hei! semmosesta kirjotan kun että olen nyt 9 viikkoa raskaana onnellisesti. 2 aikasempaa raskautta mennyt kesken aina ennen 12 viikkoa...koko ajan pelko että tämäkin menee..onko muita kohtalotovereita jotka nytten raskaana ja aiemmin mennyt kesken useemman kerran? ajattelin että joutuuko tässä olemaan peloissaan koko loppuajan mutta kai se helpottaa ees vähän kun tuo 12 viikkoa tulee täyteen...
elikkä jos joku muukin on samassa tilanteessa tai on saman kokenut niin juttua tänne jos ees niistä saisi vähän kannustusta oottamiseen.kun ei oikein osaa iloita tästä raskaana olemisesta ollenkaan. kai sitä suojelee itseään että jos tämäkin kesken menee..
elikkä jos joku muukin on samassa tilanteessa tai on saman kokenut niin juttua tänne jos ees niistä saisi vähän kannustusta oottamiseen.kun ei oikein osaa iloita tästä raskaana olemisesta ollenkaan. kai sitä suojelee itseään että jos tämäkin kesken menee..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mie olen nyt viikolla 10 1. Tänä vuonna minä olen saanut kaksi keskenmenoa aikaisemmin. Ne tapahtuivat viikoilla 6 ja 8. Muuten vuosia sitten olen myös saanut yhden keskenmenon.
Pelko on suuri myös tämän kohdalla. Pitää psyykata itseä koko ajan positiivisiin ajatuksiin. Lähes kaikki tuttuni tietää raskaudestani mutta olen heille sanonut ettei iloitse vielä. Mitä vaan voi sattua.
Mutta tosiasiahan on, että jos se kesken menee niin sille ei voi mitään. Pikku hiljaa olen ihan aidosti ollut positiivisella mielellä. Ensi viikolla on ensimmäinen ultra. Mielessäni on tietenkin liikkunut muitakin ajatuksia. Olen ollut aika vähäoireinen ja välillä olen varma että sikiö on kuollut tai että se on tuulimuna. En tiedä. Ei kait näistä ajatuksista pääse mihinkään.
Nyt on vain tavoitteena päästä ensi viikon ultraan asti :)
Tiedän että keskenmenon saaneena on vaikea olla positiivisella mielellä, mutta uskon että positiivisuudella on merkityksensä. Olen jättänyt kaikki keskenmenopalstat lukematta ihan sen takia etten kehitä itelle mitään kamalia ajatuksia.
Mulla ei edes ole keskenmenoja taustalla, vaan olen ihan ensimmäistä kertaa raskaana. Silti ihan järkyttävät keskenmenopelot, joita yritän sitten hillitä. En osaa oikeastaan yhtään iloita raskaudesta! Periaatteessa vain odotan koko ajan milloin menee kesken...Toivon että tämä vähän laantuu jos pääsen viikolle 12 . Mulla on kaikenlaista vaivaa, kilpirauhasongelmia sun muuta joten psyykkaan itseäni jotenkin pettymyksien varalle. Mun mielestä on hyvä pitää itsellään sellaisia pieniä tavoitteita ja surra sitten jos pahasti käy. Yritän koko ajan pitää mielessä, että jotkut eivät tule koskaan raskaaksi, tai joutuvat odottamaan vuosia...Jotain positiivista siis tässä kuitenkin on?
Moi
Minulla on myös 2 km takana marraskuussa -05 ja huhtikuussa -06. Rankkaa oli mutta nyt onnellisesti raskaana jo rv 19 menossa ja ylihuomenna on vuorossa rakenneultra. Oli hieman hankalaa uskoa että nyt kaikki menee hyvin mutta kun miettii että pieleen voi mennä milloin vaan esim. synnytyksessä tai lapsi kuolee onnettomuudessa myöhemmin elämässään tms. Jos näin ajattelis koko ajan sitä tulisi hulluksi! Täytyy vain jaksaa uskoa koska se on sikiöllekin parasta että olet rauhallinen ja positiivinen.
En kuitenkaan sano että kyllä se siitä vaan sanon että positiivisia ajatuksia sinulle ja HYVÄÄ odotusta.
Rochetta