Suomeen on tullut taas yhden ainoan totuuden aika. Kuntia on liikaa ja rahaa kuluu liikaa. On siis vähennettävä kuntien määrää. Tuleeko kahdesta köyhästä yksi rikas naimisiin mennessään? Eiköhän asia ole niin, että jos pienempi kunta liitetään isompaan, ensiksi loppuu hallinto pienemästä ja menee ne työpaikat sekä väki. Toiseksi pikkuhiljaa palvelut siirretään isomman kunnan keskustaan. Näin saadaan näivettyviä sivukyliä entistä enemmän. Pienemmän kunnan asukkaat joutuvat hyväksymään sen, että palvelut ( terveyskeskus, rakennustarkastaja jne. ) ovat entistä kauempana, esim. entinen 2 km:n matka muuttuu 35 km:n matkaksi. Matka ei ole este, jos kunnat ovat lähekkäin, keskustat alle 15 km etäisyydellä. Mutta jos niiden välinen matka onkin 60 km.
Heitänpä vielä kysymyksen, että jos suuri on automaattisesti parempi ja halvempi, niin miksi vaikkapa Vantaalla on talousongelmia?
Heitänpä vielä kysymyksen, että jos suuri on automaattisesti parempi ja halvempi, niin miksi vaikkapa Vantaalla on talousongelmia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kukaan ei pyri kuntaliitoksilla tekemään köyhistä kunnista rikkaita. Kukaan ei yleensäkään pyri liittämään kuntia yhteen. Kuntaliitokset eivät ole mikään tavoite tai päämäärä yhdenkään puolueen politiikassa. On todella hämmästyttävää, että keskustalaiset jaksavat jankuttaa samaa populistista paskaa kuukaudesta toiseen.
Nyt on kysymys vain yhdestä asiasta: peruspalvelujen laadun ja saatavuuden turvaamisesta tulevaisuudessa sellaisella tavalla, etteivät palvekujen tuotantokustannukset kasva nopeammin kuin bkt kasvaa. Nykyisillä tuotantorakenteilla mennään koko ajan 5% jyrkemmällä kustannusten kasvukäyrällä, itä kansantalous on kasvanut.
Tämän tien päässä ei ole muuta kuin vaikeuksia, ellei jotain tehdä ja vielä nopeasti. Rahat siis loppuvat aika pian monista mukavista hyvinvointivaltion asioista ja peruspalvelujen laatu ja saatavuus alkavat rapautua. Tulee rajuja budjettiriitoja, leikkaustarpeita, veronkorotuspaineita ja muita asioita, jotka pahimmillaan johtavat siihen, että saamme Suomeen aikaan ihan omatekoisen lamakauden.
Niinpä nyt on suunniteltava sellainen pelvelutuotannon rakenteellinen uudistus, että kustannusten kasvu saadaan pysymään bkt:n kasvun tahdissa.
Mistään muusta ei ole kyse.
Ainoankaan kunnan ei ole pakko liittyä naapureihinsa, jos se pystyy tuottamaan palvelunsa tuon kustannuskasvuraamin puitteissa.
Mutta siivellä eläjille käy huonosti. Jos kunnat eivät saa talouttaan kuriin ja palvelutuotantoaan kuntoon, niin sitten valtip tekee sen viime kädessä pakkoliitoksin.
Vapaaehtoisuus on ilman muuta ensimmäinen keino, jota sovelletaan, mutta odotusaika sille, että vapaaehtoisuutta sovelletaan myös käytännössä eika vain puheissa, tulee saamaan takarajan ensi eduskuntakaudella ihan riippumatta siitä, mitä keskustalaiset pikkukuntien pikkuvirkamiehet ajattelevat.