Kaverini pyyti minua ja miestäni kummeiksi tytölleen, jonka on tarkoitus syntyä tammikuussa, ihanaa! :)
Minä ja mieheni kuulumme kirkkoon, mutta emme ole (kihloissa) naimisissa vaan asumme yhdessä. Olemme kyllä olleet jo lähes 6v yhdessä, joten olemme epävirallisesti naimisissa :)
Kysymys kuuluu, että olemmeko me mieheni kanssa molemmat kummeja, vaikka emme ole naimisissa? Tietenkin molempia luultavasti kutsutaan kummeiksi mutta vaikuttaako se jotenkin niihin paperimerkintöihin?
Minä ja mieheni kuulumme kirkkoon, mutta emme ole (kihloissa) naimisissa vaan asumme yhdessä. Olemme kyllä olleet jo lähes 6v yhdessä, joten olemme epävirallisesti naimisissa :)
Kysymys kuuluu, että olemmeko me mieheni kanssa molemmat kummeja, vaikka emme ole naimisissa? Tietenkin molempia luultavasti kutsutaan kummeiksi mutta vaikuttaako se jotenkin niihin paperimerkintöihin?
Vastaukset 30
Vanhimmat
riippuu tietenkin ihan papista että suostuuko tähän... Meillä ei ole kummallakaan tytöllä aviopareja kummeina kaikki ovat joko sinkkuja tai avopareja... Ja kaikkia pidetään ihan yhtälailla kummeina.
meidän tytöllä on avopari kummeina, heidät merkittiin papereissa samalle riville ja toiset kummit (aviopari) samalle riville ja "sinkku"kummi omalle riville...
omalla nimellään todistuksen kummina olosta.
Ei sillä ole mitään merkitystä, onko kummit naimisissa vai ei.
Ei niissä papereissa osoitetta kysytä,joten ihan sama kenen kanssa asuu ja missä suhteessa...
..nenään niin anna vetää.
Kyllä minusta vanhemmilla on oikeus päättää kenet kirkkoon kuuluvista ja ripillä käyneistä läheisistään haluaa lapsensa kummeiksi.
(P.S. Minusta ei ole olemassa sellaista kuin "epävirallisesti" naimisissa, vaan te olette avopari. Mutta jos haluatte olla naimisissa, niin miksi ette menisi? Oikeastaan tää ei enää kyllä kuulu tähän asiaan, mutta sitä kannattaa joskus miettiä, jos on löytänyt ihmisen jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa viettää loppuelämän.)
Mukavia ristiäisjuhlia! :)
Ennen ei avopari kelvannut kummiksi, mutta viimeisessä kirkkolain muutoksessa kummeja koskevaa sanamuotoa muutettiin ja sen jälkeen _lähes_ kaikki papit ovat hyväksyneet avoparit ihan kirkon kirjoihinkin kummeiksi.
Jos nyt kuitenkin kohdalle osuu joku niistä harvoista konservatiivipapeista, jotka eivät hyväksy, ei muuta kuin seurakunnalle pyyntö toisesta kastepapista... :D
Mitä virkaa tuossa on sillä mitä pappi sanoo? Jokainen kummi on kuitenkin kummi "itse", ei siis minään pariskunnan puolikkaana. Eli voihan kummina olla myös pelkkä avopariskunnan toinen osapuoli. Vai eikö jotkut papit sitäkään hyväksy, kun hän on avoliitossa?
siitä että melkein kaikki papit hyväksyvät avopariskunnat kummeiksi. Onhan nykyään susiparit niin yleinen luonnonvara että pahahan niitä kummeja on muista repäistä!!
Itse kyllä ihmettelen sitä miksi näin on sillä kyllähän raamatussa on aika selkeästi sanottu nimenomaa AVIOliiton olevan se ainoa oikea liitto. Siinä mielessä mielestäni pappi toimii vähän väärin jos mielii raamatun sanaa noudattaa... mutta edelleen niin kuin sanoin niin kyllä kävis kummit vähiin jos susipareja ei saisi pyytää!!!
Ei tästä todellakaan kovin kauan ole, kun pääsääntöisesti avoparia tai avoliitossa elävää ei hyväksytty kummeiksi. Ja jotkut papit eivät hyväksy vieläkään, vaikka he ovatkin nykyään pieni vähemmistö.
(Sama kirkon oppi avioliitosta näkyy edelleen siinä, että pääsääntöisesti papiksi ei vihitä avoliitossa elävää... Eri asia sitten, jos pappi ryhtyy avoliittoon jo pappisvihkimyksen saatuaan - siinä kai piispojen on paha tehdä mitään.)
Nykyisinhän kirkko säätää opetustaan yleisen käsityksen mukaan, tai mieluiten vaikenee kaikesta... Kirkolle kun tärkeintä on se, että verorahahana ei mene kiinni, joten parasta toimia niin että kukaan ei eroa kirkosta liian liberaalin tai liian konservatiivin mielipiteen takia. Eihän kirkko ole vielä_kään_ kyennyt edes ratkaisemaan sitä, voidaanko homoparit siunata vai ei. Epäilenpä että kirkko ei uskalla ottaa kantaa - kumpikin ratkaisu kun saattaa viedä jäseniä, joten paras yrittää olla hiljaa niin kauan kuin mahdollista... (joo, aiheen vierestä... :) )
Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt tätä, että millä perusteella avoparit ovat nykyään niin "ok" ??? On kyse mistä vaan, vaikka nyt niinkin kirkollisesta toimituksesta kuin lapsen ristiäiset niin kummeiksi otetaan ihmiset jotka eivät kuitenkaan elä kristinuskon oppien mukaisesti.... ja näiden pitäisi sitten huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta ...?? Niin varmaan...
Olet varmasti oikeassa siinä että kirkko ei oikein uskalla puuttua mihinkään kun pelkää että käy niin kuin katolliselle kirkolle aikanaan että tulee hätä kun ihmiset rupeavat eroamaan kirkosta eikä sitten uskalleta oikeen ottaa kantaa puoleen eikä toiseen missään asiassa ettei vaan karkoteta muitakin... meinaa jos avopareja kohtaan osotettaisiin yhtään hyväksyttömyyttä niin katoisi puolet kirkon väestä heti!!!
Ihmetellä saattaa että kuinka kirkko on niin huonoissa kantimissa että ei enää pystytä puolustamaan sitä omaa uskoa asioihin mitkä ovat oikein ja väärin koska pelätään että nämä ns. "väärineläjät" kaikkoavat esimmäisten joukossa!!!!!
Mulla oli likan kummeina myös yks avopari, tosin ovat vuoden päästä menossa naimisiinkin, mutta tätä pappi ei tiennyt. Heille kuitenkin kirjoitettiin yhteinen kummitodistus, eli ainakin tämä pappi hyväksyi heidät kummivanhemmiksi ihan pariskuntanakin. Ja oli vielä sellainen vanhempi pappi, lähempänä eläkeikää....
Niin minä vähän ajattelinkin, ettei ole mitään väliä onko naimisissa vai ei. Mehän olemme kuitenkin kaksi eri kummia periaatteessa.
Ja kun joku ehdotteli sitä naimisiinmenoa niin ei ole kosintaa tullut vielä :) Olen vanhanaikainen ja odotan miehen kosintaa. Tosin en minä tarvitse sormusta näyttämään muille ja itselleni, että rakastan miestäni. Ei ole kiire mihinkään.. :)
Jos minä olisin jäänyt odottelemaan jotain virallista kosintaa mieheltäni, niin emme varmaan koskaan olisi menneet naimisiin. (Ja näin on myös hyvin monen tuttuni kanssa.)
Me keskustelimme mieheni kanssa paljon naimisiin, tulevasta elämästä ja lapsista. Mietimme mikä aikataulu olisi meille hyvä ja millaiset häät pitäisimme.
Kihloihinkin menimme yhdessä päätettynä asiana.
Häät tulivat ja olivat ihanat.
Lapsia ei tullut vaikka niitä kvoasti toivoimmekin.
Ehkä olimme odottaneet liian kauan ja olimme liian vanhoja...?
Mutta sanon sinulle rohkaisuksi että kaikista miehistä ei ole kosijoiksi.
En tiedä mistä se johtuu, eikö se sovi luonteeseen, vai pelottaako se? Entä jos saa pakit? (Tiedän miehen joka sai pakit, tuntui että hänen elämänsä loppui siihen. Mies ajatteli että koska nainen ei juuri silloin osannut vastata tahdon, niin silloin ei heidän yhteiselämästä voi koskaan tulla mitään. Mies jätti naisen siihen paikkaan ja kärsi hyvin paljon.)
Minusta kosinta on sellainen ehkä vähän jo vanhanaikainenkin asia ja koska häät ovat tärkeä juhla kakhdelle ihmisille, ei niitä kannata vaarantaa kosinnan takia.
Keskustelkaa, unelmoikaa, suunnitelkaa ja nauttikaa tärkeästä juhlasta!
PS. Ja on olemassa muunlaisiakin häitä kuin kalliita ja isoja, ehkä pienemmät voisi olla tunnelmallisemmatkin,...
Yhdessä hyvää tulee! :)
Totta tuokin mitä puhut, mutta olemme puhuneet mieheni kanssa tulevaisuudesta. Itse olen vielä nuori, täytän 22v. kuukauden päästä ja mies on muutaman vuoden vanhempi. Häät ja lapset kuuluvat molempien suunnitelmiin, mutta niiden aika ei ole vielä.
Tiedän, että mies pystyy kosimaan minua silloin kun on oikea hetki ja ei todellakaan saa pakkeja :)
Tällä hetkellä häät ja lapset eivät ole kummankaan suunnitelmissa etusijalla (vaikka minulla onkin hirveä vauvakuume) vaan ensimmäinen oma asunto on ykkössijalla. Valmistumiseeni on vielä pari vuotta aikaa ja olen silloin 23v eli nuori vieläkin. Sitten on lapsien ja mahdollisesti häiden aika. En halua tehdä hätiköityä päätöstä häistä ja niiden suunnittelusta vaan haluan suunnitella ne kunnolla. Minulle häät merkitsevät paljon ja kosinta kuuluu siihen. Tiedän, että mieheni kosii minua sitten kun on sen aika ja jaksan kyllä odottaa.
En painosta enkä pakota miestäni mihinkään sillä näin on tällä hetkellä hyvä olla. Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä tapahtu, mutta meille riittää tällä hetkellä tämä. Olen onnellinen.
kirjoitit "Sitten on lapsien ja mahdollisesti häiden aika"...... minkä ihmeen takia lapset olisi helpompi hankkia kun mennä naimisiin??
Tekstistäsi käy ilmi että sitten on lasten aika varmasti ja häitäkin voidaan sitten katsella...
Eikö se lasten hankkiminen kuitenkin ole vielä isompi asia kuin naimisiin meneminen???
Enhän minä ole niin sanonut, että lapsi tulee sormia näpäyttämällä. Jos emme saa omaa lasta niin sitten harkitaan adoptiota. Eikä lapsia hankita vaan niitä saadaan, jos Luoja niin suo.
Ei häät ole minulle mikään pakko, tiedän vain, että minä sekä mieheni haluamme naimisiin jossain vaiheessa.
En tiedä paistaako tekstistäsi katkeruus vai mikä, mutta ihmettelen kommenttiasi.
Aikaisemmin kirjoitit:
"Häät ja lapset kuuluvat molempien suunnitelmiin, mutta niiden aika ei ole vielä."
Nyt kirjoitat, että lapsia ei hankita vaan niitä saadaan... Menee pikkasen ristiin.
Eihän se ristiin mene, jos sanon, että lapset kuuluvat molempien suunnitelmiin? Onhan adoptiolapsikin oma lapsi vai eikö ole
katkera...
Itse olen onnellisesti naimisissa :D
Olen vain sitä mieltä että ihmiset tuntuvat nykyään puhuvan enemmän lapsen hankinnasta ja varsinkin jo ennen naimisiin menoa... miksi lapsen hankkiminen (on se sitten oma tai adoptoitu) on ns. helpompi ja ensimmäinen vaihe avioliittoon nähden ???
En missään tapauksessa olisi halunnut lasta ennen avioliittoa ,...,...,,
Enkä minäkään häitä halunnut... vaan AVIOliiton :)
Taidat olla todellinen harvinaisuus näiden "tytskien" seurassa!
Kiitos Sinulle :-)
No sitä vaan vielä haluan sanoa, että minulle on ihan sama, syntyykö lapsi avo- vai avioliitossa oleville vanhemmille. Ihan yhtäpaljon me sitä rakastetaan.
Ja tottakai lapsi on minulle isompi juttu kuin avioliitto, ehkä ilmaisin asian väärin tai joku ymmärsi sen niin.
En ole harras kristitty, käuýn kirkossa pakollisissa menoissa (hautajaiset, häät ja kauneimmat joululaulut).
Ja lähinnä tarkoitin tuolla aikaisemmin, että ei avioliitto ole minulle maailman tärkein asia. Voin olla yhdessä mieheni kanssa ilman papin aamenta ja sormuksia ja kasvattaa tulevan lapsemme AVOliitossa. Tuntuu vaan nykyaikana, että kaikkien parien pitäisi mennä naimisiin äkkiä.
"Tuntuu vaan nykyaikana, että kaikkien parien pitäisi mennä naimisiin äkkiä."
Tämä ei pidä paikkaansa sitten ollenkaan. Kaikkihan nykyään elää avoliitossa ja hankkii siihen aviottomat lapset ja ehkä sitten joskus mennään naimisiin!
On todella harvinaista että mennään naimisiin ja perustetaan "oikea" perhe ennen lasta!
Minulle todellakin on väliä syntyykö lapsi susiparille vai avioliittoon! Kyllä parisuhde pitää ensin hoitaa kuntoon ja sitoutua toiseen ennen kun mietitään perheenlisäystä!!!
Sinulle on merkitystä, minulle ei.
on!
Toisille on tärkeää perinteet ja arvot, toisille ei!
Elä nyt noin hermostu asiasta, ei ole kuolemanvakava aihe sentään :) Kuolema on vakava asia, avioliitto ei.
Sinulle on tärkeää mennä naimisiin ensiksi ja sitten saada lapsia, itselleni ei. Jos lapsi ilmoittaa tulostaan emmekä ole avioliitossa, niin en tee aborttia tms. Josta sitten pääsemme toiseen aiheeseen, eli joku luultavasti ajttelee, että huolehtikaa ehkäisystä. No niin teemmekin, mutta mikään ei ole varmaa, paitsi kuoleminen.
Mutta jos tuleekin kosinta ja päätämme mennä avioliittoon muutaman vuoden sisällä, niin aina parempi. Joten kunnioitan perinteitä, mutta en fanaattisesti.
Tämä keskustelu on jokseenkin aivan turha ja ihan off-topic, mutta sain tarvittavan teidon kummiudesta, kiitos siitä teille.
En kuitenkaan muuta mielipidettäni asiasta, en stressaa avioliitosta, nautin elämästä ja tulevasta kummiudestani, ja ihanaa, joulu tulee taas.
Ihanaa ja Rauhallista Joulun odotusta kaikille! :)
todellakaan hermostu..... ei ole sen arvoista tämä keskustelu!
"Kuolema on vakava asia, avioliitto ei. "
Suosittelen sinulle ettet edes avioliittoa harkitse jos et ota sitä vakavasti! Minulle se on erittäin vakava asia ja OTAN sen vakavasti! Siksi saan olla kiitollinen onnellisesta avioliitosta :)
En usko, että kirjoittaja nyt aivan niinkään asian tarkoitti, että avioliitto ei merkitse mitään. Suurin osa ihmisistä suhtautuu tänä päivänä liittoon järjellisesti ilman turhaa fanaattisuutta. Etkö vaan olisi "kunnollisena" ihmisenä voinut toivottaa vastavuoroisesti myös toiselle hyvät joulut. Hyvyys riittää uskovilla aina näköjään vain omiin tarpeisiin.
uskovilla???
Olen kyllä huomannut että romantiikka ja suloisuus on hävinnyt nykymaailmasta! Jos kaikkea alkaa ajatella järjellä niin häviää loputkin! Minä en siihen lähde!
Mutta erittäin hyvää Joulun odotusta sinulle ja edelliselle kirjoittajalle :)
ps. "Hyvyys riittää uskovilla aina näköjään vain omiin tarpeisiin." Niin mitä tämä tarkoitti ???
Sillä ei ole merkitystä onko naimisissa tai avoliitossa. Te kumpikin saatte omat "kummitodistukset".
En tiedä asiasta tarkemmin, mutten ymmärrä miksei avopari voisi olla kummeja, koska he ovat kaksi erillistä ihmistä. Voihan kummeiksi pyytää vaikka ketä yksittäisiä ihmisiä. Ei minulle ainakaan tullut sinkkuna mieleen, että pitäisi olla puoliso että pääsisi kummiksi? Tuntuu hassulta. Eihän kummius ole yhteisestä kummitodistuksesta kiinni. Voi ne saada erillisenäkin ja olla silti ihan yhtä hyvä kummi.
Jos molemmat kuulutte kirkkoon, ei vaikuta mitenkään niihin paperimerkintöihin....voi paperit sentään!