Ei, minulla ei ole mitään henkistä ja fyysistä sairautta jonka taakse piiloutuisin selittelemään ylimääräistä painoani, ellei sitten sairaudeksi lasketa lähestulkoon täydellistä itsekurin puutetta.
Minulla on nälkä koko ajan, henkinen tai fyysinen nälkä. Ruokahaluni on mahdoton ja vatsani pohjaton. Ruoan tulee olla hyvää ja sitä pitää olla paljon. Lisäksi käytän ruokaa ja ennen kaikkea kaikenlaisia herkkuja (kuten suklaata) jonkinlaisena mielialalääkkeenä parantamaan oloani. Ja minä tarvitsen tuota "mielialalääkettäni" joka päivä, jos ja kun tunnen oloni kurjaksi.
Yritin laihduttaa muutamien kuukausien ajan, ja sitten lihoin takaisin, kun kyllästyin koko hommaan täydellisesti. Siinä onkin sitten toinen ongelmani, nimittäin kärsivällisyyden puute.
Ei minua kiinnosta olla vuosikausikaupalla joka päivä nälkäisenä. Ja nälkäisenä oleminen on ainoa keino jolla uskon voivani laihtua, en usko minkään muun tehoavan kiloihini.
Ai että miksi kirjoitin tämän valitusvirren? No kaitpa antaakseni todisteen siitä, että on olemassa ihmisiä joille laihduttaminen on mahdotonta. Ei siihen tarvita edes mitään sairautta. Siihen tarvitaan vain itsekuriin kykenemätön luonne.
Minulla on nälkä koko ajan, henkinen tai fyysinen nälkä. Ruokahaluni on mahdoton ja vatsani pohjaton. Ruoan tulee olla hyvää ja sitä pitää olla paljon. Lisäksi käytän ruokaa ja ennen kaikkea kaikenlaisia herkkuja (kuten suklaata) jonkinlaisena mielialalääkkeenä parantamaan oloani. Ja minä tarvitsen tuota "mielialalääkettäni" joka päivä, jos ja kun tunnen oloni kurjaksi.
Yritin laihduttaa muutamien kuukausien ajan, ja sitten lihoin takaisin, kun kyllästyin koko hommaan täydellisesti. Siinä onkin sitten toinen ongelmani, nimittäin kärsivällisyyden puute.
Ei minua kiinnosta olla vuosikausikaupalla joka päivä nälkäisenä. Ja nälkäisenä oleminen on ainoa keino jolla uskon voivani laihtua, en usko minkään muun tehoavan kiloihini.
Ai että miksi kirjoitin tämän valitusvirren? No kaitpa antaakseni todisteen siitä, että on olemassa ihmisiä joille laihduttaminen on mahdotonta. Ei siihen tarvita edes mitään sairautta. Siihen tarvitaan vain itsekuriin kykenemätön luonne.
Vastaukset 23
Vanhimmat
OSTA SUKSET !
Lyhyt lenkki tavoitteena joka toinen päivä.
Ainakaan meilläpäin ei ole lunta ripun rippua, suksista ei siis olisi mitään iloa.
Iseä myös potuttaa älyttömästi että olen laskenut itseni lihomaan ja näitä makkaroita on työläs sulatella ilman liikuntaa. Ja yksin lenkkeily tai kotona huhkiminen ei vaan oikein huvittaisi...tai aloittaminen on aina hankalaa.
Alkuvuodesta kävin lähes joka ilta lenkillä, kävelin n.10km lenkin ja tulosta alkoi tulla, kesän tullen lenkkeily jäi ja taas maistuis herkut ja ulos meno tuntuu tervanjuonnilta.
Sanokaa mitä sanotte, mutta vähähiilarista ruokavalioa ajattelin, sillä se lienee laiskalle herkuttelijalle edes pieni apu...Osa laiskuuteen liikkua on se että nilkkani ei ole parantunut murtumasta kunnolla, vaan kipuilee herkästi ja jos silloin sitä rasitan, en vähään aikaan liiku sillä koivella normaalisti. Ei kauheasti painoa pudotettavana(167/70), mutta senkin sitkeemmässä ylikilot on, just laiskan liikkumisen vuoksi.
Ei tää kivalta tunnu, yli kolmekymppiseksi painoluku oli reilusti alle kuudenkymmenen(n.55) ja nyt muutamassa vuodessa posahtanut lardia ympärille.Kyllä hatuttaa:( itseaiheutettua, laiskuudella. Vaikkakin kotona teen ja puuhaan kokoa ajan, en siis letkota soffalla syömässä, enkä makeaa syö lainkaan...mutta silti tätä kertyy...
Vaikka minulla ei olekaan oikeastaan paino-ongelmaa, niin muuten tuntuu kirjoituksesi sisältö tutulta. Liikunta on tietysti hyväksi, mutta ihan samalla tavalla lenkille lähtö on aika vaikeata. Itseään voi yrittää "huijata" liikkumaan esimerkiksi niin, että tekee ruokaostokset esimerkiksi marketissa joka on vaikka 5km päässä ja vaihtelee kauppoja. Veikkaaminen ei ole suositeltavaa, mutta euron kupongin jättäminen voi toimia motiivina liikkeelle lähtemisen suhteen. Se sijoitus kannattaa vaikka ei voittaisikaan. Näin ainakin Toivo huijaa itseään.
Ruuasta sanoisin, että voin voi korvata kaikessa ruokaöljyllä. Ehkä leivälle vain Lättaa, mutta pannulle aina vain öljyä. Leipää kannattaa välttää aterioiden kanssa. Nuorempana huomasin usein, että en tarvinnut välipaloja jos oli jotakin mukavaa tekemistä vaikka kavereitten kanssa. Nyt ei ole kavereita eikä tekemistäkään, joten välipalojen laitto ja syöminen käy ajankulusta. Taitaa olla ihan tyypillistä muillekin.
Ongelmahan ei ole se, että emme tietäisi mikä olisi hyväksi, vaan sen toteuttaminen. Elämäntavan muutoksesta on kyse. Juuri se (*pistää terävällä kynällä*) on asian ydin.
Meilläkään ei ole enää oikein hiihtokelejä. Kahdesti ehdin hiihtämään ennenkuin nämä sateet veivät lumet. Nyt lähden kiertään Ikeaa vaikka en mitään ostakaan. Tuleepahan muutama kilometri poljettua pyörällä.
Lihoin raskauden aikana aika reippaasti, ja nyt kun olen yh ja väsynyt, niin ei oikein löydy voimia lähteä lenkille vaunujenkanssa, kilot ovat tiukassa, ja se ottaa tosissaan päähän, meinaan TIEDÄN olevani kaunis nainen mutta lihavuus ei pue minua... kuten ei ketään muutakaan.
Itse olen harmitellut, että oispa pieniä lapsia,joita vois vaunuissa lykätä-tai rattaissa, tulispahan ainakin lenkkeiltyä.Vaunujen kanssa on järkevämpää kävellä,kuin yksin tallustella....Missäpäin asut?
09... olisihan se toisinaan ihan piristävää, mutta kun ei aina voimat riitä pakata lasta vaunuihin ja ulos lenkille, tarvitsisin potkun perseelle, vauva nukkuisi lenkin ajan vaunuissa, mutta sitten en kerkeisi tehdä kotitöitä, jotenkin en vaan saa otetta arjesta, päivässä liian vähän tunteja. kaupasta tulee ostettua kaikkea lihottavaa kun ei aina kerkeä kokata.
Haluaisitko alkaa meili-kamuksi? Olen 25-vuotias nainen ja melkein samoissa mitoissa kuin sinä. Vielä 18-vuotiaana minäkin olin 55 kiloinen ja sinne on halu päästä uudestaan. Voitais tsempata toisiamme pääsemään takaisin "ihannemittoihin"? :)
Juu-u, kyllä mä voisin tsemppariksi ryhtyäkkin ja samlla itse ottaa henkisiä potkuja persuuksille. Olen muuten hyvä pitämään "jöötä" muille, itse kuitenkin sohvan pohjalle valahtaen, kun kyse esim.lenkille lähdöstä.Ja kyllä tämä pullahatanut ruoto alkaa todella kyrsimään, nyt ois hyvää aikaa ennen ens kevättä sulatella ylimääräisiä pois. Meillä on kylläkin ikäeroa, mutta tavoite samansuuntainen. Vieläkö innostusta omatsemppaajaan?
Itsekkin asun 09 alueella,jos sattumoisin asuttaisi kohtuullisilla etäisyyksillä, voisin mieluusti vaikka jeesata vaunurallikuskina tai henkisenä tsempparina vähän asiassa kuin asiassa.
Olisit juuri sopiva tuonne MSN:n yhteisöön ihanaisetlihavaiset. Jos kiinnostaa, niin ei kun rekisteröidyt ja liityt seuraan. Siellä ei "laihduteta", vaan opetellaan pienin askelin uutta elämäntapaa. TERVETULOA!
pystyy kuka vaan.
Ennätyspaino 142,7kg tossa keväällä...paino nyt n. 116kg ja mainittakoon että ilman sitä kaivattua "lääketieteellistä apua", niitä pillereitä kun ei saanut vaikka bmi 47. Eli puhtaasti vaan syö vähemmän ja liikkuu enemmän niin kyllä onnistuu...ja nyt on jo sellainen raivo-tsemppi että minähän onnistun:)tässä loppuelämän projektissa.
T:ryhävalas nainen
Pahalla, mutta miten voi lihoa 150-kiloiseks?
Miten se oikeasti tapahtuu, kiinnostaisi minua. Olen itse onnistunut pikkuhiljaa keräämään vuosien aikana 20 kiloa. Eli 55 lähtö ja nyt 75.
Kyllä siinä on mennyt olut ja pizza poikineen. En todellakaan ole mikään "ainevaihduntahäiriöinen". En silti ymmärrä, millä ilveellä tähän saisi vielä toisen verran elopainoni lisää.
Niin paljon en kerta kaikkiaan jaksa sisääni mättää. Nytkin on painonnousu pysähtynyt, kun peruskulutus on tietysti enemmän kuin viiskytkilosena. Eli vuoden olen näissä lukemissa ollut.
Nyt on vakaa aikomus kesäksi laihduttaa ainaskin 10 kiloa.
Kun on pikkulapsesta asti lihava on "painonnosto" helppoa. Kokemuksesta voin kertoa että ei ollenkaan tarvitse ahtaa eikä juopotella. Tavallisella kotisapuskalla saavuttaa uskomattomia lukemia. Noin 15 v. sitten kun painoin melkein 180 kg tajusin että ylärajaa ei ole. Kaksi vuotta sitten, monen tiukan kuurin jälkeen paino oli vähän yli 100 kg. Työpaineiden vuoksi jonkinasteinen masennus iski silloin päälle. Viime kesänä vaaka näytti taas melkein 150 kg. Nyt siitä lukemasta on tultu kohta 25 kg alaspäin. Pikaruoat, sipsit ym. ei ole koskaan kuuluneet ruokavaliooni. Alkoholia en käytä nykyisin ollenkaan. Jokainen ihminen on yksilö. Se mikä ei sinua lihota voi jotain toista ihmistä lihottaa.
No nyt on kyllä kukkua oikein tuelta! Sen voi vielä allekirjoittaa, että jokainen ihminen on yksilö, mutta tästä puuttuu tärkein tekijä. Yksilöllinen ruokailutottumus! Eli jos kaksi ihmistä syö saman määrän ruokaa ja suorittaa saman määrän tarvittavaa liikuntaa, ei eroja löydy kuin marginaalisesti. Jos hiemankaan viitsii seurata missä menee pieleen, niin ei tarvitse ihmetellä ja selittää jolaakin ihmeellisellä aineenvaihdunnallla näitä eroja.
Ihmiset jotka ovat hoikkia lapsuudestaan asti, eivät omaa mitään sen ihmeempää kuin terveen suhteen ruokaan. Heillä ruokailutottumukset on opittu kunnolliseksi jo kotona, eikä vääristelevää lohduntuojaa ole näkynyt suklaalevyn muodossa missään vaiheessa, koska se ei sitä ole. Nämä painonsa puolesta terveet ihmiset eivät myöskään yleensä santsaa eivätkä muodosta lautaselleen tulivuorta muistuttavaa kekoa jossa lautasmallina koko sektorin täyttää aivan väärät ruoka-aineet.
Mikä ihme siinä on, että aina pitää etsiä joku syy omaan vetelyyteen? Syöty kalorimäärä suhteutettuna kulutukseen on ainoa merkittävä asia tässä, ei mikään "ihme".
Enhän minä pahalla kysymystäsi...jaa, jossain on jokin mennyt pieleen kun olen paisunut 142kiloiseksi. Kaivelin kätköistäni neuvolakorttini ja siitä ehkä saa jonkin näköistä vastausta.
Syntyessäni painoin n.5kiloa, potra tyttö siis:)
yksivuotis tarkastuksessa 16.7kg(neuvolan täti on kirjoittanut korttiin että dietti-ohjeita).
Kaksivuotis tarkistuksessa painoa näköjään 23.7kg(neuvolan täti on kirjoittanut minusta että Lihava tyttö, ruokavalio ehdottoman tärkeä).
Seisemänvuotis tarkistuksessa painoa 46.5kg(lääkäri kirjoittanut näköjään että liikuntaa ylipainon takia). Sitten ei olekkaan muita merkintojä mutta omasta muistista kun kaivelen niin painoa olisi ollut 16vuotiaana 122kg ja n.20vuotiaana 140kg. Sitten meni muutama vuosi kun havahduin 142.7kiloisena(täytyy toki mainita että sinä aikana kun en ole enää asunut kotona äitini kanssa on siis paino noussut vain tuon 2-3kiloa mikä on minusta mielenkiintoista).
Eli voisiko olla että äitini jotenkin liittyy ylipainooni? Eli lapsena ja nuorena olin riippuvainen äitini valinnoista ruuan suhteen, oli syötävä sitä mitä milloinkin oli tarjolla. Olisin halunnut harrastaa mutta äitini kielsi kaikki harrastukset joissa olisi kulunut vähänkään rahaa esim. varusteisiin. Niin ja enhän olisi päässytkään harrastaan kun ei ollut ketään viemässä harrastuksiin(välimatkat pitkiä). Toki koulussa pidin liikunnasta kun siellä sai pelata jalkapallo ja pesäpalloa ja vielä koulun varusteilla.Kun joskus olin surullinen niin äitini tarjosi siihen hätään munkkipossuja tai ranskanperunoita nakeilla, olkapäätä sen sijaan ei ollut tarjota. Kun äitini lähti viikoksi matkoille ollessani 12vuotias niin hän oli hankkinut kaapit täyteen herkkuja etten vain kaipaisi kun olin yksin kotona...kun taas 16vuotiaana yritin käydä 122kiloisena painonvartijoissa lähimmässä kaupungissa niin äitini osti vain herkkuja kaappiin että oli vaihtoehtona olla syömättä kokonaan tai sitten syödä sitä mitä oli. Tässä vain osa muistoistani vuosien varrella. Kun pääsin omaan kotiin ja töihin tienaamaan omat rahat niin otin tavoitteeksi etten lihoisi enempää...no tuli siis lisää ne 2-3kiloa vuosien saatossa mutta olin ylpeä ettei sen enempää kuitenkaan. Nyt keväällä kun vihdoin olin saanut elämäni tasaiseksi ja oppinut vihaamaan äitiäni tarpeeksi otin itseäni niskasta kiinni ja sillä tiellä ollaan edelleen. Painoa nyt n.116kiloa ja nautin päivittäin liikunnasta...ihanaa kun saa liikkua niin paljon kuin haluaa:) Olen oppinut sanomaan äitilleni vastaan ja muistanut kertoa hänelle kuinka hän on yrittänyt pilata elämäni syöttällä kaikenlaista paskaa minulle...onneksi siellä ei usein tarvitse käydä.
Tässä minun elämän tarina näin lyhyenä versiona...kerron toki lisää parhaita paloja jos jotakin haluat tietää. Ai niin olut ei ole kuulunut ruokavaliooni vielä koskaan, pizza kuului nuoruudessani mutta olen oppinut vihaamaan pizzaa sen jälkeen kun sitä ei enää ole ollut pakko syödä.
T:Ryhävalas nainen
Mikä ihme laukaisi moisen agression? Mielestäni en selitellyt "vetelyyttäni"sen kummemmin. Sinun mielestäsi on varmaan vetelyyden merkki että ihminen pudottaa painoaan 80 kg. Jos väität juttuani valeeksi täytyy vain ihmetellä vaikuttimiasi. Paljonko se on pois sinulta jos kerron omasta elämästäni? Vaikka sinusta tuntuisi asia juuri niin yksinkertaiselta kuin sen esität ei se silti tarkoita että näin olisi. Tunnen henk. kohtaisesti monia ihmisiä jotka kasaavat sen tulivuoren, syövät lohturuokaa, ahmivat, napostelevat jatkuvasti, ja ovat silti normaalipainoisia. Tekevät istumatyötä, liikkuvat autolla, eivät harrasta liikuntaa ym. Silti en ole koskaan puolustellut omaa ylipainoani vertaamalla heitä itseeni. Se mikä pätee heihin ei päde minuun. Kerroin jo miten paljon painoni on vaihdellut aikusikäni aikana. Ei se ihan itsestään ole vähentynyt vaikka itsestään ilman ponnistuksia lisääntyykin. Minulla käy aina niin että kun en ajattele ollenkaan ruokaa tai syömisiäni paino lähtee nousuun. Normaali ateriarytmini on että syön vain kerran päivässä. Se kuitenkin lihottaa minua. Nyt olen opetellut muutaman kuukauden uutta ateriarytmiä. Syön nejästi päivässä. Paino on laskenut hyvin. Varmaan et pysty tätä uskomaan mutta helpommin tajuttavaksi en osaa tätä vääntää.
kysynyt pahalla. Hurjia lukemia sinulla!
Olen kyllä itsekin painanut 4kg 600g syntyessä eli samoissa lukemissa siinä vaiheessa.
Jossain vaiheessa pikkulapsena olin pulskahko, mutta kouluiässä pääsääntöisesti hoikka.
Nuoruusiässä kärsin lievistä syömishäiriöistä (anoreksian ja bulimian vaihtelua) mutta pysyin kuitenkin koko ajan normaalimitoissa.
Toivuttuani tästä olin aina hoikka. Mutta nyt tämä kiusallinen lihominen, joka onneksi on sentään pysähtynyt. Eli 75 plakkarissa nyt.
Ja koska tiedän, että kaksin käsin on näihinkin lukemiin päästessä "joutunut" vetämään viinaa ja rasvaruokaa, niin tosiaan aidosti ihmettelin miten kaksinkertaisetkin lukemat ovat mahdollisia.
Mutta jos seitsenvuotiaana olet painanut saman kuin minä 14- vuotiaana, niin siinähän se suhde on samana..heh.
Sain laihdutettua liikunnalla 30 kg Dietillä en olisi koskaan onnistunut.Kävelin,ensin lyhyempiä lenkkejä,ja sitten jo pidempiä joka päivä.Onnea sinullekkin.
Hei,poikani 1vuotis syntymäpäiviin on n 5kk aikaa(huhtikuuhun)ja haluaisin kovasti laihtua sen 20-30kg siihen mennessä,olisi ihanaa pysyä poikani vauhdissa mukana kun hän kohta oppii kävelemään, leikkiä ja juosta perässä ulkona, pelkään että en pysty tähän kaikkeen liian painon takia. Eli miten saisin painon näin pian kuriin, kun mikään ei tunnu tepsivän...?
Kerro ensin mitä syöt ja liikunnan määrä, rehellisesti kaunistelematta.
Nyt et ole valmis elämäntapaasi muuttamaan jos ajattelet 1.25 kg viikkovauhtia laihduttavasi jolloin Huhtikuussa 25 kg olisi pudotettu. Siis realistinen painonpudotus menee 0.5-1.0 kg viikossa ja kokemuksesta voin sanoa, että tuohon jatkuvaan 0,5 kg johdonmukaiseen pudotukseen per viikko kannattaa tähdätä ennemmin.
Olet varmasti jo kokeillut jotakin lahdutuskuuria? Ilmeisesti toimimatta jäi koska nyt sinulla on taas samat mielessä. Olisikohan syytä todelliseen itsetutkiskeluun? Kirjaa ylös viikon aikana syömäsi ruoat herkkuineen. Tätä ei sitten kannata kaunistella eikä muuttaa tottumuksia viiko ajalta, koska siinä tapauksessa huijaat itseäsi auttamisen sijaan.
Myös liikunnasta on pidettävä samanlaista kirjanpitoa. Kirjaa ylös kaikki päivän tekemiset viikon ajalta. Liikunnalle löytynee oma sijansa kun sitä myöhemmin tutkii.
En aio opastaa sinua yhtään enempää, koska olet suoraan sanottuna aika pihalla realistisen ja kestävän painonhallinnan saralla. Neuvoni eivät auta ainakaan, ennenkuin tiedän minkälaiset taustat sinulla on. Motivaatio saattaa olla ihan hyvä, vaikkakin näköala puuttuu. Se vain romahtaa muutaman päivän jälkeen jos ei ole valmistautunut siihen että ne läskit lähtevät lopullisesti vain oppimalla syömään ja liikkumaan oikein.
Syön lähinnä valmisruokia (kana viillokki,ym) ja liikun tuskin ollenkaan, niin kyllästynyt itseeni olen..ehkä noin 3kertaa kuussa tulee syötyä makeisia eli ei sentään kokoajan ja joka päivä. Jos vain saisin itseni pysymään kurissa, joisin paljon vettä (sitä kun ei tule juotua) kävisin jokapäivä tunnin lenkillä, söisin 700cal perpäivä, enkä söisi kuuden jälkeen, kun ehkä hedelmän. tiedän että se sopisi minulle, (kaikillehan ei sovi samat dietit) mutta jotenkin en vaan saa sitä aloitettua, se lykkääntyy ja lykkääntyy kokoajan... Haluaisin näin ainakin aluksi pudottaa painoani, varmasti se lisäisi onnistumista ja intoa hommaan sitten kun vaaka näyttäisi vähemmän. Siitä voisin sitten aloittaa ns terveellisemmän tavan... Liikun ehkä noin 1-3 tuntia viikossa...
Miksi syöt valmisruokia jos olet kotosalla? Niissä on kauheasti lisäaineita ja aika kalliiksi ne pitkässä juoksussa tulee. Esim.kanafileepihvi valmistuu tosi nopeasti pannulla, sen lisukkeeksi salaattia...ei aina perunaa,riisiä tai makaroonia - jotka ovat hirmuisia hiilaripommeja.
Ota tavaksi lähteä lapsen kanssa kävelylenkille päivisin, teet rutiinit joista pidät kiinni, alat ehkä niitä itsekkin kaivata. Vaikka olisi ylipainoakin niin ainoastaan 700kaloria päivässä on tosi vähän, sillä ei elä ja jaksa!!
Jotenkin uskon että tiedät mikä on terveellinen ruokavalio. Nyt PÄÄTÄ että teet ruokavalion ja liikunnan kanssa remontin.Pienistä askelista kaikki lähtee...