Olen jo pitkään halunnut omaa hevosta, ja haaveeni oli melkein toteutumassa. Menimme katsomaan ihanaa piensuokkitammaa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä
Menetin sen...
menetys...
3310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
moi.
et ole ainut jolle noin on käynyt.
itse kävin katsomassa pv tammaa joka oli tosi hyvä ja sopiva mulle. mekin päätimme harkita asiaa ja seuraavana päivänä kun isäni ja henkilö jonka kautta hevonen oli löytynyt, olivat menossa sitä vielä katsomaan ja tekemään sopimukset myynnistä, tuli myyjältä puhelu että hevonen oli myyty...
että nii.. hyvä tuuri.
Mustaki tuntuu ihan kauheelta :,( Tosta on jo kolme vuotta mutta en ole vieläkään hankkinut omaa hevosta vaikka äiti ja isä olisivat olleet siihen jo kauan valmiit ja tallikin odottaa pihalla valmiina... (Tallissa asui ennen syntymääni suokkitamma Sippa).
En vaan pysty siihen, kun tuntuu että en pystyisi rakastamaan kunnolla mitään muuta...
no nyt vauhilla sitä hevosta hankkimaan! ei sitä menetettyä kannata enää surra! ite sain myöhemmin oman hevosen hankittua ja se on ollu mulla nyt vuoden. se tuotiin mulle virosta. yks välittäjä kävi sitä kattoon ja me luotettiin sen arvioon ja sitte ostettiin se vähä ku sika säkissä, mutta ongelmia ei oo ollu ja hyvin on menny...