Palstan yksi ahkerimmista keskustelijoista on Oiva Härkönen, projektiviennin veteraani, ehdoton Kekkosen ihalija ja idänkaupan kunniaan vannova perikepulainen.
Oivan mukaan idänkauppa oli tiukasti kilpailtua ja ehdottoman rehellistä jossa suomalainen vei ja venäläinen vikisi. Tai ainakin soitti sitä toista balalaikkaa.
Olikin hauska lueskella Rakennuslehden juhlanumeroa jossa muisteltiin tätä Kekkosen-Rastaan aikakautta.
Lehdessä muisteltiin kuinka suuret vientihankkeet, kuten Svetogorsk ja Kostamus käynnistyivät. Ja kuinka puolueet ja ammattiyhdistysliike ottivat omat prosenttinsa hankkeista. Kepu ei siinä jäänyt suinkaan vähäisimmälle osalle. Kuten tiedämme.
Esimerkki lehden jutuista
Ruotsalainen Skanska ei saanut Svetogorskia, vaikka tarjosi sitä 400 miljoonaa markkaa halvemmalla kuin suomalaiset. Kostamusta tarjottaessa se sai suomalaisilta 27 miljoonan markan ”kipurahat” helpottamaan päätöstä tarjoushinnan nostamisesta. Ja niin edelleen.
Moni täällä, ei vähiten Korhosen Jorma, ovat tuoneet esiin tuon poliittisella tasolla määritetyn kaupankäynnin, jota Urkki siis yksinvaltiaasti johti, turmiollisuuden Suomelle, sen taloudelle ja eritoten Kepun moraalille.
Olisikin hauska saada Oivan kommentit kuinka rehellistä on maksaa kilpailijat pois ja muut temput joita idänviennissä harjoitettiin Urkin oppien mukaisesti.
Muutkin saa kommentoida
Oivan mukaan idänkauppa oli tiukasti kilpailtua ja ehdottoman rehellistä jossa suomalainen vei ja venäläinen vikisi. Tai ainakin soitti sitä toista balalaikkaa.
Olikin hauska lueskella Rakennuslehden juhlanumeroa jossa muisteltiin tätä Kekkosen-Rastaan aikakautta.
Lehdessä muisteltiin kuinka suuret vientihankkeet, kuten Svetogorsk ja Kostamus käynnistyivät. Ja kuinka puolueet ja ammattiyhdistysliike ottivat omat prosenttinsa hankkeista. Kepu ei siinä jäänyt suinkaan vähäisimmälle osalle. Kuten tiedämme.
Esimerkki lehden jutuista
Ruotsalainen Skanska ei saanut Svetogorskia, vaikka tarjosi sitä 400 miljoonaa markkaa halvemmalla kuin suomalaiset. Kostamusta tarjottaessa se sai suomalaisilta 27 miljoonan markan ”kipurahat” helpottamaan päätöstä tarjoushinnan nostamisesta. Ja niin edelleen.
Moni täällä, ei vähiten Korhosen Jorma, ovat tuoneet esiin tuon poliittisella tasolla määritetyn kaupankäynnin, jota Urkki siis yksinvaltiaasti johti, turmiollisuuden Suomelle, sen taloudelle ja eritoten Kepun moraalille.
Olisikin hauska saada Oivan kommentit kuinka rehellistä on maksaa kilpailijat pois ja muut temput joita idänviennissä harjoitettiin Urkin oppien mukaisesti.
Muutkin saa kommentoida
Vastaukset 4
Vanhimmat
sellaista, että yhtään mitään olisi tehty väärin Kekkosen aikana. Nuokin rahat ovat kai ainoastaan sitä "sallittua keskustalaista oveluutta"?!
Kuka voi kirkkain silmin väittää sen aikaisen idänkaupan olleen kilpailutettua???? Ainoa kilpailu oli poliittisten lipaisujen määrässä!
... Rakennuslehden juttua, mutta tiedän, että nuo suuret projektit olivat alunalkaenkin päätetty kuuluvan Suomen ja N-liiton väliseen silloiseen bilateraalikauppaan. Niillä venäläisten kyselyillä ruotsalaisilta firmoilta ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin pyrkiä tarkistamaan hintaa.
Sinänsä epäterve bilateraalikauppa tarjosi suomalaisille viejille kilpailua rajoittavan tilanteen. Saati sitten tilanteessa, jossa noihin suuriin rakennusprojekteihin suomalaiset rakennuliikkeet ryhmittyivät yhdeksi yhteenliittymäksi Finn-Stroin ympärille, ei kotimaistakaan kilpailua ollut.
Ei ole mikään salaisuus, että projektit olivat suomalaille hyvin kannattavia.
Kysymyshän kuului kuinka rehellistä tuo Kekkosen konstein tehty kauppa oli. Ruotsalaisille maksettiin jotta he nostaisivat tarjoustaan. Vaikka tarkoitus olisi ollutkin vain tarkistaa hintaa niin tuollatavalla leivottiin vain entistä ennemmän ilmaa Kostamuksen ja muiden suurprojektien hintaan. Se taas johti tehottumuuteen.
Ilmankos rakennusala lähes romahti 90 luvun alussa ja lähes kaikki rakentajamme ovat nyt ruotsalaisomistuksessa, Skansa, NCC, Peab etc.
Samanhan koko toinen idänviennin varassa sinnitellyt ala, tekstiiliteollisuus.
... ruotsalaisille olisi tarvinnut mitään maksaa. Myös he tiesivät, ettei clearingkaupan kuvioihin voinut tosiasiassa ulkopuolinen tulla. Se jota tässä uunotetettiin oli N-liitto.
On totta, että merkittävät suomalaiset noissa projekteissa rikastuneet rakennusliikkeet menivät konkurssiin tämän clearing-kaupan loputtua. Mutta ne lähtivät hintakilpailuun tyhmästi sen jälkeen tulleista Saksan rahoittamista sotilaskylähanakkeista, joissa oli täysi kansainvälinen kilppailu päällä. Siinä tohinassa suurista rak.liikkeistä Haka, Perusyhtymä, Polar ja Teräsbetoni kaatuivat. Se suuri firma, jonka neukkuviennin johdossa minä olin, ei kärsinyt, emme saaneet yhtään sotilaskylää. Tarjosimme niitä alussa, mutta kun huomasimme olevamme 25 % kalliimpia kuin Haka niin lopetimme tarjoamisenkin. Se firma kukoistaa edelleenkin.