Mä kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Jäännitän ihmisten ilmoilla paljon, kaikki lihakseni tuntuvat jäykistyvän, ja joskus iskee jopa paniikkikohtaus; menetän ns. kehoni hallinnan, rupeen tärisee ja hikoilee, tulee pakkoliikkeitä erit. niskaan, tuntuu että olen hajalla... haluaisin vain piiloon.
Aina mietin mitä muut musta ajattelee. Erityisesti syynä siihen on menneisyyteni traumat. Minua on haukuttu ja rajojani rikottu, arvosteltu, nolattu, vähätelty ja olen ollut vähän arka, vaikka perusluonteelani olen iloinen ja avoin, jos vain olisin vapaa noista jännityksen ja itsetunnon kahleista. Myöskin ulkonäköni tiettyjä piirteitä ja asioita on solvattu, vaikka olen kokonaisuudeltani nätti. Tunnen usein vartaloni ja kasvonikin arvottomiksi. Ja sitten läheiset vaan toitottaa aina, että yritä vaan hyväksyä itsesti niin kaikki on hyvin! Joo joo, niinhän se varmaan menee...heh.
Olisikoan muilla samantyyppisiä ongelmia kuin minulla? Ja oletteko millä tavalla mahdollisesti saaneet apua? Minä en haluaisi olla riippuvainen masennus- ja jännityslääkkeistä; elää niiden varassa.
Aina mietin mitä muut musta ajattelee. Erityisesti syynä siihen on menneisyyteni traumat. Minua on haukuttu ja rajojani rikottu, arvosteltu, nolattu, vähätelty ja olen ollut vähän arka, vaikka perusluonteelani olen iloinen ja avoin, jos vain olisin vapaa noista jännityksen ja itsetunnon kahleista. Myöskin ulkonäköni tiettyjä piirteitä ja asioita on solvattu, vaikka olen kokonaisuudeltani nätti. Tunnen usein vartaloni ja kasvonikin arvottomiksi. Ja sitten läheiset vaan toitottaa aina, että yritä vaan hyväksyä itsesti niin kaikki on hyvin! Joo joo, niinhän se varmaan menee...heh.
Olisikoan muilla samantyyppisiä ongelmia kuin minulla? Ja oletteko millä tavalla mahdollisesti saaneet apua? Minä en haluaisi olla riippuvainen masennus- ja jännityslääkkeistä; elää niiden varassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei vaan! Sama on kuule mulla, kärsin tosiaan sosiaalisten tilanteiden pelosta ja etenkin esitelmien ynm.sellaisten pitämisestä..mulla tää pelko johtuu varmaan siitä, että pelkään punastumista ja olen todella herkkä punastumaan. Jos kaveri juttelee mulle ihan normaalisti ja normaalia asioita niin saatan punastua..tää on ihan kauheaa!Tänään juuri oli alustuksen pito ja mua jännitti ihan hirveesti ja mulle sanottiinkin, että musta huomas kaikista eniten että jännitin..olin ihan punainen ku esitelmä loppu. Minusta tuntuu, että minulla on aika heikko itsetunto ja niin myös varmaan sinullakin ja jos sinua on joskus solvattu tietyistä asioista niin se varmaan nousee aina ensimmäisenä pinnalle noissa jännittämis tilanteissa. Itseäni ei ole koskaan kiusattu tai muuta sellaista mutta punastumisesta on huomautettu montakin kertaa ja siksi varmaan se onkin jäänyt mieleen ja tulee aina esille noissa esitys tilanteissa. Itse olen nyt kerran käynyt psykologilla ja menen toisenkin kerran ja toivon, että se auttais.Jos ei niin seuraavaksi aion kokeilla lääkkeitä, koska en enää kestä tääläistä elämää!!En tiiä mitä keinoja tästä jännittämisestä on päästä eroon..sen kun tietäs niin kaikki ois paljon helpompaa!Pitää vaan toivoo, että joku päivä olis vapaa näistä jännittämis kahleista!Sinunkin ehkä kannattaisi käydä juttelemassa ammattiautajalla jos et vielä ole käynyt!Voimia sinulle ja olen todella pahoillani kun rn voinut antaa neuvoja, mutta tiedätpähän nyt ainakin, että et ole yksin:)
Itsellänikin on ollut noita samoja ongelmia jo peruskoulusta lähtien (syynä oli koulukiusaaminen). Ainoa ero on, että en ole ikinä käyttänyt mitään lääkkeitä kyseisiin oireisiin. Nykyään olen jo niin hyvin tottunut olemaan "erilainen kuin muut", että ihan hyvin olen toimeen tullut.
Ei kai sitä jännitystä saa loppumaan kuin itsetunnon kohottamisella, eli pitää kehittää omia taitojaan jne.
On muuten mulla ihan samanlaisia oireita. En tiedä, mitä lääkettä vaivaan hommaisi, kun muut keinot rupeaa loppumaan. Vinkkejä?
Siis ihan sama vika. Helpottaa kuulla, että joku kärsii samanlaisista oireista. Mullakin puhkes se traumaattisen kokemuksen jälkeen. Ja oon yrittäny piilotella asiaa puhumatta siitä kenellekkään mikä vielä sit entisestään pahentaa tilannetta.
Itsetunto ongelmat kanssa tuttuja, tulee annettua liikaa painoarvoa muiden ajatuksille. MuSta hyvällä itsetunnolla ja ulkonäöllä ei oo mitään tekemistä keskenään ainakaan mun tapauksessa.
Monesti se tuottaa just ongelmia, koska monet ihmiset saa päältäpäin sellasen kuvan, et mä oon erittäin itsevarma vaikka se ei todellakaan oo niin. Ihmiset lähestyy mua helposti tajuamatta, et
mä oon super ujo ja arka ja sit meen lukkoon ja syntyy tälläsia paniikkihäiriön omaisia oireita.
Pahinta mulla on käsientärinä, ja niskan pakkoliikkeet ja sit päälle toi hajoamistila. Haluais vaan hyppää johonkin kuoppaan ja tuntee itsensä niin maanmatoseksi.
Mul noit oireita ilmenee esim: kaupankassalla ja ruokapödässä jossa on vieraita ihmisiä...
Mä tässä itsekkin parin vuoden ongelmoinnin jälkeen heräsin siihen että apua pitäis saada tähän vaivaan koska se on alkanu osittain rajoittamaan sosiaalista kanssakäymistä. Sitä helposti alkaa välttelee tilanteita jos noit oireita ilmenee.
Mäkään en missään nimessä haluais ajautuu syömään mitään masennus- ja jännityslääkkeistä.
Kannattaa varmaan ensin koittaa puhua asiasta jonkun ammattiauttajan kanssa koska se voi monesti
auttaa näkemään asioita eri tavalla ja helpottaa oloa... Minä aion ainakin koittaa ensin sitä vaihtoehtoa enkä siirtyä suoraan lääkkeiden varaan.