Viking Line m/s Mariella 25.-27.11.06

No niin, tulipahan se reissu heitettyä. Lähetäänpäs liikkeelle: Aluksi fiilis alkoi jo nousemaan kun lähtöselvityksessä ei tarvinnut jonottaa, sisään vain laivaan puoli viiden aikoihin ja hyttiä etsimään (olin viimeeksi käynyt Mariellalla 1980-luvun lopulla, mutta laiva tuntui ihan tutulta heti sisään päästyä). Hytti B4R oli tietenkin jo hieman kulahtanut ja tälläiselle porukalle (5 hlö) aika pienenoloinen, mutta kun matkatavarat piti järjestyksessä, niin kyllä hytissä pärjää kun asenne on oikea.

Olimme varanneet buffettiin paikat toiseen kattaukseen, joten meillä oli hyvin aikaa tutustua taas laivaan rauhassa. Kannella katseltiin kun Helsinki loittoni horisonttiin.

Lasten leikkipaikka oli aika kesy, olihan siellä pallomeri ja vähän leluja, mutta siihen se sitten jäikin, tosin ei laivalla paljon muita lapsiperheitä ollutkaan.

Buffetissa oli porrastetut kattaukset, mikä on tosi järkevää, jonoja ei ollut juuri ollenkaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli mitä erilaisimpia lajeja, mutta jos buffetissa on muutaman kerran vuodessa käynyt niin vaihtelu virkistää, kannattaa kokeilla jotain muitakin ruokapaikkoja mitä laivoilta löytyy.

Aamukahvit joimme ja sämpylät söimme cafeteriassa (Sea side Cafe taisi olla sen paikan nimi). Ennen vanhaa taisi sieltä saada ruoka-aikaan myös niitä perinteisiä lihapullia ja nakkeja, mutta taisi olla ainoastaan päivän keitto.

Itse kävimme toisena iltana sellaisessa uudessa ravintelissä kuin Ella`s. Annokset olivat kaikinpuolin ok, samoin palvelu. Kannattaa kokeilla jos käytte Mariellalla (alkupalapöytä kannattaa myös ottaa, se on sama kuin Food Gardenin alkuruokapöytä).

Tuulta oli matkan molempina päivinä ihan kohtalaisesti, ensimmäisenä iltana laivan perämiehen mukaan parhaimmillaan jopa 20 m/s sivutuulta ja kyllähän Mariella tärähteli ja keinui ihan tarpeeksi.

Laivan perämiehen kanssa jutustelin yllättäen pitkän tovin ja se oli minun matkani kohokohta: hän kertoi laivasta ja sen ohjaamisesta ym. kaiken mahdollisen.

Viihdetarjonnasta sen verran, että trubaduuri oli hyvä, soitti monipuolisesti kaikenlaisia biisejä, pubissa oli hyvä tunnelma. Yökerhossa oli kaksi bändiä, jotka tarjoilivat sitä perinteistä "ruotsinlaivameininkiä", ei siitä sen enempää.

Kokonaisuutena laiva on vielä yli kaksikymmenenvuotisen taipaleensa jälkeenkin vielä ihan risteilimisen arvoinen: Ruoka on hyvää, henkilökunta on iloista ja palvelualtista, on tarpeeksi viihdettä ja tekemistä, ei käy aika pitkäksi. Ei muuta kuin astukaa laivaan !

Siinä tulivat kanssamatkustajat tehokkaasti häirityiksi.