5- vuotias kahden metsästysrodun risteymä, uroskoira meillä.
Ongelmana on että ulkona ei meinaa ottaa kontaktia millään. Ensimmäiset 2v elämästään kiertänyt koteja ja ollut huonollakin hoidolla, tämän vuoksi alkuun emme meinanneet millään hennoa koulia toista.
Nyt se sitten kostautuu, kaveri on todella rasittava lenkkikaveri, nostaa rähinän aina kun toisia koiria tulee vastaan, eikä kuule eikä näe omistajaansa. Makupalat ei auta, olen kokeillut kaikkea kinkusta maksanpaloihin (sisällä kyllä uppoaa,tottelee komentoja ym.). Leluja on raahattu mukana, pellehyppyjä ja ääniharhauttamista on kokeiltu,mutta ei auta. Kun toinen koira sattuu kohdalle niin muu maailma häviää.
Voisiko joku antaa neuvoja,mitä vielä voisi kokeilla? Kuulemma toisten koirien säännöllinen näkeminen olisi hyväksi, tuttuja koiria meillä ei ole mutta lenkeillä tulee päivittäin vastaan ja irrallaan ollessa kyllä tulee toisten kanssa toimeen.(tosin silloinkaan ei juuri kuuntele..). SOsiaalistamisongelma tuskin on kun koiria kuitenkin näkee päivärutiineissa.
Lenkille lähtö ja koko koira alkaa tympiä jo todella pahasti, varsinkin kun on lastenvaunut pukattavana ja toinen muksu tulossa.
Ongelma siis ollut koko koiran meillä oloajan, välillä parempi, nyt taas pahempi.
Ongelmana on että ulkona ei meinaa ottaa kontaktia millään. Ensimmäiset 2v elämästään kiertänyt koteja ja ollut huonollakin hoidolla, tämän vuoksi alkuun emme meinanneet millään hennoa koulia toista.
Nyt se sitten kostautuu, kaveri on todella rasittava lenkkikaveri, nostaa rähinän aina kun toisia koiria tulee vastaan, eikä kuule eikä näe omistajaansa. Makupalat ei auta, olen kokeillut kaikkea kinkusta maksanpaloihin (sisällä kyllä uppoaa,tottelee komentoja ym.). Leluja on raahattu mukana, pellehyppyjä ja ääniharhauttamista on kokeiltu,mutta ei auta. Kun toinen koira sattuu kohdalle niin muu maailma häviää.
Voisiko joku antaa neuvoja,mitä vielä voisi kokeilla? Kuulemma toisten koirien säännöllinen näkeminen olisi hyväksi, tuttuja koiria meillä ei ole mutta lenkeillä tulee päivittäin vastaan ja irrallaan ollessa kyllä tulee toisten kanssa toimeen.(tosin silloinkaan ei juuri kuuntele..). SOsiaalistamisongelma tuskin on kun koiria kuitenkin näkee päivärutiineissa.
Lenkille lähtö ja koko koira alkaa tympiä jo todella pahasti, varsinkin kun on lastenvaunut pukattavana ja toinen muksu tulossa.
Ongelma siis ollut koko koiran meillä oloajan, välillä parempi, nyt taas pahempi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei !
Uteliaisuuttani kysyn, missä päin suomea olette??
Meillä sama juttu ja vaunujen kanssa mennään.
Vois kävellä yhdessä räyhäkoirien kanssa ja mulla tuplavaunut.(poikien ikäero 1v2kk) Hyvä juttu niissä vaunuissa on että blokkaa sen pelottavan toisen koiran ihan suht hyvin.
Meillä tepsi jossain vaiheessa kolinapurkki mutta vain hetken.
Huonosti nukutun yön jälkeen ja hormoonien vallassa ei kyll yhtään jaksa enään huonosti käyttäytyvää koiraa... tiedän tuon tunteen todella hyvin.
Valitettavasti en siis osaa auttaa sinua ongelmassasi ja me haemme edelleen koirakouluttajilta/ongelmakoirakouluttajilta apua. Kukaan ei vaan ole keksinyt mikä tuohon koiraan auttaisi.
Tsemppiä siis sinulle. (teille)
Jo oman, lapsen ja masuasukin kannalta on hyvä saada pikaista apua kun liukkaatkin tulevat...
Vaihtoehtoja ovat siedätyshoito ja vedonestovaljaat.
Kyseleppä koirakoulusta tietoja ja avustusta tuohon siedätykseen ja käy ostamassa heti vedonestovaljaat jotta teillä olisi hieman helpompaa tiukassa tilanteessa.
Kolinapurkkia ei todellakaan kannata käyttää jos suhde koiraan ei ole täysin kunnossa. Siksi se ei ehkä toimikkaan ja se lisää vain koiran epäluottamusta ja pahimmassa tapauksessa sillä lisätään koira käytöstä. Tämä siis tuolle yhdelle vastaajalle.
Ei tuohon ole mitään pika-apua. Sitä kontaktia on vain harjoiteltava leikin ja makupalojen avulla rauhallisessa ympäristössä ja sitten siitä vähitellen vaikeammassa tilanteessa.
Jos kuitenkin jo sisällä tottelee on se ensi askel.
Onhan se tietenkin ymmärrettävää jos koira on kaksi vuotta kiertänyt kotia että se kokee että sen pitää puolustaa itseänsä ja pärjätä itse. Ei se luottamus päivässä synny vaan sekin pitää rakentaa ja sen jälkeen koira ottaakin varmasti kontaktia mielelläään. Nythän se varmasti hötkyilee sen vuoksi että se ei luota taluttajaansa ja huolehtii itse omasta turvallisuudestaan.
Tarpeetonta tietenkin sanoa että vaunujen kanssa tuota on vaikea harjoitella niin olisi toki hyvä jos koiran kanssa pääsisi edes joskus kahdestaan lenkille mutta kun en tiedä sinun elämäntilanteestasi sen enempää.
edellisen kanssa, jos koiran ja omistajan suhde ei ole kunnossa, ei purkkia oteta käyttöön. Lisäksi monet eivät itse näe koirassaan sitä, mitä joku ammattilainen/ulkopuolinen, eli saattaa olla vielä niinkin, että purkin käyttö juuri kyseiselle koiralle aiheuttaa arkuutta ym. Sitä ei myöskään saa paiskoa miten vaan, vaan sen käyttöä pitää opetella, se on kuitenkin tarkoitettu EI-kiellon tehosteeksi.
Kannattaa ainakin välttää koirien moikkailua hihnassa, eli ei nuuskita hihnassa, eikä leikitä, vain ohi. Se voi olla aika hankala homma, kun niin monet haluaa tutustuttaa koiransa kaikkiin vastaan tuleviin ja pitävät näitä (esim. minua) ihan hulluna ja koiraani epäsosiaalistuttavana tyyppinä. Eihän se sitä tarkoita, en vain halua pistää koiraani jatkuvasti tilanteeseen, jossa se joutuu tekemisiin "vieraan lauman kanssa" ja kokee, että itse joutuu ratkomaan pitääkö meitä/minua puolustaa vai ei. Vapaana sitten luvalla leikkimään ja riekkumaan ja niin se saakin tehdä ihan riittävästi.
Aikaa siihen saattaa mennä, mutta kun poikkeuksia ei tehdä (siis ketään ei moikata hihnassa, ei edes parasta kaverikoiraa, VAIN vapaana), niin käytös alkaa useimmiten sammua.
Jos kyse on ihan remmiräyhähengestä, eikä koiria hihnassa ole moikkailtukaan, kannattaa alkaa vahvistaa johtajuutta.
Koira siis ollut meillä jo yli 3 vuotta. Kuonopantaa käytimme, mutta se tuntui lisäävän aggressiivisuutta, valjaat voisi olla seuraava askel.
Asumme Kemissä.
Makupaloilla koulutuksesta sen verran, että ne eivät toimi ulkona palkintona minkään vertaa, säännöllisesti kolmen vuoden ajan harjoiteltu.Ulkona koira on aivan eri persoona. Sisällä peruskäskyt hallitsee,tosin hätiköiden.
Kastraatioita olemme harkinneet, mutta se on jäänyt toteuttamatta lähinnä rahatilanteen vuoksi.
Koirako on jo 5-v eikä sitä ole steriloitu/kastroitu???!!!
Ihan ensin pallit pois, niin se jo saattaa auttaa pikkusen, tosin jos tuota käytöstä olette sietäneet kolme vuotta, voi olla, että ette saa sitä itse kitketyksi. Eli kastroinnin jälkeen koulutukseen. Ei siis mihinkään kerranviikossatuntipuistossakoulutukseen, vaan ammattilaisen koulutettavaksi.
eläinlääkäriltä, todennäköisintä on että pallien poisto ei paljoa auta.
Eli koirako on ollut teillä jo kolme vuotta, kahden kiertolaisvuoden jälkeen tulee teillä jossa ensin hellitte ja annatte sen tehdä mitä vain. Ei ihme että ongelmia on. Voi kun olisitte heti alusta asti ottaneet hellän mutta tiukan linjan.
Ensinnäkin sanoisin myös sitä että älä päästä hihnassa koiraa tutustumaan muihin koiriin, ei ikinä. Hihnassa olevat koirat eivät pysty viestimään normaalisti ja toiseksi se ei tee hyvää epävarmalle koiralle joka joutuu taas kerran pärjäämään yksin. Vapaana, mikä ettei mutta tietenkin mielellään tutun koiran kanssa.
Ja kun koira alkaa rähjäämään niin älä rähjää mukana. Ole itse hiljaa ja vie koira pois tilanteesta. Ei se auta että vahvistat sitä rähjäystä omalla huudollasi.
Ota koira sinne vaunujen toiselle puolelle ja kävele nopeasti ohi.
Varo myös sitä että et anna koiralle itse huomaamattomia signaaleja. Eli älä jäykisty, kiristä hihnaa ennen kuin se alkaa räyhätä.
muuten sitten tuota palkkausta vain jos onnistuu. Ja muutenkin kuin lenkillä sellaista kivaa puuhailua ja koulutusta koiran kanssa. Vaikka silloin on lapsi nukkuu niin 5 minuuttiakin on jo hyvä asia kerran päivässä.
Nyt tosiaan makselemme sitä ettemme ajoissa alkaneet toimia.
En ole ikinä päästänytkään koiraani toisten koirien lähelle lenkillä ollessa, oikeasti, en kertaakaan.
Kun koira aloittaa rähjäämisen, en puhu vaan yritän lähteä pois, mutta koira hyppii,pomppii ja rähjää vielä monta metriä.Sitten yhtäkkiä,naks vain,jatkaa iloisena eteenpäin häntä heiluen,säkä aavistuksen koholla. Nyt uusimpana on, että takana tulevaa koiraa pitää jäädä odottamaan, istumalakon vetäisee ja siinäpä sitten kisko istuvaa koiraa perässä.Kutsuminen,maanittelu,komennot ei uppoa.Makupaloista puhumattakaan.Ja minähän vaikka kiskon.
Jos vaunujen kanssa liikun ja koira alkaa rähjäämään,olen kokeillut peittää näkyvyyden vaunuilla ja jatkaa matkaa sillä seurauksella että kahdesti vaunut ovat kaatuneet, kerran koira melkein hypännyt vauvan päälle,sekä muutama ojaanajo. Enää emme juuri vaunuile kimpassa.
Omasta reagoimisesta, vaikea enää olla rentona kun alkaa heti vituttaa kun näkee että toinen koira tulee.. =) jos rahatilanne sallisi, hakisime ammattikouluttajan apua. Nyt on todennäköisempää että kun toinen vauva tulee, koira vaihtaa kotia tai autuaammille´metsästysmaile. Tilanne alkaa siis olla jo todella rasittava ja oma jaksaminen on todella rajallinen nyt. Miehestä ei ole mitään apua vaikka hänen metsästyskoiransa on kyseessä, samalla tavalla hänellekin temppuilee.
nyt kun aloin sydäntäni purkaa niin kysyisin niksejä vielä seuraavaan pulmaan. Koko koiran kolmivuotisen meilläoloajan sohva ja sänky ovat olleet ehdottomasti kiellettyjä paikkoja. Koira ei yritäkään nousta meidän kotonaollessamme, mutta kun läksimme pois, niin jo on sohvalla tai sängyssä röhnötetty,myös yöllä koira saattaa olla sohvalla mutta laskeutuu hyvin sukkelaan jos huomaa. Oma paikka sillä on,aika keskeisellä mutta silti rauhallisella paikalla. Olen järjestänyt tilanteita joissa olenkin yllättäen tullut huoneeseen koiran ollessa juuri nousemassa sohvalle, mutta sitä en ole onnistunut kitkemään ettäkö se myös pysyisi niiltä pois.
Ovien sulkeminen ei sinänsä auta sillä se osaa ne avata. Edellisessä asunnossa auttoi ripojen kääntäminen, mutta nykyisessä se on hankalampaa.
Eihän tuo nyt ongelmana ole suuri mutta en nauti karvaisista, hiekkaisista ja haiskahtavista sohvista saati petivaatteista.
Mikäli koira jäykistelee, jämähtää paikalleen tai pahimmassa tapauksessa alkaa räyhäämään vastaantulijoille olette koiran mielestä liian lähellä vastaantulijoita. Alottaisin siedätyksen muihin koiriin niin että antaisin nameja tai muita palkkausta mistä koira pitää kun se on rauhallinen ja rento nähdessään vastaantulijoita, jos koira jää paikalleen tuijottamaan toista koiraa niin veisin koiran kauemmaksi tilanteesta. Siitä sitten pikkuhiljaa siedätyksen edistyessä voi vähentää välimatkaa vastaantulijoihin. Vanhakin koira voi oppia uusia asioita, aikaa voi vain kulua enemmän kuin nuoremmalla koiralla jolla ei ole piintyneitä tapoja. Sängylle/sohvalle hyppäämisestä ajattelisin niin että koiran mielestä ne ovat turvallisia ja mukavia paikkoja kun ne tuoksuvat omistajille, laittaisin niille vaikka tuoleja tms. ettei koira pääse sinne oleilemaan.
namuista ei apua missään tilanteessa ulkona, ei lenkillä,ei puistossa, ei metsässä,ei vaikka toisia koiria ei olisi mailla eikä halmeilla. koiraan ei saa ulkona kontaktia millään.irti ollessa tulee luokse kutsuttaessa (siis jos ei muita koiria),muuten jos sattuu huvittamaan.
tuota siedätystähän nyt nykyisin tehdään, tosin siinä muodossa että liikutaan siihen aikaan kun muita ei tod.näk ole liikenteessä. poispäinhän ei saisi kääntyä kun tulee koira vastaan,mutta minnepä muualle sitä kääntyisi ellei ihmisten pihoille halua loikkia.ja kun vaihtaa suuntaa,koira tekee istumalakon mistä ei selviä kuin nostamalla 20kg hurtta syliin ja kantamalla pois.
tilanteeseen ei näy kotikonstein enää parannusta, nyt raskas miettiminen joulun ylitse.voi olla että koirasta luovutaan, sillä kahden pienen lapsen kanssa se ei enää jaksa huvittaa.
Olisiko kannattanut miettiä ennen koiran hankintaa onko varoja ja resursseja hoitaa koiraa? Kuulostaa vähän siltä ettei koiran hyvinvoinnista niin väliä, riepotellaan koiraa kodista toiseen ja uskotaan että ongelmat sillä korjaantuisivat? Koiran kannalta huonompi asia, juuri kun on saanut luottamusta uusiin omistajiin niin sitten kiertoon/piikille kun ei jakseta paneutua koiran koulutukseen lastenhoidon ohella. Voisiko mies sitten yrittää kouluttaa koiraa lenkeillä ettei olisi lastenvaunuja tms. hankaloittamassa koulutuksia? Jos koira kuitenkin kotona ottaa kontaktia, niin siitä sitten pikkuhiljaa ulkona hiljaisemmissa ympäristöissä yleistää tätä, ja vasta sen jälkeen yritää ohituksia muiden koirien kanssa kauempaa. Koiraparka, se ei voi valita kenelle joutuu, näihän kai usein käy, kun omistajien voimat loppuvat niin koira kiertoon tai piikille vaikkei koirassa mitään vikaa, huonoja kokemuksia vain elämässään :-(
Sehän tässä on kun rahatilanne on mikä on, koiramme olemme hoitaneet muuten viimosen päälle hyvin. Kukaan ei osaa ennustaa työttömyyttä tms. Ja muuten olen koirien kastrointia vastaan, yleensä omistajan mukavuudenhalusta kiinni. Meille tullessa eläinlääkärikulut olivat alkuun useita satoja euroja erinäisten ihosairauksien ym. vuoksi, ja ruoat myös teen koiralle itse. Se siitä varoista ja resursseista, henkiset voimavarat ovat finaalissa sillä ymmärrettävistä syistä prioriteetit muuttuvat kun ihmisperhe kasvaa.
Tällä kertaa koira ei vaihda kotia vaan autuaammille jahtimaille jos mieheni ei viitsi alkaa sen kanssa enemmän touhuamaan. EIpä täältäkään sellaisia neuvoja tullut mitä emme jo olisi kokeilleet. Ja kun sanon että kokeilleet, harjoittaneet monen kuukauden jaksoissa.
on, että koko perheen aikuisten tulisi olla samalla linjalla koirankasvatuksessa, muuten ongelmia on odotettavissa.
Käy vielä www.koiraneuvola.fi sivuilla kysymässä apuja, siellä on paljon sellaisia ihmisiä, joille sinunkin ongelmasi ovat olleet arkipäivää myös. Plus kaksi ammattikouluttajaa vastailee kysymyksiin, joten voit saada ihan uutta näkemyskantaa asioihin. Voisit pyytää miehesikin lukemaan sieltä ohjeita, hänkin voisi sisäistää asiat paremmin jonkun muun (ulkopuolisen) kertomana, kuin sinun.
Vaikka, eipä siinä ohjeet auta, jollei kaikki perheen sisällä niitä ole halukkaita noudattamaan. Todella surullista, myös sinun vuoksesi, joka olisit halukas vielä tekemään asian eteen jotain.