pois ja niin elämä voi jatkua.
häneltä on myös kirja:Häpeän lapset-jossa on tosi hienolla tavalla käsitelty ihmisen eri alueita.
usein paniikkitilojen taustalta alkaa kerros kerrokselta paljastua...esim..insestikokemukset tms.jotka ovat järkyttäneet kok mielen tasapainon eikä sitä kykene kuka tahansa korjaamaan.
uskon että paranet!