Olen käynyt samassa liikkeessä ostoksilla jo vuosien ajan ja muutamia vuosia sitten (suunnilleen kuusi vuotta sitten) ihastuin siellä työskentelevään komistukseen. Siitä lähtien oli todella mukava käydä asioimassa tässä liikkeessä, kun tiesi aina välillä näkevänsä edes vilauksen tästä tyypistä, vaikka mitään mahiksia ei ikinä ajatellut olevankaan... Sitten muutama vuosi sitten oli pakko hakea töihin ja laitoin hakemuksia vähän joka paikkaan, myös erääseen tiettyyn liikkeeseen.. Ja nyt on muutama vuosi takana, edelleen töissä samassa paikassa jossa ihastukseni. Vaikka aikaa on kulunut ja elämäntilanteet muuttuneet, tunteet eivät ole. Itse olen aina ollut ujo miesten suhteen, enkä halua joutua naurunalaiseksi työkavereiden silmissä ottamalla turhia riskejä. Muutamaa sanaa lukuunottamatta en ole ollut ihastukseni kanssa tekemisissä, joko sen takia että hänkin saattaa olla hieman ujo tai sitten en ole tarpeeksi mielenkiintoisen oloinen ihminen. Nyt muutaman vuoden jälkeen alan tuntea itseni jo hyvin säälittäväksi olennoksi... Kai muillakin on edes vähän samankaltaisia kokemuksia...?
onko kellekkään tuttu tarina edes osittain??
itsesäälissä rypevä
0354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.