Kun nyt venäjästä alettiin puhua, kerronpa vielä tositarinan opiskeluvuosiltani
Moskovasta, vuosi taisi olla 1983.
Sain vuoden stipendin Teknillisestä Korkeakoulusta, orientoituvalle jaksolle (jolla yhä olen), Moskovan Tekniseen Polyteekkiin.
Avajaispäivänä jouduin lähes ilmiriitaan pitkän siperialaisen, susimaisesti hymyilevän goljatin kanssa.Toramme kohteena oli samalle numerolle sattunut pukukaappi, jota kumpikin halusi omia itselleen.
Vajavaisella venäjänkielentaidollani, sain sentään pidettyä puoleni. ja kolossi,
Aleksandr nimeltään, joutui siirtämään rojunsa kellarikerrokseen.
Sittemmin, koulutuntien alettua, sai monesta kansalaisuudesta koostuva ryhmämme kuulla Tsuhnan erinomaisuudesta.
Yritin parhaani, mutta en pystynyt kilpailemaan ontuvalla venäjälläni, tätä verbaalisesti varsin lahjakasta Uralin miestä vastaan.
Loppupäivän kinastelumme saivat varsinaisen hekuman huippunsa, koulun loputtua.
Sattumalta olivat ajoneuvomme etsiytyneet, kuin ihmeen kaupalla, vierekkäisiin parkkiruutuihin.
Tulin hetkeä myöhemmin paikalle, kun siperialainen yritti sivuvaunullista Uraliaan
käyntiin. Polku, polku, potkaisu, polku… loputtomalta näyttävä projekti
Avasin hopeisen Alfani oven, ja huojahdin nahkapäällysteiden lämpimään syliin.
Käynnistin Romeon, ja käänsin ilmastoinnin täysille.
Tummennettujen lasien läpi seurasin ”Santerin” hikistä polku-urakkaa…
Silloin tein päätöksen! Ei Helevetti! Enhän tästä voi näin lähteä, kuin kuppa Tölikästä.
Sammutin Italiaanoni, ja kumarruin nöyrästi tämän neuvostoihmeen ääreen.
Aikani sytytysjärjestelmää näprättyäni sanoin Santerille.
”Gentlemen, start your engines”
Sitä hämmennyksen määrää ei voi sanoin kuvata, mitä tämän pitkäkätisen
kaljupään kasvoilta kuvastui moottorin räjähtäessä laakista käyntiin!
Suomalaisen insinööritaidon, kerroin edellyttävän, jo noviisitasolla kyseisen polttomoottoritekniikan hallintaa.
Olletikkin, siitä seurasi, että meistä tuli mitä parhaimmat ystävät!
Monet kerrat sai Santerikin kokea, miltä tuntuu Italialaisten lahja ihmiskunnalle
ajaa, öisellä Moskovan kehätiellä.
Lopetettuani vuoteni Moskovassa, tulin opettaneeksi tälle korstolle suomalaisten
kirosanojen lisäksi, koko joukon painitaitoja, johon hän tuntui omaavan melkoiset lahjat.Taisipa vääntää joissain MM- kisoissakin hän sittemmin...
Aika veitikka tämä Aleksandr Karelin.
Moskovasta, vuosi taisi olla 1983.
Sain vuoden stipendin Teknillisestä Korkeakoulusta, orientoituvalle jaksolle (jolla yhä olen), Moskovan Tekniseen Polyteekkiin.
Avajaispäivänä jouduin lähes ilmiriitaan pitkän siperialaisen, susimaisesti hymyilevän goljatin kanssa.Toramme kohteena oli samalle numerolle sattunut pukukaappi, jota kumpikin halusi omia itselleen.
Vajavaisella venäjänkielentaidollani, sain sentään pidettyä puoleni. ja kolossi,
Aleksandr nimeltään, joutui siirtämään rojunsa kellarikerrokseen.
Sittemmin, koulutuntien alettua, sai monesta kansalaisuudesta koostuva ryhmämme kuulla Tsuhnan erinomaisuudesta.
Yritin parhaani, mutta en pystynyt kilpailemaan ontuvalla venäjälläni, tätä verbaalisesti varsin lahjakasta Uralin miestä vastaan.
Loppupäivän kinastelumme saivat varsinaisen hekuman huippunsa, koulun loputtua.
Sattumalta olivat ajoneuvomme etsiytyneet, kuin ihmeen kaupalla, vierekkäisiin parkkiruutuihin.
Tulin hetkeä myöhemmin paikalle, kun siperialainen yritti sivuvaunullista Uraliaan
käyntiin. Polku, polku, potkaisu, polku… loputtomalta näyttävä projekti
Avasin hopeisen Alfani oven, ja huojahdin nahkapäällysteiden lämpimään syliin.
Käynnistin Romeon, ja käänsin ilmastoinnin täysille.
Tummennettujen lasien läpi seurasin ”Santerin” hikistä polku-urakkaa…
Silloin tein päätöksen! Ei Helevetti! Enhän tästä voi näin lähteä, kuin kuppa Tölikästä.
Sammutin Italiaanoni, ja kumarruin nöyrästi tämän neuvostoihmeen ääreen.
Aikani sytytysjärjestelmää näprättyäni sanoin Santerille.
”Gentlemen, start your engines”
Sitä hämmennyksen määrää ei voi sanoin kuvata, mitä tämän pitkäkätisen
kaljupään kasvoilta kuvastui moottorin räjähtäessä laakista käyntiin!
Suomalaisen insinööritaidon, kerroin edellyttävän, jo noviisitasolla kyseisen polttomoottoritekniikan hallintaa.
Olletikkin, siitä seurasi, että meistä tuli mitä parhaimmat ystävät!
Monet kerrat sai Santerikin kokea, miltä tuntuu Italialaisten lahja ihmiskunnalle
ajaa, öisellä Moskovan kehätiellä.
Lopetettuani vuoteni Moskovassa, tulin opettaneeksi tälle korstolle suomalaisten
kirosanojen lisäksi, koko joukon painitaitoja, johon hän tuntui omaavan melkoiset lahjat.Taisipa vääntää joissain MM- kisoissakin hän sittemmin...
Aika veitikka tämä Aleksandr Karelin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
muistatkohan vuosiluvun ihan oikein?
Taisi Karelin aloittaa painimisensa jo muistaakseni vuonna '81..?
Hande muistaa vuosiluvun väärin, ja on oikealta nimeltään se Kuznetsov (vai mikä lie) joka Karelinin 'löysi'...=))
tahtoo nuo vuosiluvut olla niin vaikeita...