pakko vähän purata :/

-jäjgäöaälkng kirjoitti:

Vähän yli kaksi vuotta sitten hän oli minuun ihastunut, sanoi sen minulle suoraan kasvotusten ja juttelimme niin paljon kaikesta, ja tulimme niin hyvin toimeen. Minun puoleltani tunteita ei kuitenkaan ollut, hän tuntui pikemminkin ystävältä, vaikka hän olikin niin ihana ja pidin hänestä kovasti. Hän olisi halunnut enemmän. Löysin kuitenkin toisen ja aloin seurustelemaan hänen kanssaan, ja seurustelin hänen kanssaan vuoden päivät.

Nyt olen lähes vuoden sinkkuelämää viettänyt, ja toipunut monimutkaisesta suhteestani tuon toisen kanssa. Olen kuitenkin huomannut päivittäin ajattelevani häntä, jota en silloin aiemmin voinut ottaa muuna kuin ystävänä. Emme olleet pitäneet aikoihin yhteyttä, joten päätin kysyä häneltä äsken kuulumiset messengerissä.

Hän kertoi, että oli ollut ulkona erään tytön kanssa ja että hän on ihan onnesta sekaisin, oli mennyt niin hyvin.

Olen niin epätoivoinen :'(. Haluaisin niin hänet, mutta taitaa olla liian myöhäistä :'(. Enkä kuitenkaan halua mennä hänen ja hänen onnensa väliin. :'( Tuntuu niin pahalta ja kaduttaa niin paljon, etten silloin aiemmin saanut kipinää hänestä :'(.

Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia, ja miten olette niistä selvinneet yli?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä