On maailman yö, toki maailman yllä
yks' viiri on tähtinen, voitollinen,
viel' äsken se hurmehin hulmusi kyllä,
nyt liehuu se lippuna lempeyden,
maan kansat se tahtovi yhtehen liittää,
nälän jäytävän jälkiä lääkitä pois,
sodat estää ja sorron, mi sortoa siittää,
kuin oikeuden korkeimman viitta se ois.
Sen tangossa viirin käsvarret on vankat,
eess' astuvi kuin pyhän auringon mies,
mut jäljessä joukkiot taajat ja sankat,
joill' yksi on aatos kuin liekkivä lies:
ei maailma nouse, jos nouse ei mielet
yli koston ja kaunan ja vainon ja yön,
jos kaiuta kansojen parhaiden kielet
ei kauneutta rakkauden, rauhan ja työn.
Ja katso! Mik' eilen ol' laulajan unta
tai ennettä tietäjän verhouneen,
nyt päämäärä on, mihin ihmiskunta
kaikk' katsoo kuin tähtehen kultahiseen,
ja tähdet ne tuikkii ja tuikkii yhä
läpi loistaen kansojen kamppailevain,
yli maailman lippu se liehuvi pyhä
kuin oikeus, kuin täyttymys laupeuden lain.
Siis ollut ei unta kuin ennen me luultiin,
ett' oikeus valtiot ohjata vois,
siis ollut ei totta kuin ennen me kuultiin,
väkivalta ett' ihmisten kunnia ois,
siis saa siitä haastaa myös runoniekka,
kun haastavat harmajat kansojen päät,
siis maan päällä kaikkea mahda ei miekka,
sen vierellä vienommat vallat jo näät.
Mut mies, joka juurella viirin sen kulkee,
min kourassa kansain nyt kohtalot on,
hän rintaansa maailmantuskan nyt sulkee,
yli-ihmisen taakan hän ottanut on.
Kuin kauan hän kestää? Kenties koska horjuu?
Taas silloin on tähdetön eessämme tie.
Hän päältämme yösydän-peikkoja torjuu,
suvun suuremman hän lipunkantaja lie.
Eino Leino, "Tähtilippu" (1919)
yks' viiri on tähtinen, voitollinen,
viel' äsken se hurmehin hulmusi kyllä,
nyt liehuu se lippuna lempeyden,
maan kansat se tahtovi yhtehen liittää,
nälän jäytävän jälkiä lääkitä pois,
sodat estää ja sorron, mi sortoa siittää,
kuin oikeuden korkeimman viitta se ois.
Sen tangossa viirin käsvarret on vankat,
eess' astuvi kuin pyhän auringon mies,
mut jäljessä joukkiot taajat ja sankat,
joill' yksi on aatos kuin liekkivä lies:
ei maailma nouse, jos nouse ei mielet
yli koston ja kaunan ja vainon ja yön,
jos kaiuta kansojen parhaiden kielet
ei kauneutta rakkauden, rauhan ja työn.
Ja katso! Mik' eilen ol' laulajan unta
tai ennettä tietäjän verhouneen,
nyt päämäärä on, mihin ihmiskunta
kaikk' katsoo kuin tähtehen kultahiseen,
ja tähdet ne tuikkii ja tuikkii yhä
läpi loistaen kansojen kamppailevain,
yli maailman lippu se liehuvi pyhä
kuin oikeus, kuin täyttymys laupeuden lain.
Siis ollut ei unta kuin ennen me luultiin,
ett' oikeus valtiot ohjata vois,
siis ollut ei totta kuin ennen me kuultiin,
väkivalta ett' ihmisten kunnia ois,
siis saa siitä haastaa myös runoniekka,
kun haastavat harmajat kansojen päät,
siis maan päällä kaikkea mahda ei miekka,
sen vierellä vienommat vallat jo näät.
Mut mies, joka juurella viirin sen kulkee,
min kourassa kansain nyt kohtalot on,
hän rintaansa maailmantuskan nyt sulkee,
yli-ihmisen taakan hän ottanut on.
Kuin kauan hän kestää? Kenties koska horjuu?
Taas silloin on tähdetön eessämme tie.
Hän päältämme yösydän-peikkoja torjuu,
suvun suuremman hän lipunkantaja lie.
Eino Leino, "Tähtilippu" (1919)
Vastaukset 3
Vanhimmat
...tuossa USA:lle, joka tuli ja ratkaisi ensimmäisen maailmansodan. Kuten ratkaisi sitten toisenkin. Ja tulee ratkaisemaan kolmannenkin, tuo maailman suurin ja mahtavoin maa, kaikkine puutteineenkin demokratia ja muiden demokraattisten maiden suurin turva.
Mahtava on se toinenkin "Tähtilippu", eli maan kansallishymni. Sen kirjoitti 1814 Francis Scott Key, amatöörirunoilija, ja siitä tuli suosittu isänmaallinen laulu, kun se sovitettiin erään englantilaisen juomalaulun To Anacreon in Heavensäveleeseen! Vanha sakasalainen juomalauluhan se on myös Maamme-laulun pohjana.
The Star-Spangled Banner
Oh, say can you see by the dawn's early light
What so proudly we hailed at the twilight's last gleaming?
Whose broad stripes and bright stars through the perilous fight,
O'er the ramparts we watched were so gallantly streaming?
And the rocket's red glare, the bombs bursting in air,
Gave proof through the night that our flag was still there.
Oh, say does that star-spangled banner yet wave
O'er the land of the free and the home of the brave?
On the shore, dimly seen through the mists of the deep,
Where the foe's haughty host in dread silence reposes,
What is that which the breeze, o'er the towering steep,
As it fitfully blows, half conceals, half discloses?
Now it catches the gleam of the morning's first beam,
In full glory reflected now shines in the stream
'Tis the star-spangled banner! Oh long may it wave
O'er the land of the free and the home of the brave.
Tähtilippu
Oi te koitossa huomenen näättekö sen,
mikä illalla ylpeyttä nostaen liehui,
lipun juovat ja loiston sen tähtösien?
Nehän intoa toi, sota julma kun riehui.
Valot taiston ne näyttivät: Viirimme on
yhä vartiopaikalla voittamaton!
Tähtilippumme vieläkö nähdä nyt saan
yllä vapauden maan, yllä urhojen maan?
Tuolta loitolta, usvista pimeyden,
tuhon tuottaja, vihamies, uhkaapi, surmaa.
Mikä lausuhan, kohoten korkeuteen
sinun silmiisi säihkyy ja mieltäsi hurmaa?
Tähtilippumme näät, valo voittanut on,
se on hulmuten auennut aurinkohon!
Yhä saakoon nyt loistaa se kunniassaan,
yllä vapauden maan, yllä urhojen maan!
Ja varsin todenmukainen. On siinä enemmänkin säkeistöjä, jotka kouluissa lauletaan kaikki, mutta juhlatilaisuuksissa yleensä vain nuo kaksi ensimmäistä.
Enpä satu tietämään, miten menevät Venäjän kansallislaulun nykyiset sanat. Tietäsikö joku? Sävelhän on mahtava, se sama sävel, jolla aikaisemmin laulettiin näin:
"Sä suuri ja mahtava Neuvostoliitto,
sun synnytti valtava Venäjänmaa.
Sun voimas on kansojen yhteinen tahto,
sun loistos on säilyvä aikojen taa!
Oi, suuri vapaa synnyinmaa,
sun kunniaasi kaiuttaa,
kansojen ystävyys rikkomaton.
Punalippuasi seuraten neuvostoihminen
voitosta voittohon marssiva on!"
Olipa mahtipontiset sanat ilman totuuden häivääkään! Ei ollut "kansojen ystävyys rikkomaton" eikä sen loisto säilynyt aikojen taa, vain yhden keskimääräisen ihmisiän verran. Mutta eihän se Venäjä ole suinkaan Neuvostoliittoa vaarattomampi, pikemmin päinvastoin, kuten tänäänkin olen mm. minä itseäni viisaampien näkemyksiä toistaen kertonut.
selvästi George W. Bushia:
"Mut mies, joka juurella viirin sen kulkee,
min kourassa kansain nyt kohtalot on,
hän rintaansa maailmantuskan nyt sulkee,
yli-ihmisen taakan hän ottanut on.
Kuin kauan hän kestää? Kenties koska horjuu?
Taas silloin on tähdetön eessämme tie.
Hän päältämme yösydän-peikkoja torjuu,
suvun suuremman hän lipunkantaja lie."