Tässä oli taas puhetta siitä, että homeet olisivat naisten vaiva. Kirjoitin tästä jo aiemmin, mutta näköjään joillekin ei tunnu millään menevän perille, että homeille altistumisella ei ole mitään tekemistä sillä, kumpaa sukupuolta edustaa. Ja omassa lähipiirissäni MIEHET ovat altistuneet homeista pahemmin kuin naiset.
Omalla työpaikallani nimenomaan miehet ovat sairastuneet homeista pahemmin kuin naiset, myös itse kuulun tähän joukkoon. Jatkuvaa kuumeilua, yskää, ihottumaa ja hengenahdistusta jotka kaikilla helpottavat pidemmillä lomilla ja viikonloppuisin. Voidaan kyllä unohtaa puheet "naisten sairaudesta", ei homealtistus ole riippuvainen sukupuolesta. Sitä vastoin naiset varmastikin helpommin kirjoittavat ja puhuvat homeongelmista, kuten ylipäätänsä tekevät kaikista elämän asioista. Mielestäni siinä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä.
Puheet "homeet=naisten vaiva" lopetetaan tähän.
Omalla työpaikallani nimenomaan miehet ovat sairastuneet homeista pahemmin kuin naiset, myös itse kuulun tähän joukkoon. Jatkuvaa kuumeilua, yskää, ihottumaa ja hengenahdistusta jotka kaikilla helpottavat pidemmillä lomilla ja viikonloppuisin. Voidaan kyllä unohtaa puheet "naisten sairaudesta", ei homealtistus ole riippuvainen sukupuolesta. Sitä vastoin naiset varmastikin helpommin kirjoittavat ja puhuvat homeongelmista, kuten ylipäätänsä tekevät kaikista elämän asioista. Mielestäni siinä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä.
Puheet "homeet=naisten vaiva" lopetetaan tähän.
Vastaukset 15
Vanhimmat
suvaita erilaisia ajatuksia. Et ole ainoa, joka kärsii siitä, että tämä on yhden totuuden meininkiä.
Se, että naisten keuhkot on 5-kertaa herkemmät esimerkiksi sairastumaan tupakan aiheuttamaan keuhkosyöpään, ei tietenkään tarkoita, etteivätkö miehet sairastuisi homeista yhtä lailla.
on tällä palstalla ollut provo - ja kuka noita provoja laittelee... Henkilö, joka haluaaa luoda keinotekoisia vastakkainasetteluita homesairastuneiden välille. Saadakseen meidät toistemme kurkkuun aivan absurdeista syistä.
Jos tuohon kysymykseen haluttaisiin jotakin faktuaalista, niin silloin pitäisi alistaa isoja ihmisjoukkoja johonkin tilastollista paljon kouriintuntuvampaan, siinä ei edes välttämättä IgE:t ja IgG:t riitä. Nehän näkyvät, miten sattuvat... Ja edelleen samat oireet eri henkilöillä saavat aivan erilaisia merkityksiä, selitysmalleja, jos saavat ollenkaan. Joku potee hysteerisenä kaikkea tuberkuloosista keuhkosyöpään muutamasta keuhkojen vihlaisusta, toinen ei puhu ei pukahda, vaikka keuhkoissa polttelisi kuin helvetin liekeissä. Saati sitten pienemmistä oireiluista, vaikka varta vasten kysyttäisiin.
Joten olen samaa mieltä, unohtakaamme jonnin joutavat jaottelut miesten sairaus / naisten sairaus, työpaikkasairastunut / kotona sairastunut, tupakoija / tupakoimaton ja mitä niitä onkaan. Teemme vain itsestämme omia vihollisiamme sen sijaan, että kamppailisimme sen puolesta, että tämä yhteiskunta ottaisi kosteusvauriot ja homeet ja niistä sairastumiset paljon paljon vakavammin. Meidän on aika saada äänemme kuulumaan, aivan uudella volyymillä.
Provot ovat siinä mielessä hyviä,että ne kyseenalaistavat vallitsevaa yhden totuuden linjaa jota täällä on pitkään palvottu.
Ylilyöntejä provojen seurauksena sattuu ja se on kyllä erittäin ikävää ja keskustelut muuttuvat aika lapselliseksi.
Palstaa lukeneena pitänee todeta,että täällä ei kyllä ole ollut kertaakaan hyviä keskusteluja,joissa ollaan oltu erimieltä ja siitä huolimatta keskustelu on jatkunut rikkaana vuorovaikutuksena. Melko nopeasti sellainen erimieltä oleva keskustelu alkaa muuttua toisen osapuolen haukkumiseksi tai ajatus on että eri mieltä oleva on häirikkö.
Olen samaa mieltä että kokonaisuutena olemme samaa ryhmää,mutta yhtenäisyyttä tuskin voi odottaa. Ihmiset ovat täällä anonyymeinä, ryhmittyvät helposti juuri mainitsemiisi asetelmiin (töissä,kotona,tupakka jne).
Jokainen haluaisi puhaltaa yhteen hiileen,mutta viidakon laki vallitsee täällä ja saa voiton.
Se yhtenäisyys unohtuu (paitsi häirikköä vastaan) ja alkaa minä,minä ja minun tilanteeni ja minulla sitä ja tätä,minä olen paras tai minä olen sairain.
linja sitten on? Olen roikkunut tällä palstalla vuoden verran, eikä totuus ole vieläkään valjennut minulle?
Henkilökohtaisesti luen mielelläni ihmisten omia, yksityisiä juttuja ja sairauskertomuksia. Ne voivat antaa toiselle sairastuneelle paljon enemmän informaatiota kuin kovin yleisellä tasolla liikkuva keskustelu.
se häirikön antama malli sairastaa on oikea. Mielisairaita kaikki tyyni, naistensairaus, yms. provot ovat kyllä häiriköiden ilkeilyä, ei yritystä keskustella tällä palstalla yhtään mistään.
Ja väittämä ettei palstalla ole hyviä keskusteluja ei myöskään pidä paikkaansa. Tosin häiriköt yrittävät jatkuvasti rikkoa noita keskusteluita omilla älyttömillä viesteillään, joita nyt sitten pitäisi pitää älykkäinä ja ns. toisen mielipiteenä. ROSKAA.
Monen nimimerkin keskustelut ovat olleet erittäin laadukkaita, mm. nisuiisu, inhere, Liisa/, HL, ja monet muut kirjoittajat ovat pääosin kirjoittaneet omakohtaisi kokemuksiaan ja pelkää asiaa. Näitä keskusteluja sitten pahasti häiriintyneet henkilöt ovat pyrkineet ivaamaan.
Näitä vastakkain asetteluja eivät ole koskaan luoneet nämä nimimerkeillä kirjoittavat henkilöt, vaan pelkästään häiriköt. Joten mitään vastakkain asettelua ei ole, se on häirikön luomaa ja yllä pitämää roskaa sekin.
Jos henkilö haluaa tuoda julki omaa sairaskertomustaan, tämä on se palsta, jos henkilö haluaa että KAIKKIEN on sairastuttava ja koettava oma sairautensa sillä YHDELLÄ OIKEALLA tavalla jonka hän tukee omakseen, tämä on väärä palsta siihen. Jokainen sairastaa omaa sairauttaan, jonka yhteisenä tekijänä on kosteusvauriot. Ihan sama mitä sairastaa ja miten, kunhan ei vaadi omia oireitaan toisten oireiksi.
kirjoittava voi noin ajatella. Samoin sen, että hyviä keskusteluja ei ole ollut. On ollut mutta nuo provot ja häiriköt pilaavat niitä jatkuvasti.
Ei täällä mitään jakoa sairaiden kesken ole, ne ovat juuri niitä provoja. Eli älä puhu roskaa!
häirikön itselleen, joka kirjoittikin häiriköinä roskaviestejä. Oli ihan kamalaa ja alkoi provot hävettää ja häiriköstäkin piti päästä eroon. Eli oliko tosiaan kiva kirjoitella provoja? Miksi sitten ei ollut kiva vastaanottaa niitä?
"Provot ovat siinä mielessä hyviä,että ne kyseenalaistavat vallitsevaa yhden totuuden linjaa jota täällä on pitkään palvottu.
Ylilyöntejä provojen seurauksena sattuu ja se on kyllä erittäin ikävää ja keskustelut muuttuvat aika lapselliseksi. "
KYLLÄ ON LAPSELLISTA KIRJOITUSTA KERRAKSEEN!!!! Kuka näitä oikein kirjoittelee ja vielä itkee palstan kirjoitusten tasoa?? Itse sitten kirjoittelee tätä....
Limaa tulee taas keuhkoihin ja poskia särkee. Yritin tehdä pientä lenkkiä, mutta maatuneet lehdet ym. haisevat homeelle. Ulkona on raskas hengittää. Ennen altistumista nautin ulkona olemisesta sateen jälkeen. Oli happea ilmassa.
Vähän on apea olo, odottelen lunta ja pientä pakkasta, ehkä sitten olokin helpottuu.
Miten muilla?
Vesipulloon puhaltelen ja se auttaa nostamaan sitä limaa keuhkoista.
Tukala ja väsynyt olo on.
ja miten sitä käytät. Montako kertaa päivässä ja miten pitkiä aikoja. Siis vettä pulloon ja
puhalletaan, siis miten?
Oon vähän ulkona,voitko neuvoa!
Huonona aikana ja kun keuhkoissa on limaa, on hoitona (mieluummin fysioterapeutin) keuhkojen läpsyttely alhaalta ylöspäin laittamalla oma (tai taputtelijan) käsi kupiksi ja "läiskimällä" selän ja keuhkojen etupuolelta niin lima irtoaa. Minä sain tuota hoitoa fysioterapeutilta syksyllä 1999. Kyllä se auttoi ja yskin ihan hirveästi limaa silloin (oli minulla kortisoni ja antibiootti ja astmalääkkeetkin).
Astman sopeutumisvalmennuskurssilla puhuttiin tuosta pulloon puhaltamisesta. Iso pullo ja siihen vettä: puhalla pillillä tai siihen tarkoitetulla hieman paksummalla letkulla pulloon. Kun keuhkoihin tulee painetta, niin lima irtoaa.
Vaikka tuo astmakurssin paikka olikin homeinen, niin hyviä neuvoja sieltä sai. Esimerkiksi tuo yksi on asentohoito: puolittain vatsallaan ja kyljellään. Sekä: piipunpolttajan asento eli nojaa polviisi istuallaan tai nojaa seinään niin, että vain otsasi koskettaa seinää. Helpottaa hengittämistä astmakohtauksen aikana. Kun on oikein limainen vaihe menossa niin tyynyjä pään alle nukkuessa ja nuku puolittain istuvassa asennossa.
Höyry saattaa myös irrottaa limaa. Höyrykään ei sovi kaikille. Itse olen käyttänyt höyryä ja siihen erilaisia höyryhengitys öljyjä (Tintura benjui ym), joita saa apteekista ja luotaistuotekaupoista. Joillekin astmaatikoille nuo höyryhengitysnesteet saattavatkin tehdä vielä vaikeamman astmakohtauksen. Ole niiden kanssa varovainen.
Kun on oikein sairas ja limainen ja kaikki mahdolliset lääkkeet on jo käytössä, tekee melkein mitä vain, että olo paranee ja hengitys helpottuu.
Kokeile, mikä sinulle sopii. Kysy lisää neuvoja astmahoitajalta tai lääkäriltäsi.
Terveisin Hilkka
homentikko(at)suomi24.fi
"palstan vaivana" ja muillekin :) Yhtenäisyyden perustana on 1. sairauden luonne, 2. sen alkuperä sekä 3. sen tunnustamattomuus.
1. Homesairauteen liittyy hyvin monenlaisia oireita, mutta tietyt oireryhmät ja oireilun tavat ovat meille kaikille yhteisiä. Tietenkin se tosiasia, että jotkut ovat sairaampia kuin toiset, erottaa meitä toisistamme, mutta kysymys on aste-erosta. Moni heistä, joka nyt on vähemmän vähemmän sairas, kuuluu muutaman vuoden kuluttua valitettavasti siihen ryhmään, jolla ei "sata homeoiretta" -listasta puutu juuri muita kuin se viimeinen.
2. Sairautemme alkuperä ovat kosteusvauriohomeet, siitä lienemme yhtä mieltä. (Jos on muitakin, oikaiskaa, sillä ulossulkeminen ei ole tarkoitukseni.)
3. Meillä kaikilla on omat taistomme terveydenhoito- ym. viranomaisten kanssa. Kukaan ei ole saanut diagnoosiaan ilmaiseksi, ja useimmilta se taitaa puuttua kokonaan. Lääkärit kiistävät, kiinteistöistä vastaavat kiistävät... Listaa voisi jatkaa aika pitkään. Tätä on yhteiskunnallinen tunnustamattomuus.
Ei ole mitään syytä antaa viidakon lain vallata alaa täällä. Vai tietääkö joku yhdenkin hyvän syyn? Jos ei, käyttäytykäämme siis sen mukaan.
Sairaskertomuksillamme tällä palstalla on kahtalainen funktio: toisaalta ne toimivat terapeuttisesti niin kirjoittajalle itselleen kuin muille, jotka voivat tunnistaa toisen sairastumisesta itsensä, ne ovat siis yksi vertaistuen muoto; ja toisaalta ne ovat pedagogisia: me emme ole ainoita tässä maassa, uusia jo sairastuneita löytää tiensä tänne palstalle, ja uusia sairastuneita tulee kaiken aikaa lisää. He saavat kenties ensioppinsa sairautensa laadusta juuri noista sairaskertomuksista, ja he saavat niistä sen vahvistuksen, etteivät he ole yksin.
Ja viedään lopuksi jalat alta siltä "kilpajuoksultakin" - jos joku näkee sellaista olevan - eli kuka on sairain? kuka syö eniten lääkkeitä? Jotkut lääkkeet ovat joillekin välttämättömiä. Mutta eihän välttämättömyydestä voi kilpailla. Jotkut lääkkeet ovat itsehoidollisia. Niitä käyttää, jos niillä uskoo olevan positiivista vaikutusta oireisiinsa. Mutta eihän tuollakaan asialla voi kilpailla. Joku ei halua syödä lääkkeitä ollenkaan; mutta ei hänkään sillä nojalla ketään huonompi tai parempi ole. Miksi olisi?
Entä sitten "kilpailu" siitä, kuka on sairain? Sairauden - ja siihen liittyvien oireiden - kokeminen on subjektiivista, olkoonkin että homesairaus on objektiivinen tosiasia. Ja mitä väliä sillä on, kuka on himpun verran sairaampi kuin joku toinen? Tuolla edessäpäin häämöttää meille kaikille totisesti yhteinen. Ja mitä vähemmän me sitä pelkäämme, sitä parempi on elämämme. Oireemme muistuttavat meitä kuolevaisuudestamme - mutta ehkä se onkin etuoikeus tässä kuolemakielteisessä kulttuurissamme; sillä mitä muuta tällainen kuoleman ulossulkeva kulttuuri voisi potea kuin alitajunnassaan kummittelevaa hysteeristä kuolemanpelkoa. Me jotka emme pelkää, meillä on tilaisuus iloita ja elää - vähän vaivalloisinakin - iloita tästä hetkestä, nyt. Siinä "kilpajuoksussa" meillä homesairailla on etumatkaa moniin muihin, sillä meillä on tilaisuus olla maalissa jo! Miksemme käyttäisi sitä hyväksemme?
enkä ymmärrä miksi niistä nyt kirjoitetaan? Trolli on ainoa, joka täällä on levittänyt jotakin potaskaa asioiden tiimoilta. Ei täällä muut ole mitään ongelmaa omista tai toisten lääkkeistä, sairauden laadusta noin kilpailumielessä tehnyt.
ELI EI TÄLLÄ PALSTALLA KUKAAN KILPAILE MISTÄÄN!
Kyllä vertaistuki ja kirjoitukset ovat asiallisia, jos ei huomioi trollia ja hänen aikaan saamaa häslää tässä männä viikkoina. Kun trolli ilkeili oikein pahasti kirjoittajalle, niin kohta kaikki asiat olivat sekaisin. Kun sitten trolli sai saman kohtelun alkoi ulina, että kuka nyt trollina kirjoittaa trollille!
Enpä ole siis huomannut HL kirjoituksista tai lääkemääristä mitään kilpailuun viittaavaa tai kenenkään muunkaan. Ne on kirjoitettu kertomaan mitä lääkkeitä ylipäätään annetaan, josko joku lääke auttaisi toistakin. EI meistä kukaan noita lääkkeitä mielellään syö, se on AIVAN varma.
Muutoin kirjoitus oli tosi asiallinen ja kivaa luettavaa. En vain ole koskaan palstalla nähnyt tai kokenut kenenkään kilpailevan mistään sairautensa tiimoilta, yrittävän tehdä isestään sitä sairainta tms. Se on jonkun päässä se, jos niin ajattelee. Ja siihen tunteeseen pitää sitten hakea apua kirjoittamalla tänne, kertomalla ahdistuksestaan, juttelemalla lääkärilleen tms.
KAIKKI ME SAMASSA VENEESSÄ OLEMME! Ja ihan sama missä sairastunut, onko diagnoosia tms. Yhtä ikävä tämä sairastuminen meille kaikille on ja lisäksi myös meidän läheisillemme myös.
Jaksamista kaikille sairaille hörhöistä, trolleista ja heidän kirjoittamiensa provojen aiheuttamista mielipahoista huolimatta.
Itselläni ei ole astmaa, mutta nuo asennot auttavat silti. Keuhko-oireissa asento muuttuu luontaisesti kyyryksi; pahimmillaan kaksin kerroin taipuneena oleminen on ainoa tapa olla.
Puoli-istuva nukkuma-asento on myös ollut ihan välttämätön. Isoja tyynyjä paljon tai mieluummin rakenneltava peitoista ja tyynyistä sellainen paketti, että siinä pystyy jotenkin rennosti ja vähiten kivuliaasti olemaan. Tämä asento ehkäisee myös liman valumista korviin ja onteloihin ja ehkäisee siten niin kovin helposti ilmaantuvia korvakipuja ja -tulehduksia.
Korvatulehdusten ehkäisyyn ja hoitoon auttaa myös sipuli. Tavallista keltasipulia viipaloidaan harson tai liinan sisälle nyytiksi; tämä nyytti sidotaan jollain konstilla kipeälle korvalle ja nukutaan sen kanssa tai pidetään niin kauan, kunnes korva lakkaa kipuilemasta. Sitominen on tehtävä huolellisesti, koska nukkuessa tulee helposti työntäneeksi tätä hieman tuoksahtavaa hoitovälinettä pois. Tämä sipulikonsti on hyvä myös lapsille. Aikuiset voivat järeämpänä keinona käyttää myös kuorittua valkosipulinkynttä, joka tuikataan öljyttyyn korvaan.