Olettko huomanneet tuntevanne huonoa omatuntoa masennuksen sairastamisesta? Minä tunnen päivittäin jonkinasteista ärtymystä ja inhoa itseäni kohtaan. Tuntuu ettei välitä tarpeeksi muista ihmisistä ja on liian itsekäs. Kun järjellä ajattelee...useimmat ongelmat ovat menneessä tai eivät enää suoraan vaikuta. Kävin tässä äsken muita palstoja läpi...tuli todella ikävä olo kun huomasin mm. erään äidin kertovan kuinka hänen pikkulapsellaan todettiin syöpä. Tulin surulliseksi ja heräsin hetkeksi siihen, että joillakin on todellisia ongelmia...jotenkin "oikeita" ongelmia ympärillään huomatessaan tulee todella avuton olo.
Ja syyllinen olo.
Ja syyllinen olo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miettimään maailman pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta yms. niin siitä ei
ole kuin haittaa. Eiköhän masentuneilla ja
muilla psyykeongelmista kärsivillä ole ihan tarpeeksi tekemistä, että ylipäätään jaksaa
päivästä toiseen. Itse koen sairauteni muuttaneen
minua empaattisemmaksi ja kaikenlaisia ihmisiä
arvostavaksi. Miksi mennä merta edemmäs kalaan, jos vaikka naapurissa asuu joka joka odottaa
et löytyisi vaikka juttukaveri. Kyllä oman
sairauden kanssa eläminen voi olla niin voimia vaativa ponnistelu, että oikeus olla vapaa
sanasta "syyllinen olo"! - vai miten muut asian kokevat?
Kyllä masennus on kasvun paikka. Oma heikkous on vaan pakko tunnustaa, vaikka koville se ottaa. Koen itse ainakin kasvaneeni ihmisenä, puolisona ja äitinä. Ehkä jatkossa osaan paremmin ottaa huomioon myös muiden tunteet, kunhan tästä suosta kokonaan ylös pääsen. Vielä tässä vaiheessa oma kuntoutuminen on kuitenkin se pääasia ja voimavarat kuluvat täysin siihen.
ja riittämättömyydentunne jokapäiväisiksi. Oma kokemus on. Se oli raastavaa, hirveää. Hakeuduin hoitoon, sain hyvää hoitoa ja toivuin.
Masennus on kuin kaivo, josta ei pääse pois. Omin voimin.
Mutta apua on saatavilla, kun lähtee etsimään.
Huonoa omaatuntoa sairastumisestani en kokenut. Tajusin, että vajosin sairauteen itsestäni riippumattomista, kamalista olosuhteista johtuen, En kestänyt painetta ja sortoa. Reagoin mielestäni terveesti, masentumalla. Miksi olisin syyttänyt itseäni?
syyllisyydentunne minulla oli sitä, että en enää pystynyt nauttimaan silloisesta työstäni potilaiden hyväksi ( olin sairaanhoitaja). Olin ahkera ja tunnollinen, olosuhteet muuttuivat niin paljon, että en enää pystynyt työtä tekemään niin hyvin, kuin olisin halunnut. Siitä jatkuva riittämättömyydenpainajainen.
Nyt olen kouluttautunut toiselle alalle. Voin nyt hyvin.
Mä poden huonoa omaatuntoa lähinnä siitä, että olen rikkonut itseäni vastaan, ts. en ole pitänyt tarpeeksi hanakasti puoliani kiusaajiani vastaan. Ja olen ollut liian sinisilmäinen ja luottanut vääriin henkilöihin.
t. Mölli Möykkynen
Älä syyttele itseäsi.
Ehkä olet kuitenkin yrittänyt parhaasi, sen mihin pystyt.
Siinäkään ei ole väärää, että on luottanut vääriin henkilöihin, sehän ei ole oma vika. Kenenkään rehellisyydestä ei voi tietää etukäteen. Se selviää yleensä vasta sitten, kun luottamus menee.
Se ei kuitenkaan tee sinusta itsestäsi yhtään huonompaa ihmistä.