..jotka uskovat myös muiden Jeesukseen uskovien pääsevän taivaaseen seurakunnasta ja kirkosta riippumatta?
Onko lestaadiolaisissa
yhtään niitä,
313397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei ole. Sitä paitsi eivät kaikki lestadiolaisetkaanpääse taivaaseen. Tämäkin on nähty asia.
Peräti outoja juttelet!
kuinka voit sanoa noin varmasti,vai oletko ite
aatellu.
minusta kaikkialla voi syntinen saada armon ja synnit anteeksi.jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
Totta on, että Jumala on kaikkivaltias ja kaikki on Hänelle mahdollista. Mutta ei sovi unohtaa, että Hän on myöskin järjestyksen Jumala. Kun Hän on armojärjestyksensä Pojassaan valmistanut ihmisten keskellä saarnattavaksi, niin Hän ei siitä poikkea jonkun yksittäisen ihmisen mielihalujen tai luulotellun sovitusperusteen tähden. Sen tähden on vain yksi , kaitainen elämän tie, jolle tullaan ahtaan portin kautta. Onko se Jumalan syy, että Jeesuskin on sanonut, että vain harvat sen löytävät?
Ei tietenkään ole seurakunnasta ja kirkosta riippumatta! Jeesuksen sanat ovat sen verran vahvat, pitää olla yksi lammashuone ja yksi paimen. Mutta sellaisia lestadiolaisia on, jotka USKOVAT olevan yhden pyhän yhteisen seurakunnan (kirkon)... siis eivät näe sitä seurakuntaa. Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan.
Pyhä seurakunta tarkoittaa?
Ei se tarkoita kirkkolaitosta, vaan niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet oven, Herran Jeesuksen, kautta lammashuoneeseen!
Meidän ihmisten asia ei ole ruveta lajittelemaan ihmisiä. Silloinhan joutuisimme luomaan hirveästi seurakuntia, mm Jan Hus:ille, Lapin Marialle, kaikille pakanoiden lapsille, jne.
En itse kuitenkaan ole näkemässä monia seurakuntia, vaan uskon, että ne ihmiset, jotka ovat kanssani omassa herätysliikkeessämme kuuluvat siihen. Muihin en ota kantaa.
Olen aloittamaani keskusteluun saanut paljon vastauksia ("Mietinpä vain"). Niissä kävi ilmi aika paljon sellaista "meidän seurakunta" -ajattelua, missä en ole juurikaan muualla törmännyt. Vaikka olen argumentoinut jotain jollekin, niin jo heti seuraava ei ole vaivautunut lukemaan edellistä vastinetta aiheeseen X ja sitten saa taas samat kivet niskaansa ja itse saa perustella uudestaan ja uudestaan asiat.
Ei millään pahalla ketään lestadiolaista kohtaan, mutta tapaamani lestadiolaiset ovat olleet vaikeimpia ihmisiä, keiden kanssa olen yrittänyt tehdä yhteistyötä. Olen yläaste- ja lukioaikana ollut paljonkin tekemisissä vanhoillislestadiolaisten kanssa. Ystäväpiiriini on tullut vuosien kuluessa ihmisiä ev.lut.seurakunnista, helluntaiseurakunnista, vapaakirkosta ja lestadiolaisista. Lisäksi olen tutustunut muutamaan adventistiin ja körttiin.
Kaikki he ihmisinä ovat olleet mukavia ja olen saanut oppia eri kirkkokuntaan kuuluvilta aina jotain uutta. (Toisista on tullut läheisiä ystäviäni, joihinkin olen yhteydessä harvemmin.) Varmaan joka kirkkokuntaan kuuluu sellaisia "meidän kirkko, meidän seurakunta, meidän usko" ihmisiä, jotka pitävät vain sitä omaa seurakuntaansa ainoana ja oikeana. Todellisuudessa (Raamatun mukaan) ei pitäisi olla kuin yksi seurakunta, jotka tunnustavat itsensä kristityiksi. Mutta sitten törmäämme taas niihin perimmäissääntöihin, lapinvanhimpiin ja muihin asioihin, mitkä erottavat lestadiolaiset omaksi ryhmäkseen (niin hyvässä kuin pahassakin).
Uskon, että heidän opetuksissaan on paljon hyvää. En niitä kaikkia allekirjoita, koska perusteita niille ei löydy Raamatusta eikä yksikään lestadiolaistuttavani ole voinut niitä Raamatun nojalla perustella, vaikka olen monta kertaa kysynyt eri ihmisiltä. Jos jostakin tuntuu olla hyvältä meikkaamatta, katsomatta tv:tä tai olla kuuntelematta musiikkia, niin se on jokaisen oma valinta. Olen kysynyt asiaa aina silloin, kun olen saanut osakseni ylenkatseita ja paheksuntaa. Mutta niin kauan kuin kukaan ei voi tyhjentävästi perustella Raamatulla tottumuksiaan "ainoiksi oikeiksi", niin kauan tulee hänen pitää nuo tavat ominaan eikä tehdä niistä Jumalan sanaa muille.
Otan esimerkiksi tähän tietokoneen:
Jollain ihmisellä on tietokoneriippuvuus. Esimerkkihenkilöllä ei ole riippuvuutta nettipornoon tai peleihin, eikä hän suoranaisesti tee mitään muutakaan Raamatussa mainittua syntiä (kuten tässä: Älä tee huorin). Kukaan muu kuin ihminen itse ja Jumala eivät tiedä asiasta, koska ongelma on ajankäyttö. Siitä voi tulla todella orjuuttavaa. Tämä ihminen ei kuitenkaan voi olla töissä ilman tietokonetta, koska hän tarvitsee sähköpostia, ja Internettiä yleensä, työntekoon.
Onko esimerkkitapauksessa tämän ihmisen kiellettävä tietokone perheeltään? Onko hänellä oikeus sanoa seurakuntasisarelleen, että hänen tulisi myydä oma koneensa pois, ettei synti viekoittelisi häntä?
Mielestäni uskovien ongelma on juuri tämä: jos joku asia on itselle vaikea, sen pitäisi olla sitä muillekin. Ja jos hän tekee jotain erilailla, hänen on pakko elää synnissä. (Tämä on vaan yhteisön tulkinta yksilöstä (yleensä vielä ulkopuolisesta yksilöstä), ei yksilön kuva itse itsestään.) Helposti tuo ihminen äänestetään joko verbaalilla tai non-verbaalilla käytöksellä pois yhteisöstä. Hän voisi olla lahjakas ihminen, täysin puhdasoppinen ja elää lähellä Jumalaa- ainoa hänen "syntinsä" on se, ettei hän halua samoja harrastuksia tai ulkoisi kulisseja kuin muilla seurakunnassa on. "Hän ei kuulu porukkaan".
Vaikka kuinka rukoilisi viisautta ja rakkautta, kaikkien ihmisten kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Tämä on erittäin harmillista ekumenian kannalla. Olen itse kovasti sen kannattaja, joten toivoisin sitä lisää eri yhteisöjen välille!
Luuk. 12:8
Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.
Room. 2:29
vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
Room. 10:10
Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Jeesuksen läsnäoloa :)!
//Ei millään pahalla ketään lestadiolaista kohtaan, mutta tapaamani lestadiolaiset ovat olleet vaikeimpia ihmisiä, keiden kanssa olen yrittänyt tehdä yhteistyötä.//
Miksi haluat tehdä yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, jotka selvästikin ilmaisevat, että eivät halua kanssasi olla?
Olen minäkin esikoislestadiolaisena yrittänyt joskus lähestyä vanhoillislestadiolaisia, mutta kun sain riittävästi tylyä kohtelua, lopetin. Eivät kaikki ihmiset tule toimeen toistensa kanssa, eivätkä kaikki uskovatkaan. Yritys ystävystyä jonkun vanhoillislestadiolaisen kanssa muilla kuin pelkästään hänen ehdoillaan on kuin kerjäämällä kerjäisi itselleen mielipahaa. Tämä on oma kokemukseni, jota ei tietenkään pidä yleistää. Siis että vanhoilliset ovat semmoisia ja esikoiset tämmöisiä.
"Miksi haluat tehdä yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, jotka selvästikin ilmaisevat, että eivät halua kanssasi olla?"
Vika ei ole aina lestadiolaisessa, se voi olla vastapuolessakin. Luulen tietäväni kuka olet.
-----------
käsitys lestadiolaisista, Lissu.
On kuitenkin hyvä muistaa, että kokemuksesi perustuvat vain vanhoillis-lestadiolaisiin.
Lestadiolaisuudessa on kuitenkin monia - toisistaan hyvin paljonkin poikkeavia - haaroja. Esität näitä käsityksiasi esikoislestadiolaisten foorumillla, joten näin toimiessasi ns. "kylvät kivikkoon".
Moni esimerkeistäsi on totta myös esikoisuudessa, mutta mieleeni nousi kuitenkin kysymys: miksi, Lissu, nuo mainitsemasi asiat ovat aiheuttaneet päänsärkyä - lestadiolaisuuden suhteen - sinulle?
Eikös koko juttu olisi poispyyhitty, kun vain yksinkertaisesti unohtaisit, että noita "hihhuleita" on yleensä olemassakaan? Eihän itselleen tarpeettomilla asioilla kannata päätään vaivata. ;-)
Seurakunnassa on monenlaista ihmistä, jokainen on Jumalle rakas ja jokaisen puolesta Jeesus on kuollut. Joidenkin kanssa sitä tulee paremmin toimeen kuin toisten kanssa. Väkisin ei uskonsisarien tai -veljien kanssa tarvitse vapaa-aikaansa viettää, jos juttu ei tunnu luistavan. Sama asiahan se on seurakunnan ulkopuolellakin: Ei väkisin pidä yritää olla tekemisissä kenenkään "ei-miellyttävän"-ihmisen kanssa, jos työt tai opiskelut eivät sitä edellytä.
Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa siihen, että kerään ympärilleni vain sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen samaa mieltä kaikista asioista. (Ystäväpiiriini kuuluu niin uskovia eri kirkkokunnista kuin ateistejakin, pari entistä alkoholista ja narkkaria.) Tätä kritiikkiä kohdistin näihin lestadiolaisiin, joista puhuin "vaikeimpina tapaaminani ihmisinä".
Annan tästä pienen esimerkin. Monessa seurakunnassa jaetaan ihmiset kolmeen osaan:
- luonnollisessa tilassa oleva ihminen, ei usko Kristukseen
- lihallinen kristitty, joka uskoo Jeesukseen, mutta ei elä Hengestä
- Hengellinen kristitty, joka haluaa elää Pyhän Hengen johdatuksessa
Raamatussa puhutaan näistä kaikista ihmisistä, totta. Kuitenkin tämä jako saa täysin vääristyneet mittasuhteet usein lestadiolaisten piireissä (sen sisäiseen suuntautumiseen katsomatta), koska päädytään ihmisten karsintaan. Miksi? Lihallisen kristityn, jolla on usko ja kaste, ei suinkaan yleisen mielipiteen mukaan kuulu PELASTUA vaan joutua Helvettiin. (Pelastus ei ole kiinni mistään teoista vaan Kristuksen sovituksesta- usko ja kaste pelastaa) Hänen elämänsä voi olla täynnä kaikkea ei-hyvää, mutta silti se ei ole pelastuseste. Sitten on nämä Hengen mukaan elävät kristityt, johon Raamattukin meitä kaikkia ohjaa. Ja siitä, mikä koko asiassa surettaa on se, että monissa seurakunnissa puhutaan muodossa "Me Hengestä elävät" ja muista "Ne lihalliset".
Eli jos ei elä samoin kuin heidän perinnesääntönsä edellyttävät, niin leimataan lihalliseksi kristityksi. Tällä ei tietenkään ole muuta väliä, mutta samalla he eristävät itsensä muista ihmisistä ja ovat omana kuppikuntanaan.
En olisi surullinen, jos nämä "vaikeimpina ihmisinä" tuntemani tyypit olisivat vain sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ei synkkaa. Ekumeniayritykset voin kuitenkin unohtaa välittömästi. Mutta kun on kyse tästä mainitsemastani jaottelusta, niin asia on paljon surullisempi.
En tarkoita tällä sitä, että ihmisiä pitäisi taputella selkään, jos he juovuspäissään tappelevat, tai varastavat firman rahoja. Ei syntiä pidä hyväksyä. Tarkoitan tuolla sitä, ettei ihmisiä hyväksytä omina itsenään. Ketään ei tulisi jättää armon ulkopuolelle. Jos on lihallinen kristitty (kuten itse olin aiemmin), niin kuinka paljon rakkautta saa kuppikuntalaisilta? Ei juurikaan.
Kirjoitin omasta kokemuksestani. Jäin lähimmäisen rakkaudesta täysin ulkopuoliseksi silloin kun sitä kipeimmin tarvitsin. Aika tylyä kohtelua olen saanut matkan varrella... Jokainen ihminen tykönään miettii, miten puhuu ja kohtelee muita.
"Vaikeimpia tapaamiani ihmisiä" - tuolla tarkoitin myös sitä, että rakkautta, hyväksyntää ja tukea on vaikea saada osakseen.
En ole katkera enää. Silti tuosta on jäänyt pieni kammo mennä puhumaan niille ihmisille, jotka ovat täysin minut tuominneet aikanaan. Ehkä joku päivä vielä juttelen niille ihmisille, jos Herra suo.
Itsellä ei ainakaan ole varaa olla koppava siitä, mitä tiedän ja mitä en tiedä uskon asioista. En halua ikinä piiloutua uskontokuntani nimen taakse. Paljon olen saanut Jumalalta anteeksi. Onnekseni olen saanut kokea sellaisen Pyhän Hengen läsnäolon, että moni asia on korjaantunut kuin itsestään.
Hölmö kysymys, onko kaikki kiinalaiset lapset lestadiolaisia kun kuolevat
Tule seuraamme suurena syntisenä ja kerro vuoden päästä miten olet onnistunut???
Ja pohdi sitten syvällisempiä.
vain on.
Se ei ole kenenkään omistuksessa.Sitä ei voi ostaa eikä myydä, ei hallita tai vangita.
Totuus on itseisarvo ja se kellä se on voi olla onnellinen.Kuka on sitä lähellä , tuntee sen voiman.
Yhdentekevää on se, että haluaako ihminen määritellä sitä vai ei, että mikä on totuus.
Totuus ei pala tulessakaan.
Onko siis väliä sillä , mitä muut ajattelee.
Onko väliä sillä että on itse itselleen rehellinen ja totuusjanoinen.
Yksi sanoo että " tämä on oikein" ja toinen taas muuta.
Lopun ajan merkeistä sanotaan, että Jeesus siellä ja Jeesus täällä.Kuitenkin neuvotaan olla menemättä sinne.
tarkkaa tilastoa en voi antaa, mutta ainakin esikoisissa on hyvin paljon niitä, jotka uskovat Jumalan seurakunnan sellaiseksi, jossa ihminen ei ole tehnyt rajoja.
Ihminen ei ole niitä rajoja toellakaan tehnyt. Ne on Jumala säätänyt. Jeesus jätti maanpäälle yhden ainoan piskuisen seurakunnan. Joka siis uskoo Jeesuksen vapahtajakseen ja on löytänyt Hänen valtakuntansa täältä maan päältä ja saanut uskoa synnin päästön 0malle kohdalleen,pelastuu.
Se on hyvin selvästi Raamatussa ilmaistu.
ihminen tulee autuaaksi uskolla Kristukseen. Ei millään muulla tavalla.
Mark. 16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu;
- mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Mark. 16:17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
Mark. 16:18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
Joh. 3:14 Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
Joh. 3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa,
- ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Joh. 3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joh. 3:18 Joka uskoo häneen,
sitä ei tuomita;
mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Ihminen kyllä pelastuu vain armosta,jos sen uskoo omalle kohdalleen,mutta pelkkä usko ei vielä,Raamatun mukaan riitä.
Siellä nimeomaan neuvotaan ihmisiä, "etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa,niin kaikki nämät teille annetaan."
Syntien anteeksi antamuksen evankeljumi on annettu Jumalan maanpäälliseen valtakuntaa ja sieltä se löytyy. Sen ulkopuolella ei anteeksiantoa ole.
Tämä opetus löytyy kyllä Raamatusta.
Ei edes Paavali voinut syntejään sovittaa itse,vaikka ylösnoussut Herra Jeesus hänet sokaisi ja häntä puhutteli. Ei hän myöskään saanut rukoilemalla anteeksi suoraan ylösnousseelta Jeesukselta. Ei. Jeesus oli sovintosaarnan vallan jättänyt opetuslapsilleen ja yhden tällaisen luo Hän myös lähetti Paavalin,silloisen Saulin.
Tämä uskovainen Jumalan seurakunnan jäsen saarnasi syntien sovituksen Sulille ja hän sai uskon armon. Hänestä tuli Paavali.
Siis,seurakunnan kautta kaikuu Jumalan sana yhä tänäkin päivänä ja yhtä helppo se on löytää,kuin Paavalinkin aikana.
Täytyy vain etsiä ensin Jumalan valtakuntaa.
siitähän koko Raamattu todistaa. Miksi ei Luukkaan evankeliumin ryöväri tarvinnut välikäsiä. Jeesus on nyt yhtä elävä kuin silloin. Ei Hänen voimansa ole heikennyt.
Jännä yksityiskohta on muuten Luukkaan ja Matteuksen Evankeliumien ero kertomuksesta ryöväreistä. Matteuksessa molemmat pilkkasivat Jeesusta ristillä.
Ei lestadiolainen herätysliike sen enempää kuin sen perustaja L.L.Laestadiuskaan ole koskaan kyseenalaistanut itsensä vapahtajan saarnaamaa vapahtavaa evankeliumia, kun Hän maan päällä ollessaan vapautti ihmisiä heidän syntivelastaan, kuten ryövärin ristillä. Jeesus oli vielä silloinkin elävänä (tosin kurjassa kunnossa kuolemaa lähestyen )ihmisten keskuudessa. Samoin Hän vapautti sen vaimon, jolle Hän sanoi:"Vaimo, sinun uskosi on sinun vapaaksi tehnyt...). Mutta kun Hän ylösnousemisensa jälkeen perusti seurakuntansa ihmisten keskuuteen ja jätti sille seurakunnalle vallan saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta; joille TE (sii ihmiset tässä toimittavat Vapahtajan käskyä)synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan.
Eikä ole Raamatun kirjoituksiin jäänyt yhtään mainintaa siitä, että kunniaansa noussut Kristus olisi suoraan taivaasta saarnannut tätä evankeliumia, vaan Hän on käyttänyt Pyhän Hengen saaneita ihmisiä tämän armojulistuksen välikappaleina.
Joka uskoo ja Kastetaan se pelastuu.
Se on sinun keksintösi että Jeesus jätti jonkun vallan sinulle taikka edustamallesi yhteisölle.
Kenelläkään muulla ei ole valtaa näissä asioissa se on vain Jumalalla. Ja Jumala on sana.
Uskovilleen Jumala jätti Jeesuksen kautta sanansa julistettavaksi koko maailmalle. Ja nimenomaan sanan vallalla me julistamme, syntien anteeksiantamusta, - Jeesuksen nimessä ja veressä.
Emme me seurakunnan vallalla, tai sen omahyväisten narsististen jäsenten vallalla julista. Vaan me kristityt julistamme Jumalan valtakuntaa jonka ovi on Jeesus Kristus.
Hän itse on Kaikkivaltias, seurakunnan pää, ja ruumiin vapahtaja.
syytä ottaa tässä kohtaa lakki pois päästä ja tunnustaa, että ollaan hyvin suuren asian äärellä.
Kun opetuslapset tulivat kertomaan Jeesukselle itselleen, että me tapasimme toisia uskovia jotka tekivät ihmetekoja Sinun, (Jeesuksen), nimessä, mutta me emme tunteneet heitä.
Asiayhteydestä voi saada käsityksen, että he odottivat, että Jeesus varmaan kehottaisi heitä menemään kieltämään moisen toiminnan. Hehän eivät kuulu meidän porukkaan. Ovat "väärässä opissa", "omavanhurskaita" tai mitä lie "jeesususkovaisia".
Kannattaa panna merkille mitä Jeesus sanoi:
Ei hän käskenyt mennä estämään heitä.
Ei hän sanonut, että varoittakaa kaikkia kristityitä noista vääräuskoisista.
Ei hän käskenyt mennä hyysäämään tai kehumaan heitä, tms.
Olisko tässä meille opiksi otettavaa? Me emme tiedä Jumalan tarkoituksia, muuta, kun sen minkä Hän tahtoo.
Siksi ei ristillä tarvittu välikäsiä,koska Jeesus vaikutti maan päällä vielä omassa persoonassaan. Hän jätti avainten vallan opetuslapsilleen vasta ylösnousemuksensa jälkeen.
Hän on yhä meidän keskellämme,mutta nyt elävinä kivinä seurakunnassaan,ei omassa persoonassaan.
Siksi Hän ohjasi Paavalin seuraajansa luo.
Valta oli nyt siirtynyt Pyhän Hengen pappeudella.
Ei se ole itse keksittyä,vaan lukee Raamatussa.
"Kelle te synnit anteeksi annatte,niille ne anteeksi annetaan taivaissa ja joilta ne pidätätte,niiltä ne ovat pidetyt"
Mutta Jumalahan siellä silti vaikuttaa,koska tämä saarnavirka on vain pyhän Hengen omaavilla.
Mutta kaste ei anna synnin päästöä.
Armoevankeljumin omalle kohdalle voi saarnata vain toinen Jumalan lapsi.
Pyhä Henki on Raamatunkin aika vuodatettu kastamattomiinkin ihmisiin. Kaste ei siis anna Pyhää henkeä. Toki heidät myöhemmin kastettiinkin.
Mutta kaste ei ole niin tärkeää,kuin sovintosaarnan uskominen omalle kohdalle.
Täytyisi myöskin ymmärtää mitä kirjoittaa, ettei kirjoita fraaseja.
Ihminen pelastuu sydämen uskolla ja suun tunnustuksella. - Siis uskolla Kristukseen.
Minä en pelastu sinun uskollasi, etkä sinä PELASTU minun uskollani. Usko sinäkin siis Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikaan, SINUN VAPAHTAJAASI.
Room. 10:6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,
Room. 10:7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
Room. 10:8 Mutta mitä se sanoo?
-------
*) "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi";
-------
- se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
Room. 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ...
ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Room. 10:10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Room. 10:11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
Room. 10:12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä;
sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
Room. 10:13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
Joh. 19:23 Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, ottivat he hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotamiehelle osansa, sekä ihokkaan. Mutta ihokas oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu.
Joh. 19:24 Sentähden he sanoivat toisillensa: "Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva"; että tämä kirjoitus kävisi toteen: "He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa." Ja sotamiehet tekivät niin.
Joh. 19:25 Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena.
Joh. 19:26 Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!"
Joh. 19:27 Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa.
Joh. 19:28 Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano."
Joh. 19:29 Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen.
Joh. 19:30 Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän:
*****" Se on täytetty", *****
ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
---
*) - Se on täytetty. Syntisten velka on maksettu.
Herra Jeesus ole kiitetty.
---
2. Kor. 5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
2. Kor. 5:21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
2. Kor. 6:1 Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
2. Kor. 6:2 Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut."
Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
uskon, että jos ihminen on saanut Jumalalta armon herätä ja tulla tuntemaan kadotetun ja tuomitun tilansa, ja siihen hätäänsä kuullut ja uskonut evankeliumin Jeesuksesta, joka sovintokuolemallaan on meidät pelastanut ja vapauttanut, ja hänet on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ...silloin uskon, että hän kuuuluu Kristuksen seurakuntaan, samaan, kuin ne uskonystäväni, jotka tunnen. Osa heistä kuuluu el-seurakuntaan, osa johonkin muuhun...missä nyt Jumalan sanaa puhtaasti ja elävästi saarnataan. Enkä ole ainoa näin ajatteleva el-kristitty. Luulen, että esim toiminta paikallisessa seurakunnassa on antanut mahdollisuuksia tuntea kristittyjen yhteyttä yli seurakuntarajojen. Samoin esim radio Dei antaa hyvän mahdollisuuden tutustua muiden herätysliikkeiden julistukseen.
Jos sontaa ja ihmisoppia puhutaan, niin se ei ole Jumalan sanaa ollenkaan.
Jumalan sana itsessään on elävä ja puhdas. Se on kuin kulta joka on alkuainen. Ja SANA tekee USKON kautta puhtaaiksi sen, jolla on usko Kristukseen, eli usko Sanaan.