Kun Keskustan päivänpolitiikka ei anna kunnolla aiheita vakavampiin esityksiin, kirjoitan nyt siitä laajemmin ja syvällisemmin ja hieman aiheen sivustakin. Ja tavanomaista pitemmin!
Merkittävintä kepun politiikassa näkyisi nyt olevan Matti Vanhasen julistautuminen enemmän toimitusjohtajaksi kuin poliittiseksi kansanvillitsijäksi. Toimitusjohtajuudella hän tarkoittaa pääministeriyttä, jota virkaa hän kertoi tavoittelevansa myös ek-vaalien jälkeen.
Matti siis teki vaaleista pääministerivaalit jo tässä vaiheessa. Mikäpä siinä. Hesarin toinen pääkirjoitus tosin näkyy kritisoivan Matin näkemystä pääministerin roolista. Lehden mielestä pääministerin toiminta ei saisi olla pelkkää hallinnointia, vaan tarvittaisiin myös poliittista johtajuutta. Minä puolestani uskon, että maalle on ollut hyväksi se, että Matti on jättänyt poliittisen johtajuuden niille, jotka sen paremmin osaavat. Enkä tarkoita tällä Jarmo Korhosta, joka kyllä kepun politiikkaa johtaa.
No, onhan toinen kepupoliitikko, Mauri ”tupee” Pekkarinen päässyt Hesarissa ensimmäisen pääkirjoituksen tähdeksi. Kirjoitus on otsikoitu ”Usko sähkömarkkinoihin on vakavasti horjunut”. Kirjoituksesta käy ilmi, että myös usko Mauri Pekkariseen on vakavasti horjunut – niillä, joilla sitä uskoa on joskus ollut. Minä ja moni muu emme ole tuossa suhteessa menettäneet mitään.
Mistähän muusta voisi vielä puhua, jos kepun politiikassa pitäisi pysyä? Miten se voitaisiin nähdä pitemmän linjan kautta? Kepujohtoisen hallituksen sisäpolitiikassa ei kai ole tapahtunut juuri mitään muutoksia edeltäjiin verrattuna, eikä kovin suuria ulkopolitiikassakaan, paitsi että hallitus ei ole pystynyt pitämään Suomea kokoaan suurempana näkyjänä ja vaikuttajana EU:ssa. Hallituksen harvat myönteiset saavutukset menevät ulkoministerin piikkiin. Pääministeri on eräissä lausunnoissaan tehnyt kyvyttömyydestään hyveen.
- - -
Kun nyt tuollaisia tosiasioita totean, varmaan jotkut alkavat kohta vaahdota minun kepuvihastani. Kovin yksinkertaisia sieluja ovat, jos todella uskovat minulla olevan jotakin kepuvihaa. Miksi olisi? Eihän siihen olisi mitään aihetta jos olisin poliittisesti intohimoisempikin, mutta kun en ole lainkaan sellainen, niin kepu antaa minulle aihetta vain huvittuneisuuteen ja huulenheittoon.
Samaa voisin oikeastaan sanoa politiikasta yleisemminkin. Mikä meillä on muuttunut ja muuttuu sen vuoksi, että jokin puolue voittaa tai häviää vaalit ja vaihtuu hallituksessa joksikin toiseksi? Ei mikään, ainakaan niin, että se vaikuttaisi minun ja jonkun muun tavallisen kansalaisen elämään. Samanlaista politiikkaa meillä tekevät kaikki puolueet. Niiden erot ovat enintään puheissa. Ja nykyisin kovin vähän niissäkään.
Suomen kansainväliseen asemaan politiikallamme on ollut enemmän vaikutusta. Kuten viimeksi Lipposen hallituksen vaihduttua Vanhasen hallitukseksi, ja se pienoinen muutos oli kyllä huonompaan suuntaan. Mutta tuollakin alueella suuret muutokset ovat johtuneet ulkopuolisista tekijöistä. Viimeksi Neuvostoliiton romahtamisesta. Ja nuo ulkopuoliset tekijät ovat vaikuttaneet kansalaistemmekin elämään paljon enemmän kuin oma politiikkamme ja hallituksemme koskaan.
- - -
Kun olen nyt noin paljon puhunut kepun politiikasta, minulla on varman lupa siirtyä mielenkiintoisempaan aiheeseen.
Täällä näkyvät monet jo kuulutelleet minua ottamaan kantaa Hägglundin Nato-jäsenyyteemme kielteiseksi suhtautuvaksi nähtyihin lausuntoihin. Mikä minä olen vastaamaan neljän leijonan kenraalin puheista. Jos hän syystä tai toisesta haluaa olla tyhmä, niin minun puolestani olkoon sitä koko päällään. Sama koskee eversti, tri Pekka Visuria ja ihan ketä tahansa.
Minulla on mielestäni hyvin perustellut ja vastuullisiksi kokemani omat näkemykseni, monella muulla ovat jokseenkin samat, eräillä on toisenlaiset. Sillä siisti tämä aihe minun puoleltani. Jos poliittiset päätöksentekijämme ovat noiden eräiden mielipidevaikuttajien kanssa samanmielisiä, olkoot sitten. Onneksi olen jo siinä iässä, että ehkä varjellun näkemästä heidän vastuuttomuutensa tuhoisat seuraukset. Tietysti toivon ja uskonkin, että johtajamme sittenkin pian viisastuvat, josta kyllä ei ole varmuutta, ainakaan, jos he kansan mieliksi haluavat olla, sillä ”suomalaiset ovat poliittisesti hyvin tyhmä kansa”, kuten Paasikivi sanoi.
- - -
Yhden asian vielä otan esiin: jotkut ovat olleet sitä mieltä, että on tyhmää esiintyä täällä omana itsenään, omalla nimellään ja omilla kasvoillaan. Minusta se ei ole tyhmyys- tai viisauskysymys, vaan periaatekysymys. Olen aina ja joka paikassa uskaltanut ja halunnutkin esiintyä itsenäni. Olen aina halunnut olla vastuullinen teoistani. Ja kun en ole millään tavalla sidonnainen mihinkään puolueeseen, on oikein, että otan kaiken esittämäni omaan piikkiini.
Olen koettanut aina esiintyä niin, että esiintymistään ei ole tarvinnut myöhemmin hävetä, ja mielestäni olen siinä onnistunutkin. Niin myös täällä, sillä en katso aiheelliseksi ottaa todesta niitä puheenvuoroja, joissa minussa häpeämisen aiheita nähdään. Useimmin nuo puheenvuorojen käyttäjät saisivat hävetä, jos heillä olisi siihen ymmärrytä. Tosin he lähes kaikki esittävät mielipiteensä puskasta, joka kertonee siitä, että he sittenkin ymmärtävät hävetä itseään.
Onhan täällä myös eräitä muitakin rohkeita, jotka esiintyvät nimellään. Myös Oiva Härkönen on tehnyt siinä ihan oikean ratkaisun. Olenpa sitten Oivan poliittisista mielipiteistä mitä mieltä tahansa, ei hänen tarvitse esiintymistään hävetä. Ja vaikka hän on puoluesidonnainen, ei hän esiintymisellään tuota häpeää puolueelleenkaan, pikemmin päinvastoin. Mielestäni hän edustaa kepulaisuutta asidoimmillaan.
Mutta on eräs nimellään esiintyvä, joka kohdalla ei voida puhua rohkeudesta vaan tyhmänrohkeudesta. Vai riittäisikö pelkkä tyhmyys? Sellaista ainakin oli se käsittämätön uho kunnallisvaalien alla, johon verrattuna sitten tulos oli irvokkaan surkuhupaisa! Eikä hän ole sitä ymmärtänyt hävetä jälkeenkään päin, vaan on jatkanut ja ajoittain jopa kiihdyttänyt uhoaan, törkyilyään ja herjojaan muita kohtaan. Ja silti juuri hän uhkaa vetää muita oikeuteen sopimattomasta käyttäytymisestä!!! Yhä useammin hän on nykyisin ruvennut tekemään sitä nikittömänä, ja on myös muokannut nettihistoriaansa poistelemalla ja muuttelemalla vanhoja esityksiään.
Edellä olevalla en tarkoita sanoa, että vain omalla nimellään voisi esiintyä arvokkaasti ja uskottavasti. Lukuisia vakionimimerkkejä on hyvinä esimerkkeinä siitä; tyylikkäästi esitetystä tietorikkaudesta ja tasokkuudesta joka suhteessa. Siksipä nuokin saavat sontaa silmilleen niiltä, joiden omat kyvyt eivät samaan riitä.
- - -
Siitäpä pääsinkin viimeiseen velvollisuuteeni. Toivottavasti edellä sanomani riittää laukaisemaan huomioitsijoiden ja muiden pikkuisten ummetuksen, jotta he pääsevät tähän tarpeilleen. Onhan ymmärrettävää, että heilläkin on halu esiintyä, ja kun ei ole hajuakaan kepun politiikasta eikä politiikasta yleensäkään enempää kuin juuri mistään muustakaan asiasta, niin on heidän saatava tehdä se niistä aineksista, joita heillä on, ja sillä ainoalla tavalla, joka on mahdollinen heidän kyvyilleen. Joten tervetuloa!
Merkittävintä kepun politiikassa näkyisi nyt olevan Matti Vanhasen julistautuminen enemmän toimitusjohtajaksi kuin poliittiseksi kansanvillitsijäksi. Toimitusjohtajuudella hän tarkoittaa pääministeriyttä, jota virkaa hän kertoi tavoittelevansa myös ek-vaalien jälkeen.
Matti siis teki vaaleista pääministerivaalit jo tässä vaiheessa. Mikäpä siinä. Hesarin toinen pääkirjoitus tosin näkyy kritisoivan Matin näkemystä pääministerin roolista. Lehden mielestä pääministerin toiminta ei saisi olla pelkkää hallinnointia, vaan tarvittaisiin myös poliittista johtajuutta. Minä puolestani uskon, että maalle on ollut hyväksi se, että Matti on jättänyt poliittisen johtajuuden niille, jotka sen paremmin osaavat. Enkä tarkoita tällä Jarmo Korhosta, joka kyllä kepun politiikkaa johtaa.
No, onhan toinen kepupoliitikko, Mauri ”tupee” Pekkarinen päässyt Hesarissa ensimmäisen pääkirjoituksen tähdeksi. Kirjoitus on otsikoitu ”Usko sähkömarkkinoihin on vakavasti horjunut”. Kirjoituksesta käy ilmi, että myös usko Mauri Pekkariseen on vakavasti horjunut – niillä, joilla sitä uskoa on joskus ollut. Minä ja moni muu emme ole tuossa suhteessa menettäneet mitään.
Mistähän muusta voisi vielä puhua, jos kepun politiikassa pitäisi pysyä? Miten se voitaisiin nähdä pitemmän linjan kautta? Kepujohtoisen hallituksen sisäpolitiikassa ei kai ole tapahtunut juuri mitään muutoksia edeltäjiin verrattuna, eikä kovin suuria ulkopolitiikassakaan, paitsi että hallitus ei ole pystynyt pitämään Suomea kokoaan suurempana näkyjänä ja vaikuttajana EU:ssa. Hallituksen harvat myönteiset saavutukset menevät ulkoministerin piikkiin. Pääministeri on eräissä lausunnoissaan tehnyt kyvyttömyydestään hyveen.
- - -
Kun nyt tuollaisia tosiasioita totean, varmaan jotkut alkavat kohta vaahdota minun kepuvihastani. Kovin yksinkertaisia sieluja ovat, jos todella uskovat minulla olevan jotakin kepuvihaa. Miksi olisi? Eihän siihen olisi mitään aihetta jos olisin poliittisesti intohimoisempikin, mutta kun en ole lainkaan sellainen, niin kepu antaa minulle aihetta vain huvittuneisuuteen ja huulenheittoon.
Samaa voisin oikeastaan sanoa politiikasta yleisemminkin. Mikä meillä on muuttunut ja muuttuu sen vuoksi, että jokin puolue voittaa tai häviää vaalit ja vaihtuu hallituksessa joksikin toiseksi? Ei mikään, ainakaan niin, että se vaikuttaisi minun ja jonkun muun tavallisen kansalaisen elämään. Samanlaista politiikkaa meillä tekevät kaikki puolueet. Niiden erot ovat enintään puheissa. Ja nykyisin kovin vähän niissäkään.
Suomen kansainväliseen asemaan politiikallamme on ollut enemmän vaikutusta. Kuten viimeksi Lipposen hallituksen vaihduttua Vanhasen hallitukseksi, ja se pienoinen muutos oli kyllä huonompaan suuntaan. Mutta tuollakin alueella suuret muutokset ovat johtuneet ulkopuolisista tekijöistä. Viimeksi Neuvostoliiton romahtamisesta. Ja nuo ulkopuoliset tekijät ovat vaikuttaneet kansalaistemmekin elämään paljon enemmän kuin oma politiikkamme ja hallituksemme koskaan.
- - -
Kun olen nyt noin paljon puhunut kepun politiikasta, minulla on varman lupa siirtyä mielenkiintoisempaan aiheeseen.
Täällä näkyvät monet jo kuulutelleet minua ottamaan kantaa Hägglundin Nato-jäsenyyteemme kielteiseksi suhtautuvaksi nähtyihin lausuntoihin. Mikä minä olen vastaamaan neljän leijonan kenraalin puheista. Jos hän syystä tai toisesta haluaa olla tyhmä, niin minun puolestani olkoon sitä koko päällään. Sama koskee eversti, tri Pekka Visuria ja ihan ketä tahansa.
Minulla on mielestäni hyvin perustellut ja vastuullisiksi kokemani omat näkemykseni, monella muulla ovat jokseenkin samat, eräillä on toisenlaiset. Sillä siisti tämä aihe minun puoleltani. Jos poliittiset päätöksentekijämme ovat noiden eräiden mielipidevaikuttajien kanssa samanmielisiä, olkoot sitten. Onneksi olen jo siinä iässä, että ehkä varjellun näkemästä heidän vastuuttomuutensa tuhoisat seuraukset. Tietysti toivon ja uskonkin, että johtajamme sittenkin pian viisastuvat, josta kyllä ei ole varmuutta, ainakaan, jos he kansan mieliksi haluavat olla, sillä ”suomalaiset ovat poliittisesti hyvin tyhmä kansa”, kuten Paasikivi sanoi.
- - -
Yhden asian vielä otan esiin: jotkut ovat olleet sitä mieltä, että on tyhmää esiintyä täällä omana itsenään, omalla nimellään ja omilla kasvoillaan. Minusta se ei ole tyhmyys- tai viisauskysymys, vaan periaatekysymys. Olen aina ja joka paikassa uskaltanut ja halunnutkin esiintyä itsenäni. Olen aina halunnut olla vastuullinen teoistani. Ja kun en ole millään tavalla sidonnainen mihinkään puolueeseen, on oikein, että otan kaiken esittämäni omaan piikkiini.
Olen koettanut aina esiintyä niin, että esiintymistään ei ole tarvinnut myöhemmin hävetä, ja mielestäni olen siinä onnistunutkin. Niin myös täällä, sillä en katso aiheelliseksi ottaa todesta niitä puheenvuoroja, joissa minussa häpeämisen aiheita nähdään. Useimmin nuo puheenvuorojen käyttäjät saisivat hävetä, jos heillä olisi siihen ymmärrytä. Tosin he lähes kaikki esittävät mielipiteensä puskasta, joka kertonee siitä, että he sittenkin ymmärtävät hävetä itseään.
Onhan täällä myös eräitä muitakin rohkeita, jotka esiintyvät nimellään. Myös Oiva Härkönen on tehnyt siinä ihan oikean ratkaisun. Olenpa sitten Oivan poliittisista mielipiteistä mitä mieltä tahansa, ei hänen tarvitse esiintymistään hävetä. Ja vaikka hän on puoluesidonnainen, ei hän esiintymisellään tuota häpeää puolueelleenkaan, pikemmin päinvastoin. Mielestäni hän edustaa kepulaisuutta asidoimmillaan.
Mutta on eräs nimellään esiintyvä, joka kohdalla ei voida puhua rohkeudesta vaan tyhmänrohkeudesta. Vai riittäisikö pelkkä tyhmyys? Sellaista ainakin oli se käsittämätön uho kunnallisvaalien alla, johon verrattuna sitten tulos oli irvokkaan surkuhupaisa! Eikä hän ole sitä ymmärtänyt hävetä jälkeenkään päin, vaan on jatkanut ja ajoittain jopa kiihdyttänyt uhoaan, törkyilyään ja herjojaan muita kohtaan. Ja silti juuri hän uhkaa vetää muita oikeuteen sopimattomasta käyttäytymisestä!!! Yhä useammin hän on nykyisin ruvennut tekemään sitä nikittömänä, ja on myös muokannut nettihistoriaansa poistelemalla ja muuttelemalla vanhoja esityksiään.
Edellä olevalla en tarkoita sanoa, että vain omalla nimellään voisi esiintyä arvokkaasti ja uskottavasti. Lukuisia vakionimimerkkejä on hyvinä esimerkkeinä siitä; tyylikkäästi esitetystä tietorikkaudesta ja tasokkuudesta joka suhteessa. Siksipä nuokin saavat sontaa silmilleen niiltä, joiden omat kyvyt eivät samaan riitä.
- - -
Siitäpä pääsinkin viimeiseen velvollisuuteeni. Toivottavasti edellä sanomani riittää laukaisemaan huomioitsijoiden ja muiden pikkuisten ummetuksen, jotta he pääsevät tähän tarpeilleen. Onhan ymmärrettävää, että heilläkin on halu esiintyä, ja kun ei ole hajuakaan kepun politiikasta eikä politiikasta yleensäkään enempää kuin juuri mistään muustakaan asiasta, niin on heidän saatava tehdä se niistä aineksista, joita heillä on, ja sillä ainoalla tavalla, joka on mahdollinen heidän kyvyilleen. Joten tervetuloa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei Jorma, mite sitä syvällisesti voi keskustella kun ylläpito poistaa heti kättelyssä viksutkin kannanotot, kuten oli muun muassa Uusi-Ukin kannanotto avaukseesi, ja nyt on poistunut kaikki vastaukset aloitteeseesi, mikä nyt ylläpitoa mättää.???
Kun tuossa avauksessani jossain kohdin ohimennen viittaan erääseen keskustapoliitikoksi täällä Helsingissä suurella uholla yrittäneeseen ja kovin kehnoon tulokseen päätyneeseen, niin tulee mieleeni iisalmelaisen vaeljeni kertomus siellä kunnallisvaaleissa - ei noissa viimeisissä vaan aikaisemmissa - esiintyneestä poliitikoksi pyrkineestä. Kerrottakoon, että ei ollut kepulainen, sillä tuolla kepu-Suomessa lienee valinnanvaraa ehdokkaista.
Kaveri oli tehnyt näyttävimmän kampanjan, uhonnut hirveästi panevansa konnat kuriin ja kaupungin asiat kuntoon käänkuin täkäläinenkin "suosittu tuotemerkki ja tehokas voimavara" ja oli sitten saanut vaalissa -parikymmentä ääntä!
No, Iisalmen kokoisessa, alle 20 000 asukkaan kaupungissa se on sentään n. 30xkertainen saalis täkäläisen uhoajan yli puolen miljoonan asukkaan Stadissa saamaan. Mutta tuo iisalmelainen poliitikon alku oli kuitenkin tehnyt asiasta oman johtopätöksensä: kertaakaan sen jälkeen kukaan ei ole kuullut hänen puhuneen sanaakaan politiikasta!
Pekkarisella ei ole maailman parhaat hoksottimet. Kun eduskunnassa kyseltiin miksi joudumme maksamaan palvelunumeroille 010 tai 020 kun soitamme valtion palveluihin, esim. verotoimistoon niin ei P. ymmärtänyt vikka kolme kansanedustajaa kysy. Vastasi asian vierestä.
Kirjoitin Kaikkoselle ja pyysin selostamaan ja Kaikkonen ilmoitti että nyt Pekkarinen ymmärtää.
Pekkarinen ei ole hoksannut että optiosopimus ei ole sopimus vaan optiolupaus. Lupaukset vaoidaan peruuttaa - sopimuksia ei voi rikkoa.
Kun opetin Pekkariselle taas Antin kautta niin ehkä tuo oivallus antoi hieman "kättä pidempää" ministerille kun Lilius peruutti sähkön hinnan korotukset.
Kävitkö JormaK katsomassa keskusteluja siellä missä on sensuuri eikä saa puhua paskaa?
----huumoria
Miksi sanotaan havaijilaisista kukkaseppeleistä vastaavaa tervetuliaisseremonioiden johtajaa?
-Leipomoksi.
Kutti kun PEKKARINEN pisti liliuksen ja fortumin herrat kuriin. Myös häkäpää sai nokilleen.
...peräänkuuluttaa minun tässä ketjussa Hägglundista toteamaani, ja joku ilkkuu, että puhun "ihan kuin olisin parempikin tuttu Hägglundin kanssa".
Kyllä minä olen "parempi tuttu", sillä asuimme aikoinaan samassa talossa Santahaminassa ja sitten olimme vuoden yhtä aikaa Siinailla, Köpi komentajana ja minä komentotoimiston toimistoupseerina ja päivittäin tekemisissä toistemme kanssa.
Nyt harvinaista syöpää sairastavan evesrtiluutnantti Sami Hägglundin tunsin tietenkin jo pikkupoikana, kun samassa talossa asuneena oli pari vuotta minun nuorempaa poikaani vanhempi, mutta hänet olen tavannut viimeksi Siinailla 1978, kun hän silloin vielä lukiolaisena ja hänen äitinsä vierailivat siellä Köpin luona.
Itse vaimoni vaikean syöpäsairauden hiljattain kokeneena tiedän hyvin Hägglundin perheen tunteet ja mietin, miten voisin ilmaista syvän osanottoni heille. En ainakaan siten, kuin kepulaiset aikoinaan täällä minulle.
Köpin tapasin viimeksi ja juttelinkin hänen kanssansa pari kuukautta sitten hänen muistelmiensa julkistamistilaisuudessa Akateemisessa kirjakaupassa. Sen aikataulun puitteissa ei ollut mahdollista tenttiä hänen Nato-kantaansa, jota kyllä ihmettelen. Ja varmaan ihmettelee hänen edeltäjänsä puolustusvoimain komentajana amiraali Jan Klenberg, jonka Nato-kanta on kovin toinen, samoin varmaan hänen seuraajansa amiraali Juhani Kaskeala, sitten, kun hän on vapaa kantansa sanomaan.
sinulle tupaillassa villaiset polvenlämmittäjät ettei, "alakertakin" pääse jäätymään.