S. S. VAN DINE

Luulen ettei alan harrastajat pidä Vancea salapoliisikirjallisuuden historiassa Agatha Christien Hercule Poirotin ja neiti Marplen, Dorothy L. Sayersin Lordi Peter Wimseyn, Erle Stanley Gardnerin Perry Masonin ja Rex Stoutin Nero Wolfen kaltaisena mestariluomuksena. Mutta hahmo kuuluu näiden rinnalle merkityksensä vuoksi. Vaikka Dinen kirjoissa paikotellen on - kuulemma - pientä kömpelyyttä ja epäloogisuutta esimerkiksi juonen kehittelyssä, päähenkilö Philo Vance on kuitenkin kivasti rakennettu ja persoonallinen hahmo, joka lajityypissään toimi esikuvana ja innoitti myöhempiä kirjoittajia.

Itse en ole dekkarikirjallisuuden harrastaja.
Kerään lähinnä vain hengellistä kirjallisuutta enkä kovin paljon muuta lue ja sitäkin viime vuosina vähän ja valikoiden. Muuten kyllä harrastan sitten kirjallisuuden seuraamista ja ilmiöitä puolivakavasti. Varsinkin vanhempaa kirjallisuutta. Kuvastaahan kirjallisuus aikansa elämää. Oikeastaan kiinnostukseni kirjallisuutta kohtaan perustuu mielenkiintooni sanoja ja niiden käyttöä, dokumentaarisuutta, informaatiota ja propagandaa kohtaan sekä kiinnostukseeni historiasta ja sen tapahtumista.

Aina joskus jokin kirja ja/tai kirjailija innostaa tutkimaan asian taustoja saatavilla olevien lähdetietojen kautta ja mitä sivujuonteita sieltä milloinkin löytyy.

S. S. Van Dinestä ei juuri ollut tietoja suomenkielisillä sivuilla, joten kahlasin useita englannin kielisiä sivustoja ja suomensin sieltä. Sytykkeen sain siitä, kun minulla on myynnissä tuo Canary Murder Case, toisena painoksena vuodelta 1928, ja lähdin tutkimaan mikä tämä Dine on ollut miehiään.
Tällaisen tutkimuksen ohessa tulee kahlattua paljon historiallisia seikkoja. Palstalle laittamani lyhyt selostus on pieni murto-osa tekstistä mitä kävin läpi. Usein asia lähtee rönsyilemään siinä määrin että lopulta tutkin jotain ihan muuta kuin sitä mistä alunalkaen lähdin liikkeelle.

Tässä eräänä päivänä haeskelin tietoja Peter B. Kynestä ja sitä kautta törmäsin San Franciscolaiseen Bohemian Clubiin ja clubin vuosittaiseen suureen juhlaan Bohemian Groveen. Siinä olikin sitten lueskelemista. Asian tutkiminen on vieläkin kesken...

Kirjailijoista ja kirjoista kun tulee tehtyä muistiinpanoja, ajattelin että miksi panttaan niitä omalla koneella, varsinkin tällaisista kirjailijoista jotka on jo unohdettu ja joista ei paljon ole tietoja suomeksi.
Jos vaikka joku googlettaa nimen S. S. Van Dine tai Peter B. Kyne niin löytyy sitten minunkin vaatimattomat tutkielmani ja tiivistelmäni.

äitiparta kirjoitti:

Luulen ettei alan harrastajat pidä Vancea salapoliisikirjallisuuden historiassa Agatha Christien Hercule Poirotin ja neiti Marplen, Dorothy L. Sayersin Lordi Peter Wimseyn, Erle Stanley Gardnerin Perry Masonin ja Rex Stoutin Nero Wolfen kaltaisena mestariluomuksena. Mutta hahmo kuuluu näiden rinnalle merkityksensä vuoksi. Vaikka Dinen kirjoissa paikotellen on - kuulemma - pientä kömpelyyttä ja epäloogisuutta esimerkiksi juonen kehittelyssä, päähenkilö Philo Vance on kuitenkin kivasti rakennettu ja persoonallinen hahmo, joka lajityypissään toimi esikuvana ja innoitti myöhempiä kirjoittajia.

Itse en ole dekkarikirjallisuuden harrastaja.
Kerään lähinnä vain hengellistä kirjallisuutta enkä kovin paljon muuta lue ja sitäkin viime vuosina vähän ja valikoiden. Muuten kyllä harrastan sitten kirjallisuuden seuraamista ja ilmiöitä puolivakavasti. Varsinkin vanhempaa kirjallisuutta. Kuvastaahan kirjallisuus aikansa elämää. Oikeastaan kiinnostukseni kirjallisuutta kohtaan perustuu mielenkiintooni sanoja ja niiden käyttöä, dokumentaarisuutta, informaatiota ja propagandaa kohtaan sekä kiinnostukseeni historiasta ja sen tapahtumista.

Aina joskus jokin kirja ja/tai kirjailija innostaa tutkimaan asian taustoja saatavilla olevien lähdetietojen kautta ja mitä sivujuonteita sieltä milloinkin löytyy.

S. S. Van Dinestä ei juuri ollut tietoja suomenkielisillä sivuilla, joten kahlasin useita englannin kielisiä sivustoja ja suomensin sieltä. Sytykkeen sain siitä, kun minulla on myynnissä tuo Canary Murder Case, toisena painoksena vuodelta 1928, ja lähdin tutkimaan mikä tämä Dine on ollut miehiään.
Tällaisen tutkimuksen ohessa tulee kahlattua paljon historiallisia seikkoja. Palstalle laittamani lyhyt selostus on pieni murto-osa tekstistä mitä kävin läpi. Usein asia lähtee rönsyilemään siinä määrin että lopulta tutkin jotain ihan muuta kuin sitä mistä alunalkaen lähdin liikkeelle.

Tässä eräänä päivänä haeskelin tietoja Peter B. Kynestä ja sitä kautta törmäsin San Franciscolaiseen Bohemian Clubiin ja clubin vuosittaiseen suureen juhlaan Bohemian Groveen. Siinä olikin sitten lueskelemista. Asian tutkiminen on vieläkin kesken...

Kirjailijoista ja kirjoista kun tulee tehtyä muistiinpanoja, ajattelin että miksi panttaan niitä omalla koneella, varsinkin tällaisista kirjailijoista jotka on jo unohdettu ja joista ei paljon ole tietoja suomeksi.
Jos vaikka joku googlettaa nimen S. S. Van Dine tai Peter B. Kyne niin löytyy sitten minunkin vaatimattomat tutkielmani ja tiivistelmäni.

Lue lisää

Minä olen alan harrastaja. Ja minun on helvetin vaikea ymmärtää, että joku pitää Marplea tai Poirotia mestariluomuksina. Toinen on utelias mummeli ja toinen ärsyttävä belgialainen pikkupaksukainen. Yläluokkaista sontaa pahimmillaan. Todella kummallista, että joku pitää näitä palapelijännäreitä hyvänä kirjallisuutena.