Vielä ainakin 70-luvulla suviseuroissakin hyvin usein kuulimme "kiittäjämummojen" kiitosta "kiitos Jeesus.. kiitos Jeesus olet kiitetty "
Ymmärsin,että nuo kiitokset tulivat sydämestä autuudenilosta.
Voisiko joku kertoa näkemyksensä näiden kiitosten laantumisesta seuroissa.
Minulle on jäänyt lapsuudestani hyvin voimakkaita tuntoja kyläseurojen kiittäjistä.
Millaiset muistot teillä on?
Ymmärsin,että nuo kiitokset tulivat sydämestä autuudenilosta.
Voisiko joku kertoa näkemyksensä näiden kiitosten laantumisesta seuroissa.
Minulle on jäänyt lapsuudestani hyvin voimakkaita tuntoja kyläseurojen kiittäjistä.
Millaiset muistot teillä on?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muistelen muutama vuosi sitten joidenkin suviseurojen alla kuulleeni, että SRK:n taholta olisi hienovaraisesti kehotettu välttämään äänellistä kiittämistä suviseuroissa. Ulkopuoliset voivat kuulemma ymmärtää sen väärin.
Korjatkaa jos olen väärässä.
Pelkäsin ja pelkään yhä ihmisiä jotka suggeroivat itsensä tiedottomaan tilaan. Muistan Reisjärvelläkin kun kiittäjäukko kiipesi teltan tankoa kiitosta huutaen.
Toinen näkökulma liittyy Jumalaan. Kyllä Jumalalle huuto kelpaa ja hysteria. Mutta luulen että hän joutuu katsomaan vähän kuin sormien lävitse ihmisiä jotka keskittyvät kiittämään ja omaa uskoa suggeroimaan - heille olisi oikeaa asiaa käydä leskiä ja orpoja auttamaan
Ilmiön virallinen vl-nimi on liikutukset. Kyseessä lienee jonkinlainen massapsykoosi, jossa hoettiin toisilta opittua lausetta. Nykyään liikutuksia ei harrasteta, tiedä sitten johtuuko tämä tilaisuuksien yleisestä lässähtämisestä muotomenoiksi, joissa kiitoksen kohde ei varmasti viihdy...
Liikutukset-sana oli minulta unohtunut.
Lapsukaisena (70-luvulla) mieleeni on jäänyt uskovaisten ihaileva asenne liikutuksissa olevaan uskovaan.
Liikutukset olivat muistikuvani mukaan uskovien keskuudessa todistus vahvasta ja oikeasta uskosta.
Voi hyvinkin olla niin, että suviseurat on muuttunut uskovien kohtaamistapahtumaksi.
Ehkä "lässähtäminen" liittyy todellakin vl-elämäntapaan enemmänkin kuin aitoon uskonelämään.
liikutukset olivat vahvan uskon tunnusmerkki, kunnes eräässä Siionissa tuli ilmi, että nuorten naisten kapsahtamiset liikutuksissa puhujan kaulaan johtuivat häiriintyneestä seksuaalisuudesta. Seksuaalisuuden torjuminen voi johtaa vaikka liikutuksiinkin.
Ajatteletko,että Elvis tai saarnaajasetä.. sama se?
Kuulinpa tässä muutama viikko sitten Helsingin rauhanyhdistyksellä vielä "Rakas Jeesus kiitetty" kiitoksen erään vanhemman puoleisen naishenkilön taholta virren aikana. Tuli lapsuus mieleen.
Kaiken loppu lähestyy ja Siionin tyttäret vaikenevat... Näinkin sen voi nähdä. Yksi lopun ajan merkeistä tuo liikutusten väheneminen. (Saarnaajan kirjan viimeisestä luvusta muistaakseni) Koskaan niitä ei ole nähty lestadiolaisuudessa itse tarkoituksena tai paremman uskon merkkeinä. Ajat vaihtelevat, nyt ei eletä mitään suurta herätyksen aikaa muutenkaan. Enpä usko, että olisi kielletty tai vaiennettu kiittäjiä.
Minä musta ja saastainen kurja olen Yljälle kihlattu, ole kiitetty Herrani Jeesus, ole kiitetty, kiitetty.
lauletaan siionin laulussa
Ei todellakaan pahenna. Minua kiinnostaa asia ememmänkin lapsuusmuistojeni kautta.
Minua kiinnostaa sellainen asia ,että onko yleisellä koulutustason kohoamisella ja liikutusten vähenemisellä jonkinlainen yhteys.