Mikä ihmeen suuntaus on nykyään menossa, kun kaikissa lapsille suunnatussa urheilussa on ykkös-mottona seuraava:
HARRASTETAAN LEIKINOMAISESTI !!!???
On olemassa paljon 5-7 vuotiaita lapsia, jotka esim hiihto-, yleisurheilu-, jneharkkoihin mennessään haluaisivat oikeasti oppia lajia. Mutta kun harkkoihin mennään, niin edessä onkin tarjolla leikkimielistä leikkimistä, joka ei mitenkään liity lajiin.
Lisäksi homma etenee niiden lasten tahdissa, jotka eivät halua koko harrastuksessa olla edes mukana. Äidit ja isät mairittelee valmentajien kanssa näitä lapsia mukaan, jolloin alunalkaen asiasta innostuneet lapset kiltisti odottavat...
EI TUU TÄLLAISELLA ASENTEELLA LAJEISSA PYSYMÄÄN LAHJAKKAITA LAPSIA JA NUORIA.
Onneksi painissa tuntuu olevan asenne ainakin vielä järkevä. Älkää vain hyvät valmentajat antako näitten lässynlässyn -ihmisten sekoittaa päitänne ja tehdä painistakin lajia, jossa vain silitellään päätä ja edetään kaikkien toivottomimpien tapausten tahdissa.
HARRASTETAAN LEIKINOMAISESTI !!!???
On olemassa paljon 5-7 vuotiaita lapsia, jotka esim hiihto-, yleisurheilu-, jneharkkoihin mennessään haluaisivat oikeasti oppia lajia. Mutta kun harkkoihin mennään, niin edessä onkin tarjolla leikkimielistä leikkimistä, joka ei mitenkään liity lajiin.
Lisäksi homma etenee niiden lasten tahdissa, jotka eivät halua koko harrastuksessa olla edes mukana. Äidit ja isät mairittelee valmentajien kanssa näitä lapsia mukaan, jolloin alunalkaen asiasta innostuneet lapset kiltisti odottavat...
EI TUU TÄLLAISELLA ASENTEELLA LAJEISSA PYSYMÄÄN LAHJAKKAITA LAPSIA JA NUORIA.
Onneksi painissa tuntuu olevan asenne ainakin vielä järkevä. Älkää vain hyvät valmentajat antako näitten lässynlässyn -ihmisten sekoittaa päitänne ja tehdä painistakin lajia, jossa vain silitellään päätä ja edetään kaikkien toivottomimpien tapausten tahdissa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
sitten vielä nämä joita ei koko laji kiinnosta vaan harkoissa pelleillään ja viedään valmentajien kallista aikaa,ja tuhotaan tosissaan mukana olevien mahdollisuudet.jonkunlainen tasokoe voisi olla paikallaan,karsisi varmasti pahimmat pellet ja haluttomimmat pois.
ja lessun sessun..
terv kari ojanen / mietaan molski
Paljoa irronnut,taidat olla sirkuskoulun kannattajia?
karin viesti että tosissaan ei saisi lajiin suhtautua?vaan katsella kiltisti vierestä kun ad hd potilaille joutuu valkku kokoajan huomauttelemaan ja paimentamaan kuin joitakin idiootteja?miksi ihmeessä pitää tulla terrorisoimaan muiden treenit?meinaatko kari.O että koulu luokissakin pitää muiden oppilaiden kärsiä häiriköiden temmellyksestä,no onneksi koulu maailmassa ollaan viisaampia ja nämä häröilijät siirretään ertyis luokille.ei urheilu seuran toiminta voi olla siitä kiinni että pitää vain saada paljon porukkaa mukaan,oli motivaatio kuinka surkea tahansa lapsella.Useinhan nämä lapsiterroristit harrastavat vain ja ainoastaan vanhempien pakottamana.Itse he tuskin älyäisivät salille mennä ja jos menisivät niin eivät montaa kertaa.
on tapana kutsua sellaisia "sirkuskoulun kannattajiksi" jotka eivät uskalla panna nimeään oman mielipiteensä alle.
kari ojanen / mietaan molski
mahdutko enään housuihisi?äläkä vaihda puheenaihetta,vaikka olen huomannut että olet siinä mestari ,no vastaa kysymykseen.Ja ps.ei kaikki ole niin idiootteja että kirjoittelevat TÄÄLLÄ oikealla nimellä katsos saa kai ihminen päättää yksityisyydestänsä itse?minäpäs olen hypännyt laskuvarjolla oletko sinä?lällällää minä olen rohkeampi..niih..
mahdutko enään housuihisi?äläkä vaihda puheenaihetta,vaikka olen huomannut että olet siinä mestari ,no vastaa kysymykseen.Ja ps.ei kaikki ole niin idiootteja että kirjoittelevat TÄÄLLÄ oikealla nimellä katsos saa kai ihminen päättää yksityisyydestänsä itse?minäpäs olen hypännyt laskuvarjolla oletko sinä?lällällää minä olen rohkeampi..niih..
ei enää olla ihan yhtä "viisaita", kuten ennen. Nyt on alettu sijoittaa ns. normaaliin luokkaan oppilaita, jotka tarvitsevat erityishuomiota ja -opetusta. Se on säästöä se. Muut oppilaat oppivat näin "suvaitsevaisuutta", vaikka tosiasiassa näin ei ole. He ärsyyntyvät entisestään erilaisuutta kohtaan, sillä nämä huomiontarvitsijat vievät se vähäisenkin ajan, joka tavallisessa luokassa opettajalla olisi käyttää per oppilas. Nyt ei jää sitäkään vähää.
Koululaitoksen tehtävä on tasapäistää. Koulussa tosiaankin mennään sen hitaiten oppivan ehdoilla.
Se on sääli.
Sama pätee tietysi liikuntaharrastuksissa. Tosin pyrkiystä tasapäistämiseen ei ole, mutta minkäs teet? Pienissä seuroissa ei ole mahdollisuutta jakaa porukkaa tasoryhmiin....
Adhd-potilaat, idiootit ja lapsiterroristit ovat perin mielenkiintoisia sanoja, kun niitä käytetään pienten lasten painiharrastuksesta puhuttaessa.
Suomessa on useita hyviä esimerkkejä siitä, kuinka jonkun adhd- tai vastaavan diagnoosin omaava lapsi on lajissaan menestynyt. Taitaapa eräällä tänäkin vuonna maajoukkueessa painineella kaverilla olla kirjaimia takataskussa. Niistä ei vain huudella, kun löytyy aina näitä ihmisiä, jotka haluaisivat sulkea kaikki erilaiset omaan häkkiin ja jättää pelikentät meille terveille. Olisi kyllä hienoa, että joku näistä painijoista uskaltaisi tulla "kaapista ulos" vaikkapa Molskin sivuilla.
Tuolla alempana Kivelän Mika kirjoittaa asiaa näistä erityislapsista. Se teksti kannataa lukea ihan ajatuksen kanssa. Mika on paitsi valmentanut junnuja ihan huipulle, niin samaan aikaan tehnyt työtä myös erityislasten kanssa.
Meillä Kajaanissa perustettiin pari vuotta sitten varsinainen "koe-eläinlaboratorio", jonka ydinjoukon muodostivat testiin lähteneet kymmenkunta Kurdistanin lyhytkarvaista seisojaa muutamalla kotimaisella pystykorvalla varustettuna. Alussa Kurdistanin mäyräkoirat meinasivat hajoittaa paikkaa ja saattaa vetäjät hermoromahduksen partaalle. Tiukka kuri (keppi ja porkkana, eikä mikään karkki ja kepponen) mallia Milosevic on tehonnut. Tänä päivänä sinne salille saa tulla kuka tahansa saman ikäinen suomalaisjunnu tekemään sen, mitä pojat tekevät. Ja eikä näitä alussa täysin toivottomia (varmaan juuri näitä lapsiterroristeja ja muita idiootteja) tarvitse hirveästi huutamalla paimentaa. 2,5 vuodessa heistä on kehittynyt ihan oikeita painijoita.
Pienessä seurassa erilaisten tasoryhmien järjestäminen on varmasti vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Voitaisiinko ajatella, että jos pienellä seuralla on vaikka parit harjoitukset viikossa, niin vain toiset treenit olisivat kaikille avoimet. Toisiin otettaisiin sitten ne, jotka todella haluavat treenata ja oppia.
Näin taattaisiin se, että tosissaan oppia janoavat myös sitä saisivat. Ja todennäköisesti myös toisten harjoitusten taso paranisi, kun pojille ilmoitettaisiin, että sinne oikeiden painijoiden treeneihin päästään vasta sitten, kun siellä omassa ryhmässä annetaan riittävät näytöt hommaan.
Aiemmassa keskustelussa tällä palstalla jo kyselin, onko paini erityisen suosittu laji erityislasten keskuudessa (taisi olla eri nimimerkki).
Opetan EMU-luokkaa ja vuosien varrella olen huomannut, että yllättävän moni lapsi harrastaa painia.
Sitten tuosta sijoittamisesta normaaliin luokkaan: ennen vanhaan erilaiset eristettiin mielellään pois "terveiden" silmistä. Kyllä nykyään INTEGRAATIO on in!
jos olet noin hyvä,ja miksi niinkuin kirjoitit teillä on eniten kurdeja?ei kai kajaani nyt sentään NIIN iso paikka ole??????
..heittää osin nuo kommenttisi. Ei tässä minun hyvyydestä kyse ole, kyllä sen suurimman työn ovat tehneet jotkut muut. Näin ollen olen omasta mielestäni justiinsa oikeissa hommissa.
Halusinpa vain tuoda esille sen, että ns. toivottomatkin tapaukset taipuvat ihan normaaleihin treenikuvioihin, kunhan jaksetaan tehdä yhdessä töitä yhteisen tavoitteen eteen. Sitähän se treenaaminen tuolla painikämpällä yleensä on.
Tämä on yksi sellainen aihe taas, että sanoi tähän mitä tahansa niin aina joku pahoittaa mielensä.
Sanon nyt kaiken uhalla kuitenkin jotain.
Paini on sellainen urheilulaji, jossa voitto ja tappio tulee hyvinkin konkreettisella tavalla esille. Vain toisen ottelijan käsi nostetaan matsin jälkeen ylös. Siksi painiin on melko vaikea sovittaa mitään kaikki pelaa-ideologiaa yms. pehmeitä arvoja. Paini on kova mutta rehellinen laji.
A-lisenssin kehittäminen oli aikoinaan Painiliitolta hyvä ajatus, siis että kaikkien olisi mahdollisimman helppo aloittaa painin harrastus. Harmi vain kun sitäkin käytetään joskus väärin.
Itse painitreeneissä olisi ideaalinen tilanne, jos seuralla olisi tarjota monta eritasoista harjoitusryhmää. Eli nassikoille, painikoululaisille jne. Sieltä olisi sitten mahdollista nousta ahkeruudella ja hyvällä asenteella vähän kehittyneempien ryhmään. Näin kaikki saisivat sellaisen ryhmän, joka vastaa omia kykyjä ja tavoitteita parhaiten.
Olen valmentajaurani aikana ohjannut jo melkoista määrää nuoria painijota. Kaikkien kanssa olen pärjännyt kun siihen niin olen asennoitunut. Ja jos sinne todellinen häirikkö aina silloin tällöin eksyy, näen hänet mielummin mahdollisuutena kuin uhkana. Meissä kaikissa asuu potentiaalinen painija. Ja usein juuri näissä nk. häiriköissä on se paras aines. Energiaahan näistä löytyy vaikka kuinka. Kysymys onkin sitten vain miten tuo kaikki energia saadaan parhaiten kanavoitua. En väitä, että kaikista tulee painijoita, mutta ainakin heille on tarjottu siihen mahdollisuus.
No voi sun ja sun aidosti oppimisen kanssa.
Nehän on lapsia ja joku alkulämmittely voidaan ottaa leikkimällä tai loppuvenyttely.
En ees viitti jatkaa kun on niin typerä aihe vaikka päässä liikkuu taas ja vaikka mitä.
Mutta varmasti et edes vedä minkään lajin harjoituksia ja jos vedät niin ei siellä todennäkösesti kovin montaa lasta ole ainakaan kauan.
Vedetään aidosti lajiharjotteita ja varmasti vielä kovaa ja tosissaan 6-7v hah hah vedä sanonko mitä!!!
En vedä harkkoja enkä myöskään mitään kivirekiä perässäni. Omat lapseni menevät aina innolla harkkoihin ja myös tekevät siellä mitä valmentajat käskee. Jaksan vaan ihmetellä vanhempia, joilla ei ole vähimmissä määrinkään otetta omiin lapsiinsa. Lapset kuljeskelee koko painiharkkojen ajan aivan muualla kuin matolla ja vanhemmat juoksevat perässä ja houkuttelevat ja lahjovat. Kun siihen osallistuvat joissain lajeissa vielä valmentajatkin, niin kyllä ne harkat muuttuvat turhiksi hyvin monien mielestä. Ei siinä tarvitse olla harkkojen vetäjä tämän huomatakseen.
Mutta tässä yhteiskunnassa on oikeasti vallalla ajatus, että kaikille kaikkia. Se näkyy joka paikassa ei pelkästään painiharkoissa. Arvostan toki asennetta, että erilaisille lapsille annetaan mahdollisuus liikkua. Mutta entä jos lapsi itse ei halua vielä viidensissäkään harkoissa osallistua koko hommaan.
Mutta näinhän se on koulumaailmassakin. "Menestyvät" oppilaat odottavat, että ne jotka eivät viitsi kotona tehdä asioiden eteen mitään opettelevat koulussa muun luokan odottaessa.
Junttamiehelle kiitokset hyvästä kommentista.
Pakko Otaa osaa keskusteluun. Joka vuosi painikouluun tulee aivan kaiken tasoista lasta kokeilemaan painia. Välillä harjoitukset ovat kauheaa "häslinkiä", mutta pikkuhiljaa tasoittuvat.
Ajatellaanpa ad/hd lasta, jos lapsi on todella ylivilkas niin todennäköisesti hänet on jo käännytetty jostain muusta lajista, koska ei pysty sopeutumaan ryhmään. Haluaako painiseura olla sellainen.
On tilanteita ettei lapsella ole diagnosoitu AD/Hd:ta, mutta kaikki merkit siihen viittaisivat. Valmentajan tehtävä on puhua vanhenhemmille ja rohkeasti ehdottaa tutkimuksia!
AD/HD ei ole hoitamaton ongelma, vaan usein lääkityksellä on erittäin suuri apu!
Jos ko. lapsi ei pysty yrityksistä huolimatta harrastamaan painia, niin valmentajan tehtävä on kertoa vanhemmille, että valitettavasti paini on väärä laji.
Mielestäni AD/HD lapselle paini on huippu laji!
Vilkkaasta ja "rämäpäästä"tulee usein parempia painijoita kuin hiljaisista hissukoista!
Jos seuroissa on resursseja, niin perustakaa ko. lapsille oma ryhmä, mutta valmetajia/ohjaajia tulee olla enemmän kuin yksi.
Ps. AD/HD ei ole lapsen eikä vanhempien vika
Välillä tuntuu, että kaikilla painijoilla on se adhd , on ne sen verran vilkkaita. Kysykää vaikka naisilta ;)!
...ainakin painia harrastavilla miehillä on ADHD. Sehän pitäisi mielellään "löytää" jo ennen kouluikää, muttei ennen paljon testejä tehty.
Vilkkaat oli vilkkaita ja rauhalliset rauhallisia.
Muuten...odottavien äitien raskaudenaikainen alkoholin käyttö tuottaa lisää näitä ADHD-lapsosia. Että semmottis!
Missähän sekin asia on selvitetty,että vilkkaista lapsista tulisi parempia painijoita.Kyllähän se on painissa fyysiset ominaisuudet jotka ratkaisee.
Olen terve suomalainen nainen. En juo enkä savuttele. Ruokavalioni on terveellinen ja liikun säännöllisesti. Kaikki tämä myös puolisollani. Silti toisella lapsistamme on ADHD. Muuten mukava lapsi vain vilkkaampi ja toimeliaampi kuin muut. Ja pitkäjännitteisyyskin on kadoksissa.
Ilokseni löysimme painin harrastukskseen ja loistavan valmentajan. Yhteistyön ja innostuksen jatkuessa (toivon mukaan)saamme nämä runsaat energiavarat ohjattua terveellisesti ja turvallisesti. Menestystä emme ole ajatelleet. Päiväkerrallaan. Kiitämme tästä harrastuksesta!
Siellä se on selvitetty. Tuhansilla painikämpillä ympäri maailman. Näillä vilkkailla ja vähemmän vilkkailla kun on vähän eri malliin kehittyneet fyysiset ominaisuudet.
Vilkas lapsi juoksee, heittää kuperkeikkaa, kiipeilee puissa, heittää lumipalloja ja on kukkulan kuningasta lumikasan päällä vapaa-aikanaan.
Ja se rauhallinen lapsi lukee, chattaa, on mesessä, kuuntelee musiikkia ja piirtelee.
Matti Nykänen, riittänee esimerkiksi. (piste)
Siis eihän Nykänen paini mutta omalla sarallaan mikä vaati tekniikan lisäksi kovapäisyyttä oli
ja on varmasti edelleenkin maailman paras!
sisarukset,ovat nimittäin tosi rauhallisia.
Paini on yksilölaji, eli toisin sanoen painijat ovat yksilöitä. Toinen saattaa olla rauhallinen kuin viilipytty, toinen räiskyvä taiteilijaluonne. Menestykseen tarvitaan kuitenkin tahto joka vie eteenpäin.
Eron oikeasta asennoitumisesta näkee saleilla. On tyyppejä jotka miettivät "mitä minä täällä teen"?
Henkilöt jotka suhtautuvat lajiin vakavasti ja määrätietoisesti lähtevät salilta vasta kun viimeiset voimanrippeet on kulutettu puhki, vaikka sitten punnertamalla parisataa kertaa jos ei itse painitreeni ei vienyt imuja.
että ei tarvitse olla adhd että menestyy, ja onha noita esimerkkejä vaikka kuinka paljon veikkaampa että tiettyyn tasoon pääsee yli vilkkaudella mutta kun pitää tosissaan alkaa panostamaan ja keskittymään niin kyllä suuri osa adhd(keskittymishäiriö)tyypeistä jättää urheilun.Matti on poikkeus ja poikkeus vahvistaa säännön.
..että myös suurin osa myös ns. terveistä tyypeistä lopettaa harjoittelun siinä vaiheessa, kun lajiin pitää ruveta tosissaan panostamaan. Painiliiton lisenssitilaston pylväitä katsellessa ihan hirvittää.
Pako painin parista on raju murrosiän saavuttamisen jälkeen. Sama on kyllä tilanne myös muissa lajeissa.
Kyllä se on vetäjästä kiinni miten homma hoidetaan.Välillä mennään leikin omaisesti ja taas välillä tehdään enemmän laji kohtaisia harjoitteita.Se miten saat lapset pysymään edes jonkun harrastuksen parissa ja kokemaan sen mukavana on pitkälti vetäjästä kiinni.
Jos alat noille ihan nuorille, otetaannyt vaikka ikähaarukka 7-12v pitämään hampaat irvessä tiukkaa ajattelu tapaa niin et kyllä montaa lasta saa pidettyä mukana siinä vaiheessa kun tulee muut jutut mieleen, taikka pitäisi harrastaa vähän enemmän tosissaan ja kovempaa.
Toki voidaan harjoitella kovaa ja vaan lajikohtaisesti ja se on mukavaa mutta ne lapset on harvassa.
Junnujen painikoulussakin ensimmäiset ovat heti kysymässä että koska painitaan.No ala nyt ensimmäisisä harjoituksissa heti painittamaan.Kyllähän vetäjän täytyy tietää ensin millaisia lahjakkuuksia on mukaan taas tullut jota voidaan harjoituksia viedä sen mukaan.
Jollekkin on kuperkeikka esim. ihan luonnollinen juttu mutta toinen ei sitä saa onnistumaan vielä parin viikon päästäkään.
Mutta pitäisikö sitten mennä sen mukaan mikä nyt sitten tekee sen kuin vettä vaan ja tämä toinen ei saa kuin kaaduttua.No en jatka tästä sen enempää koska jokainen ajatelkoon maalaisjärjellä jos sellaista on suotu.
Mutta olen sitä mieltä että se on VETÄJÄSTÄ kiinni jos harjoitukset eivät ole mielenkiintoisia ja mukaan tempaavia ja ilman muuta kaikkia mukana olevia pois jättämättä.
Niin monessa asiassa lasten kanssa mukana olleena olen jotain oppinut lapsista sekä itsestä.Mutta ainahan on muistettava että meitä on ................
Terve!
Nämä kommentit sitten ovat pohdintaa, eivätkä todellakaan päde kaikkiin lapsiin/vanhempiin/seuroihin, eli vaikka kirjoitan yleisellä tasolla, kyse ei ole yleistämisestä!
-------
Kyllähän junioriurheilu on nykyään seurojen vetäjille ja valmentajille haasteellista tarjonnan runsauden ja ihmisten kiireen/hektisyyden vuoksi.
Lapset:
Nykyään lapsille on tarjolla internet, playstationit, useita satoja eri harrastusvaihtoehtoja, tietokoneet chat/irc-palstoineen jne.
Mikäli harrastus ei ole mieleinen, on vaihtaminen toiseen nopeaa ja helppoa, jopa liian helppoa ja nopeaa ja tapahtuu varmasti jos liian kovalla kädellä ohjataan aluksi ja ei mukaan oteta pehmentäviä elementtejä, kuten leikkejä jne.
Jos leikit ovat lajiominaisuuksia tukevia, mutta junioreilla on hauskaa, leikki on varmasti ok!
Rauhattomat lapset kuuluvat asiaan, sillä ei seura voi ottaa lapsia mukaan váin tietyn luonteen omaavina.
Ei rauhaton lapsi ole sen huonompi vaihtoehto kuin todella rauhallinenkaan, hän vain tarvitsee erilaista ohjausta!
Valmentaja joutuu siksi usein kompromissin eteen, sallimaan enemmän kuin tarvitsisikaan.
Kuitenkin hyvä valmentaja omaa pelisilmää ja puuttuu ajoissa.
Vanhemmat
Vanhemmat ovat usein tänäpäivänä todella kiireisiä uran ja omienkin harrastustensa kanssa.
Ei oikein osata sitoutua seurojen toimintaan, ja oman lapsen harrastuksen seuraaminen jää monilla kiireen vuoksi pintapuoliseksi.
Vanhempien kannattaisi hankkia harrastus lapsen harrastuksen piiristä, esim. mennä tuomarikurssille, nassikkavalmentajakurssille, osallistua seuran talkootoimintaan, kun niitä voi kaikkia viedä lapsen harrastuksen mukana eteenpäin, jopa yhteisellä ajalla ja vaivalla!
Kaikki lajit kamppailevat talkoolaisten tarpeen ja ihmisten talkoisiin sitoutumattomuuden kanssa päivittäin, ja tuppaakin olla että seuroilla alkaa olla vetäjistä ja valmentajista pula, kun tuppaa valmentajille iskeä muutkin roolit toiminnassa väkisin niskaan.Valitettavan moni ajattelee korvaavansa rahalla talkootyönsä, yhä useammin kuuluu kommentti"en ehdi tai halua osallistua, mutta voin antaa lisää rahaa...."Tässä kohtaa vanhempien olisi hyvä sitoutua ja ottaa seurojen tehtäviä valmentajilta pois, se helpottaisi valmentajaa ja antaisi aikaa itse valmennustyöhön ja sen suunnitelmalliseen kehittämiseen.
Valitettavan usein seuroja vie eteenpäin vain muutama sitoutunut henkilö, jolla on monesti vastuullaan lähes kaikki valmennuksesta hallintoon asti.
Yhteiskuntavastuuta , onko sitä ?
Arto Savolainen molskin lukijapalstalla kirjoitti hyvän kirjoituksen , jossa hän peräänkuulutti näiden asioidenkin perään. Arto esitti että tulisi löytää palavasieluisia henkilöitä toimintaan mukaan.
Arto on oikeassa, mutta palavasieluisten ihmisten lisäksi mielestäni täytyisi saada mukaan ihan perusosallistumista ja asennetta vanhemmille.
lyhyt yhteenveto
Jos me vanhemmat emme sitoudu ja auta seuroja ja valmennusta päivittäisessä toiminnassa, voi helposti tulla tilanteita joissa vaikuttaa että mennään hartjoituksissakin lasten armoilla, kun pitäisi mennä lasten ehdoilla!
Muutama apuvalmentaja nassikkaikäisiin / seura varmasti mahdollistaisi jopa harjoittelijoiden pienempiin ryhmiin jakamisen, eikö siis vanhempien olisi hyvä kurssittaa itsestään nassikkavalmentaja?
Muutama tuomari / seura taas varmistaisi että valmentaja ei joudu tuomaritehtäviin kilpailuissa, vaan voisi jopa seurata kilpailuissa valmennettaviensa paineja, eikö siis vanhempien kannattaisi kurssittaa itsestään tuomari?
Talkootoimintaan osallistuminen vapauttaisi valmentajan ( joka tekee KAIKEN talkoina ) valmennustyöhön, kun häneltä voisi ottaa varainhankinta, kilpailujärjestelytöitä,ottelutoimistotöitä hallinto/taloustöitä jne. pois, eikö siis vanhempien olisi hyvä kantaa kortensa kekoon muutenkin kuin rahalla?
Terveisin
Tero Luostarinen