Suru vs. traumaattinen suru?

No lähinnä tulisi mieleen, että suru on miedompaa, kuin traumaattinen suru (tai voisiko käyttää myös termiä traumaattinen stressireaktio; mutta ehkä näillä on pieni ero).

Tällaisen määrittelyn löysin traumaattisesta reaktiosta: "Epätavallisen voimakkaan traumaattisen tapahtuman kokemisesta viipeen jälkeen ilmenevä, viikkoja tai kuukausia, jopa vuosia kestävä psyykkinen sopeutumishäiriö, jolle on ominaista mm. tapahtuman toistuva elämyksellinen uudelleen kokeminen ja tapahtumaan liittyvien ärsykkeiden välttäminen."

Suru sitä vastoin on usein sellainen asia, jota ajattelee, siihen voi liittyä myönteisiäkin (esim. kaihoisia) tunteita. Trauma on taas asia, jota välttää ajattelemasta tai puhumasta ja se aiheuttaa usein painajaisia, psykosomaattista reagointia (jokin äkillinen tuoksu, ääni tms. voi laukaista muiston ja saada aikaan saman traumaattisen tunnetilan). Sodan jälkeen nämä traumaattiset stressit lienee aika yleisiä, eli yleensä väkivaltaisen kuoleman näkeminen tai äkillinen läheisen menetys.

Lienee jokainen reagoi kuitenkin yksilöllisesti eri tapahtumiin. Mutta suru tarkoittaa yleensä ajatella jotain asiaa ja traumasta taas sanotaan, että välttää kaikkea mikä voi muistuttaa asiasta (se saa siis aikaan pelkoa/kauhua). Auttoiko tämä erottelu yhtään kysymykseesi?