Uusi yhdistys ja asioiden ennakointi,hyvä esimerkki siitä:
"Isä kysyin pojaltaan,mitä tämä toivoi synttärilahjaksi.
Poika sanoi että haluaa varsan (hevosen siis).
Isä: mitä sinä varsalla teet?
Poika: ratsastan sillä
Isä: ei varsan selkä kestä vielä ratsastamista!
Poika: kyllä ratsastan.
Ja isä antoi pojalle selkäsaunan, kun ei totellut.
JA VARSAAHAN EI VIELÄ OLLUTKAAN,OLI AINOSTAAN AJATUS VARSASTA!!
Uusi yhdistys on saanut vähän samanlaisen kohtalon!
"Isä kysyin pojaltaan,mitä tämä toivoi synttärilahjaksi.
Poika sanoi että haluaa varsan (hevosen siis).
Isä: mitä sinä varsalla teet?
Poika: ratsastan sillä
Isä: ei varsan selkä kestä vielä ratsastamista!
Poika: kyllä ratsastan.
Ja isä antoi pojalle selkäsaunan, kun ei totellut.
JA VARSAAHAN EI VIELÄ OLLUTKAAN,OLI AINOSTAAN AJATUS VARSASTA!!
Uusi yhdistys on saanut vähän samanlaisen kohtalon!
Vastaukset 11
Vanhimmat
tätä samaa viestiä koko ajan. Tehty mikä tehty, pissit on housuissa, jos ei auta pinnistäminen enää.
"Paha silmä" lähtee sisältämme
"Paha silmä" "pyytää" itselleen, haluaa itselleen, himoitsee itselleen. Se on kadehtimista itselle. Se saattaa johtua siitä, että itsellä ei ole sitä, mitä toisella on ja mitä haluaa itselleen.
Paha silmä on kuitenkin myös enemmän ja pahempaa: se toivottaa toiselle pahaa, koska emme voi sallia, että toisella on sellaista hyvää, mitä meillä ei ole. Sitä ei siis saa olla toisellakaan, vaikkemme itse sitä saisi. Se ikään kuin vähentäisi sitä, mitä meillä on.
Alkukantaisen, taianomaisen uskomuksen mukaan paha silmä voi todella saada aikaankin sen pahan, mitä se tahtoo. Pienet lapset, jotka eivät pysty suojautumaan eivätkä puolustautumaan, yritettiin varjella pahalta silmältä. Uskottiin, että jo katse vaikuttaa - ja niinhän se vaikuttaakin, vaikkei taianomaisesti.
Paha silmä ilmentää siis kateutta. Kateus puolestaan osoittaa kadehtivan puutetta ja tyhjyyttä: jos minulla olisi, minun ei tarvitsisi kadehtia. Silti kadehdin, vaikka minulla olisikin, mutta en voi suoda toiselle samaa hyvää kuin minulla on. Kadehtiva haluaa aina omistaa enemmän kuin muut. Lopulta kaikki, mitä toisilla on, on hänelle uhka, vaikka hänellä itsellään olisi enemmän ja parempaa kuin muilla. Kateellinen voi olla niin rikas kuin köyhä, niin tähti kuin tuhka, niin maineikas kuin maineeton.
Paha silmä eli kateus lähtee sisimmästämme. Se kuuluu olemukseemme irrottamattomasti. Se on aina läsnä kaikessa ja tunkee kaiken läpi. Mikään asia ja mikään ihmissuhde eivät ole siltä turvassa. Sisaruksetkin saattavat kadehtia toisiaan ja toisiltaan, jopa vanhemmat ja lapset, vieläpä mies ja vaimo. Miesten ja naisten suhteessa yleisesti kateus on yksi perustekijä.
Saarnaajan kirjassa (4:4) sanotaan pessimistisesti mutta ilmeisen todellisuudenmukaisesti: "Minä näin kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta."
Suomenruotsalainen kirjailija Walentin Chorell on kirjoittanut kuunnelman nimeltä Ikkuna. Siinä kaksi liikuntakyvytöntä miestä on potilaana samassa sairaalan huoneessa, toinen ikkunan ääressä, toinen ikkunattomalla seinällä. Ikkunan vieressä oleva kuvailee toiselle, mitä kaikkea hän näkee ikkunastaan: vehreän puiston, leikkiviä lapsia, työhön kiiruhtavia terveitä miehiä, kauniin nuoren naisen, joka hymyilee potilashuoneen ikkunaan. Sitten potilas saa yhtäkkiä vaikean sairaskohtauksen. Seinustalla makaava toveri ei kuitenkaan hälytä apua, koska hän kadehtii tuon toisen ikkunapaikkaa ja haluaa tämän menehtyvän, jotta hän sitten pääsisi ikkunan viereen näkemään samaa kuin tämä. Se toinen menehtyykin kohtaukseensa. Kun hänet on korjattu huoneesta pois, toveri saa hänen paikkansa. Hän valmistautuu katsomaan ikkunasta ja nauttimaan vihdoinkin hänkin näkymästä. Kauhukseen hän huomaa, ettei mitään ikkunaa olekaan, on vain samanlainen seinä kuin hänenkin vieressään ennen. Toveri vain kuvitteli ja valehteli kaiken. Hän kadehti valhetta, ja sen seurauksena toinen kuoli.
Israelin kantaisän Jaakobin pojat kadehtivat toiseksi nuorinta veljeään Joosefia, jota isä rakasti enemmän kuin heitä, koska tämä oli syntynyt isänsä vanhoilla päivillä. Joosef näki unia, joissa hänen isänsä, jo kuollut äitinsä ja veljensä kumarsivat häntä, ja hän kertoi unista isälle ja veljille. Veljet olivat hänelle kateellisia ja alkoivat vihata häntä. Heidän kateudesta siinnyt vihansa yltyi niin suureksi, että he päättivät tappaa hänet mutta vaihtoivat sitten aikeensa siihen, että myivät hänet orjaksi egyptiläisille kauppiaille, mikä tavallaan oli vielä kauheampaa kuin veljesmurha. (1 Moos 39.)
Kateus on järjenvastaista. Jos suostumme kuuntelemaan järkeä, se sanoo meille, ettei meillä yleensä voi olla sitä, mitä kadehdimme toisilta, emmekä voi sitä kadehtimalla itsellemme saadakaan. Suomalaiset sananlaskut sanovat: "Ei kateella ole onnea" (Lahdesta). "Ei kateen koto korkene" (Porvoosta). "Ei katteeseen kaloja saaha" (Keuruu). Viekkaudella ja väkivallalla kadehtiva voi toiselta ottaa jotakin, mutta tyydytystä se ei hänelle varsinaisesti tuo. Päinvastoin siitä pitää paikkansa Sananlaskujen kirjan lausuma (14:30): "Intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti."
Kadehtiva voi menettää itsehillintänsä ja yltyä raivoon, niin kuin Sananlaskujen kirjassa (6:34-35) kuvataan: "Mustasukkaisen miehen raivo ei laannu, ei hän tunne sääliä. Kun koston aika tulee, ei lepy, vaikka häntä kuinka lepyttäisi, ei lauhdu, vaikka häntä kuinka lahjoisi."
Kateus jättää ihmisen yksin. Kateella ei voi olla ystäviä. Hän ei rakasta ketään, eikä kukaan voi rakastaa häntä. Päinvastoin kateellinen joutuu ennemmin tai myöhemmin riitoihin muiden kanssa. Apostolit liittävät kirjeissään kateuden ja riidan yhteen peräti seitsemän kertaa (Room 1:29; 13:13; 1 Kor 3:3; 2 Kor 12:20; Fil 1:15; 1Tim 6:4; Jaak 3:16). Kateus oli siis jo alkukristillisten seurakuntien ydinvitsauksia.
Kateudesta eivät ole vapaita myöskään Jeesuksen evankeliumin julistajat. Apostoli Paavali joutui vankilaan, koska hän oli julistanut evankeliumia Jeesuksesta. Noissa suunnattoman ankeissa oloissa hän sai ylimääräistä murhetta niistä kristityistä, jotka "julistivat Kristusta vain kateudesta ja riidanhalusta, juonittelunhalusta ja epäpuhtain mielin", niin kuin hän kirjeessään Rooman vankilasta kertoi Filipin seurakunnalle (Fil 1:15-17).
Sama vaikeus sananjulistajilla on yhä. Jos saa kurkistaa seurakuntien tai muiden hengellisten yhteisöjen kulissien taakse, yksi järkyttävimpiä näkymiä on sananjulistajien keskinäinen kilpailu ja kateus menestymisestä, ihmisten suosiosta, joskus jopa rahasta. Harva rakkauden evankeliumin julistaja kykenee vilpittömästi iloitsemaan toisen julistajan hyvästä sanomasta ja sen saamasta innostuneesta vastaanotosta.
Kateus asuu olemuksemme ytimessä. Emme voi tehdä sitä olemattomaksi. Voimme olla toimimatta sen mukaan, jos haluamme, mutta sisäinen himo palaa meissä.
Onko kateus sitten väärin? Miksi en saa verrata toisiin itseäni ja sitä mitä minulla on tai ei ole? Miksen saisi edellyttää, että minullakin olisi se hyvä, mitä toisilla on? Ellei pyri mihinkään, ei mitään saakaan.
Ei ole miellyttävää olla toisen kateuden kohteena. Se tekee elämän epävarmaksi. Ei voi koskaan tietää, millä tavoin tuo kadehtiva voi vielä vahingoittaa. Suomen sana kade on luultavasti alun perin laina ruotsin sanasta hat ja englannin vastaavasta sanasta hate ‘viha’. Uudessa testamentissa kateus ja viha liitetään kahdesti toisiinsa (Gal 5:20-21; Tit 3:3). Kateuden takana onkin viha, ja on paha olla toisen vihan kohteena. Ellen halua itse olla kadehdittu ja siten vihattu, en kai ole oikeutettu kadehtimaan ja vihaamaan toisia?
Esimerkkisi suomenruotsalaisen kirjailijan Walentin Chorellin kirjoittamasta kuunnelmasta nimeltä Ikkuna ja nuo kaksi liikuntakyvytöntä miestä laittoi taas miettimään asioita.
Kateus ja asenne(tässä tapauksessa positiivinen ja negatiivinen suhtautuminen "siihen mitä ja millaisena näkee".
Tuokin on totta että kadehtimalla emme koskaan saavuta kylläisyyttä, se on loputon.
On ikävää, että saadessani ammattitautidiagnoosin ja se herätti enemmän kateutta ja kaunaa. Miksi? Emme me kotona sairastuneet voi saada ammattitautia jne. Pitäisikö siis puolustaa itseään, että systeemi on tämä, syy ei ole minun. Myös matkailumme herättää tällä palstalla kateutta ja kaunaa, jopa siinä määrin että siitä pitää huomautella viesteissä. Kaiken lisäksi huomauttelija on tuttava. Sairastuminen ei siis vienyt elämästäni riittävästi. Se vei vain terveyden.
Kadehtimistakin jäi vielä jäljelle.
"Onko kateus sitten väärin? Miksi en saa verrata toisiin itseäni ja sitä mitä minulla on tai ei ole? Miksen saisi edellyttää, että minullakin olisi se hyvä, mitä toisilla on? Ellei pyri mihinkään, ei mitään saakaan."
Kateus kalvaa ihmistä ja se on negatiivinen tunnetila.
Se että haluaa jotain mitä toisella on, sen ei välttämättä tarvitse olla kateutta. Haluamisesta voi tietenkin muodostua kateus,varsinkin jos ihminen ei ole tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä.
ei ehkä itsekään tajuu mitä kadehtii. Ammattitatutidiagnoosin(allerginen alveoliitti)TTL:tä saatuani jouduin käymään hometyöpaikassani hakemassa tavarani,koska minulla oli kielto oleskella työpaikalla.Järkyttävää; pomon ainut kommentti:"Kuinka nyt voit?" Kerroin voivani paremmin, kun en ole ollut työpaikalla. Siinä kaikki. Eräs työkaveri hehkutti:"Nyt saat mahtavat korvaukset kun sulla on ammttitauti.Kysyin,millä hinnalla hän on valmis menettämään terveytensä? Eipä vastannut.
että toisella menee paremmin
parempi on tietää luuulevansa
Käytyämme läpi pitkän ja raskaan oikeudenkäynnin eri asteet, saimme lopulta lainvoimaisen päätöksen jossa vastapuoli tuomittiin korvauksiin.
Kerrottuamme asiasta perhetutuille,joiden olisi luullut ymmärtävän ja olivat he nähneet minkä helvetin kävimme läpi, he tokaisivat naurahtaen:
Nyt teistä tulee rikkaita. Mitä aiotte tehdä.
Sitten pikku hiljaa yhteytemme harvenivat ja lopulta loppuivat.
Saamamme korvaukset tulevat pikku hiljaa ulosoton kautta ja meiltä meni huomattavasti enemmän kuin oli koko korvaus joka tulee tiputtamalla.
Sellaiset tuttavuudet saavatkin mennä. Eivät ole kanssakäymisen arvoisia. Joillekin toisen kärsimykset toimivat oman egon pönkityksenä.
Kiitos Sanasta.
Tuossa siteeraamassasi kirjassa on paljon viisauksia. Esimerkiksi:"Itkekää itkevien kanssa ja iloitkaa iloitsevien kanssa". Monia muita hyviä kohtia sieltä Sanasta löytyy!
En ole koskaan osannut olla kateellinen kenellekään. Olen jostain syystä aina osannut iloita ystävieni onnesta ja onnistumisista ja olen ollut ystävieni ja monien sukulaisten rinnallakulkijana, kun heillä on ollut vaikeaa.
Kun olen vuorostani itse ollut onnellinen tai surullinen, ovat ystävät ja sukulaiseni olleet onnellisia onnestani ja rinnallakulkijoita suruni hetkellä. Antaessaan saa itsekin.
Toivotan onnea uudelle yhdistykselle. Toivon, että voitte olla viemässä homesairaiden tukemisen ja sosiaaliturvan sekä kuntoutuksen asioita eteenpäin julkisella sektorilla.
Toivon, että yhdistyksessänne osataan tukea ja auttaa KAIKKIA hädässä olevia: joko homekodin ostaneita tai vuokranneita sekä työpaikallaan homeesta sairastuneita. Toivottavasti siellä saavat avun ja tukea KAIKKI homeoireilijat ja kaikkiin homesairauksiin sairastuneet.
Diagnoosista riippumatta KAIKKI tarvitsevat neuvoja ja tukea. Diagnoosi ei ole TÄRKEIN, vaan se, miten nuo ihmiset jatkavat elämäänsä eteenpäin kriisinsä keskellä.
Onnea ja siunausta uudelle yhdistyksellenne !
Yhdistyksen yksi perustajakin ilmoitti itsensä minulle tänään. Kiitos luottamuksestasi.
Toivotan sydämestäni menestystä uudelle saralle ja sitä että pystytte auttamaan kaikkia homesairaita.
Ehkä tuo trolli-King Kong vai mikä satuolento milloinkin ja milläkin nimellään (tai kaverinsa nimellä tai palstalaisten nimiä lainaamalla) saa kauttanne rauhan ja apua ja jättää tämän palstan rauhaan ilkeyksiltään.
Kiitos hienosta saarnastasi !
Ystävällisin terveisin
Hilkka
ja täysin tosi.
se, että myös osa sairastuneista haluaa käyttää tilaisuutta lyödäkseen vielä lisää ja lujaa. Eikä edes nähtävästi tajua mitä on tullut tehdyksi. Sitä ei toisesta samaa ongelmaa ja sairautta läpikäyvältä ikinä uskoisi. Ei sitä pysty ymmärtämään mitenkään. Ei edes "hyvän" asian tiimoilta.