Olen tuore epileptikko, diagnostisointi keväältä. Tutkiminen alkoi siitä, että tasapainossa ilmeni hankaluuksia, näkö ja kuulo oikutteli. Vähitellen myös suullinen ilmaisu (ja yhä enemmän). Elokuvissa, tv-ohjelmissa ja kokouksissa jäi pikku paloja pois, mutta panin ne jatkuvasti tarkkaamattomuuden yms. syyksi.
Epini ei siis ole mitään vakavaa, ei mitään GM:ää, vain poissaoloja. Tosin talvella neurologia tuntui mietityttävän työkykyäni. Oirehdin ja epi piti kuulemma saada pysähtymään.
Nyt syksyllä vastaanotolla selvisi, ettevät oireet ole (ehkä) kurissa. Tuli lisää tutkimuksia: tavallinen EEG lääkkein ja neuropsykologinen tutkimus. Neuropsykologi totesi, että työkykyni on alentunut (sanoi, että pitäisi vaan totutella ajatukseen sairaslomasta). Totta toinen puoli toisinaan olen hyvin hyvin väsynyt eikä mikään tunnu sujuvan. Kynnys mennä lääkäriin valittamaan kuitenkin on korkea ja meneehän se tässä. Ehkä sitten, kun on neurologiaika... Neurologilta tuli puhelimessa lääkettä (Absenor) lisää ja hän kertoi (vilkaistuaan neurospykologisia tutkimuksia)lähetteestä SPET- tai PET-kuvauksiin, minkä jälkeen saan lääkäriajan.
Neuropsykologi puhui kuntoutuksesta. Ehkä sillä saadaan hoideltua mm. tarkkaavaisuushäiriöitä, muisti- ja päättelytoimintaongelmat pois? Minulla ei ole aavistustaan mahdollisen kuntoutuksen sisällöstä. Edelleen onko teillä kokemuksia SPET/PET-kuvauksista? Itse säikähdin ihan valtavasti muistipulmia, jotka ilmenivät neuropsykologisissa tutkimuksissa enkä niinkään siitä, että sain useasti hakea sanoja. Siihenhän olin tottunut ja siihen, että sanat menevät toisinaan pahasti sykkerölle.
Absenorin lisäys tuntuu auttavan. Poissaolokohtauksia ei tiettävästi ole ollut. Itse epidiagnoosiin suhtaudun kohdallani kriittisesti: minullahan ei ole GM-kohtauksia. Muuten oletteko te pyydelleet neurologeiltanne omia epikriisejänne? Minua painostetaan tekemään niin. En vain ole saanut sitä vielä aikaiseksi.
Epini ei siis ole mitään vakavaa, ei mitään GM:ää, vain poissaoloja. Tosin talvella neurologia tuntui mietityttävän työkykyäni. Oirehdin ja epi piti kuulemma saada pysähtymään.
Nyt syksyllä vastaanotolla selvisi, ettevät oireet ole (ehkä) kurissa. Tuli lisää tutkimuksia: tavallinen EEG lääkkein ja neuropsykologinen tutkimus. Neuropsykologi totesi, että työkykyni on alentunut (sanoi, että pitäisi vaan totutella ajatukseen sairaslomasta). Totta toinen puoli toisinaan olen hyvin hyvin väsynyt eikä mikään tunnu sujuvan. Kynnys mennä lääkäriin valittamaan kuitenkin on korkea ja meneehän se tässä. Ehkä sitten, kun on neurologiaika... Neurologilta tuli puhelimessa lääkettä (Absenor) lisää ja hän kertoi (vilkaistuaan neurospykologisia tutkimuksia)lähetteestä SPET- tai PET-kuvauksiin, minkä jälkeen saan lääkäriajan.
Neuropsykologi puhui kuntoutuksesta. Ehkä sillä saadaan hoideltua mm. tarkkaavaisuushäiriöitä, muisti- ja päättelytoimintaongelmat pois? Minulla ei ole aavistustaan mahdollisen kuntoutuksen sisällöstä. Edelleen onko teillä kokemuksia SPET/PET-kuvauksista? Itse säikähdin ihan valtavasti muistipulmia, jotka ilmenivät neuropsykologisissa tutkimuksissa enkä niinkään siitä, että sain useasti hakea sanoja. Siihenhän olin tottunut ja siihen, että sanat menevät toisinaan pahasti sykkerölle.
Absenorin lisäys tuntuu auttavan. Poissaolokohtauksia ei tiettävästi ole ollut. Itse epidiagnoosiin suhtaudun kohdallani kriittisesti: minullahan ei ole GM-kohtauksia. Muuten oletteko te pyydelleet neurologeiltanne omia epikriisejänne? Minua painostetaan tekemään niin. En vain ole saanut sitä vielä aikaiseksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei Pii,
Pyydä ihmeessä kopiot epikriisistäsi ja kaikista lausunnoista (eeg, mri, ct tai mikä tahansa muu), ne on ehdottomasti hyvä olla myös itselläsi. Kaikkein helpoin tapa on soittaa oman hoitoyksikkösi keskukseen, kertoa mitä olet vailla ja he yhdistävät sinut arkistonhoitajalle. Lue potilaskertomuksesi myös läpi, itselläni oli epikriisiin livahtanut virhe lääkkeen vahvuuteen ja sen takia toisen lääkärin antama puhelinresepti oli väärä.
Kun saat neuropsykologin lausunnon kotiisi, niin suhtaudu siihen sopivalla kriittisyydellä, eli kannattaa myös uskoa omiin tuntemuksiinsa työkyvystään ja jaksamisestaan, eikä pelkästään siihen, mitä neuropsykologi on huomioinut. Oma lausuntoni kahden vuoden takaa oli niin tyrmäävä, että jollen olisi uskonut omiin kykyihini pärjätä työelämässä, niin minulta olisi jäänyt kokematta pari isoa projektia ja monta onnistumisen tunnetta saavuttamatta. Neuropsykologin lausunnossa on paljon termejä joihin löysin suomenkieliset selitykset Aivohalvaus ja dysfasialiiton oppaasta http://www.stroke.fi/pdf/nepsy-pot.opas.pdf
Toisaalta, on myös tosi tärkeää ottaa huomioon oman jaksamisen rajat ja hakeutua sairaslomalle tarvittaessa. Itse olen nyt ollut sairaslomalla puolisen vuotta ja vaikka mieli tekee kovasti takaisin töihin, niin myönnän kyllä itselleni, että niin kauan kuin en pärjää tämän paremmin epini kanssa, niin on turha mennä töihin.
Tsemppiä tutkimuksiin!
Kiitokset vastauksestasi.
Olen selvinnyt alkusäikähdyksestäni.Päivät vaihtelevat ja jaksaminen. Joulukin on kohta. Ystävä sanoo tosin minua väsyneen näköiseksi ja saman kertoo peilikin, jos sinne vilkaise, mutta minähän en turhia vilkuile.