Jos on noin 40-vuotias mies juonut sitten teini-iän monta kertaa viikossa mutta nyt lopettanut sen vuoksi että on luvannut minulle (suunnitellaan yhteen muuttoa ja minulla on lapsia..ja olen sanonut että jos juominen jatkuu ei me voida rakentaa yhteistä elämää)niin onko tavallista että hän on erittäin ärtynyt lähes koko ajan. Tuntuu että ei voi keskustella kuten aikaisemmin ja että kaikki mitä tapahtuu on minun vika.Minusta tuntuu että hän eristäytyy ja tykkää että koko elämä on todella rasittavaa. Onko tämä ohimenevää vai voisinko tehdä jotain helpottaakseni tilannetta?
Kiitos kiitos tevetulo-toivotuksista..nyt asiaan...
tuore-täti
201207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
>>Minusta tuntuu että hän eristäytyy ja tykkää että koko elämä on todella rasittavaa. Onko tämä ohimenevää vai voisinko tehdä jotain helpottaakseni tilannetta?>>
Tyypillinen kuiva juoppo. Siis ärtynyt ja levoton. Odottaa kunnon tilaisuutta, ts. syytä, että voi ottaa muutaman ryypyn. Ja sit se on taas niinku ennenkin.
Ei kovin hyvät ennusmerkit kohdallasi ja ainoa, mitä voit tehdä, on, että alat elää omaa itsenäistä elämää.
Ja mahdollisesti haet apua itsellesi tilanteessa, jossa monet alkoholistien puolisot ovat olleet ja jakavat nyt toipumisensa kokemuksia sinulle mielellään.
Kiitti vastauksestasi! Aina tähän asti oon elänyt omaa itsenäistä elämää (ns.uranainen vaikka mielestäni olenkin aika pehmee)...nyt oon ajatellut että ei pidä munkaan aina olla niin tiukka, paitsi tuossa asiassa...Kyse on siis todellakin miehestä jota rakastan (tätä on tapahtunut erittäin harvoin minun elämässä, mutta olen tuntenut hänet melkein 20 vuotta!). Meillä oli deali noin vuosi sitten mutta hän alkoi taas ottamaan alkoholia. Nyt on sopimus sellainen että hän on ottamatta ja menee AA:han. MUTTA aikoo ottaa kerran kuukaudessa. Tästä hän pitää kiinni "kynsin ja hampain"...ja sanoi että jos se menee väärin yhdenkään kerran niin sitten on lääkärin vastaanotta ja antabus.Luulen kyllä että hän pitää kiinni meidän sopimuksesta mutta eihän elämän tarkoitus ole että sitä vaan kärsitään? Eli jos minä saisin toivoa jotain niin olisi se että hänkin haluaisi tehdä jotain "hauskoja" juttuja. Aa:han hän ei ole vielä mennyt...
En ole AA:n asiakas, mutta kuulostaa aika utopistiselta suunnitelmalta, että hän kävisi säännöllisesti AA:ssa ja säännöllisesti kerran kuussa ottaa huikkaa - ei toimi järjestely. Jäljelle tulee jäämään se huikan otto, sillä ristiriita olisi liian iso.
Antabus ei viinariippuvuutta poista ollenkaan, kun toimii vain pelotteena, ja siitäkin pelosta pääsee eroon, kun valehtelee napin ottaneensa, mutta ottaakin vain huikkaa. Huimimmat harakiri-juopot ottavat molempia yhtäaikaa.
Hän haluaisi päästä alkoholiriippuvaisesta/suurkuluttajasta kohtuukäyttäjäksi mikä on alun alkaen useimpien haave, mutta ikävä kyllä, useimmilla myös haaveeksi jää.
tuore-täti kirjoitti:
>>Eli jos minä saisin toivoa jotain niin olisi se että hänkin haluaisi tehdä jotain "hauskoja" juttuja. Aa:han hän ei ole vielä mennyt...>>
Sitten sinä vasta "pinteessä" olet, kun hän AA:han astuu. Nimittäin alkaa olla sen jälkeen niin hauskaa, ettei sitä välttämättä alkoholistin läheinen kestä.
Nauti siis vielä ajasta; "ennen hauskaa" :)
Viinaa tekee kovasti mieli. Laaja katsaus kuivasta huikasta:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kuivahuikka.htm
Odotettavissa mielipahaa, harmeja, ikävyyksiä, kamppailua, stressiä, loukkauksia, kurjuutta, syyllistämistä yms. parisuhteessa alkoholistin kanssa.
Alkoholistilla viina ajaa aina ohi kaiken muun, myös sinun ohitsesi.
eihän tämä kovin lupaavalta näytä, vaikka olenhan minä sen jo jollain tavalla tiedostanut tietenkin. Olen lukenut paljon ja yritän ymmärtää. Tuntuu vaan jotenkin järkyttävältä että ei taida rakkaus ja tuki paljon auttaa. Hän itse luulee että AA:n avulla ehkä se kerran kuussa häviäisi ajan myötä. Mutta häntä hävettää mennä AA:n ja hän pelkää että joku joka tuntee hänet näkee (hän on suht tunnettu paikkakunnallaan). Häntä myös hävettää mennä sinne ennenkuin on mennyt muutama kuukausi juomisen lopettamisesta ("eihän sinne voi vielä mennä jos on just lopettanut"). Paljon kiitoksia vastauksista! Ja hyvää viikonloppua kaikille!
kukaan tiedä, että hän käyttää alkoholia? AA:han on pääsyvaatimuksena halu lopettaa juominen, ei sen tarkempaa aikarajaa, kunhan ei mene juovuksissa. Saattaa ryhmässä joku tunteakin, mutta ovat siellä samasta syystä kuin uusi tulokaskin.
URL lähetetty tänne aiemmin, kiitos siitä!
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/arkisto/2002/502/ajatuksia.htm
Olof Gagarin
[email protected]
Kirjoittaja on nimimerkki ja alkoholistin puoliso. Kirjoitus perustuu hänen omaan näkemykseensä ja kokemukseensa.
Ajatuksia alkoholismista
Miksi joku sairastuu alkoholismiin ja joku toinen ei? Ja mitä vaatimuksia siitä seuraa hoidolle?
lapsinesi juovan alkoholistin kanssa samaan talouteen ?
onnea en toivota vaan järjen pilkahdusta ja pikasesti.
lueskelepa juttuja perheistä, joissa asia on ihan todellisuutta. hyvä usko tai rakkaus vaan pitkittää kärsimystä, jos holistin kanssa elää.
ei juopolla ole pienintäkään aikomusta raitistua varsinkaan kun saa "maailmanparantajan" hoivaamaan. lupauksia on helppo antaa ja yhtä helppo rikkoa.
antabus tai pätkähoito aa:ssa ei raitista. noilla lupauksilla vaan hankkii lisäaikaa,jos joku hölmö tosiaan menee lankaan varoituksita huolimatta.
ajattele edes lapsiasi,jos itsesi olet halukas uhraamaan.
kirjoitan itse alkoholistina ilman korupuheita.
... et huolehdi hänen velvollisuuksistaan, olipa hän juovuksissa tai selvin päin,
et kaada hänen viinojaan maahan, sillä hän pystyy aina hankkimaan jostain lisää,
et salaile hänen tilaansa sukulaisilta, ystäviltä, naapureilta tai työnantajilta,
et motkota, marise, itke, valita etkä syyllistä häntä siitä, että hän pilaa SINUN elämäsi, koska olet itse valinnut elämisen hänen kanssaan siksi, että rakastat häntä
et nimitä häntä alkoholistiksi etkä yritä millään tavalla puuttua hänen juomiseensa
et maksa hänen laskujaan, vippejään, sakkojaan, osamaksujaan, ruokiaan, vaatteitaan, vuokraansa, puhelinlaskujaan, taksimatkojaan etkä mitään sellaista, josta huolehtiminen kuuluu aikuiselle itselleen.
Jos et jaksa rakastaa tällä tavalla vaan holhoat ja emoilet, alkoholistisi on hengenvaarassa. Eräs Al-Anonystäväni kuskasi miestään katkoille, ilokaasuhoitoon, psykiatreille - salasi sukulaisilta ja naapureilta, selitti työnantajalle ja ylipäätään MAHDOLLISTI sen, että mies saattoi kaikessa rauhassa jatkaa juomistaan 20 VUOTTA. Nainen huolehti myös kaikki perheen raha-asiat niin, että raha riitti aina myös miehen juomisen lisäksi kaikkeen välttämättömään... Lopulta mies oli todella sairas ja nainen todella loppu.
Vasta siitä alkoi paraneminen, kun nainen ei kestänyt enää vaan muutti omaan asuntoon. Mies joutui selviämään kaikesta yksin ja huomasi että se ei onnistunut juovuksissa tai krapulassa. Hän löysi ns. pohjansa ja halusi lopettaa alkoholin käyttönsä. Tänään mies on raittiina päivä kerrallaan, pariskunta palasi asumaan yhteen ja vasta nyt he ovat todella tutustumassa toisiinsa.
Alkoholismi on hoitamattomana aina ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Sinä et ole sitä aiheuttanut etkä voi sitä parantaa. Ainoa jolle voit tehdä jotain, on oma asenteesi ja toimintasi. Rukoilla voit myös hänen puolestaan (hänen ei tarvitse tietää siitä). Rukous ei ole koskaan vahingoittanut ketään.
Alkoholisti voi raitistua vain ja AINOASTAAN itsensä takia. Tosin olen tavannut naisalkoholisteja, jotka sanovat haluavansa raittiutta vaikka millä hinnalla, koska eivät halua menettää lapsiaan (tai haluavat saada heidät takaisin). Tässäkin on pohjimmiltaan siis alkoholistin oma itsekäs halu raitistua takana, koska tuska ilman lapsia on vielä suurempi kuin tuska ilman alkoholia.
Kunnon alkoholisti ei raitistu ennen kuin alkoholin aiheuttama tuska muodostuu vielä suuremmaksi kuin set tuska, jota hän pakenee alkoholin avulla. Vasta sitten hän on valmis mihin tahansa saadakseen raittiutta edes yhden ainoan päivän. Ja sen perään taas yhden ainoan päivän.
Kiitos sinulle Calmato tuosta kirjoituksestasi. Kirjoitin juuri äsken tälle Tuore-tädille, mutta en jaksanut perusteellisemmin asioihin pureutua. Ja vasta nyt luin tuon sinun kirjoituksesi. Tuli semmoinen hyvö mieli siitä, että jaksoit ja osasit noin hyvin asiat tälle alkoholistin naisystävälle valaista.
Olen itse alkoholisti, Kalliolan kuntiutusklinikalta kauan sitten raittiuteni saanut Jepetär. Tuolla viime heinäkuussa tulin tänne porukoihin porisemaan, mutta jostain syystä en omalla nimmarillani (tämä sama, mutta yksöisveellä alkama) pääse kirjautumaan.
Kyllä kai meitä wanhoja alkkiksia kantsis kuunnella...tai sitten ei.
Erittäin yleistä alkoholistilla, että hermostuttaa ja vika löytyy toisesta. Ei kyllä ole ohimenevää sinun tiedoillasi. Jos ei uskalla mennä hakemaan apua, mutta uskaltaa tehdä jotain typerää esim. pissata torilla tai vaarantaa tärkeän ihmissuhteen, niin alkoholi on tärkein eli pään sekoittaminen.
Että kerran kuukaudessa känni ja siitä ei luovu. On kyllä niinkuin entiset muurarit ja maalarit, urakka tuli tehdyksi hikipäissä jo torstaina, kun putken päässä oli pullo.
AA on jotain muuta, sinne mennään rehellisenä ja jos heti ilmoittaa, että meinaan ottaa kerran kuukaudessa kännin, niin ehkä tulee sieltä "ei sovi minulle" mentaliteetilla.
Odota ja katso, älä missään nimessä muuta yhteen, noin vuosi raittiutta antaa jo toivoa, silloin on alkoholisoitunutkin ihminen pistänyt asiat tiettyyn järjestykseen.
Kokemuksesta voin sanoa, että jos on luvannut juoda vain kerran kuukaudessa, niin kun asutaan yhdessä se muuttuu ensin pari kertaa ja sitten useammin ja syitä löytyy, rakkauskaan ei pelasta.
..ja ilmoitus järkkymättömästä, pitävästä päätöksestä: "Katsotaan vuoden päästä, oletko raitis?"
Tuossa vielä mikä lapsia saattaisi odottaa:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm
Kyllä sinun olisi viisasta nyt jarrutella sen yhteenmuuttamisen kanssa. Juttele nyt ihan avoimesti tämän ystäväsi kanssa, joka aivan selkeästi on alkoholisti. Tämä diagnoosi hänen on ITSE tehtävä ennenkuin toipumisensa voi päästä alulleen. Ja ota itsekin selvää, kuinka vakava sairaus alkoholismi on. Siinä hänen vierellään myös läheiset sairastuvat omiin vääristymiinsä, mm. monin tavoin hyysäämään isoa vauvaansa. Ei alkoholismista noin vain tolpilleen toivuta.
Ettet vaan ole siellä kuvittelemassa, että kyllä se Jeppe siitä tokenee, koska SINÄ olet hänen rinnallaan häntä rakastamassa. Näinhän me naiset harhaan mennään. Kyllä sinun Jeppesi raittius nyt on aivan hiuskarvan varassa, koska SINÄ olet hänelle tuon raittiuspäätöksen ladellut. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Jos epäilyttää se, onko ystäväsi alkoholisti, täältä voit saada lisävalaistusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000017906860
kaikista vastauksista! Ei hyvältä näytä..! Tiedän että hän on alkoholisti, hän tietää sen myös itse mutta sanoo että ei ikinä lopettaisi juomista jos minä en pakottaisi(mutta on kyllä sanonut että hän ymmärtää että alkoholi tekee että hän hoitaa tietyt ammattiinsa kuuluvat asiat huonommin ja että raitistuu myös itsensä vuoksi)...En tiedä mitä tässä tekisi...miten kauan (joku kirjoitti noin vuoden raittiuden jälkeen)kannattaisi odottaa ja minkälaisesta ajasta voisi edes jotain johtopäätöksiä vetää?
Toisaalta niin vaikeä ymmärtää että tämä ihana ihminen voi niin paljon vaikeuksia aiheuttaa minun elämään. Kun ei ole minkäänlaisia omakohtaisia kokemuksia alkoholismista (ainoastaan yksi sukulainen joka kyllä joi perheet, omaisuudet jne. mutta kun hän on eri sukupolvea enkä ole lähellä elänyt niin eihän se minuun ole kovasti koskenut). Minun rakkaalla itsellä oli alkoholisti-äiti joka pilasi hänen lapsuuden. Sen vuoksi hän on sitä mieltä että yksikään lapsi ei saa kärsiä aikuisten touhuista (omia lapsia hänellä ei ole). Kamalaa lukemista tuo lasten kärsiminen ja sitä ei tietenkään halua eikä saa omille, tänä päivänä hyvin tasapainoisille lapsilleen, tuottaa! Ehkä tässä täytyy jonkun aikaa olla kärsivällinen ja katsoa minnepäin tilanne menee. Jotenkin en tässä tapauksessa olisi vielä valmis luovuttamaan vaikka yleensä sellaiset päätökset ei minulle olekaan kovin vaikeita. Ja kyllä..on vähän semmoista "maailmanparantajan" vikaa...Mutta yleensä en ole koskaan halunnut pitää kenestäkään huolta tai uskonut että ketään voisin minä mistään pelastaa. Vielä kerran todella paljon kiitoksia vastauksista ja hyvää syksyn jatkoa!
Alkoholistit eivät raitistu kenenkään toisen pyynnöstä tai takia vaan ainoastaan omasta halustaan tajuttuaan olevansa itse vastuussa ongelmastaan. Miehesi ei selvästikään ole ottanut vastuuta omasta päihdeongelmastaan ja todennäköisesti tuntee katkeruutta sinua kohtaan. Varaudu siihen, että hän tulee käyttäytymään ja uhittelemaan kuin keskenkasvuinen kakara, syyllistämään ja vastuuttamaan sinut omasta juomisestaan ja kohtelemaan sinua äitinään. Sinulla on jo lapset, joten mieti haluatko perheeseen aikuisen vai häiriökäyttäytyvän ja muuta perhettä terrorisoivan teinin. Huolehdi sinä vain itsestäsi ja lapsistasi ja anna miehelle mahdollisuus huolehtia omista ongelmistaan kieltäytymällä mahdollistamasta hänen juomistaan ja keskenkasvuista käytöstään.
Kirjoitus 'toista ei voi raitistaa' /pahalta kuulostaa on täyttä totta.
Fiksu ihminen muuttuu rajojaan kokeilevaksi, uhittelevaksi, syytteleväksi murrosikäiseksi.
Lasten kanssa ei ollut aikanaan ongelmia edes murrosiässä, mutta tämä uusi 'murkku' onkin eri juttu. Äitinään pitää ja äitihän on syypää kaikkeen. Jos tätä ei itse koe, ei tätä usko.
Ketjun aloittajalle sanoisin, että älä hyvä ihminen muuta hänen kanssaan yhteen. Ei siinä rakkaus auta, ei auta ymmärrys, ei mikään, mitä itse yrität tehdä auttaaksesi häntä.
Täällä on ehdotettu, että ainakin ensin vuosi raittiina, katsotte sitten. Eikä ole sanottu, etteikö mies alkaisi juomaan muutettuanne yhteen, vaikka olisi kaksikin vuotta raittiin.
Sinua on ainakin varoitettu.
Ratkaisu on sinun ja sen kanssa saat elää.
Nykyisin on aika tavallista, että pariskunnilla on omat erilliset asunnot. Tavataan silloin kun halutaan ja ollaan omissa oloissa silloin, kun taas siltä tuntuu. Järjestely tulee kalliimmaksi kuin yhdessä asuminen, mutta edut on monet.
Kumpikin saa sisustaa ja laittaa oman kotinsa sellaiseksi kuin haluaa, pitää jääkaapissa sellaista ruokaa kuin haluaa ja elää omalla tavallaan. Omassa kodissaan kukin käyttäköön alkoholia, jos haluaa, mutta voidaan sopia että humalassa, krapulassa tai riidanhaluisena ja pahalla päällä ei tulla toisen kotiin. Kotityöt eivät kaadu naisen harteille, sillä mies pesee ja silittää itse oman pyykkinsä, siivoaa kotinsa, laittaa ruokansa ja huolehtii vaate- ja muutkin ostoksensa. Mies elää kuten itsellinen aikuinen ihminen - usein me naiset viemme kodin tilan ompelukoneinemme, viherkasveinemme ja muine kotkotuksinemme.
Moni nainen on sanonut, että keräilee vielä lasten ja omat sukkansa lattialta, mutta ei enää millään viitsisi kerätä aikuisen miehen sukkia...
Ota seurustelusta vain ilot, eli nypi rusinat pullasta?
..niitä on kuultu.
"Tottakai mä lopetan juomisen jos tulet raskaaksi ja tietenkin mä pystyn lopettamaan..blaahblaah..että en sitten ruvennut juoppoa hyysäämään ja alussa uskoin/toivoin/luotin ja petin näin itseäni.
Mitään parannusta ei tapahtunut eikä mikään mahti maailmassa saa häntä lopettamaan juomista.
Mutta enpä kamalasti viitsi enää asialla stressata, on muutakin ajateltavaa.