Onko kenelläkään sellaista tapaa, että syö vaikka ei olisikaan nälkä?
Minulla on vähän sillä tavoin, että jos minulla ei ole mitään tekemistä, menen jääkaapille ja syön, vaikka ei olekkaan nälkä :/
Kirjoitelkaa jos on kumppaneita!
Minulla on vähän sillä tavoin, että jos minulla ei ole mitään tekemistä, menen jääkaapille ja syön, vaikka ei olekkaan nälkä :/
Kirjoitelkaa jos on kumppaneita!
Vastaukset 9
Vanhimmat
hanki kotiin riisikakkuja, ja sellasia naksuja joissa ei ole mausteita juuri lainkaan, niitä kun voi popsia aikasen huoleti.
tähän liittyvät.
Kuvitteletko, että mausteet lihottavat?
Jotain leffaa katsellessa haen jääkaapista syötävää vaikkei olis nälkäkään. Toisinaan ihan surffaillessakin hotkin leipiä huomaamattani kunnes olen ihan ähkynä.
Tosin eipä nälkä ehdi olemaan kuin aamuisin kun sitten syö koko pitkän päivän.
kerätä iltaisin yöpöydälleni keksikasa, jota sitten murustellen napostelin kirjaa lukiessani. Se oli päivän kohokohta!! Punnitsin kyllä itseni lähes päivittäin ja kauhistelin painon nousua pikkuhiljaa aina vaan ylöspäin.
Sitten kerran kuitenkin havahduin ja ihan kuin heräsin, kun paino meni yli sietokykyni. Siihen loppuivat keksien ja pikkuleipien syönti. Kovalla itsehillinnällä olen saanut menemään kahdeksan kiloa alaspäin. Ei se tietenkään riittävä ole, mutta minulla on täysi työ pitää se siinäkin.
Syön nykyään iltaisin yhden omenan ja makeudennälkään pari - kolme xylitolpurkkaa. En ole sentään mikään masokisti, joten niille olen antanut periksi.
Päivisin yritän pienentää ruoka-annoksia ja lisätä kasviksia.
Jos tunnen itseni jotenkin kylläiseksi, jätän lopun ruoan syömättä. Minulla on siinä apuna harakkapariskunta, joka seuraa koska meillä on ruoka-aika, jolloin lentävät ikkunan vieressä olevalle aidalle tuijottamaan ja rääkäisevät muutamn kerran.
Meillä on oma pihaosuus, joten uskallan ruokkia niitä ja silloin on helpompi jättää hiukan omaa ruokaa syömättä, kun tiedän sen menevän pulleille kavereilleni. Kaikkea sitä ihminen keksiikin.
Ylensyömisen tavallisin syy on sisäinen tyhjyys. Niin kauan kuin on mielekästä tekemistä, ei jääkaapin sisältö tule mieleen. Tähän voi käyttää ainakin kahta keinoa:
1) ei pidä kotona ylimääräistä naposteltavaa
2) lähtee kodin ulkopuolelle harrastamaan
Väittäisin, että jälkimmäinen on tehokkaampi.
Minulla ainakin depressio ja siihen liittyvä voimakas sisäisen tyhjyyden kokeminen on suurin syy syömiseen. Ei niinkään että joku ruoka tai naposteltava olisi niin ihanaa tai himottavaa, vaan haluan täyttää tuon onton kokemuksen.
Harrastaminen ja ulkona liikkuminen ei tähän asiaan minulla tunnu auttavan, koska helposti tulee poikettua hampurilaiselle tai ostamaan kioskilta jotain.
Kaappien tyhjyyskään ei tehoa, koska ruokaa lähdetään hakemaan tarvittaessa vaikka 24h avoinna olevalta huoltoasemalta keskellä yötä.
Alkoholijuomat maistuvat suorastaan pahalle. Ei todellakaan tee mieli.
Jostain syystä se kuitenkin vie aina joksikin aikaa tyhjyyden ja ahdistuksen tunteen pois. Mutta täyttä petostahan se on. Seuraavana aamuna henkinen kipu on taas kahta pahempi.
Juoppo tai syöppö, tavallaan sama asia. Juoppona ei liho ehkä yhtä nopeasti, mutta ulkonäkö menee kyllä muuten pilalle :(
Tää nyt ei ehkä oikein kuulunut lihavuuspalstalle, mutta voin vakuuttaa, että kyllä olen lihava.
Kärsitkö TODELLISUUDESSA emotionaalisesta "tunneaukosta"..?
Monasti ihminen "tapasyö", koska yrittää syömällä täyttää emotionaalisen "tyhjiön" aiheuttamaa pahaa oloa.
Olen kärsinyt pitkään depressiosta, mikä vastaa lähinnä kuvausta ns. epätyypillisestä depressiosta. Sitä hallitsevat mielihyvän puute tavallisessa elämässä, asiat tuntuvat latteilta tai kokemukset jotenkin haaleilta. Epätyypillisessä depiksessä on luonteenomaista myös tyhjyydestä ja siitä, ettei omat tunteet ole oikein läsnä. Diagnoosin mukaan siihen liittyy myös lihavuus, muttei tarkemmin kuvata miten.
Aikaisemmin harrastin aktiivisesti liikuntaa, joten päivän mittaan nautitut kaloripommit eivät niin tuntuneet. Paino pysyi suht normaalin rajoissa, vaikka en kyllä laihtunutkaan liikunnan myötä. Kuntolenkin jälkeen kun ruoka maistui taas. Nyt on jäänyt liikunta pois, työttömyys yms. kotona sohvaperunana makaaminen onkin näkynyt reippaana painonnousuna.
Joku totesi tuossa että "Juoppo tai syöppö, sama asia". Näin minäkin sen näkisin tässä omassa tilanteessa. Juoppo juo mitä vaan alkoholia, kunhan saa sen sopivan kännin. Syöpöllekin maistuu mikä vaan makoisa ruoka, pikaruoka tai yhtä hyvin sipsit ja suklaa. Tärkeintä on saada se kylläinen tunne, joka jollain tavalla tuo mielihyvää. Yksi tekijä on varmaan sekin että hiilihydraattipommin tuoma verensokerin nousu tuntuu pehmeältä, miellyttävältä ja ahdistusta poistavalta tilalta.
Pahinta tässä nykyisessä tilanteessa on se, että depressiolääkkeet vaikuttavat minulla ruokahalua lisäävästi. En tiedä tarkkaan mikä se vaikutusmekanismi on, osittain ehkä närästävä tunne tuntuu kurnivana nälkänä ja jonkun viitteen mukaan lääke aktivoi vatsan toimintaa ja vatsahappoja. Lääkkeitä vaihtaessani olen huomannut että eräät aiheuttavat ihmeellisisä "nälkäkohtauksia", vaikka juuri hetki sitten olin syönyt tukevan aterian.