mahdottomuudesta. Jos ei muuten, niin ainakin vaalipropakandana on nostettu esille kansallisen sähöntuotannon aloittaminen. Tämä on ensimmäisä merkkejä siitä, että markkinatalouden ihanuus alkaa arveluttaa jopa kepulaisia politikkoja.
Sähköyhtiöiden härski meininiki osoittaa, miten raakaa bisnes on, jos sille annetaan täydet valtuudet kahmia rahaa osakkeenomistajille ja johtoportaalle. Tämä on vasta alkusoittoa siihen, mikä markkinatalouden vapaa huseeraaminen voi saada aikaan. Esim. kaupanala pyrkii "mammuttimeininkiin" tappaen alalta pienet palvelevat yritykset, jonka jälkeen alkaa kansalla maksun aika.
Mutta niinhän se on ja tulee aina olemaan, että jos ihmisen hyvänolon edelle menee raha ja mammona, ei lopulta voi olla muuta lopputulosta, kuin että ihminen tuhoaa itsensä tai ainakin kaikki ne, jotka eivät pysty tässä raakassa kilpajuoksussa pitämään puoliaan.
Maailman sanotaan kehittyvän, mutta mitä sellainen kehitys on, jossa ihmisen hyvinvointi (muutamaa suurta omistajaluokkaa lukuunottamatta) liukuu käsistä. Eikö se ollut tavallaan parempaa aikaa, kun postit, koulut, lähikaupat ja julkinen liikenne palvelivat kaikkia kansalaisia riippumatta heidän asuinpaiksastaan.
Täytyykö Suomen kansan kulkea uudelleen se tie, minkä se joutui kulkemaan lähes sata vuotta sitten? Eikö ihminen opi koskaan? Kaikkein hulluinta on, että nämä "liliukset" eivät voi koskaan käyttää niitä älyttömän suuria rahoja omaan elämäänsä. Mikä ihmiselle siis olisi riittävää? Mielestäni vastaus on siinä, että turvataan jokapäiväinen toimeentulo, pystytään vyötäkiristämättä hoitamaan kaikki normaaliin elämään, kuten asuntoon, ajanvietteeseen ja harrastukseen menevät välttämättömät menot.
Missä on se raja, jossa raha menettää merkityksensä? Monella porholla se varmasti on ylittynyt aikoja sitten. Kuitenkin he katsovat oikeudekseen kahmia yhä enemmän ja enemmän maallista mammonaa. Jos tähän loppuun lainaisin hieman "viistenkirjaa", "mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon".
Sähköyhtiöiden härski meininiki osoittaa, miten raakaa bisnes on, jos sille annetaan täydet valtuudet kahmia rahaa osakkeenomistajille ja johtoportaalle. Tämä on vasta alkusoittoa siihen, mikä markkinatalouden vapaa huseeraaminen voi saada aikaan. Esim. kaupanala pyrkii "mammuttimeininkiin" tappaen alalta pienet palvelevat yritykset, jonka jälkeen alkaa kansalla maksun aika.
Mutta niinhän se on ja tulee aina olemaan, että jos ihmisen hyvänolon edelle menee raha ja mammona, ei lopulta voi olla muuta lopputulosta, kuin että ihminen tuhoaa itsensä tai ainakin kaikki ne, jotka eivät pysty tässä raakassa kilpajuoksussa pitämään puoliaan.
Maailman sanotaan kehittyvän, mutta mitä sellainen kehitys on, jossa ihmisen hyvinvointi (muutamaa suurta omistajaluokkaa lukuunottamatta) liukuu käsistä. Eikö se ollut tavallaan parempaa aikaa, kun postit, koulut, lähikaupat ja julkinen liikenne palvelivat kaikkia kansalaisia riippumatta heidän asuinpaiksastaan.
Täytyykö Suomen kansan kulkea uudelleen se tie, minkä se joutui kulkemaan lähes sata vuotta sitten? Eikö ihminen opi koskaan? Kaikkein hulluinta on, että nämä "liliukset" eivät voi koskaan käyttää niitä älyttömän suuria rahoja omaan elämäänsä. Mikä ihmiselle siis olisi riittävää? Mielestäni vastaus on siinä, että turvataan jokapäiväinen toimeentulo, pystytään vyötäkiristämättä hoitamaan kaikki normaaliin elämään, kuten asuntoon, ajanvietteeseen ja harrastukseen menevät välttämättömät menot.
Missä on se raja, jossa raha menettää merkityksensä? Monella porholla se varmasti on ylittynyt aikoja sitten. Kuitenkin he katsovat oikeudekseen kahmia yhä enemmän ja enemmän maallista mammonaa. Jos tähän loppuun lainaisin hieman "viistenkirjaa", "mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sehän on tunnettu tosiasia, että markkinoilla kuin markkinoilla tapahtuu kartellisoituminen/monopolisoituminen ennen pitkää: katelkaapas vaikka prosessoreiden tuottajia (Intel + AMD) tai käyttöjärjestelmiä.
Yleensä kilpailun lopputuloksena markkinoille ei jää kuin 2-5 toimijaa ja tämän on taloustieteissä ihan tunnustettu fakta. Tällaisten markkinoiden toimintaan on kehitetty oma mallinsakin, peliteoria, jonka kehittäjä sai aikoinaan Nobel-palkinnon matemaattisesta mallistaan. Adam Smithin kuvitteellinen höpö-höpö-malli näkymättömästä kädestä toimii ehkä jossain kuvitteellisella vihannestorilla, mutta todellisuudessa sitä tapaa ainoastaan oppikirjoissa. Tällä hetkellä suuryritykset, nuo 2-5 markkinat, tuottavat kaikesta maapallon varallisuudesta yli 90%. Olisikos jo aika luopua näistä markkinataloutta koskevista lastensaduista?