Olen syönyt masennuslääkettä noin 6-7kk ja nyt lopetan. Haluaisin tietää, että miltä tuntuu, kun masennuslääke tekee tehtävänsä eli auttaa?
Olen ollut sitä mieltä, että kun olen kerran syönyt lääkettä, niin tottakai se lääke on auttanut. Mutta miten sitten selitän sen, että olo on parantunut pikkuhiljaa vasta kuukausien kuluessa, ja ihan viime aikoinan olen vasta päässyt itsetuhoisuudesta eroon. Mietinkin, auttoiko lääke minua vai eikö se sittenkään tehnyt mitään?? Olenko sittenkin pikkuhiljaa parantunut itsekseni ja lääke on ollut minulle aivan väärä?
Mistä tiedän olenko parantunut lääkkeen avulla vai ajan myötä itsekseni? Jos masennuslääkettä syö, parantuuko olo kuitenkin vasta kuukausien kuluessa? Onko se niin, että oireet ja masentunut mieliala saattaa jatkua vaikka aktiivisuus lisääntyykin lääkkeen ansiosta?
Kiitos!
Olen ollut sitä mieltä, että kun olen kerran syönyt lääkettä, niin tottakai se lääke on auttanut. Mutta miten sitten selitän sen, että olo on parantunut pikkuhiljaa vasta kuukausien kuluessa, ja ihan viime aikoinan olen vasta päässyt itsetuhoisuudesta eroon. Mietinkin, auttoiko lääke minua vai eikö se sittenkään tehnyt mitään?? Olenko sittenkin pikkuhiljaa parantunut itsekseni ja lääke on ollut minulle aivan väärä?
Mistä tiedän olenko parantunut lääkkeen avulla vai ajan myötä itsekseni? Jos masennuslääkettä syö, parantuuko olo kuitenkin vasta kuukausien kuluessa? Onko se niin, että oireet ja masentunut mieliala saattaa jatkua vaikka aktiivisuus lisääntyykin lääkkeen ansiosta?
Kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
onkin auttaa...
Mutta se ei tee kaikkea, eli sinä itse olet työstänyt asiaa ja päässyt eteenpäin. Ei siis kaikkea kunniaa lääkkeelle! Lääke on auttanut sinua käsittelemään asioita.
MUTTA pääsääntö on että lääkitystä täytyy jatkaa ainakin puoli vuotta oireiden loputtua!! Muuten on suuri riski että uusiutuu!!
Kokemuksella voin kertoa, että uusiutuu. Voi toki olla uusiutumattakin. Käytin itse tapuja noin 10 vuotta sitten 9 kuukautta. Kukaan ei kontrolloinut asiaa ja lopetin tosta noin vain. Tänne asti jaksoin ja nyt pidän huolen, että lääke asia hoidetaan psykiatrin kanssa loppuun asti. Hänen suosittelema aika on 2 - 3 vuotta. Mutta, me jokainen olemme yksilöitä. Se mikä käy minulle ei käy sivulle jne.
Yhtenä "nyrkkisääntönä" masennuslääkkeissä on pidetty sitä, että lääkityksen tulee kestää vähintään kaksi kertaa se aika, jonka masennus on kestänyt, jotta apua todella olisi.
Itselläni tämä tietää koko loppuelämän kestävää lääkitystä (14 vuotta takana), mutta mikä tahansa on parempi kuin masennus.
että puolet on lääkkeen ansiota, ja puolet taas "omaa ansiotasi":)
ensinnäkin, lääkehän alkaa vaikuttaa vasta n.kuukauden kuluttua aloituksesta. ja kun lääkkeen myötä sitten toimintakyky alkaa palautua, niin varmasti se nostaa sitten mielialaakin.
eli kun alat taas saada hoidettua työsi, ja norm. arkirutiinit, niin siinä pikkuhiljaa varmaan mielialakin kohenee. ja tulee ajatus, että ehkä tästä sittenkin selvitään.
Lääkkeen ansiota on tosiaan ainakin se puolet. Mulla kävi niin että syksyllä, tasan vuosi siitä kun lääkitys aloitettiin, masennus alkoi uusiutua kun olin pudottanut annosta lääkärin ohjeen mukaan. En siitä ole vieläkään täysin toipunut, sen verran uupunut ja flegmaattinen, jopa surullinen olo on välillä... Se lääke kyllä kohottaa kummasti mielialaa, sitä ainakin ehtii saada käsityksen siitä millaista on elää "normaalisti". Harmi vaan että minun kohdalla se illuusio ehti haihtua joksikin aikaa ennenkuin lääkitys aloitettiin uudestaan, nyt on mennyt osaltaan usko masennuksen paranemiseen... ja viimeksi lääkäri oli vielä tosi kypsyneen oloinen, sanoi ettei elämä tavallisestikaan ole helppoa ja onnellista...
Masennuslääkkeen vaikutus on varmasti yksilöllistä. Itselläni ensimmäiset kaksi viikkoa ovat olleet aikaa jolloin oireet ovat ensin pahentuneet. Jos kotihoidolla olisin syönyt lääkkeitä niin vaikeaa olisi ollut. Mutta lääkkeiden aloitus on alkanut aina sairaalassaoloaikana. Mutta sairaalasta päästyäni olen vielä syönyt lääkevalmistetta hissukseen vähentäen, mutta kuitenkin vielä n. 2-3 kuukautta.
Masennusta kun on niin paljon eri diagnoosein. Itselläni on todettu keskivaikea/vaikea masennus johon liittyy pahetessaan itsetuhoisuus, joten en usko että omalla kohdallani pelkkä psykiatrilla käynti olisi riittänyt.
Olen silti miettinyt tuota masennuksen uusiutumista. Että olenko tehnyt virheen jättäessäni tietyn ajan kuluessa lääkityksen, mutta kun keho voi hyvin niin olen kokenut turhaksi kauhean lääkearsenaalin popsimista juuri valtavien sivuoireiden, ja kuitenkin hetken päästä on jouduttu juuri oireilun takia vaihtamaan lääke tai ettei edellinen lääke enää tehoa.
Että täysin en tyrmää lääkitystä enkä omasta kokemuksesta osaa sanoa että paranisiko olo ilman lääkitystä viikkojen tahi kuukausien päästä. Sitä riskiä en vielä ole uskaltanut ottaa, ja koska aina oireilun alettua olen joutunut sairaalahoitoon.
Nyt pienensin juuri lääkärin luvalla nykyistä lääkitystäni puoleen, ja aion ottaa ravintolisät yms. vaihtoehtoiset konstit käyttöön. Terapeutilla käyn edelleen säännöllisesti sekä syön tuota lääkeannosta puolitettuna. Nyt vain pidän huolta nukkumisesta sekä oikeaoppisesta ravinnosta ja koetan välttää turhia stressitekijöitä.
Viimeinen kysymyksesi on hieman vaikea kosk itselläni hoidot ovat vieneet itsetuhoisuuden. Melankolia on silti pysynyt sekä aktiivisuus vielä laimeahkoa mutta joka päivä koitan ylittää itseni. Eilen kävin kaupungilla asioilla ja se oli työn ja tuskan takana, toisille ihan päivänselvä asia mutta itselleni valtava edistysaskel. Joka päivä koitan pikkuhiljaa palata normaaliin elämään pienin askelin mutta suurin toivein.
Kaikkea hyvää sinulle, ja kun nimimerkkisi oli ex-masentunut niin toivotaan ettei sairautesi uusiutuisi, että siinä mielessä kannattaa harkita lääkkeen lopetusta. Pikkuhiljaa annosta vähentäen, koska muuten vieroitusoireet voivat olla tosi pahat.
Kirjoitit pitkän tekstin, kiitos. :) Olen tosiaan lähes parantunut ja olen lopettanut nyt lääkityksen ihan oikeaoppisesti. Vaikeaa on silti tunteiden osalta ollut, vaikkei vieroitusoireita onneksi ole näkynytkään.
Helposti ei näiden uusien masennuslääkkeiden vaikutusta lyhyellä aika välillä huomaa. Teho hiipii salakavalasti. Lopettamisen suhteen huomaa ehkä nopeammin eli itsellä pari kertaa olen lopettanut ja se tuskaisuus, ahdistus ja masennus on hiipinyt nopeammin takaisin. Ehkä estolääkityksenä minun kannattaakin syödä pidempään.
Nopeasti tehon huomaa rauhoittavissa ja sähköhoidossakin teho tuli aika nopsasti samoin joitain ikiaikaisen vanhoja, mutta hyviä masennuslääkkeitä. Niitä syödessä tuntui kuin päihtyisi, kuten alkoholikin tekee aluksi aika hyvää oloa.
kysymyksen, tai oikeestaan monta. Ekaan en osaa vastata, vaikka oon syöny hirveen monen vuoden aikana ainaskin puolet markkinoilla olevista lääkkeistä, eikä mikään ole oikeen auttanu. Jotkut aiheutti sivuoireita, esim. kädet meinas palentua, vaikka oli paksut hanskat.
Olet varmaankin ollut väärässä luulessasi, että tottakai lääke on auttanut. Voi olla kyseessä psykolooginenkin vaikutus. Kun syö lääkettä, niin parantuu! Mutta kun on kyseessä näinkin vakava sairaus, kuin masennus, niin en usko tuohon teoriaan, joskin mahdollista sekin on.
Tokihan olet tietoinen siitä, että masennus lääkkeiden vaikutus tuntuu, jos on tuntuakseen, vasta ehkä neljänkin viikon kuluttua aloituksesta. Sivuoireet sensijaan tulevat melko välittömästi, jos ovat tullakseen. Ja jos olo helpottuu, niin lääkitystä pitäisi jatkaa vielä puolisen vuotta!
Omituista on se, että vasta hiljakkoin olosi on parantunut. Mielestäni viittaisi siihen, että olet turhaan syönyt ko. lääkettä ja että elämäntilanteesi olisi jotenkin tänä aikana muuttunut paremmaksi.
Et kertonut mitään siitä, miksi olet masentunut ja minkälaisia oireita on ollut? Oletko ollut aivan kyvytön mihinkään (arvelen itsetuhoajatustesi vuoksi), vai oletko kuitenkin jopa työelämässä mukana? Ikä, sivilisääty, elämäntavat,sukupuoli (arvelen nainen), ynnä monet muut seikat pitäs tietää, että vois olematta psykiatri, tän paremmin ottaa tilanteesees kantaa!
Oudolta kuulostaa viimeinen virkkeesi. Mielestäni homma menee toisinpäin, eli lääke vaikuttaa mielialaan, joka taas nostaa aktiivisuutta!
Koitan kiinnostuneena lueskella, josko kuulis susta enemmän, tsemppiä kuiteski jatkoon!
Kiitos, että jaksaoit aidosti kiinnostua! :)
Kerron hieman itsestäni: Olen nuori nainen, jolla ihan onnellinen perhe-elämä. Työtön ja opiskelupaikaton elämänvaiheeni laukaisi kai masennuksen, tosin niitä on ollut jo hyvin nuorena kaksi muutakin masennusta. Niihin en ole hoitoa saanut/tarvinnut, vaan ne ovat itsestään lopulta hävinneet.
Olen tosiaan ollut nyt sitä mieltä, että kun lääkkeitä olen syönyt, parannun. Ymmärrän toki, että vaikutus voi hyvin olla psykologinenkin. Sait minut miettimään juuri sitä, mitä en ehkä olisi halunnut uskoa. Ehkä lääke ei tosiaan ole tehnyt mitään parantumiseni edistämiseksi, vaan ehkä olen taas parantunut itsekseni, näin pitkä aika kun siihen on mennyt, ennen kuin olen paremmassa kunnossa ollut.
En ole ollut toimintakyvytön, mutta mielialani on ollut todella huono. Olen yrittänyt kaikkeni pysyäkseni "elävien kirjoissa". En ole antanut itseni vajota kovin alas.
Nyt en ehdi enempää kirjoittaa, mutta katsotaan, jos luet tämän, niin voin kirjoittaa lisää.
Kiitos vielä.