Keskenmeno tuli rv 10. Aiemmin minulla on ollut keskenemnoja aikaisemmilla viikoilla. Nyt tuntuu entisiä pahemmalta. Olihan sillä pienellä jo sykkivä sydän ja kaikki. Siitä oli tulossa ihminen, yksilö, mutta joku pahuksen syy oli siinä, ettei häntä saanut koskaan tullakaan.
Miten te muut saman kokeneet ajattelette näistä ja miten jaksatte? Mietittekö paljon sitä, kuka se oikein olisi ollut, millainen tyyppi jne. Onko tää ihan hullua. Pelkkää mössöähän se vaan oli, mitä musta valui ulos
Miten te muut saman kokeneet ajattelette näistä ja miten jaksatte? Mietittekö paljon sitä, kuka se oikein olisi ollut, millainen tyyppi jne. Onko tää ihan hullua. Pelkkää mössöähän se vaan oli, mitä musta valui ulos
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen saanut keskenmenon rv 9 2 ja tästä on aikaa jo muutama vuosi ja siltikin vieläkin mieleeni palaa ajatus että millainen ihminen se olisi ollut. Jostain kumman syystä olen aivan varma että se olisi ollut tyttö ja usein ajattelen että hän olisi jo sen ja sen ikänen pieni ihminen.
Ikävä on kova vaikka en koskaan saanut häntä tuntea.
Itselläni on takana useita alkuraskauden keskenmenoja raskauksista, joita olemme mieheni kanssa odottaneet useita vuosia ja lopulta onnistuneet lapsettomuushoitojen avulla.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että jokainen keskenmenoni on ollut ihmisen kokoinen menetys - joka kerta olen jäänyt lapsiani kaipaamaan syli tyhjänä. Palaan ajatuksissani usein neljän enkelilapseni luokse: sillä voihan käydä niin, että he ovat ne ainoat lapseni tässä elämässä.
Itsellänikin on ollut keskenmenoja ja 1.5 vuotta sitten sain ultrassa kuulla sikiön menehtyneen rv 13. Se teki todella kipeää. Ihana raskaus loppui siihen paikkaan ja sain vain ajan jolloin tuo toivomamme lapsi kaavittaisiin kohdusta pois. Kyllähän sitä miettii kumpi tuo lapsi olisi ollut, minkälainen hänestä olisi tullut. Onneksi nyt minulla on 7 kk ikäinen pieni tyttö jonka odotus auttoi pahimman yli. Asioista kannattaa puhua ystävien kanssa. Älä jää miettimään yksin asioita. Jaksamista