Meidän(minun ja avomieheni) Rakas Eetumme 28.11.1999-24.11.2006 lähti eilen viimeiselleen matkalleen maanpäällä. Kipu ja kärsimys loppui ja ikuinen Rauha ja Rakkaus saapui. Ääretön tuska,kipu ja suru valtasi sydämmemme. Samalla toivo ja sitkeä Rakkaus valtasi meidät, nyt on uskottava, että se oli Eetun parhaaksi ja Eetun on nyt parempi olla ilman sitä kaikkea pahaa jota tämä maailma kantaa.
Eetua rakastettiin hyvin paljon ja hän myös tiesi sen. Pidin käpälästä kiinni viimeiseen sydämmenlyöntiin saakka ja silitin hellästi ikuiseen uneen rakastaen ja kunnioittaen.
Eetu narskutti kevyesti hampaitaan koko ajan amnestia piikin jälkeen, niin kaun kunnes syv' horros saavutti hänety kokonaan. Se oli meidän välistä keskustelua, hyvin kaunista ja universaalia. Meillä oli se tapaname aiemminkin. Eetu narskutti kevyesti niin, että se oli tyytyväisyyttä. Silitin ja kerroin rakkaudestamme, muistoistamme ja siitä kuinka valloittava ja sitkeä persoona Eetu oli ja on edelleen siellä taivaassa.
Eetu oli meistä se vahvempi eilen, niin tyypillnen rohkea ja kärsivällinen Eetu. Minä tunsin sen koko ajan kun olin läsnä eilen.
Eetu kaunis sulosimmu, enkeli poikamme, meidän Rakas enkelivauvamme sai mitä ilmeisemmin pasteurellan joka levisi nopeasti ja ikävä sanoa näin mutta aikasempi eläilääkärimme ei kuunnellut minua kun taistelin Eetun oikeksien puolesta ja sanoin, että tutkikaa mutta ei. Vaihdettuamme ell. Eetu sai antibiottia jota hän kerkesi syömää tasan viikon jolloin tila paheni. Eilen Eetu kallisti päätään suuntaan jossa hänellä oli poskessa patti joka tuli viikkoa aikasemmin,sama päivä kun antibiotti saatiin. Eetun hengittäminen oli hyvin raskasta ja hänen kivut näki. Se sattui ja riipi rintaa ja paljon, myös vihakin pilkisti mieleeni koska olin yrittänyt vaikka miten sanoa että Eetu kuuluu tutkia tarkemmin, koska hänen oirehdinta sopi meistä pasteurellaan mutta kuulemma koska paksua vihreetä räkää ei tullut niin s ei voinut olla muka pasteurellaa ja sitten kun patti tuli yhessä päivässä Eetu rakkaamme poskeen ja vaihdoimme ell. niin ilmeisesti pasteurella oli jo levinnyt liikaa ja lääke ei päässyt puremaan pattiin.
Kaunis, suloinen EnkeliVauvamme Eetu lensi tähtenä taivaalle rauhaan,Rakkauteen,iloon,valoon,voimaan ja vapauteen, katselen meitä tuolta ylhäältä luoden toivoa ja kertoen kuinka meillä on paljon kauniita muistoa ja Rakkautta ainutlaatuista ja niin kestävää
Lepää Rauhassa Eetu ja muista me papankaa Rakastetaan sua ikuisesti ja sinä rakkaimpaimme et koskaa oo yksin ja sun ei koskaan tarvii pelkää mitään. Me ollaan sinun tukena ja rakastetaan sinua ja kuljetaan sinun luo maailman ääriin ja vieläkin kauemmaksi. Me ollaa koko ajan yhtä ja yhdessä vaikkei me toisiamme nähdäkkään.
We always love you, 4-ever
Eetun biisejä on pink floydin "wish you were here"
ja led zeppelini "stairway to heaven", kuunnelkaa niitä ja muistakaa Eetua jos haluatte kunnioittaa Eetun muistoa. Eetu rakasti pink floydia ja reggaeta, hän oli rauhan mies ja aina kävi köllöttää kewskelle olkkarin mattoa kun tuli pink floydii tai reggaeta.
R.I.P Eetu
Eetua rakastettiin hyvin paljon ja hän myös tiesi sen. Pidin käpälästä kiinni viimeiseen sydämmenlyöntiin saakka ja silitin hellästi ikuiseen uneen rakastaen ja kunnioittaen.
Eetu narskutti kevyesti hampaitaan koko ajan amnestia piikin jälkeen, niin kaun kunnes syv' horros saavutti hänety kokonaan. Se oli meidän välistä keskustelua, hyvin kaunista ja universaalia. Meillä oli se tapaname aiemminkin. Eetu narskutti kevyesti niin, että se oli tyytyväisyyttä. Silitin ja kerroin rakkaudestamme, muistoistamme ja siitä kuinka valloittava ja sitkeä persoona Eetu oli ja on edelleen siellä taivaassa.
Eetu oli meistä se vahvempi eilen, niin tyypillnen rohkea ja kärsivällinen Eetu. Minä tunsin sen koko ajan kun olin läsnä eilen.
Eetu kaunis sulosimmu, enkeli poikamme, meidän Rakas enkelivauvamme sai mitä ilmeisemmin pasteurellan joka levisi nopeasti ja ikävä sanoa näin mutta aikasempi eläilääkärimme ei kuunnellut minua kun taistelin Eetun oikeksien puolesta ja sanoin, että tutkikaa mutta ei. Vaihdettuamme ell. Eetu sai antibiottia jota hän kerkesi syömää tasan viikon jolloin tila paheni. Eilen Eetu kallisti päätään suuntaan jossa hänellä oli poskessa patti joka tuli viikkoa aikasemmin,sama päivä kun antibiotti saatiin. Eetun hengittäminen oli hyvin raskasta ja hänen kivut näki. Se sattui ja riipi rintaa ja paljon, myös vihakin pilkisti mieleeni koska olin yrittänyt vaikka miten sanoa että Eetu kuuluu tutkia tarkemmin, koska hänen oirehdinta sopi meistä pasteurellaan mutta kuulemma koska paksua vihreetä räkää ei tullut niin s ei voinut olla muka pasteurellaa ja sitten kun patti tuli yhessä päivässä Eetu rakkaamme poskeen ja vaihdoimme ell. niin ilmeisesti pasteurella oli jo levinnyt liikaa ja lääke ei päässyt puremaan pattiin.
Kaunis, suloinen EnkeliVauvamme Eetu lensi tähtenä taivaalle rauhaan,Rakkauteen,iloon,valoon,voimaan ja vapauteen, katselen meitä tuolta ylhäältä luoden toivoa ja kertoen kuinka meillä on paljon kauniita muistoa ja Rakkautta ainutlaatuista ja niin kestävää
Lepää Rauhassa Eetu ja muista me papankaa Rakastetaan sua ikuisesti ja sinä rakkaimpaimme et koskaa oo yksin ja sun ei koskaan tarvii pelkää mitään. Me ollaan sinun tukena ja rakastetaan sinua ja kuljetaan sinun luo maailman ääriin ja vieläkin kauemmaksi. Me ollaa koko ajan yhtä ja yhdessä vaikkei me toisiamme nähdäkkään.
We always love you, 4-ever
Eetun biisejä on pink floydin "wish you were here"
ja led zeppelini "stairway to heaven", kuunnelkaa niitä ja muistakaa Eetua jos haluatte kunnioittaa Eetun muistoa. Eetu rakasti pink floydia ja reggaeta, hän oli rauhan mies ja aina kävi köllöttää kewskelle olkkarin mattoa kun tuli pink floydii tai reggaeta.
R.I.P Eetu
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi! Koskettava toi sun kanis kohtalo. Tuli tippa linssiin. Eläköön Eetun muisto niinkui n sanoit. Otan myös osaa kun kanisi kuoli.
Jotka on viitsinyt lukea Eetun muisto tekstin...
Se tuntuu ihanalta kun ihmiset aidosti muistaa ja ottaa osaa ja Eetukin on ylpea että häntä muistetaan.
Poltetaan kynttilöitä ja ja kuunnellaa Eetun biisejä niin muisto osotukset on sitä voimallisempia mitä enemmän ihmisiä.
Kiitos ja Eetu narskuttaa teillekki kaikille muistaneille kevyesti hampaitaan, merkkinä että hänkin on ilonen.
Surullista, mutta niin kauniisti kirjoitit Eetun lähdöstä. Tuli mieleeni Nalle-poika, jolla oli myös patti. Eläinlääkäri väitti sitä rasvakasvaimeksi. Vaihdoin eläinlääkäriä, mutta hoito alkoi liian myöhään. Pasteurella ehti levitä koko kehoon. Nallen (n. 5 v)tapauksessa patin poskeen aiheutti pienenpieni piikki, joka oli mennyt suupielestä sisään. Toinen ja toisinaan vaikeasti havaittava poskipaise on hampaiden juureen vanhemmiten kehittyvä tulehdus. Hoitona on yleensä antibioottikuuri ja hampaan poisto, jotta märkä saadaan pois. Kanin märkä on valkoista ja pallukkamaista. Yli 90 % kaneista kantaa pasteurellaa, mutta se iskee vasta heikkoihin ja/tai vanhoihin kaneihin. Monesti siitä selvitään antibioottikuurilla, mutta joskus pöpö valtaa kehon ja leviää vereen.
Olen itsekin ollut nukutuksissa läsnä. Kun ainoa lempeä ratkaisu on eutanasia, olen puhunut kanille mitä tuleman pitää ja ettei ole mitään pelättävää. Tämän olen tehnyt yksin kun olen ollut yksinhuoltaja. Joskus poikakaverini on ollut mukana ainakin kuskina. Rankkaa se on. Mutta tuhkan noutaminen on sitten ollut ylivoimaista, sen tehtävän olen luovuttanut kaverille.
Paljon iloisia muisteluhetkiä teille ja voimia suureen suruunne. Ja olkaa huolehti, Eetua ette tule milloinkaan unohtamaan.
Haluan selventää tekstiäni, koska se saattoi olla aika epäselvä. Me siis käytimme Eetua järvenpään eläinlääkärissä järvetissä aikaisemmin Eetun hampaita lyhentämässä ja jo ensimmäisellä kerralla 25.11.06(tämän vuoden aikana) kerroin lääkärille että Eetun ruokahalu on hieman huonontunut ja Eetun nenä on melkee koko ajan märkä, mutta se räkä on kirkasta ja vetistä ei siis paksua tai keltaista tai vihreää. Pyysin että lääkäri tutkisi Eetun samalla
Noh, llääkäri vei Eetun eri huoneeseen suorittamaan toimenpidettä. Ensimmäiseksi kun tulimme lääkäriin niin lääkäri sanoi että ohhoh kun on pitkät hampaat ja sanoi samalla ettei nää Eetun poskihampaita ilman lamppua(lääkäri ei ollut katsonut lampulla suuhun ennen kun sanoi että ne on pitkät). Katsottuaan lampulla poskihampaita hän vei Eetun eri huoneeseen ja minä odottelin.
Kun lääkäri toi Eetun syliini niin Eetu korisi ja tärisi ja oli aivan tolataan ja Eetu ei koskaan aiemmin ole käyttäytynyt vastaavasti. Kysyin että miksi Eetu on tällänen? ja vastaus oli että Eetu oli kuulemma hermostunut koska hän oli yrittänyt lyhentää Eetun poskihampaita ilman rauhotusta, mutta se ei ollut onnistnut kunnolla koska Eetu pani vastaa ja sitten hän sanoi ettei uskaltanut lyhentää juuri ollenkaan Eetun etuhampaita jotta ne osuisi alhampaisiin. Ja aikaisemmin tämä sama lääkäri oli kauhistellut Eetun hampaiden pituutta eli juuri etuhampaita kerta poskihampaita ei nää ilman lamppua. Lääkäri sanoi että oli saanut ihan vähän jotenkin lyhennettyä Eetun poskihampaita, mutta meidän pitäisi tulla parin viikon tai kuukauden päästä uudestaan ja silloin Eetu rauhotettaisiin ja poskipiikit postettaisiin.
Tasan 2 viikon kuluttua menimme Eetun kanssa samaan eläinlääkääriin mutta lääkäri oli eri. Olin samalla puhunut hoitajan kanssa Eetun nuhan jatkumisesta ja sen tutkimisesta kun olin varannut uuden ajan(eli tämän 2 viikon kuluttua olevan ajan) Sanoin hoitajalle että olen lukenut ja tutkinut pupujen sairauksia nyt vähäsen ja sanoin että Eetun oireet sopisivat riniittiin sen perusteella koska räkä oli kirkasta ja vesimäistä eikä paksua ja kellertävää, joten sanoin että me haluamme että Eetu tutkitaan kunnolla ja kysyin että miten mahdollinen riniitti tutkitaan ja hoitaja sanoi että nenästä otetaan bakteeriviljely ja minä varasin Eetulle ajanhampaiden hoitoon ja bakteeriviljelyyn jota ei koskaan otettu.
Menimme Eetunkaa lääkäriin ja lääkäri rauhotti Eetun ja vei pois, odotin taas, kunnes hoitaja palasi eetu sylissään tokkuraisena ja sanoi heti ylipirteästi että kaikki meni tosi hyvin, mutta Eetulta puuttui hammas yhäältä vasemmalta puolelta ja minä kauhistuin että miten se on mahdollista koska Eetulta ei ollut lähtenyt hammasta mutta hoitaja sanoi että se on varmaa itestää lähteny ja Eetu ois nielassu sen noh minä uskoin. Kysyin hoitajalta että mites sen bakteeriviljelynkaa? niin hän sdanoi että sitä ei tarvita koska Eetun nenä oli juuri silloin kuiva ja nenä puhdas no minä yritin sanoa että Eetun nenä vuotaa oikeesti melkee koko ajan ja se on kirkasta räkää ja sanoin että olin lukenut kanin nuhasta ja sanoin että esim. kuulemma riniitissä räkä voi olla kirkasta ja vetistä muta vastaus oli selvä: Eetulla ei ollut kuulemma mitään hätää koska hän on terve koska hänen räkänsä ei ole vihertävää ja paksua ja he katsoivat minua nenän vartta pitkin koska uskalsin väittää että olin lukenut erillaista tietoa ja kehtasin epäillä jotain sairautta vaikka minulle juuri oltiin selitetty kuinka Eetu muka on terve. Otti kenties lunnon päälle että tavis uskalsi kyseenalaistaa tai yrittää ees sanoa oman näkökantansa eläimiä hoitavalle hoitajalle.He ei siis koskaan ottenut sitä viljelyä koska eetu oli terve heidän mukaansa. Ensinnäkin ihmettelin että miten aikasemmalla kerralla silloo 2 vko aiemmin lääkäri ei muka ollut huomannut Eetun puuttuvaa hammasta ja kertonut siitä vaan nyt vasta asiasta mainittiin ja minä en ikinä Eetun ns.lähtenyttä hammasta löytänyt ja se kun ei mahassa sula ja myöhemmin otetuissa röntgenissäkään se ei näkynyt joten mitä jää vaihtoehdoiksi? joku sen on tyrinyt sieltä suusta.
Sitten vielä nämä hoitajat ja lääkäri sanoi että he ei ottanut bakteeriviljelyä mutta antoiu vitamiini ruiskeen ja antibiottisen piikin, mutta syytä emme koskaan saaneet tietää että miksi Eetu sai antobiottisenpiikin vaikka hän oli niiden mukaan terve ja ei koskaan aiemin hampaiden lyhennyksessä moista piikkiä annettu.
Lähdimme Eetunkaa kotiin ja tahdoin uskoa että Eetu on terve vaikka sisälläni oli outo tunne ja lääkäri käynnistä jäi vähän pahamieli mutta kuvittelin että minä ylireagoin ja että kyllähänne ammattilaiset tietää ja osaa mutta väärässä olin. Minä tiesin ja vaistosin tottakai omasta rakkaastani ettei kaikki ollut niin kuin meille sanottiin.
Sitten 17.11 Eetulle oli ilmestynyt iso patti poskeen tasan 9 päivään sen jälkeen kun olimme käyneet järvenpäänlääkärissä viimeisen kerran. Päätimme heti että viedään Eetu tiseen lääkäriin ja heti. Veimme Eetun samana päivänä Käpylän eläinlääkäriin ja he ihmettelivät posken kovaa pattia koska hampaat oltiin juuri hoidettu ettei siis kysymukseen tullut joku hammas ongelma esim juuri joku hammasjuuritulehdus(näin ymmärsin asian) he määräsivät heti Eetulle antibiottia jo pelkästään minun kertmukseni perusteella kun kerroin nuhasta ym... he sanoivat että nuha on ehkä pasteurellan aiheuttama ja sanoi että Eetun suun limakalvot näytti olevaqn ok, sen verran mitä nyt pystyy pikkuseen suuhun kattoo ilman rauhotusta ja hekin epäilivät että turvotus on voinut tulla aiemmasta toimenpiteestä siellä järvetissä ja hekin ihmettelivät vähän sitä hampaan puuttumista ja siihen liittyvää tiedonkulkua. Käpylässä he kuuntelivat ja arvostivat meitä ja meijän kertomuksia aivan eri tavalla kun järvetissä. He olivat mukavia.
Sitten Eetu kerkesi tasan viikon syömään antibiottia joka ei enää kerennyt puremaan pattiin vaikka olikin vahva lääke, jonka jälkeen Eetun tila hunoni ja tauti täytti keuhkot pateilla melkein kokonaan ja ainut vaihtoehto oli eutnasia.
Nyt sattuu joka paikkaan ja on vihanen että miksi kaikki meni nin ja miksi ne ei järvetissä antanut meihän puheille arvoa, olihan Eetu meijän pupu joka me tunnettiin kokonaan ja sitten kävi kaikista pahin mahdollinen eli Eetu lensi pois luotamme ja jäljelle jäi suunnaton ikävä ja tuska.
Luottakaa vaistoihinne eläintenne suhteen ja taistelkaa KUNNOLLA niiden oikeuksien puolesta se meijän kuuluu tehdä. Toivottavasti tämä tarina joskus voi pelastaa jonkun muun koska meijän rakasta Eetua se ei pelastanut, muistot sydämmissämme ja rakkaus kaikkialla ja kynttilät pöydillä on nyt meidän Eetumme, se muisto
Koskee kovasti...
Mua alkoi itkettää kun luin Eetun kuolemasta. Ja vielä jos on huolimatonta tutkimista.
Olemme menettäneet yhden rakkaan pupun. Meillä oli tulipalo, talo meni asuinkelvottomaksi. Kipeimmin kuitenkin koski puolivuotiaan elämäniloisen Toffon kuolema, hänet oli viikkoa ennen tulipalo kastroitu ja odotettiin tyttöpupua kaveriksi. Toffo oli varmaan taintunut melko pian savukaasuista ja kuumuudesta sekä pelästynyt palohälyttimiä.
Koko viime talven paloivat kynttiltä Toffon kummulla, samanan päivänä jouduimme vielä hautaamaan toisen saman pentueen poikapupun, joka oli saanut rankan verenvuodon purtuaan häkin (omatekoisen) kalteria.
Suruun toi helpotusta kun saimme n. 3 kk Toffon kuoleman jälkeen hänen pikkusiskon. Tuntui ettei oltu vielä ihan kypsiä saamaan uutta pupua, mutta näin jälkeenpäin ajatellen siitä alkoi viritä taas uutta elämää.
Ja tästä tyttelistä olemme mahdottoman kiitollisia ja pidämme ihan mielettömästi, vaikka onkin jyrksinyt uusitun talomme tapetteja ja purrut sähköjohtoja.
Kiitos että vastasit Eetumme muistokirjoitukseen.
Todella inhottava kohtalo oli teidän Toffollannekin. Eetun kohtalossa kalvaa välillä todella voimakkaasti tietämättömyys siitä ett oliko ja kuinka paljon osuutta oli nillä toisilla eläinlääkäreillä?.. no sen nyt voi ainakin varmasti sanoa että ainakin siinä oli virhe etteivät he ottaneet Eetua kunnolla tutkittavakseen vaikka puhuin siitä joka kerralla ja vaikka kerran jo luvattiin tutkia...
En syytä ketään utta tahtoisin tästä edes ainakin ne lääkärit vastuuntunnollisemmiksi sen suhteen jos heille itse asiasta vielä sanoo ja kertoo epäilynsä, koska ite asiaa on vaikea tietää kun ei ole lääkäri ja ei ole tutkimuslaitteita ym..
Nyt teen sen minkä voin eli kerron Eetun tapauksesta sinne lääkäriin jossa Eetua ei tutkittu enempää ja muutenkin kerron tunteeni asian suhteen,asiallisesti.
Eetun uurnan noudamme 8.12 ja kunnioitamme muistoa ja kynttilät palaaa nytkin Eetun muiston kunniaksi sisällä ja parvekkeella.
Paljon voimia teille ja kunnioitetaan Toffon ja Eetun muistoa aina. Eetu ja Toffo on nyt siellä yhdessä tukemassa toisiaan kaikkien muidenkin pois menneiden kanssa samoin Eetu ja Toffo on Nalle pupunkin ystäviä ja tukena. Nallen kohtalo oli paljon samankaltainen kun Eetunkin. Nallen tarina on tässä kskustelussa Luppeli nimm. kirjoittama.
n
Eläköön Eetun, Nalle ja Toffon Muisto ikuisesti ja Rakkaus heitä kohtaan
Kiitos viestistäsi. Eetun tarina on tosi koskettava. Kun luin sitä, kyyneleet valuivat. Sillä kaikesta tuli mielikuvia siitä, mitä itse on joutunut kokemaan. Onhan minulla ollut kahdeksan vipeltäjää kaikkiaan.
Kantapään kautta sitä on joutunut oppimaan, sillä aikoinaan ei ollut nettiä eikä muutakaan kunnon tietolähdettä kaneista. Pahinta on, kun itse sydämessään vaistoaa, että jotain on pielessä, mutta miten sen kertoisi eläinlääkärille ja saisi hänet tajuamaan. Joskus on tullut sellainen tunne, että itse on höperö ja kuvittelee vain. MUTTA, MUTTA, aavistukset ovat osuneet oikeaan. Ja monesti sitten on ollut liian myöhäistä korjata asia. Ellei pöpöt ole levinneet niin kasvain on levinnyt.
Itse käytän lemmikkejäni Eläinlääkäriasema Arkissa Kauniaisissa vaikka asunkin Kirkkonummella. Annan aina etusijan sille, miten lääkäri kohtelee potilasta (minusta ei niin väliä). Luppe kanilla oli purentavika ja takahampaita jouduttiin lyhentämään. Koska Luppe oli iso, pituutta metri, ja suukin sen mukainen, niin takahampaat olivat syvällä suussa. Luppea ei koskaan rauhoitettu toimenpidettä varten. Hyvä ettei itse lopuksi avannut suutaan, kuten yksi marsu oli tehnyt. Yleensä lääkärit kietovat eläimen pyyhkeeseen, jotta se ei rimpuilisi ja vahingoittaisi itseään. Luppeakin yrittivät, mutta sehän hikeentyi täysin. Lääkäri oli huolissaan tässä vaiheessa, ettei kani mene sokkiin. Arkissa kuunneltiin omistajaa ja opetin lääkäriä luottamaan kaniin. Kanin takakäpälät lääkärin vatsaa vasten ottamaan tukea. Toinen pitää päätä ja etukäpäliä paikoillaan. Itse juttelin kanille koko ajan ja kerroin mitä tapahtuu. Ja mojovat kehut lopuksi. Ja kun nostin kanin alustansa kanssa lattialle, niin ihmeteltiin miten se pysyy noin paikallaan tyytyväisenä ja uteliaana.
Järvenpään eläinlääkärit vaikuttavat puoskareilta. Helsingin pieneläinklinikalla on ollut tapana ottaa eläin ja omistaja jäänyt odotustilaan. Tässäkin oli Puppe poikkeus, se pisti ranttaliksi, ja ne joutui kutsumaan minut paikalle. Ja tietysti omistajalla on rauhoittava vaikutus eläimeen, kun hän voi jutustelullaan tyynnyttää pelottavassa tilanteessa.
Yksi ongelma-alue on myös se, että eläinlääkärikoulutukseen ei ainakaan ennen ole kuulunut mitään laajempaa opetusta kanien ja muitten pikkuisten menijöiden sairauksista. Yhdestä luennosta ei paljon kostu. Monet vanhemmat eläinlääkärit sanovatkin suoraan etteivät tunne kaneja. Joskus olen sanonut suoraan, ettei se mitään, tarvitsisin tällaista apua, käykö.
Teillä on surun lisäksi suuri katkeruuden tunne voitettavana. Voin lohduttaa, että se hälvenee aikaa myöten, mutta seuraavien lemmikkien kohdalla välttelee kyseisiä eläinlääkäreitä ja -asemia. Menee mieluummin vaikka matkojen päähän, jotta saisi parhaimman hoidon vaikka siinä menisi omat ruokarahat. Meillä naisilla on ainakin tapana olla unohtamatta vääryyttä.
Lupesta jouduin luopumaan kohta 3 vuotta sitten. Mutta tämä lutuna pehmoherra oli kanssani 7,5 vuotta. Vaikka olin kohdannut isän kuoleman 4 kk aiemmin, niin kyllä tämä poismeno oli kipein. Isäni kuollessa oli Luppe lohduttamassa mutta Lupen jälkeen oli tyhjää. Tulla tyhjään kotiin. Olla puhumatta päivän asioista kenellekään. Hautaamatta sormensa lämpimään turkkiin. Olla ilman ilmeikästä kuuntelijaa. Vaikka suru haihtuu, niin ikävä jää pitemmäksi aikaa. Ikävä vain hälvenee ajan myötä ja muuttuu kauniiksi kaipuuksi ja ihanaksi muistoksi. Mutta unohtaa ei voi koskaan.
Ja se ettei koskaan unohda, lohduttakoon teitä.
Lämmintä joulun odotusta muistojen parissa
toivottaa Luppeli
Meillä oli niin rakas ja ihana rokikani. 6kk.saimme kokea ihanan rakkauden ja hellyydentunteen ihanimmalta kanilta jolla oli ihan mahtava luonne, sitten yllättäen muuttui. ei syönyt ei juonut makasi vaan hiljaa paikallaan. Veimme kanin käpylän eläinlääkärille. Saimme ensiavun ja ajan seuraavaksi päiväksi. kun veimme rokia aamulla klinikalle vastaanottoapulainen vain nappasi kanimme ja kertoi että voimme hakea sen iltapäivällä. menimme sitten noutamaan kania, niin lääkäri totesi että rokilla on hampaissa ristipurenta ja leuka murtunut, pitää lopettaa. ei muuta. sitten lähti kiireesti pois ja sanoi että menee vartti, kerroimme että halusimme nähdä rokin. vastaanottovirkailija tuli laskun kanssa. Meille selvisi pian että lääkäri oli nopeasti lopettanut kanimme salaa. Emme päässeet enää edes hyvästelemään rokiamme. Myöhemmin kertoi että on pahoillaan kun ei tiennyt miten toimia tilanteessa. Se oli todella kamala kokemuds ja shokki meille, eli kyllä kierrämme tuon lääkärin kaukaa tulevaisuudessa
Moi, niin lämmin osan ottoni Eetun muistolle...
koskettava tarina !
Jostain tuli taas mieleeni edesmennyt kaniherramme. Pasteurellan epäillään hänetkin vieneen. Yksi päivä alkoi kiertohuimaus, silloin se ei ollut kokoaikaista mutta elääkärille varattiin aika, saatiin antibiootti jota käytettiin x-aikaa, jonka jälkeen käskettiin soittamaan jos oireet jatkuivat. No oireet jatkuivat ja saatiin vahvempi antibiootti, joka taisi jäädä viimeiseksi. Kiertohuimaus oli jatkuvaa eikä kani pysynyt pystyssä ja kania sai syöttää. Ei niin kanin arvoista elämää joten aika piikille varattiin. Se kerta tuntui pisimmältä eläinlääkärikäynniltä ikinä. ensin annettiin rauhoittavaa jonka jälkeen unilääkettä, pupu ei millään tahtonut nukahtaa mutta lopulta silmistä katosi se tietty hohto josta tiesi että kani on paremmassa paikassa. Tästä on yli vuosi mutta edelleen sen tuntuu eiliseltä. Lepää rauhassa Hermeliini
Osanotto.
Otan niin ison osanoton Eetun kuolemasta. Kurja kohtalo Eetulla. :((((
olen kuunnellut ne musiikit Eetun muiston kunniaksi.
Sanon vain että kaninne oli urhea!
osanotot vaikka tapahtumasta on jo vuosia!