Minusta tuli homeallergikko koulussa, jossa ikkunan väliin tuli katolta sulamisvedet.Jouduin luopumaan työstäni ja nyt elän työttömyyspäivärahalla. Töitä on vaikea saada, kun useimpien koulujen kunto on surkea. Homeallergia rajoittaa elämistä ja välillä tuntuu tosi ahdistavalta. Työterveyslaitokselta ei saanut mitään apua: oireita on, mutta ei sairautta.... Jotenkin pitää tulla vain toimeen. Se on kauheaa, kun ei henki kulje homeisen ihmisen läsnäollessa tai jos joutuu menemään pakosti homeiseen paikkaan. Minullakaan ei ole todettu astmaa. Oireita ovat hengitetyistä homeista riippuen: hengen ahdistus, silmien kutina, ihottuma, nivelten särky, kilpirauhasen liikatoiminta ja karmea väsymys, joka lamauttaa. Aika harvat ihmiset ymmärtää tilanteeni.
Täällä homehörhö...
Homehörhö
2349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on työkaverina 20 homesairasta ja minä itse. Työpaikkana homeinen koulu. Kunnan tekninen puoli on sitä mieltä, että "viiraa" todellista ongelmaa ei ole. On vain henkisen puolen heikkoutta, että kaksi opettajaa saa tunnin sisällä astmakohtauksen suojaamattomien purkutöiden takia. Silmät on punaiset mullakin aina, henkeä ahdistaa (ei lääkärin mukaan oikeaa astamaattista), väsyttää, päätä särkee, selkää kolottaa. On vain sattunut "heikkoja" psyykkisesti oireilevia ihmisiä samaan työpaikkaa....
saa mistään. Pakko olla vaan sairaslomilla.
Ei kannata ottaa riskiä, oireisiin tottuu ja tilanne pahenee. Sitten kun näkyy muutokset jo röntgenissäkin, ei pieni sairasloma edes auta.
nimimerkki: kokenut kaikki tietää ja vaivainen kaikki kokee