Mikäpä sopisikaan paremmin aiheeksi kuin sanan huomattava suomalainen edustaja, Suomen Kuvalehti. Varsinkin, kun keskeisenä tässä asiass on kaikkien aikojen suurin keskustalainen Urho Kekkonen. Vai onko hän suurin, onko edes keskustalainen? No, asiaan, Korhonen:
Suomen Kuvalehden 90-vuotisjuhlanumerossa muistelee 80-vuotias Mikko Pohtola lehden tilannetta vuonna 1974, jolloin hän tuli päätoimittajaksi lyhytaikaisen Jouko Tyyrin jälkeen, ja toteaa, että lehti oli silloin historiansa pahimmassa alennustilassa.
Alennustilaa oli kestänyt jo kauan, se oli alkanut 1960-luvun puolivälissä päätoimittaja Leo Tujusen aikana. Syynä siihen oli se, että Tujunen oli päästänyt lehden ”Kekkosen klikin” valtaan. Kekkonenhan oli ollut aikaisemmin SK:sta eronneen ja oman lehtensä, ”Uuden Kuvalehden” perustaneen Ilmari Turjan miehiä, sen vakituinen avustaja yhdessä Kustaa Vilkunan kanssa. Uusi Kuvalehti meni kuitenkin konkurssiin 1963.
Risto Lindstedtin kirjoituksessa otsikolla ”Liimataisen vangit” Pohtola muistelee Suomen Kuvalehden 50-vuotisjuhlia hotelli Marskin pääsalissa: ”Ihmettelimme kaikki, kun juhlaan saapui näitä Uuden Kuvalehden miehiä Kekkonen ja Vilkuna etunenässä. Minulle selvisi paljon myöhemmin, että asioista oli jo päätetty. Kun Tujunen saatteli Kekkosta alaovelle, tämä hyvästeli hattuaan nostaen ja sanoi, että ensimmäinen juttu tulee sitten kahden viikon kuluttua. ”Siitä alkoi Liimataisen aika. Tujunen oli hänen vankinsa koko loppuajan. Leolta vietiin kynnetkin”, sanoo Pohtola.
"Kerran menneitä muistellessamme Vilkuna tokaisi minulle: "jaa, se oli silloin, kun me Kuvalehden kaappasimme", kertoo Pohtola.
”Nimimerkkikirjoittamisen kulta-aika oli Suomen Kuvalehden alennustilan aikaa. Lukijat eivät voineet tietää, kuka mitäkin mieltä on”, sanoo Pohtola. Ei Kekkonen ollut ainoa Liimatainen, vaan sillä nimimerkillä kirjoitti ehkä 7-8 henkilöä, Kekkonen tosin eniten ja Kustaa Vilkuna toiseksi eniten. Kaikissa ”Liimataisissa” oli kyllä sama tyyli ja tavoite, sillä ilmeisesti kaikki kulkivat Kekkosen kontrollin kautta.
Kekkonen kirjoitti lehteen myös muilla nimimerkeillä. ”Liimataisen kirjoituksissa oli aina neuvostomyönteinen linja, mutta jos kyseessä oli asia, joka ärsyttäisi, Kekkonen käytti muuta nimimerkkiä” kertoo Pohtola.
Lehdessä oli tuolloin monia muitakin nimimerkkikirjoittajia kuin Liimatainen. Tunnetuimpia ”Veikko Viisi”, jolla nimellä kirjoittivat ainakin ulkoministeriön ”valopäät” Paavo Laitinen ja Risto Hyvärinen. Ilmeisesti kaksi muuta ”veikkoa” olivat Max Jakobson ja Keijo Korhonen, kuka lienee ollut se viides. Vakionimimerkki oli myös ”R.H.Valta”, jonka takana olivat ainakin Timo Laatunen ja Erkki Partanen. Varmaan myös muita talouselämän vaikuttajia.
Mahdollisimman arvovaltaisista ”avustajistaan” huolimatta lehden suosio ja menekki meni alaspäin kuin lehmän häntä. Pohtolan tullessa päätoimittajaksi lehden levikiksi ilmoitettiin 60 000 – 65 000, vaikka todellisuudessa se oli tuskin 50 000. Nythän lehden levikki on yli 100 000. Lehti tuotti tuolloin tappiota niin, että omistaja WSPY:n edustaja Jaakko Jäntti ehdotti WSOY:n kokouksessa jopa lehden lakkauttamista perustellen, että ”aika on viheltänyt sen ohitse”.
Kun Pohtola päätoimittajaksi nimityksen saaneena tuli ensi kertaa lehden toimitukseen, se oli lähes tyhjä. Kun Pohtola kyseli, missä väki on, joku ilmoitti, että ”Salvessa ryyppäämässä”. Uuden päätoimittajan johdosta lehden jättänyt toimittaja Arto Paasilinna oli kutsunut väen lähtiäisiinsä läheiseen ravintola Salveen. Arto oli sanonut lähtönsä syyksi uuden päätoimittajan, joka ei tiedä lehden teosta mitään.
Nopeasti Pohtola kuitenkin nosti lehden jaloilleen. Hänen ensimmäisiä tehtäviään oli lopettaa nimimerkkikirjoittelu kokonaan. Tosin Kekkonen oli jo sitä ennen Tujusen kautta ilmoittanut lopettavansa ”Liimataisena”. Syy siihen oli ilmeisesti lehteen palkattu, ”Demarista” Kekkosen käskystä potkut saanut ”Simppa"; Kekkonen katsoi, että he eivät sovi samaan lehteen. Pohtola meni nimimerkkikirjoittelun lopettamisessa loppuun asti, eli ”Simppakin” joutui kirjoittamaan Simo Juntusena ja ”Elina” Elina Karjalaisena.
Myöhemmin Pohtola sai kiertoteitse Kekkoselta terveisiä, että hän saattaisi palata kirjoittajaksi, jos ”Simppa” potkaistaisiin ulos. Siihen ei tietenkään suostunut omapäinen Pohtola, joka ”komialta kirkolta” eli Ylistarosta kotoisin olevana pohjalaisena kuvaa itsenäisyyttään isältään oppimalla sanonnalla ”siitä asti mullon ollu rahaa, kun äitee ompeli mun housuihini taskut”.
Ajatelkaa, ihmiset! Noin läheisessä menneisyydessä meilläkin on aika, jolloin tiedotusvälineet yritettiin ja paljolti onnistuttiinkin saamaan vain yhden asian ja yhden ihmisen palvelijoiksi! Siis lähes samoin kuin Neuvostoliiton ”kulta-aikoina” tai nyky-Venäjällä, jossa sananvapaus on nyt paljon kahlehditumpi kuin Neuvostoliiton viime vuosina, kuten Andrei Nekrasov totesi eilisessä Hesarissa
Ps 1.
Miksi tämä tällä saitilla, vai? No, tällä saitillahan on tavattu Kekkosesta puhua, ja Kekkonenhan tässä on keskushenkilö.
Ps 2.
Edellä olevalla en tarkoita kyseenalaistaa, etteikö Kekkonen olisi loistava kynämies ollut. Sen hän hyvin tiesi itsekin, sillä kun Ilmari Turja oli kerran kateellisena (kun oma avustajansa oli mennyt SK:een) kritisoinut Kekkosen erästä kirjoitusta, hän oli saanut Kekkoselta kipakan kirjeen, jossa tämä oli sanonut: "Mistä tahansa muusta minua saa arvostella, mutta kukaan ei saa sanoa, että olisin huono kirjoittaja. Päästään se matokin on arka". Hyvin sanottu!
Ps 3.
Pitäisiköhän täälläkin tehdä ”Pohtolat”, eli sallia kirjoittaminen vain omalla nimellään? Taitaisi saitti kuivahtaa pahoin, mutta varmaan meillä Oiva Härkösen kanssa olisi hauskaa keskenämme!
Ps 4.
Tämä on ainoa avaukseni tälle viikonlopulle ja siksikin se on näin pitkä. Tuskin ehdin paljon tähänkään vastailla, sillä "suuret seikkailut odottavat". Varmuuden vuoksi toivotan jo nyt kaikille
Hyvää Viikonloppua!
Suomen Kuvalehden 90-vuotisjuhlanumerossa muistelee 80-vuotias Mikko Pohtola lehden tilannetta vuonna 1974, jolloin hän tuli päätoimittajaksi lyhytaikaisen Jouko Tyyrin jälkeen, ja toteaa, että lehti oli silloin historiansa pahimmassa alennustilassa.
Alennustilaa oli kestänyt jo kauan, se oli alkanut 1960-luvun puolivälissä päätoimittaja Leo Tujusen aikana. Syynä siihen oli se, että Tujunen oli päästänyt lehden ”Kekkosen klikin” valtaan. Kekkonenhan oli ollut aikaisemmin SK:sta eronneen ja oman lehtensä, ”Uuden Kuvalehden” perustaneen Ilmari Turjan miehiä, sen vakituinen avustaja yhdessä Kustaa Vilkunan kanssa. Uusi Kuvalehti meni kuitenkin konkurssiin 1963.
Risto Lindstedtin kirjoituksessa otsikolla ”Liimataisen vangit” Pohtola muistelee Suomen Kuvalehden 50-vuotisjuhlia hotelli Marskin pääsalissa: ”Ihmettelimme kaikki, kun juhlaan saapui näitä Uuden Kuvalehden miehiä Kekkonen ja Vilkuna etunenässä. Minulle selvisi paljon myöhemmin, että asioista oli jo päätetty. Kun Tujunen saatteli Kekkosta alaovelle, tämä hyvästeli hattuaan nostaen ja sanoi, että ensimmäinen juttu tulee sitten kahden viikon kuluttua. ”Siitä alkoi Liimataisen aika. Tujunen oli hänen vankinsa koko loppuajan. Leolta vietiin kynnetkin”, sanoo Pohtola.
"Kerran menneitä muistellessamme Vilkuna tokaisi minulle: "jaa, se oli silloin, kun me Kuvalehden kaappasimme", kertoo Pohtola.
”Nimimerkkikirjoittamisen kulta-aika oli Suomen Kuvalehden alennustilan aikaa. Lukijat eivät voineet tietää, kuka mitäkin mieltä on”, sanoo Pohtola. Ei Kekkonen ollut ainoa Liimatainen, vaan sillä nimimerkillä kirjoitti ehkä 7-8 henkilöä, Kekkonen tosin eniten ja Kustaa Vilkuna toiseksi eniten. Kaikissa ”Liimataisissa” oli kyllä sama tyyli ja tavoite, sillä ilmeisesti kaikki kulkivat Kekkosen kontrollin kautta.
Kekkonen kirjoitti lehteen myös muilla nimimerkeillä. ”Liimataisen kirjoituksissa oli aina neuvostomyönteinen linja, mutta jos kyseessä oli asia, joka ärsyttäisi, Kekkonen käytti muuta nimimerkkiä” kertoo Pohtola.
Lehdessä oli tuolloin monia muitakin nimimerkkikirjoittajia kuin Liimatainen. Tunnetuimpia ”Veikko Viisi”, jolla nimellä kirjoittivat ainakin ulkoministeriön ”valopäät” Paavo Laitinen ja Risto Hyvärinen. Ilmeisesti kaksi muuta ”veikkoa” olivat Max Jakobson ja Keijo Korhonen, kuka lienee ollut se viides. Vakionimimerkki oli myös ”R.H.Valta”, jonka takana olivat ainakin Timo Laatunen ja Erkki Partanen. Varmaan myös muita talouselämän vaikuttajia.
Mahdollisimman arvovaltaisista ”avustajistaan” huolimatta lehden suosio ja menekki meni alaspäin kuin lehmän häntä. Pohtolan tullessa päätoimittajaksi lehden levikiksi ilmoitettiin 60 000 – 65 000, vaikka todellisuudessa se oli tuskin 50 000. Nythän lehden levikki on yli 100 000. Lehti tuotti tuolloin tappiota niin, että omistaja WSPY:n edustaja Jaakko Jäntti ehdotti WSOY:n kokouksessa jopa lehden lakkauttamista perustellen, että ”aika on viheltänyt sen ohitse”.
Kun Pohtola päätoimittajaksi nimityksen saaneena tuli ensi kertaa lehden toimitukseen, se oli lähes tyhjä. Kun Pohtola kyseli, missä väki on, joku ilmoitti, että ”Salvessa ryyppäämässä”. Uuden päätoimittajan johdosta lehden jättänyt toimittaja Arto Paasilinna oli kutsunut väen lähtiäisiinsä läheiseen ravintola Salveen. Arto oli sanonut lähtönsä syyksi uuden päätoimittajan, joka ei tiedä lehden teosta mitään.
Nopeasti Pohtola kuitenkin nosti lehden jaloilleen. Hänen ensimmäisiä tehtäviään oli lopettaa nimimerkkikirjoittelu kokonaan. Tosin Kekkonen oli jo sitä ennen Tujusen kautta ilmoittanut lopettavansa ”Liimataisena”. Syy siihen oli ilmeisesti lehteen palkattu, ”Demarista” Kekkosen käskystä potkut saanut ”Simppa"; Kekkonen katsoi, että he eivät sovi samaan lehteen. Pohtola meni nimimerkkikirjoittelun lopettamisessa loppuun asti, eli ”Simppakin” joutui kirjoittamaan Simo Juntusena ja ”Elina” Elina Karjalaisena.
Myöhemmin Pohtola sai kiertoteitse Kekkoselta terveisiä, että hän saattaisi palata kirjoittajaksi, jos ”Simppa” potkaistaisiin ulos. Siihen ei tietenkään suostunut omapäinen Pohtola, joka ”komialta kirkolta” eli Ylistarosta kotoisin olevana pohjalaisena kuvaa itsenäisyyttään isältään oppimalla sanonnalla ”siitä asti mullon ollu rahaa, kun äitee ompeli mun housuihini taskut”.
Ajatelkaa, ihmiset! Noin läheisessä menneisyydessä meilläkin on aika, jolloin tiedotusvälineet yritettiin ja paljolti onnistuttiinkin saamaan vain yhden asian ja yhden ihmisen palvelijoiksi! Siis lähes samoin kuin Neuvostoliiton ”kulta-aikoina” tai nyky-Venäjällä, jossa sananvapaus on nyt paljon kahlehditumpi kuin Neuvostoliiton viime vuosina, kuten Andrei Nekrasov totesi eilisessä Hesarissa
Ps 1.
Miksi tämä tällä saitilla, vai? No, tällä saitillahan on tavattu Kekkosesta puhua, ja Kekkonenhan tässä on keskushenkilö.
Ps 2.
Edellä olevalla en tarkoita kyseenalaistaa, etteikö Kekkonen olisi loistava kynämies ollut. Sen hän hyvin tiesi itsekin, sillä kun Ilmari Turja oli kerran kateellisena (kun oma avustajansa oli mennyt SK:een) kritisoinut Kekkosen erästä kirjoitusta, hän oli saanut Kekkoselta kipakan kirjeen, jossa tämä oli sanonut: "Mistä tahansa muusta minua saa arvostella, mutta kukaan ei saa sanoa, että olisin huono kirjoittaja. Päästään se matokin on arka". Hyvin sanottu!
Ps 3.
Pitäisiköhän täälläkin tehdä ”Pohtolat”, eli sallia kirjoittaminen vain omalla nimellään? Taitaisi saitti kuivahtaa pahoin, mutta varmaan meillä Oiva Härkösen kanssa olisi hauskaa keskenämme!
Ps 4.
Tämä on ainoa avaukseni tälle viikonlopulle ja siksikin se on näin pitkä. Tuskin ehdin paljon tähänkään vastailla, sillä "suuret seikkailut odottavat". Varmuuden vuoksi toivotan jo nyt kaikille
Hyvää Viikonloppua!
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021571012
Luulen, että täällä esiintyvistä tiedän eniten Pekka Visurista. Monia hänen kirjojaan olen lukenut. Monet kerrat olen ollut hänen esityksiään kuulemassa. Tunnen monia sellaisia, jotka hänet minua paremmin tuntevat henkilökohtaisesti, ja olen kuullut heidän mielipiteitään miehestä. Ja luulen, että tietämäni ymmärtämiseksi minulla on enemmän järkeä kuin useimmilla niillä, jotka häneen vetoavat.
Sinun vastineesi antaa aihetta ajatella vakavamminkin avaukseni lopussa ollutta:
Ps 3.
Pitäisiköhän täälläkin tehdä ”Pohtolat”, eli sallia kirjoittaminen vain omalla nimellään?
Enpä tiedä, pitäisikö tehdä Pohtolat, mutta sen tiedän, että sinä et sitä(kään) päätä.
Kuten et NATO-jäsenyyttäkään, vaikka luulisit itseäsi kuinka viisaaksi.
Juuri tämän enempääpä en aiokaan tänään kirjoitella, minäkään..
Korhonen ärsyttää selvillä ja kovilla puheillaan.
Korhonen tuli tänne ovanraamit olkapäillään pitämään politiikan peruskurssia.
Korhonen käyttäytyy kuin toimitusjohtaja, joka käy puhuttelemassa alaisiaan. Nyt on vallalla komentoasenne.
Korhonen pyrkii tontille, joka ei hänelle kuulu.
Korhosen toiminta on töksähtelevää, muita halveksivaa ja öykkärimäistä.
Edellä oleva koskee tietenkin kepun puoluesihteeri Jarmo Korhosta. Nuo ovat kepulaisen puolueväen eräisen edustajien mielipiteitä. Joku heistä ennustaa, että ryhmän ja puoluesihteerin yhteenotto on väistämätön.
Joltakin edustajalta Korhonen saa myös kehuja siitä, että hän tuo terveisiä kentältä, ja hänen tapansa on härnätä ja sparrata.
(HS 25.11.06 s. A9, juttu >Korhosen kova linja ärsyttää osaa keskustan ryhmästä
... selittää, miten onneton oli presidenttimme Kekkonen, joka sentään hallitsi maata 30 vuotta juuri silloin, kun tämä maa nostettiin monessa suhteessa maailman parhaimmistoon.
Suomen Kuvalehdestä puheenollen, lopetin sen monikymmenvuotisen tilaukseni siihen, kun havaitsin sen olevan Lasse Lehtisen käsikassara Ahtisaaren nostamiseksi presidentiksi. Ilmoitinkin lehdelle, että palataan tilauksen uusimiseen sitten kun Ruokanen ei ole enää päätoimittaja. Ei ole vielä tarvinnut palata.
Sekä itseni, että Mikko Pohtolan puolesta kiitän Sinua tuosta. Mitään varmempaa todistusta SK:n alennustilasta ja Kekkosen syystä siihen ei juuri kukaan voisi mitenkään antaa! Eikä parempaa todistusta siitä, että lehti on noussut alennustilastaan, kuten sen kasvaneet levikkiluvutkin osoittavat. Kiitoksia vielä kerran, Oiva, oikein paljon kiitoksia!
Mikähän siinä on kun lähes kaikilla keskustelupalstoilla on joku änkyrä-kokoomuslainen joka lykkää aamusta iltaa ja usein yölläkin palstalle juttujaan. Palsta muuttuu heidän yksityiseksi temmellyskentäksi välittömästi kun he suvaitsevat sinne saapua.
Herjaus ja parjaaminen on heidän esikoisosaamistaan ja kokoomus uskontonsa. Ovat erinomaisia kopioimaan netistä tekstiä jota esittävät omana järkeilynään ja tulkitsevat tietenkin miten tahtovat.
Herjaamisen lisäksi he pitävät myös kehumisesta, jos se kohdistuu heihin itseensä. Ja jos kukaan muu ei heitä kehu, he kehuvat itse itseään.
Se miksi kaikki palstapultsarit ovat poikkeuksetta kokoomuslaisia voi joita kuita ihmetyttää mutta mitä muita he oikeastaan voisivat olla?