Ei testeille!

Opetustoimessa voidaan HALUTESSA tehdä hyvinkin joustavia ratkaisuja. Ikävä kyllä usein ne jätetään tekemättä ja toteutetaan vasta kun joku diagnoosi on. Mutta: diagnoosi on aina negatiivisesti leimaava ja oppilaan koulu-uraa jatkossa määrittävä, joten miettisin tosiaan, onko testaus todellaa tarpeen. Todella tarpeen se on, jos ongelmat ovat vaikeita, muuten ei. Turhaan tai varmuuden vuoksi testaamisesta saattaa ikävä kyllä olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Terv., Erityisopettaja

tarvittaisi mihinkään. kirjoitti:

Opetustoimessa voidaan HALUTESSA tehdä hyvinkin joustavia ratkaisuja. Ikävä kyllä usein ne jätetään tekemättä ja toteutetaan vasta kun joku diagnoosi on. Mutta: diagnoosi on aina negatiivisesti leimaava ja oppilaan koulu-uraa jatkossa määrittävä, joten miettisin tosiaan, onko testaus todellaa tarpeen. Todella tarpeen se on, jos ongelmat ovat vaikeita, muuten ei. Turhaan tai varmuuden vuoksi testaamisesta saattaa ikävä kyllä olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Terv., Erityisopettaja

Lue lisää

ensimmäisen kerran osasin rauhoittua luokassa kun menin ammattikouluun ja ryhmän koko oli 13henkeä.
Voi kun minäkin olisin saanut diagnoosin jo nuorena ja olisin saanut koulunkäyntiapua. Minulla on yksi opistoasteen tutkinto ja toinen opistoasteen tutkinto on kesken ja myös jää.
En sovi toimistoon töihin. Paikallaan olo on myrkkyä.

Oma lapseni uhkasi itsemurhalla 8-vuotiaana. Niin rankkaa hänelle oli koulun aloitus.

Diagnoosit tehtiin ja löytyi lukihäiriö ja keskittymiskyvyn häiriö ynnä muuta. Minä vaadin näitä tutkimuksia. Opettaja olisi jättänyt hänet luokalle, kasvamaan:(
Hän pääsi kovan taistelun ja diagnoosin avulla erityisluokalle. Nyt hän pärjää hyvin. Lukeminen on vaikeaa ja kirjoittaminen mutta muuten on kokeista tullut nyt 8 ja 9 arvosanoja.
Hänellä on normaalioppimäärä eli ei esteitä tuleviin opintoihin.

Mitä vaan voidaan halutessa tehdä. Tosin yritimme saada avustajan silloin normaaliluokalle. Ei onnistunut vaikka opekin olsi niin halunnut. Päättäjät istuvat sen rahakirstun päällä. Ei ollut rahaa. Jos ei ole rahaa niin ei kukaan ilmaiseksi töitä tee.

Voisin ja saattaa...jokainen ihminen on eri tapaus. Joku voisi olla isossakin ryhmässä kun taas toinen ei voisi vaikka onkin.
Onneksi edellinen erityisopettajamme siirtyi muihin töihin. Hän kun tuntui olevan kovin haitallinen oppilaiden oppimishaluille. Hänkin kai halusi lapsia auttaa mutta keinot olivat väärät.
Nyt on toisin.
terveisin erityisaikuinen, joka vasta 30-vuotiaana sai tietää miksi olo on outo ja erilainen. Äitikin itki ja sanoi tienneensä ikänsä, että jotain häikkää on mutta kun apuja ei saanut mistään.
Onneksi en onnistunut tekemään itsemurhaa 13-vuotiaana kiusattuna. En löytänyt kuin aspiriiniä.
Nyt olen aika menestyvä ihminen tai siis toimeentuleva yrittäjä. Kolme lasta, ok-talo ja pari autoa. Onnea ja iloa on varsinkin kun saatiin lapset oikeisiin opinahjoihin pätevien ihmisten opetukseen.

Kyllä minä ne negatiiviset leimat tiedän. Minulla niitä oli runsaasti ennen diagnoosia, samoin lapsellani, joka oli ahdistuneena melkoisen agressiivinen. Kyllä oli pojalla leimaa leiman päälle. Nyt on rauhaisa lapsi ja on ystäviä.

Lue Timo Saloviidan kirja! Nykyajan medikalisaatio on johtanut käsistä riistäytyneeseen erityisluokkaepidemiaan, se ei liene enää mikään salaisuus.

Lue se kirja nyt torvi!

tarvittaisi mihinkään. kirjoitti:

Opetustoimessa voidaan HALUTESSA tehdä hyvinkin joustavia ratkaisuja. Ikävä kyllä usein ne jätetään tekemättä ja toteutetaan vasta kun joku diagnoosi on. Mutta: diagnoosi on aina negatiivisesti leimaava ja oppilaan koulu-uraa jatkossa määrittävä, joten miettisin tosiaan, onko testaus todellaa tarpeen. Todella tarpeen se on, jos ongelmat ovat vaikeita, muuten ei. Turhaan tai varmuuden vuoksi testaamisesta saattaa ikävä kyllä olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Terv., Erityisopettaja

Lue lisää

itsekin lääkärinä olen havahtunut tähän ongelmaan joka ei oikeastaan lääkäreille edes kuuluisi, kyseessä on kasvatustieteellinen asia. Tutkimustulokset osoittavat yksiselitteisesti, että erityisoppilaat oppivat parhaiten tavallisessa luokassa ilman mitään yksilöllistämistä. Tiede asian todistaa. Nykyaikainen systeemi on lapsen edun vastainen. Lukekaa Saloviidan kirja:

http://www.adhd-liitto.fi/15kaikilleavoimeen.htm

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/kaikille.htm

Asiantuntija kirjoitti:

itsekin lääkärinä olen havahtunut tähän ongelmaan joka ei oikeastaan lääkäreille edes kuuluisi, kyseessä on kasvatustieteellinen asia. Tutkimustulokset osoittavat yksiselitteisesti, että erityisoppilaat oppivat parhaiten tavallisessa luokassa ilman mitään yksilöllistämistä. Tiede asian todistaa. Nykyaikainen systeemi on lapsen edun vastainen. Lukekaa Saloviidan kirja:

http://www.adhd-liitto.fi/15kaikilleavoimeen.htm

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/kaikille.htm

Lue lisää

Näköjään ADHD-liitto rahastaa tuollakin kirjalla. Jyväskylän yliopistosta suoraan tilaamalla se on yli kympin halvempi!

Olen kirjan lukenut, se tosiaan antaa ajattelemisen aihetta. Toinen hyvä kirja on: Inkluusion haaste kouluille:

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/inkluusion_haaste_koululle.htm

Ei tarvitse olla asiantuntija ymmärtääkseen kirjan sanomaa. Kohta on pakko alkaa tapahtumaan tälläkin saralla, ja kuntien on siirrettävä resursseja sinne missä niistä on eniten hyötyä! Esimerkiksi Italiassa on jo 70-luvulta asti toteutettu inklusiivista koulumallia erinomaisella menestyksellä.

tarvittaisi mihinkään. kirjoitti:

Opetustoimessa voidaan HALUTESSA tehdä hyvinkin joustavia ratkaisuja. Ikävä kyllä usein ne jätetään tekemättä ja toteutetaan vasta kun joku diagnoosi on. Mutta: diagnoosi on aina negatiivisesti leimaava ja oppilaan koulu-uraa jatkossa määrittävä, joten miettisin tosiaan, onko testaus todellaa tarpeen. Todella tarpeen se on, jos ongelmat ovat vaikeita, muuten ei. Turhaan tai varmuuden vuoksi testaamisesta saattaa ikävä kyllä olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Terv., Erityisopettaja

Lue lisää

Testiputkeen ei ihan herkästi kannata lastaan laittaa, koska testituloksia voidaan käyttää lasta vastaan. Järkyttävää? Niin on!

Lääkäreille ja psykologeille on siirretty ihan liikaa vastuuta asiassa, joka oikeastaan on kasvatustieteen piiriin kuuluva. Kasvatuksen asiantuntijoiden pitäisi yrittää erilaisia keinoja lapsen oppimisen varmistamiseksi ja välttää turhia testejä, joiden validiteettiä ei edes pystytä varmentamaan, hyvänä esimerkkinä älykkyystestaukset, jotka eivät anna todellista kuvaa lapsen piilevistä kyvyistä. Silti älykkyystestejä käytetään ihan yleisesti koulusijoitusta mietittäessä.

On havaittu, että kaikista parhaiten ovat menestyneet ne erityislapset, jotka ovat pujahtaneet vahingossa ikäkausiseulojen ohi tavalliselle luokalle. Sinänsähän ei ole mitään ihmeellistä siinä, että esimerkiksi 50-luvulla oli tavalliset luokat täynnä ADHD-lapsia, joilla sittemmin meni ihan hyvin, koska tuolloin ei edes moista ADHD-sanahirviötä tunnettu!

Nyt on menty pahasti harhaan siinä hysteriassa, että vain kiltit ja siististi paikallaan istuvat lapset voisivat käydä tavallista koulua, muut potkaistaan erityisluokalle pois häiritsemästä muita.

Itse olin alakoululaisena poikana varsin villi: jälki-istunnossa koko ajan ja aina tappeluissa mukana. Keskiarvo 5-6 luokkaa. Onneksi tuolloin ei tunnettu ADHD-diagnoosia, koska ainakin oma elämäni olisi suistunut raiteiltaan. Olen sittemmin opiskellut lääkäriksi, rauhotuin huomattavasti 4.-5. luokalla ja aloin ottamaan koulun tosissaan.

rahastaa kirjoitti:

Näköjään ADHD-liitto rahastaa tuollakin kirjalla. Jyväskylän yliopistosta suoraan tilaamalla se on yli kympin halvempi!

Olen kirjan lukenut, se tosiaan antaa ajattelemisen aihetta. Toinen hyvä kirja on: Inkluusion haaste kouluille:

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/inkluusion_haaste_koululle.htm

Ei tarvitse olla asiantuntija ymmärtääkseen kirjan sanomaa. Kohta on pakko alkaa tapahtumaan tälläkin saralla, ja kuntien on siirrettävä resursseja sinne missä niistä on eniten hyötyä! Esimerkiksi Italiassa on jo 70-luvulta asti toteutettu inklusiivista koulumallia erinomaisella menestyksellä.

Lue lisää

Inkluusio EI tarkoita tukitoimien poisottoa, vaan tukitoimien viemistä lähikouluun. Ei ole mitään järkeä, että erityisoppilas kulkee kauas omasta lähipiiristään saamaan erityisopetusta, kun tarvittavat yksilölliset tukitoimet voidaan tuoda omaankin lähikouluun pienempinä ryhminä, useampina opettajina, erityisopettajan säännöllisinä vierailuina. (tai jatkuvalla läsnäololla, esim luokassa voisi olla sekä tavallinen opettaja että erityisopettaja)

On tieteellisesti todistettu, että toiset lapset hyväksyvät tällaisen erityisoppilaan mukaan luokkaan, koska lapsille ei ole vielä ehtinyt tulemaan ennakkoluuloja muita kohtaan. Ystävyyssuhteet erityisoppilaiden ja muiden lasten kanssa ovat kiinteässä yhteydessä parempiin oppimistuloksiin, koska lapset ovat mestareita ottamaan mallia, sekä hyvässä että pahassa. Jos ongelmalapset laitetaan kaikki samaan luokkaan, niin kenenkään saama korvaava malli ei ole kovinkaan hyvä.

On monia muitakin mekanismeja, joista osa tuntemattomia, mutta tarvittavat tukitoimet (kunnilla on lakisääteinen velvollisuus tuoda tarvittavat tukitoimet luokkaan), muiden lasten antama positiivinen malli sekä opettajan omaksuma positiivinen asenne opetukseen ovat ratkaisevia. Kuinka kukaan voisi oppiakaan, jos lapselta ei edes odoteta oppimista eikä täten edes yritetä opettaa?!?

Liäkäri kirjoitti:

Testiputkeen ei ihan herkästi kannata lastaan laittaa, koska testituloksia voidaan käyttää lasta vastaan. Järkyttävää? Niin on!

Lääkäreille ja psykologeille on siirretty ihan liikaa vastuuta asiassa, joka oikeastaan on kasvatustieteen piiriin kuuluva. Kasvatuksen asiantuntijoiden pitäisi yrittää erilaisia keinoja lapsen oppimisen varmistamiseksi ja välttää turhia testejä, joiden validiteettiä ei edes pystytä varmentamaan, hyvänä esimerkkinä älykkyystestaukset, jotka eivät anna todellista kuvaa lapsen piilevistä kyvyistä. Silti älykkyystestejä käytetään ihan yleisesti koulusijoitusta mietittäessä.

On havaittu, että kaikista parhaiten ovat menestyneet ne erityislapset, jotka ovat pujahtaneet vahingossa ikäkausiseulojen ohi tavalliselle luokalle. Sinänsähän ei ole mitään ihmeellistä siinä, että esimerkiksi 50-luvulla oli tavalliset luokat täynnä ADHD-lapsia, joilla sittemmin meni ihan hyvin, koska tuolloin ei edes moista ADHD-sanahirviötä tunnettu!

Nyt on menty pahasti harhaan siinä hysteriassa, että vain kiltit ja siististi paikallaan istuvat lapset voisivat käydä tavallista koulua, muut potkaistaan erityisluokalle pois häiritsemästä muita.

Itse olin alakoululaisena poikana varsin villi: jälki-istunnossa koko ajan ja aina tappeluissa mukana. Keskiarvo 5-6 luokkaa. Onneksi tuolloin ei tunnettu ADHD-diagnoosia, koska ainakin oma elämäni olisi suistunut raiteiltaan. Olen sittemmin opiskellut lääkäriksi, rauhotuin huomattavasti 4.-5. luokalla ja aloin ottamaan koulun tosissaan.

Lue lisää

Tavallaan kiva, että joku hieman kyseenalaistaa tota tutkimusrumbaakin. Erityisluokilla on jo noin 10% kaikista oppilaista paikkakunnasta riippuen. Siitä voi jo ruveta miettimään, että mikä onkaan normaalia.
Mun lasta suositeltiin päiväkodista jatkotutkimuksiin. Ollaan juostu jo vuosia terapioissa ym. Aina, kun yksi ongelma poistuu, joku keksii uuden. Mä olen varma myös siitä, että kenestä tahansa löytyy jotain "vikaa", kun kaivelemaan ruvetaan. Sitten on vielä se odotusten mukaiseen käyttäytymiseen kääntyminen. Ei enää itsekkään usko osaavansa, kun koko ajan testataan.
En mä silti sano, että olisivat väärässä mun lapsen suhteen. Kyllä mä näen, kuinka vaikee sen on toteuttaa joitain juttuja ja keskittyä opetteluun. Innostua harjoituksista, kun vaikeelta tuntuu. Tukea se tarvitsee, totta kai. Silti mä olisin toivonut, että tämän asian olisi voinnut hoitaa jotenkin toisin. Jotenkin vähemmän leimaavasti. Kyllä se lapsikin jo kysy: "mitä vikaa mussa on".
Ei se mun mielestä niin kauheesti muista lapsista poikkee kuitenkaan.

kyseenollen kirjoitti:

Tavallaan kiva, että joku hieman kyseenalaistaa tota tutkimusrumbaakin. Erityisluokilla on jo noin 10% kaikista oppilaista paikkakunnasta riippuen. Siitä voi jo ruveta miettimään, että mikä onkaan normaalia.
Mun lasta suositeltiin päiväkodista jatkotutkimuksiin. Ollaan juostu jo vuosia terapioissa ym. Aina, kun yksi ongelma poistuu, joku keksii uuden. Mä olen varma myös siitä, että kenestä tahansa löytyy jotain "vikaa", kun kaivelemaan ruvetaan. Sitten on vielä se odotusten mukaiseen käyttäytymiseen kääntyminen. Ei enää itsekkään usko osaavansa, kun koko ajan testataan.
En mä silti sano, että olisivat väärässä mun lapsen suhteen. Kyllä mä näen, kuinka vaikee sen on toteuttaa joitain juttuja ja keskittyä opetteluun. Innostua harjoituksista, kun vaikeelta tuntuu. Tukea se tarvitsee, totta kai. Silti mä olisin toivonut, että tämän asian olisi voinnut hoitaa jotenkin toisin. Jotenkin vähemmän leimaavasti. Kyllä se lapsikin jo kysy: "mitä vikaa mussa on".
Ei se mun mielestä niin kauheesti muista lapsista poikkee kuitenkaan.

Lue lisää

Tästä nimenomaan on kysymys! Kenestä tahansa löytyy vikaa kun ruvetaan oikein kaivelemaan. Sitäpaitsi: toiset ovat jääräpäisempiä kuin toiset eivätkä luonnostaan alistu toisen tahtoon. Lapsi voi olla niin omapäinen, ettei edes halua tehdä testiä kunnolla, vaan kiukuttelee tai tekee testin tahallaan vasemmalla kädellä puolihuolimattomasti sen suurempaa ajatusta sille uhraamatta! Tee sitten tällaisesta testistä sen suurempia johtopäätöksiä!

Kuitenkin tällainen erilaisuus tulisi nähdä rikkautena, eivät kaikki voi olla joojoo-ihmisiä, jotka tekevät kuten kaikki muutkin. Itseasiassa oman tien kulkijoita tarvitaan, heissä voi olla muutosvoimaa.

10% lapsista erityisluokilla ja vauhti vaan kasvaa! Haloo! Tämä on sikamaista! Kunnat pitävät kynsin ja hampain kiinni erityisoppilaistaan, koska heistä saa 1,5 kertaisen rahan valtiolta. Kyse on siis RAHASTA! LAPSEN ETU olisi se, että tarvittavat tukitoimet tuotaisiin tavalliseen luokkaan jos niitä tarvitaan!

Saloviidan kirjassa on ohjeet siitä, kuinka lapsen saa tavalliselle luokalle ja tarvittavat tukitoimet sinne. Saattaa vaatia taistelua, mutta laki ja kansainväliset sopimukset ovat vanhempien puolella. Jos vanhemmat eivät taistele lastensa edun puolesta, valitettavasti kukaan ei niin tee. Näin siis Suomessa 2006.

Asiantuntija kirjoitti:

Tästä nimenomaan on kysymys! Kenestä tahansa löytyy vikaa kun ruvetaan oikein kaivelemaan. Sitäpaitsi: toiset ovat jääräpäisempiä kuin toiset eivätkä luonnostaan alistu toisen tahtoon. Lapsi voi olla niin omapäinen, ettei edes halua tehdä testiä kunnolla, vaan kiukuttelee tai tekee testin tahallaan vasemmalla kädellä puolihuolimattomasti sen suurempaa ajatusta sille uhraamatta! Tee sitten tällaisesta testistä sen suurempia johtopäätöksiä!

Kuitenkin tällainen erilaisuus tulisi nähdä rikkautena, eivät kaikki voi olla joojoo-ihmisiä, jotka tekevät kuten kaikki muutkin. Itseasiassa oman tien kulkijoita tarvitaan, heissä voi olla muutosvoimaa.

10% lapsista erityisluokilla ja vauhti vaan kasvaa! Haloo! Tämä on sikamaista! Kunnat pitävät kynsin ja hampain kiinni erityisoppilaistaan, koska heistä saa 1,5 kertaisen rahan valtiolta. Kyse on siis RAHASTA! LAPSEN ETU olisi se, että tarvittavat tukitoimet tuotaisiin tavalliseen luokkaan jos niitä tarvitaan!

Saloviidan kirjassa on ohjeet siitä, kuinka lapsen saa tavalliselle luokalle ja tarvittavat tukitoimet sinne. Saattaa vaatia taistelua, mutta laki ja kansainväliset sopimukset ovat vanhempien puolella. Jos vanhemmat eivät taistele lastensa edun puolesta, valitettavasti kukaan ei niin tee. Näin siis Suomessa 2006.

Lue lisää

Olen itsekin ajatellut että nykymenossa jokin mättää ja pahasti. Täytyypi tilata tuo kirja.

Asiantuntija kirjoitti:

itsekin lääkärinä olen havahtunut tähän ongelmaan joka ei oikeastaan lääkäreille edes kuuluisi, kyseessä on kasvatustieteellinen asia. Tutkimustulokset osoittavat yksiselitteisesti, että erityisoppilaat oppivat parhaiten tavallisessa luokassa ilman mitään yksilöllistämistä. Tiede asian todistaa. Nykyaikainen systeemi on lapsen edun vastainen. Lukekaa Saloviidan kirja:

http://www.adhd-liitto.fi/15kaikilleavoimeen.htm

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/kaikille.htm

Lue lisää

toivottavasti asiantuntija en joudu koskaan vastaanotollesi, kyseenalaistan lääkärin ammattitaitosi. p.s. elämä opettaa

Liäkäri kirjoitti:

Testiputkeen ei ihan herkästi kannata lastaan laittaa, koska testituloksia voidaan käyttää lasta vastaan. Järkyttävää? Niin on!

Lääkäreille ja psykologeille on siirretty ihan liikaa vastuuta asiassa, joka oikeastaan on kasvatustieteen piiriin kuuluva. Kasvatuksen asiantuntijoiden pitäisi yrittää erilaisia keinoja lapsen oppimisen varmistamiseksi ja välttää turhia testejä, joiden validiteettiä ei edes pystytä varmentamaan, hyvänä esimerkkinä älykkyystestaukset, jotka eivät anna todellista kuvaa lapsen piilevistä kyvyistä. Silti älykkyystestejä käytetään ihan yleisesti koulusijoitusta mietittäessä.

On havaittu, että kaikista parhaiten ovat menestyneet ne erityislapset, jotka ovat pujahtaneet vahingossa ikäkausiseulojen ohi tavalliselle luokalle. Sinänsähän ei ole mitään ihmeellistä siinä, että esimerkiksi 50-luvulla oli tavalliset luokat täynnä ADHD-lapsia, joilla sittemmin meni ihan hyvin, koska tuolloin ei edes moista ADHD-sanahirviötä tunnettu!

Nyt on menty pahasti harhaan siinä hysteriassa, että vain kiltit ja siististi paikallaan istuvat lapset voisivat käydä tavallista koulua, muut potkaistaan erityisluokalle pois häiritsemästä muita.

Itse olin alakoululaisena poikana varsin villi: jälki-istunnossa koko ajan ja aina tappeluissa mukana. Keskiarvo 5-6 luokkaa. Onneksi tuolloin ei tunnettu ADHD-diagnoosia, koska ainakin oma elämäni olisi suistunut raiteiltaan. Olen sittemmin opiskellut lääkäriksi, rauhotuin huomattavasti 4.-5. luokalla ja aloin ottamaan koulun tosissaan.

Lue lisää

Kyllä vanhempi yleensä lapsensa tuntee.. On eri asia olla villi ja olla tarkkaavaisuushäiriöinen. Oletko tutustunut tutkimuksiin, joissa on havaittu adhd:n yleisyys vankiloissa. Kun taas vankien lapsuutta tarkastellaan, yleensä taustalla on ollut kouluvakeuksia.

rahastaa kirjoitti:

Näköjään ADHD-liitto rahastaa tuollakin kirjalla. Jyväskylän yliopistosta suoraan tilaamalla se on yli kympin halvempi!

Olen kirjan lukenut, se tosiaan antaa ajattelemisen aihetta. Toinen hyvä kirja on: Inkluusion haaste kouluille:

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/inkluusion_haaste_koululle.htm

Ei tarvitse olla asiantuntija ymmärtääkseen kirjan sanomaa. Kohta on pakko alkaa tapahtumaan tälläkin saralla, ja kuntien on siirrettävä resursseja sinne missä niistä on eniten hyötyä! Esimerkiksi Italiassa on jo 70-luvulta asti toteutettu inklusiivista koulumallia erinomaisella menestyksellä.

Lue lisää

tutkimuksessa olikaan huippuluokkaa? Ei ainakaan Italian.

OECD:n PISA- kirjoitti:

tutkimuksessa olikaan huippuluokkaa? Ei ainakaan Italian.

Olen vähemmistön asialla. Erityisoppilaat ovat vähemmistössä (n. 7-15% lapsista). Kyse ei myöskään ole pelkästään oppimistuloksista vaan myös ihmisoikeuksista: oikeudesta kuulua samaan ryhmään muiden kanssa. ON kuitenkin osoitettu että inklusiivisessa ympäristössä lapsi oppii paremmin kuin erityisluokassa, kunhan huolehditaan siitä että tarvittavista tukitoimista ei tingitä (es. pienemmät ryhmät, erityisopettaja jne jne)

Liäkäri kirjoitti:

Testiputkeen ei ihan herkästi kannata lastaan laittaa, koska testituloksia voidaan käyttää lasta vastaan. Järkyttävää? Niin on!

Lääkäreille ja psykologeille on siirretty ihan liikaa vastuuta asiassa, joka oikeastaan on kasvatustieteen piiriin kuuluva. Kasvatuksen asiantuntijoiden pitäisi yrittää erilaisia keinoja lapsen oppimisen varmistamiseksi ja välttää turhia testejä, joiden validiteettiä ei edes pystytä varmentamaan, hyvänä esimerkkinä älykkyystestaukset, jotka eivät anna todellista kuvaa lapsen piilevistä kyvyistä. Silti älykkyystestejä käytetään ihan yleisesti koulusijoitusta mietittäessä.

On havaittu, että kaikista parhaiten ovat menestyneet ne erityislapset, jotka ovat pujahtaneet vahingossa ikäkausiseulojen ohi tavalliselle luokalle. Sinänsähän ei ole mitään ihmeellistä siinä, että esimerkiksi 50-luvulla oli tavalliset luokat täynnä ADHD-lapsia, joilla sittemmin meni ihan hyvin, koska tuolloin ei edes moista ADHD-sanahirviötä tunnettu!

Nyt on menty pahasti harhaan siinä hysteriassa, että vain kiltit ja siististi paikallaan istuvat lapset voisivat käydä tavallista koulua, muut potkaistaan erityisluokalle pois häiritsemästä muita.

Itse olin alakoululaisena poikana varsin villi: jälki-istunnossa koko ajan ja aina tappeluissa mukana. Keskiarvo 5-6 luokkaa. Onneksi tuolloin ei tunnettu ADHD-diagnoosia, koska ainakin oma elämäni olisi suistunut raiteiltaan. Olen sittemmin opiskellut lääkäriksi, rauhotuin huomattavasti 4.-5. luokalla ja aloin ottamaan koulun tosissaan.

Lue lisää

ei olekkaan adhd. Oma kokemukseni äiti on sellainen, että adhd lapsi kärsii kaikesta eniten siitä kun ei saa asiantuntevaa apua ajoissa. Varsinaisiin adhd tutkimuksiin ei ole todellakaan helppo päästä varsinkaa julkisella sektorilla.

mummi -61 kirjoitti:

ei olekkaan adhd. Oma kokemukseni äiti on sellainen, että adhd lapsi kärsii kaikesta eniten siitä kun ei saa asiantuntevaa apua ajoissa. Varsinaisiin adhd tutkimuksiin ei ole todellakaan helppo päästä varsinkaa julkisella sektorilla.

Lue lisää

Mullapa onkin AC/DC

In the beginning
Back in nineteen fifty-five
Man didn't know about a rock 'n' roll show
And all that jive
The white man had the smoltz
The black man had the blues
No one knew what they was gonna do
But Tchaikovsky had the news
He said -
"Let there be light", and there was light
"Let there be sound", and there was sound
"Let there be drums", and there was drums
"Let there be guitar", and there was guitar
"Let there be rock"
And it came to pass
That rock 'n' roll was born
All across the land every rockin' band
Was blowing up a storm
The guitarman got famous
The businessman got rich
And in every bar there was a super star
With a seven year itch
There were fifteen million fingers
Learning how to play
And you could hear the fingers picking
And this is what they had to say
"Let there be light"
"Sound"
"Drums"
"Guitar"
"Let there be rock"
One night in a club called `The Shaking Hand'
There was a ninety-two decibel rocking band
The music was good and the music was loud
And the singer turned and he said to the crowd -
"Let there be rock"

AC/DC kirjoitti:

Mullapa onkin AC/DC

In the beginning
Back in nineteen fifty-five
Man didn't know about a rock 'n' roll show
And all that jive
The white man had the smoltz
The black man had the blues
No one knew what they was gonna do
But Tchaikovsky had the news
He said -
"Let there be light", and there was light
"Let there be sound", and there was sound
"Let there be drums", and there was drums
"Let there be guitar", and there was guitar
"Let there be rock"
And it came to pass
That rock 'n' roll was born
All across the land every rockin' band
Was blowing up a storm
The guitarman got famous
The businessman got rich
And in every bar there was a super star
With a seven year itch
There were fifteen million fingers
Learning how to play
And you could hear the fingers picking
And this is what they had to say
"Let there be light"
"Sound"
"Drums"
"Guitar"
"Let there be rock"
One night in a club called `The Shaking Hand'
There was a ninety-two decibel rocking band
The music was good and the music was loud
And the singer turned and he said to the crowd -
"Let there be rock"

Lue lisää

Hei, mähän vastasin liäkärille ettei hänellä olekkaan adhd vaikka onkin ollut muksuna vilkas. Enkä todellakaan retostele. Jos on lapsena siitä syystä vilkas yms, että on adhd se ei todellakaan lopu yks kaks vaan aikaa myöten vain ongelmat sen ympärille lisääntyy. Mä en muuten osaa englantia...

mummi-61 kirjoitti:

Hei, mähän vastasin liäkärille ettei hänellä olekkaan adhd vaikka onkin ollut muksuna vilkas. Enkä todellakaan retostele. Jos on lapsena siitä syystä vilkas yms, että on adhd se ei todellakaan lopu yks kaks vaan aikaa myöten vain ongelmat sen ympärille lisääntyy. Mä en muuten osaa englantia...

Lue lisää

Asiantuntijan mainostamat kirjat löytyy myös ADHD-liitosta:

http://www.adhd-liitto.fi/15kaikilleavoimeen.htm

http://www.adhd-liitto.fi/16inkluusiohaasteena.htm

Ilmeisesti ADHD-liitossa ollaan ainakin näiden kirjojen kannalla. Kysehän on loppujen lopuksi siitä ettei ADHD tee ketään tyhmemmäksi kuin muita. Ilmeisesti keskittymiskyvyn puute ja impulsiivisuus ovat ongelma. Toi keskittyminenkin riippuu vähän mitä tekee. Jos homma kiinnostaa, niin sitä voi tehdä keskittyneesti. On aika väärin jos adhd-lapsen opetussuunnitelmasta tingitään kun pitäisi auttaa keskittymään.

Kysyit että mitä se auttaa!


Kirjassa on yksityiskohtaiset ohjeet, kuinka saat lapsesi tavalliselle luokalle. Kirjassa myös perustellaan, miksi lapsesi tulisi saada olla samassa luokassa muiden lasten kanssa, miten nykytilanteeseen on tultu, ja miten tästä eteenpäin!

Kyseessä ei ole yksi hairahtanut proffa, vaan kansainvälisen tiedeyhteisön tekemät lukuisat tutkimukset aiheesta.

On totta, että kunnat haluavat jokaisesta erityisoppilaasta 1,5 kertaisen valtiuonosuuden, mutta kysymys onkin lapsen edusta ja siitä, että jos lapsi tarvitsee tukea, niin tarvittava tuki tuodaan sitten tavalliseen luokkaan. Tällä ei ole tarkoitus säästää vaan pyrkiä lapsen parhaaseen.

Nauti sinä vaan tehottomista testauksista, kun olisi tarjolla parempi vaihtoehto.

Suomi on sitäpaitsi jo YK:ssa allekirjoittanut sitoumuksen laittaa kaikki lapset samalle luokalle. Suomi rikkoo tätä vastaan ihan säännönmukaisesti:

http://www.vane.to/kirjasto_yk.html#6. ohje

http://edc.org/urban/view.asp?365

sylvi! kirjoitti:

Kyseessä ei ole yksi hairahtanut proffa, vaan kansainvälisen tiedeyhteisön tekemät lukuisat tutkimukset aiheesta.

On totta, että kunnat haluavat jokaisesta erityisoppilaasta 1,5 kertaisen valtiuonosuuden, mutta kysymys onkin lapsen edusta ja siitä, että jos lapsi tarvitsee tukea, niin tarvittava tuki tuodaan sitten tavalliseen luokkaan. Tällä ei ole tarkoitus säästää vaan pyrkiä lapsen parhaaseen.

Nauti sinä vaan tehottomista testauksista, kun olisi tarjolla parempi vaihtoehto.

Suomi on sitäpaitsi jo YK:ssa allekirjoittanut sitoumuksen laittaa kaikki lapset samalle luokalle. Suomi rikkoo tätä vastaan ihan säännönmukaisesti:

http://www.vane.to/kirjasto_yk.html#6. ohje

http://edc.org/urban/view.asp?365

Lue lisää

muiden oireidensa (esim. keskittymisvaikeus) ohessa mm. ääniyliherkkyydestä. Hänelle olisi tuhoisaa olla yli 10 oppilaan ryhmässä. Että se siitä tutkimuksesta!

kärsii kirjoitti:

muiden oireidensa (esim. keskittymisvaikeus) ohessa mm. ääniyliherkkyydestä. Hänelle olisi tuhoisaa olla yli 10 oppilaan ryhmässä. Että se siitä tutkimuksesta!

Lapsesi tulisi olla ilmeisesti pienessä luokassa! Mitä se siihen kuuluu, että hänelle olisi parasta olla muiden lasten kanssa samassa luokassa? Hänen luokkansa voisi olla 10 lapsen luokka, jossa hän on ainoa erityislapsi ja muut ns "normaaleja". Luokassa voisi olla myös kaksi opettajaa.

Utopististako? Ei suinkaan, jos vain resursseja siirrettäisiin tavallisiin luokkiin pois erityisluokista! Tiede osoittaa, että tällainen järjestely olisi lapsen kannalta paras mahdollinen!

Asiantuntija kirjoitti:

Lapsesi tulisi olla ilmeisesti pienessä luokassa! Mitä se siihen kuuluu, että hänelle olisi parasta olla muiden lasten kanssa samassa luokassa? Hänen luokkansa voisi olla 10 lapsen luokka, jossa hän on ainoa erityislapsi ja muut ns "normaaleja". Luokassa voisi olla myös kaksi opettajaa.

Utopististako? Ei suinkaan, jos vain resursseja siirrettäisiin tavallisiin luokkiin pois erityisluokista! Tiede osoittaa, että tällainen järjestely olisi lapsen kannalta paras mahdollinen!

Lue lisää

Tämä olisi varmasti hyvä idea, mutta epäilen vahvasti, että onko yhteiskunta valmis rahoittamaan tällaisia tukitoimia.

minttu_ kirjoitti:

Tämä olisi varmasti hyvä idea, mutta epäilen vahvasti, että onko yhteiskunta valmis rahoittamaan tällaisia tukitoimia.

Laki perusopetuksesta velvoittaa kunnat tuottamaan tarvittavat palvelut opetuksen järjestämiseksi. Kuntien on siis pakko kaivaa raha jostain. Suomim on myös sitoutunut (YK:ssa) kouluttamaan kaikki lapset inklusiivisesa ympäristössä.

Kyse ei siis ole siitä onko yhteiskunta valmis tähän, vaan siitä että lain mukaan näin tulee jo toimia. Asiasta ei tarvitse enää vääntää kättä. Jos kunnassa ei noudateta lakeja, voi aina tehdä kantelun.

Asiantuntija kirjoitti:

Laki perusopetuksesta velvoittaa kunnat tuottamaan tarvittavat palvelut opetuksen järjestämiseksi. Kuntien on siis pakko kaivaa raha jostain. Suomim on myös sitoutunut (YK:ssa) kouluttamaan kaikki lapset inklusiivisesa ympäristössä.

Kyse ei siis ole siitä onko yhteiskunta valmis tähän, vaan siitä että lain mukaan näin tulee jo toimia. Asiasta ei tarvitse enää vääntää kättä. Jos kunnassa ei noudateta lakeja, voi aina tehdä kantelun.

Lue lisää

Näitä epäkohtia löytyy myös monelta muulta saralta riippuen kunnasta. Pienet köyhät kunnat ovat vaikeuksissa mm. erikoissairaanhoidon kustannuksissa ja hoitoon saattamisessa. Kunnat joutuvat priorisoimaan ja valitettavasti kaikki ei toteudu niin kuin pitäisi. Asioista voi tehdä kantelun ja tällä tavalla edistää niiden eteenpäin viemistä. On helppo sanoa, miten asioiden pitäisi olla, vaikeampaa toteuttaa. Kukin alansa asiantuntija näkee epäkohtia omalla alallaan, eri asia kuka saa äänensä kuuluviin ja kenen mielipiteet saavat kannatusta...

Asiantuntija kirjoitti:

Laki perusopetuksesta velvoittaa kunnat tuottamaan tarvittavat palvelut opetuksen järjestämiseksi. Kuntien on siis pakko kaivaa raha jostain. Suomim on myös sitoutunut (YK:ssa) kouluttamaan kaikki lapset inklusiivisesa ympäristössä.

Kyse ei siis ole siitä onko yhteiskunta valmis tähän, vaan siitä että lain mukaan näin tulee jo toimia. Asiasta ei tarvitse enää vääntää kättä. Jos kunnassa ei noudateta lakeja, voi aina tehdä kantelun.

Lue lisää

Ei kunnat noudata muitakaan lakeja kirjaimellisesti, se tulee vain hyväksyä.

tärkeysjärjestykseen! kirjoitti:

Ei kunnat noudata muitakaan lakeja kirjaimellisesti, se tulee vain hyväksyä.

Kaikkea ei ole pakko niellä. Perhana, minä ainakin tappelen lasteni puolesta maailman tappiin asti!

Asiantuntija kirjoitti:

Laki perusopetuksesta velvoittaa kunnat tuottamaan tarvittavat palvelut opetuksen järjestämiseksi. Kuntien on siis pakko kaivaa raha jostain. Suomim on myös sitoutunut (YK:ssa) kouluttamaan kaikki lapset inklusiivisesa ympäristössä.

Kyse ei siis ole siitä onko yhteiskunta valmis tähän, vaan siitä että lain mukaan näin tulee jo toimia. Asiasta ei tarvitse enää vääntää kättä. Jos kunnassa ei noudateta lakeja, voi aina tehdä kantelun.

Lue lisää

Mitä auttaa tehdä kantelua? Esim. Helsingissä ei järjestetä ekaluokkalaisille edes lääkärintarkastusta, vaikka kansanterveyslaki (kuulemma) näin määrää. Siis ainakaan mun kaupunginosassa ja kouluterveydenhoitaja sanoo ettei monissa muissakaan. Jos teen kantelun, mitä se hyödyttää! Toteutuuko oikeus! Jos Helsinkikin rikkoo lakia, niin on ihan selvää, että mitkään lait ei hyödytä mitään, ne tekee kuin lystää ja tavallisella ihmisellä ei ole siihen sanomista.
Tämä on fakta eikä mitään idealismia, kuten sinun juttusi. Tavallisen tyypin on turha vaatia mitään.

Meillä lapseni diagnoosi myös helpotti elämää kummasti, ihan arkipäiväisissä asioissa. Päästiin terapiaan, saatii hoitotukea, sopeutumisvalmennuskursseja ja tietoa siitä, miten tulisi jatkaa ja mihin suuntaan ollaan menossa.
Lapseni sai erityisluokkapaikan, josta olen mielettömän kiitollinen. Hän edistyy opinnoissaan huimaa vauhtia, eikä samaa voisi todellakaan sanoa mikäli hän olisi isossa ryhmässä, tavallisella luokalla!

sinulle! kirjoitti:

Meillä lapseni diagnoosi myös helpotti elämää kummasti, ihan arkipäiväisissä asioissa. Päästiin terapiaan, saatii hoitotukea, sopeutumisvalmennuskursseja ja tietoa siitä, miten tulisi jatkaa ja mihin suuntaan ollaan menossa.
Lapseni sai erityisluokkapaikan, josta olen mielettömän kiitollinen. Hän edistyy opinnoissaan huimaa vauhtia, eikä samaa voisi todellakaan sanoa mikäli hän olisi isossa ryhmässä, tavallisella luokalla!

Lue lisää

Suomessa erityisluokat saavat kaikki resurssit, vaikka ovatkin tehottomampia verrattuina tavallisiin luokkiin joihin tukitoimet on tuotu. Ihan yhtälaila tukitoimet voitaisiin tuoda tavalliseen luokkaan esim pienempien ryhmäkokojen ja useampien opettajien muodossa. (Tukitoimet on aina mitoitettava yksilöllisesti, mutta laki velvoittaa kunnat järjestämään tarvittavat resurssit opetuksen järjestämiseksi. On olemassa myös velvoite tuoda tukitoimet tavalliseen luokkaan kansainvälisten sopimusten perusteella, mitä vastaan kunnat yleisesti rikkovat!)

Aluksi sanoisin, että inklusiosta en lähde kanssasi väittelemään, itsekin totesit että kyseessä on hieno asia. Miksi en väittele? Siksi, että ko asialle on jo lain voima. YK:n julistus, jonka Suomikin on allekirjoittanut, velvoittaa kouluttamaan kaikki lapset inklusiivisessa ympäristössä. Piste.

Puhun tutkimuskierteestä johon joutuessaan lapsi ei pääse pois. Sinäkin mainitset, että teidän koulussanne oppilaat tutkitaan herkästi. Herkempään suuntaan ollaan menty ja vielä herkemmäksi tilanne on menossa.

Sinä opettajana ilmeisesti uskot näihin psykologien ja lääkäreiden lausuntoihin, mutta oletko aivan varma, että niiden pohjalta voit opettaa lapsia paremmin luokassa? Siitähän tietenkään useimmiten ole kysekään, vaan tutkimuksia käytetään hyväksi luokkasijoitusta mietittäessä: häiritsevä oppilas halutaan potkaista pois muita häiritsemästä.

On osoitettu, että suurin yksittäinen tarvittava resurssi löytyy opettajan korvien välistä. Jos lapsiparalla on valmis diagnoosi, niin pieninkin häiriötekijä/ asian toistamaan joutuminen saa opettajan hermostumaan ja hakemaan ratkaisua esimerkiksi luokkasijoituksesta. Opettaja on tienyt jo koulutukseen hakeutuessaan, että luokassa on erilaisia oppijoita, ja se pitäisi kestää. Onneksi kaikilla oppilailla ei ole samanlaisia ongelmia!

Sanonpa, että esimerkiksi koululääkäri tekee juuri sellaisen lausunnon lapsesta kuin häneltä tilataan! Näin toimivat myös psykologit! Homma menee näin: lääkäri saa tehtäväkseen antaa lausunnon lapsesta. Lausunnon tueksi hän tarvitsee psykologin lausunnon, jossa puolletaan erityisluokkasijoitusta. Ei lääkäri ala väittelemään psykologin kanssa, vaan tekee tarvittavan lausunnon psykologin lausunnon pohjalta. Psykologi puolestaan on saanut "huolestuneelta neuvolalääkäriltä" käskyn tehdä psykologiset testit lapselle jolla selvästi on ongelmia. Psykologi ei ala väittelemään lääkärin kanssa, vaan tekee lausunnon jonka mukaan lapsi on selvästi poikeava. Lausuntonsa hän sitten lähettää lääkärille, joka siis ei väitä psykologin sanaa vastaan! Syntyikin sekametelisoppa, jossa ei enää ole alkua eikä loppua. HALOO!!!!

Missä vaiheessa kasvatustieteilijät ovat luovuttaneet vallan lääkäreille (joilla ei ole psykologiasta tuon taivaallista ymmärtämystä, tiedän koska olen lääkäri) ja psykologeille joilla ei ole tuon taivaallista tietoa lääketieteestä?!? Sanoisin, ettei tutkimuskielteisyydessä tässä vallitsevassa tilanteessa ole mitään pahaa, se on maalaisjärjen voitto medikalisaatiota vastaan!

Toki jotkut ihan selvät sairaudet vaativat tutkimuksia, mutta nyt puhutaankin näistä nykyajan hömpänpömppämedikalisaation synnyttämistä uusista muotidiagnooseista kuten ADHD.

Inkluusiossa ei ole kysymys Jyväskylän mallista, vaan tulevaisuuden koulutusmallista joka on jo käytössä useimmissa muissa maissa ja osoittautunut ylivertaiseksi malliksi.

Mielestäni kasvatustiede ja kasvatustieteilijät tulisi asettaa sellaiseen asemaan, että heidän lausunnoillaan olisi painoarvoa esimerkiksi lisäresurssien saamiseksi luokkaan! Myöskin erityisopettajat, psykologit ja lääkärit voisivat olla TARVITTAESSA konsultaatioapuna esim HOJK:sia tehtäessä. Avainasemassa on se, että pedagogiikan asinatuntijat kokeilisivat erilaisia oppimistrategoita lapsen kohdalla, saisivat anoa lisäresursseja ja tarvittaessa konsultaatioapua muilta asiantuntijoilta. Koulu on pedagogien aluetta, ei lääkäreiden. Kyse on oppimiseen liittyvistä asioista.

Asiantuntija kirjoitti:

Aluksi sanoisin, että inklusiosta en lähde kanssasi väittelemään, itsekin totesit että kyseessä on hieno asia. Miksi en väittele? Siksi, että ko asialle on jo lain voima. YK:n julistus, jonka Suomikin on allekirjoittanut, velvoittaa kouluttamaan kaikki lapset inklusiivisessa ympäristössä. Piste.

Puhun tutkimuskierteestä johon joutuessaan lapsi ei pääse pois. Sinäkin mainitset, että teidän koulussanne oppilaat tutkitaan herkästi. Herkempään suuntaan ollaan menty ja vielä herkemmäksi tilanne on menossa.

Sinä opettajana ilmeisesti uskot näihin psykologien ja lääkäreiden lausuntoihin, mutta oletko aivan varma, että niiden pohjalta voit opettaa lapsia paremmin luokassa? Siitähän tietenkään useimmiten ole kysekään, vaan tutkimuksia käytetään hyväksi luokkasijoitusta mietittäessä: häiritsevä oppilas halutaan potkaista pois muita häiritsemästä.

On osoitettu, että suurin yksittäinen tarvittava resurssi löytyy opettajan korvien välistä. Jos lapsiparalla on valmis diagnoosi, niin pieninkin häiriötekijä/ asian toistamaan joutuminen saa opettajan hermostumaan ja hakemaan ratkaisua esimerkiksi luokkasijoituksesta. Opettaja on tienyt jo koulutukseen hakeutuessaan, että luokassa on erilaisia oppijoita, ja se pitäisi kestää. Onneksi kaikilla oppilailla ei ole samanlaisia ongelmia!

Sanonpa, että esimerkiksi koululääkäri tekee juuri sellaisen lausunnon lapsesta kuin häneltä tilataan! Näin toimivat myös psykologit! Homma menee näin: lääkäri saa tehtäväkseen antaa lausunnon lapsesta. Lausunnon tueksi hän tarvitsee psykologin lausunnon, jossa puolletaan erityisluokkasijoitusta. Ei lääkäri ala väittelemään psykologin kanssa, vaan tekee tarvittavan lausunnon psykologin lausunnon pohjalta. Psykologi puolestaan on saanut "huolestuneelta neuvolalääkäriltä" käskyn tehdä psykologiset testit lapselle jolla selvästi on ongelmia. Psykologi ei ala väittelemään lääkärin kanssa, vaan tekee lausunnon jonka mukaan lapsi on selvästi poikeava. Lausuntonsa hän sitten lähettää lääkärille, joka siis ei väitä psykologin sanaa vastaan! Syntyikin sekametelisoppa, jossa ei enää ole alkua eikä loppua. HALOO!!!!

Missä vaiheessa kasvatustieteilijät ovat luovuttaneet vallan lääkäreille (joilla ei ole psykologiasta tuon taivaallista ymmärtämystä, tiedän koska olen lääkäri) ja psykologeille joilla ei ole tuon taivaallista tietoa lääketieteestä?!? Sanoisin, ettei tutkimuskielteisyydessä tässä vallitsevassa tilanteessa ole mitään pahaa, se on maalaisjärjen voitto medikalisaatiota vastaan!

Toki jotkut ihan selvät sairaudet vaativat tutkimuksia, mutta nyt puhutaankin näistä nykyajan hömpänpömppämedikalisaation synnyttämistä uusista muotidiagnooseista kuten ADHD.

Inkluusiossa ei ole kysymys Jyväskylän mallista, vaan tulevaisuuden koulutusmallista joka on jo käytössä useimmissa muissa maissa ja osoittautunut ylivertaiseksi malliksi.

Mielestäni kasvatustiede ja kasvatustieteilijät tulisi asettaa sellaiseen asemaan, että heidän lausunnoillaan olisi painoarvoa esimerkiksi lisäresurssien saamiseksi luokkaan! Myöskin erityisopettajat, psykologit ja lääkärit voisivat olla TARVITTAESSA konsultaatioapuna esim HOJK:sia tehtäessä. Avainasemassa on se, että pedagogiikan asinatuntijat kokeilisivat erilaisia oppimistrategoita lapsen kohdalla, saisivat anoa lisäresursseja ja tarvittaessa konsultaatioapua muilta asiantuntijoilta. Koulu on pedagogien aluetta, ei lääkäreiden. Kyse on oppimiseen liittyvistä asioista.

Lue lisää

.. en lähde väittelemään kanssasi yhtään mistään. Piste.

Hienoja ideologioita maalailet. Ainut mutta on se, että sillä välin, kun voidaan haaveilla, miten asiat pitäisi olla, voi muutama lapsi menettää kallisarvoista aikaa ilman niitä tutkimuksia!

Ja en voi kuin ottaa itseeni, kun väität ADHD:n olevan muotidiagnoosi. Itse tätä arkea elävänä en voi kuin yrittää elää tätä elämää, vaikka on sinun kaltaisia ihmisiä (jopa ammattilaisia), jotka pitävät tätä muotina. Minä arvostan itseäni vanhempana. Sen verran haasteellista tämä elämä on. Ja ilman ADHD diagnoosia, tämä elämä ei onnistuisi. Sitä on vaikea selittää ihmiselle, joka ei tätä näe. Teidän kaltaiset ihmiset ovat niitä "tuomitsijoita" ja syyttäjiä. Ihan kuin me vanhemmat olisimme aiheuttaneet ADHD:n.. Kiitos kovasti taas..

Mutta koska itse seuraan tätä näin läheltä, eli elän tätä arkea näiden erityislapsien kanssa niin kotona kuin töissä, en voi kuin suositella niitä tutkimuksia.

Minä opettajana uskon psykologin antavan hyvin puolueettomia lausuntoja. Psykologit uskovat mielestäni jopa liian vähän sitä, mitä kuulevat opettajien suusta. He käyvät liian vähän havainnoimassa todellisia tilanteita. Ja jos minulla on "häiriköivä" oppilas, niin tutkimusten tarkoitus ei ole ajaa oppilas pois luokastani, vaan saada riittävä tuki oppilaalle ja hänen perheelleen. Ja toisinaan voi olla lapsen etu olla pienryhmässä. Kyllä se lapsen paras on taka-ajatuksena.

Meillä taitaa olla hyvin erilaiset kokemukset psykologeista. Meidän koulupsykologi ja lääkäri eivät tunnista autismin kirjon lapsia niin hyvin kuin eräät meistä opettajista. Itselläni on erittäin hyvät eväät kohdata erilaisia oppilaita, mutta tämän lisäksi koen erittäin tärkeäksi tutkimuskierteenkin, mikäli samalla saadaan asianmukaista kuntoutusta. Erilaiset oppilaat ovat niin suuri haaste opettajalle kuin opettajalle, että koskaan ei saa liikaa opastusta lasta hoitavalta ja kuntouttavalta taholta.

Ja totuus on, että paikallisella tasolla on yleensä erittäin huono asiantuntijuus varsinkin autismin kirjon oireiden tunnistamisessa. On aika paljon kiinni siitä tunnistaako opettaja oireet. Minulla on muutamia kokemuksia siitä, miten olemme ohjanneet vanhemmat lapsineen suoraan erikoissairaanhoidon piiriin Lasten psykiatriselle (tietenkin yksityisen lääkärin lähetteellä). Mielestäni lasten kanssa ei saa hukata aikaa, jos avun tarve on aivan ilmeinen ja suuri. Myös ADHD:n suhteen. Millä ihmeen perusteella voit väittää sen muuten olevan hömppää... Et taida olla asiasta perillä.

cheetah.grrr kirjoitti:

.. en lähde väittelemään kanssasi yhtään mistään. Piste.

Hienoja ideologioita maalailet. Ainut mutta on se, että sillä välin, kun voidaan haaveilla, miten asiat pitäisi olla, voi muutama lapsi menettää kallisarvoista aikaa ilman niitä tutkimuksia!

Ja en voi kuin ottaa itseeni, kun väität ADHD:n olevan muotidiagnoosi. Itse tätä arkea elävänä en voi kuin yrittää elää tätä elämää, vaikka on sinun kaltaisia ihmisiä (jopa ammattilaisia), jotka pitävät tätä muotina. Minä arvostan itseäni vanhempana. Sen verran haasteellista tämä elämä on. Ja ilman ADHD diagnoosia, tämä elämä ei onnistuisi. Sitä on vaikea selittää ihmiselle, joka ei tätä näe. Teidän kaltaiset ihmiset ovat niitä "tuomitsijoita" ja syyttäjiä. Ihan kuin me vanhemmat olisimme aiheuttaneet ADHD:n.. Kiitos kovasti taas..

Mutta koska itse seuraan tätä näin läheltä, eli elän tätä arkea näiden erityislapsien kanssa niin kotona kuin töissä, en voi kuin suositella niitä tutkimuksia.

Minä opettajana uskon psykologin antavan hyvin puolueettomia lausuntoja. Psykologit uskovat mielestäni jopa liian vähän sitä, mitä kuulevat opettajien suusta. He käyvät liian vähän havainnoimassa todellisia tilanteita. Ja jos minulla on "häiriköivä" oppilas, niin tutkimusten tarkoitus ei ole ajaa oppilas pois luokastani, vaan saada riittävä tuki oppilaalle ja hänen perheelleen. Ja toisinaan voi olla lapsen etu olla pienryhmässä. Kyllä se lapsen paras on taka-ajatuksena.

Meillä taitaa olla hyvin erilaiset kokemukset psykologeista. Meidän koulupsykologi ja lääkäri eivät tunnista autismin kirjon lapsia niin hyvin kuin eräät meistä opettajista. Itselläni on erittäin hyvät eväät kohdata erilaisia oppilaita, mutta tämän lisäksi koen erittäin tärkeäksi tutkimuskierteenkin, mikäli samalla saadaan asianmukaista kuntoutusta. Erilaiset oppilaat ovat niin suuri haaste opettajalle kuin opettajalle, että koskaan ei saa liikaa opastusta lasta hoitavalta ja kuntouttavalta taholta.

Ja totuus on, että paikallisella tasolla on yleensä erittäin huono asiantuntijuus varsinkin autismin kirjon oireiden tunnistamisessa. On aika paljon kiinni siitä tunnistaako opettaja oireet. Minulla on muutamia kokemuksia siitä, miten olemme ohjanneet vanhemmat lapsineen suoraan erikoissairaanhoidon piiriin Lasten psykiatriselle (tietenkin yksityisen lääkärin lähetteellä). Mielestäni lasten kanssa ei saa hukata aikaa, jos avun tarve on aivan ilmeinen ja suuri. Myös ADHD:n suhteen. Millä ihmeen perusteella voit väittää sen muuten olevan hömppää... Et taida olla asiasta perillä.

Lue lisää

Kovasti peräänkuulutat omaa kokemusta asioista. Akateemisena ihmisenä sinun pitäisi vetäytyä luottamasta omiin kokemuksiisi ja perustaa tietosi tieteellisiin tutkimustuloksiin objektiivisesti. Mistä tiedät onko minulla kehitysvammaista lasta itselläni? Tarkoituksella en ala itsesäälini voimalla argumentoimaan asiasta, jota ei voi, eikä pidä itsesäälillä argumentoida vaan lapsen parhaalla. Ei ole siis oleellista onko minulla vammaisi lapsia tai onko niitä ollenkaan, koska se ei ole oleellista, tieteelliset faktat ovat olleellista.

Valitettavasti ADHD on vain yksi yleistynyt käsite kuvaamaan tietyntyyppistä häiriötä. Voidaan ajatella, että on erityyppisiä janoja kuvaamaan lapsen kykyjä, esimerkiksi: keskittymiskyky, motoriikka, matemaattis-loogiset taidot, kielelliset taidot, emotionaaliset taidot, taiteelliset kyvyt (musiikki,kuvaamataito). Kun lapsi syntyy tähän maailmaan melkoisen monimutkaisen prosessin seurauksena ja on jo ennen hedelmöitystä alttiina sukusolujen mutaatiolle, hedelmöityshetkellä tapahtuviin virheisiin, kehityshäiriöihin (tulehdukset, aliravitsemus, hapenpuute jne jne), niin on suoranainen ihme että varsin moni vastasyntynyt syntyy ihan terveinä. 15% sikiöistä tosin abortoituu spontaanisti, ja näistä valtaosa on kehityshäiriöisiä.

Jos ajattelemme näitä kaikkia erilaisia vaihtoehtoja eri vaurioista joita lapsillemme voi tulla, niin kyseessä on hyvin monimuuttujaiset asiat. Jos lapsella on huono keskittymiskyky, ajatellaan vaikkapa sillä janalla vaikka 50% ikäänkuuluvasta normaaliarvosta, mutta muuten 100% normaalista, niin ADHD-diagnoosin voi asettaa, kunhan lapsi laitetaan kunnon testeihin! Jos taas emotionaalisella puolella lapsi suoriutuu vain 20%, mutta on muuten täysin normaalijakaumassa, ADHD-diagnoosia ei aseteta, itseasiassa ei aseteta mitään diagnoosia: kylmä luonne on vain hyväksi nykyajan kilpailuyhteiskunnassa. Tosiasia on, että kaikilla mahdollisilla janoilla esiintyy poikkeavuuksia, kukaan (tai ainakin vain hyvin harvat) ei ole täysin näiden normien keskiarvoissa. Kuitenkin on laitettu varsin suuri painoarvo tarkkaavaisuudelle, ja jostain syystä myös kuvaamataidollista lahjakkuutta arvostetaan paljon enemmän kuin musikaalisuutta! Nämä ovat meidän omia valintojamme! Me itse määrittelemme, mikä on epänormaalia ja ei-toivottua ja mikä on sallittua. Kyse ei ole sairauksista, tai muuten tulee tosiaankin etsiä sitä ympäristömyrkkyä joka ADHD:n räjähdysmäisen yleistymisen on viime vuosikymmenen aikana aiheuttanut. Se myrkky on meidän systeemissämme. Sitäpaitsi, on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat myös, että nämä häiriöt voivat lievittyä huomatavasti, kyseessä ei siis ole mikään staattinen, pysyvä tila, mutta jos kerran saat diagnoosin, vaivastasi tulee pysyvä!

Sinä tunnut kovasti olevan kiinnostunut esimerkiksi autismin kirjon tunnistamisesta! Eikö sinun opettajana tulisi olla kiinnostuneempi erilaisten oppimismenetelmien kokeiluista erilaisten oppijoiden kohdalla?

Valitettavasti psykologit ja lääkärit tekevät lausuntonsa pitkälti anamneesin (tarinan) perusteella. Tämä on fakta joka tuodaan myös professori Saloviidan kirjassa esiin.

Usein esille tuotu asia on juuri tuo mainitsemasi: "lasten kanssa ei saa hukata aikaa". Sillä verukkeella yritetään vanhemmat pakottaa tutkimuksiin, ja nykyajan medikalisaation huumassa vanhempien on näin pakkokin tehdä, etteivät saa syytettä niskaan Kehoitan kuitenkin vanhempia hakemaan pakolliset lausunnot yksityissektorilta, inkluusiomyönteisiltä tahoilta. Kaikki tarvittavat tukitoimet on mahdollista tuoda tavalliseen luokkaan.
Lopuksi: En usko että ADHD-diagnoosistakaan on haittaa, kunhan lapsi saa käydä koulua tavallisessa koulussa tarvittavien tukitoimien kera. Usein vain lapsi määrätään diagnoosin perustteella suoraan erityisluokkaan ja ollaan tyytyväisiä, että koneisto pyörii kuin rasvattu!

Asiantuntija kirjoitti:

Kovasti peräänkuulutat omaa kokemusta asioista. Akateemisena ihmisenä sinun pitäisi vetäytyä luottamasta omiin kokemuksiisi ja perustaa tietosi tieteellisiin tutkimustuloksiin objektiivisesti. Mistä tiedät onko minulla kehitysvammaista lasta itselläni? Tarkoituksella en ala itsesäälini voimalla argumentoimaan asiasta, jota ei voi, eikä pidä itsesäälillä argumentoida vaan lapsen parhaalla. Ei ole siis oleellista onko minulla vammaisi lapsia tai onko niitä ollenkaan, koska se ei ole oleellista, tieteelliset faktat ovat olleellista.

Valitettavasti ADHD on vain yksi yleistynyt käsite kuvaamaan tietyntyyppistä häiriötä. Voidaan ajatella, että on erityyppisiä janoja kuvaamaan lapsen kykyjä, esimerkiksi: keskittymiskyky, motoriikka, matemaattis-loogiset taidot, kielelliset taidot, emotionaaliset taidot, taiteelliset kyvyt (musiikki,kuvaamataito). Kun lapsi syntyy tähän maailmaan melkoisen monimutkaisen prosessin seurauksena ja on jo ennen hedelmöitystä alttiina sukusolujen mutaatiolle, hedelmöityshetkellä tapahtuviin virheisiin, kehityshäiriöihin (tulehdukset, aliravitsemus, hapenpuute jne jne), niin on suoranainen ihme että varsin moni vastasyntynyt syntyy ihan terveinä. 15% sikiöistä tosin abortoituu spontaanisti, ja näistä valtaosa on kehityshäiriöisiä.

Jos ajattelemme näitä kaikkia erilaisia vaihtoehtoja eri vaurioista joita lapsillemme voi tulla, niin kyseessä on hyvin monimuuttujaiset asiat. Jos lapsella on huono keskittymiskyky, ajatellaan vaikkapa sillä janalla vaikka 50% ikäänkuuluvasta normaaliarvosta, mutta muuten 100% normaalista, niin ADHD-diagnoosin voi asettaa, kunhan lapsi laitetaan kunnon testeihin! Jos taas emotionaalisella puolella lapsi suoriutuu vain 20%, mutta on muuten täysin normaalijakaumassa, ADHD-diagnoosia ei aseteta, itseasiassa ei aseteta mitään diagnoosia: kylmä luonne on vain hyväksi nykyajan kilpailuyhteiskunnassa. Tosiasia on, että kaikilla mahdollisilla janoilla esiintyy poikkeavuuksia, kukaan (tai ainakin vain hyvin harvat) ei ole täysin näiden normien keskiarvoissa. Kuitenkin on laitettu varsin suuri painoarvo tarkkaavaisuudelle, ja jostain syystä myös kuvaamataidollista lahjakkuutta arvostetaan paljon enemmän kuin musikaalisuutta! Nämä ovat meidän omia valintojamme! Me itse määrittelemme, mikä on epänormaalia ja ei-toivottua ja mikä on sallittua. Kyse ei ole sairauksista, tai muuten tulee tosiaankin etsiä sitä ympäristömyrkkyä joka ADHD:n räjähdysmäisen yleistymisen on viime vuosikymmenen aikana aiheuttanut. Se myrkky on meidän systeemissämme. Sitäpaitsi, on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat myös, että nämä häiriöt voivat lievittyä huomatavasti, kyseessä ei siis ole mikään staattinen, pysyvä tila, mutta jos kerran saat diagnoosin, vaivastasi tulee pysyvä!

Sinä tunnut kovasti olevan kiinnostunut esimerkiksi autismin kirjon tunnistamisesta! Eikö sinun opettajana tulisi olla kiinnostuneempi erilaisten oppimismenetelmien kokeiluista erilaisten oppijoiden kohdalla?

Valitettavasti psykologit ja lääkärit tekevät lausuntonsa pitkälti anamneesin (tarinan) perusteella. Tämä on fakta joka tuodaan myös professori Saloviidan kirjassa esiin.

Usein esille tuotu asia on juuri tuo mainitsemasi: "lasten kanssa ei saa hukata aikaa". Sillä verukkeella yritetään vanhemmat pakottaa tutkimuksiin, ja nykyajan medikalisaation huumassa vanhempien on näin pakkokin tehdä, etteivät saa syytettä niskaan Kehoitan kuitenkin vanhempia hakemaan pakolliset lausunnot yksityissektorilta, inkluusiomyönteisiltä tahoilta. Kaikki tarvittavat tukitoimet on mahdollista tuoda tavalliseen luokkaan.
Lopuksi: En usko että ADHD-diagnoosistakaan on haittaa, kunhan lapsi saa käydä koulua tavallisessa koulussa tarvittavien tukitoimien kera. Usein vain lapsi määrätään diagnoosin perustteella suoraan erityisluokkaan ja ollaan tyytyväisiä, että koneisto pyörii kuin rasvattu!

Lue lisää

Niin, minä en sääli itseäni, jos sitä tarkoitit. Arvostan itseäni ja omia kokemuksiani.

Et ehkä voi sanoa muutaman viestini perusteella, mistä asioista olen opettajana kiinnostunut. Et kai luule, etten käytä erilaisia työtapoja ja etten ole niistä erittäin kiinnostunut. Tässä ketjussa nyt vaan sattumalta keskusteltiin "tutkimuksista" tai niitten merkityksestä.

Tiedän suhtautuvani omaan elämään erittäin subjektiivisesti. Mutta tiedän myös sen subjektiivisen kokemuksen kautta, että ADHD on olemassa ja ei ole muotia. Ei tarvitse kovinkaan kummoinen asiantuntija olla huomatakseen meidän nuorimman olevan ADHD.. Siis tarkemmin tarkkaavaisuus- ja impulsiivisuushäiriö. Mutta se siitä. Jatkan elokuvan katselua ;)

Minulla semmoisia kokemuksia! minua tutkittiin vuonna -95 Kun koulussa häiriköin ja tappelin vain olin silloin 3. luokalla koulussa. Kävimme lääkärissä kunnallisessa terveyden huollossa ja ne sanoivat vain että minä vain olen "laiska" ja "ilkeä" riiviö. No minun äiti ei jättänyt asiaa siihen vaan vei minut Yksityiselle lääkärille. Hän teki minulle lähetteen Lasten linnaan jatko tutkimuksii. Siellä minulle tehtiin neuropsykologiset tutkimuksen ja diagnoosi oli: Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö,persoonallisuushäiriö, impulsiivinen Häiriö. Vanhemppani informoivat koulua ja perhenuvolaa sekä mäntsälän terv.keskusta. Asiaan ei reagoitu. Jatkoin siinä samassa luokassa jossa oli 24 oppilasta eikä koulunkäynti avustajaa....? Asiaa ei Kunnan terveyden huollossa eikä koulussa viety mitenkään eteenpäin. Elämäni koulussa jatkoi samaa rataa se oli jälkeenpäin mietittynä täyttä HELVETTIÄ. Ylä asteella alkoi lintsaaminen ja tappelut lisääntymään hurjaa vauhtia. Minut erotettiin koulusta 7. luokan loppu puoliskolla ja siirrettiin kellokoskelle kouluun jonne kotoani oli matkaa n.35 km. Sairaala koulussa pystyin opiskelemaan Mutta edelleenkään itse ongelmaa ei hoidettu/tutkittu.??? Siella viihdyin vain muutamia kuukausia ja sitten lopetin siellä käymisen matkan takia. siiryin mäntsälän toiselle ylä asteelle "tenttimään" ylä asteen loppuun... No se ei kauaa kestäny kun alkoi jäädä tentit väliin ja sitten loppui kokoaan. Päätin että nyt loppuu! Lähdin työ elämään ja ikää oli n.16 vuotta. töitä oli yllin kyllin mutta sielläkin oli omat vaikeude keskittymisen kanssa. adhd asiaa ei tutkittu eikä noteerattu vaikka sinnikäs äitini yritti ja yritti kukaan ei kuunnellut. Muutin 17 vuotiaana helsinkiin ja aloin rakentamaan omaa elämää... Sitten tapasin itseäni 5 vuotta vanhemman naisen nykyisen vaimoni. Menimme naimisiin kuukauden päästä siitä kun olin täyttänyt 18. Vaimoni on lähihoitaja. Hän ja äitini rupesivat ottamaan selvää minun sairaudesta koska se häiritsi normaaliakin elämää. syntyi 2 uskomattoman ihanaa lasta. Silti elämäämme varjostivat useat erilaiset ongelmat, vaikka kyllä välillä oli pitkiäkin aikoja jolloin meni "hyvin" Työ paikat vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja elämä oli katkonaista. Jouduin kellokosken sairaalaan "purn outin" takia ja siellä tutkittiin. "Asiantuntijat" tutkivat ja diagnoosi oli MASENNUS siihen antoivat lääkityksen. se ei vaikuttanut mihinkään muuhun kuin seksi elämäämme. Aikaa kului rakkaat tukijani tutkivat ja keräsivät tietoa... Sitten löytyi Yksi lääkäri joka on perehtynyt kyseiseen asiaan kunnolla.Se oli yksitysellä sektorilla. Hänelle ei meinannut saada millään aikoja. elämä jatkoi ala mäkeä jouduin poliisien kanssa tekemisiin kun tappelin isäni kanssa ja uhkasin kirveellä. Tuntui jo siltä että nyt lopetan itseni tähän paikkaan. Vaimoni hätääntyi näistä puheista ja teoista ja soitti kyseiselle lääkärille ja sanoi että nyt tarvitsee apua ja äkkiä. sain ajan kuukauden päähän. Toimitimme sinne kaiken mahdollisen tiedon ja histosrian mikä meillä oli tilasimme papereita ympäri suomea. Menin käymään vastaan otolla olin todella iloinen kun tulin sieltä ulos olin saanut pikaisen diagnoosin. Lääkäri passitti minut kyseisen lääkärikeskuksen neuropsykoligin tutkittavaksi. Tutkimukset olivat ohitse ja oli diagnoosin aika, se oli sama kuin vuonna -95 Aloitimme lääkityksen HETI (concerta 36mg) Kun aloin syömään lääkettä niin tuntui kuin olisin uusi ihminen jaksoin tehdä töitä paljon laadukkaammin ja maltoin ajaa N. rajoitusten mukaan, Mutta MÄNTSÄLÄN kunta ei suostunut korvaamaan Kyseisiä tutkimuksia. Nyt joudun käymään yksityisellä psykologilla 5 kertaa ainakin ja yksi kerta maksaa n.250e tutkimukset tulivat maksamaan n. 1000euroa. se on minusta erittäin suuri raha kaivinkoneen kuljettajan palkasta. Herää kysymys miksi maksan veroja kun en saa kunnallisesta terveyden huollosta asian tuntevaa apua enkä maksu sitoumusta??? Kyllä pieni ihminen ajetaan ahtaalle ja sitten kun tapahtuu jotain peruuttamatonta niin sitten nostetaan kädet pystyyn???? Missä oikeen kulkee raja kuinka paljon ihmisen tarvitsee kestää? Kuinka paljon yhteikunnalle tuli maksamaan esim jo se että minun ja isäni tappelun seurauksena koti pihaamme tuli 3 mustaa maijaa sekä 2 moottoripyörä poliisia??? Varmasti jo sillä rahalla olisi moneen kertaan maksanut minun tukimukseni ja vähän myös jatko terapiaakin!?! Kyllä nyt kun on lääkitys niin olo on todella kevyt ja olen jopa onnellinen. Voi jopa hymyillä ajaessa kaivinkonetta.. Nyt kun tämä rumba alkaa saada loppunsa niin teen ilmoituksen potilas asiamiehelle. Minun puolesta menen vaikka oikeuteen Mäntsälän kunnan kanssa! Tämä on väärin! Ja se vielä että en varmasti ole Mäntsälässä tai muualla suomessa ainut joka haluaa apua sairauteensa.



Minun Diagnoosini kunnallisesta terveyden huollosta on se että jos apua haluaa niin sitä ei anneta,mutta jos ei halua ja pistää oikeen hanttiin niin sitten kyllä äkkiä passitetaan hoitoon.



PS. Miksi Mäksan yrittäjänä kunnallis veroja???

Asiantuntija kirjoitti:

Aluksi sanoisin, että inklusiosta en lähde kanssasi väittelemään, itsekin totesit että kyseessä on hieno asia. Miksi en väittele? Siksi, että ko asialle on jo lain voima. YK:n julistus, jonka Suomikin on allekirjoittanut, velvoittaa kouluttamaan kaikki lapset inklusiivisessa ympäristössä. Piste.

Puhun tutkimuskierteestä johon joutuessaan lapsi ei pääse pois. Sinäkin mainitset, että teidän koulussanne oppilaat tutkitaan herkästi. Herkempään suuntaan ollaan menty ja vielä herkemmäksi tilanne on menossa.

Sinä opettajana ilmeisesti uskot näihin psykologien ja lääkäreiden lausuntoihin, mutta oletko aivan varma, että niiden pohjalta voit opettaa lapsia paremmin luokassa? Siitähän tietenkään useimmiten ole kysekään, vaan tutkimuksia käytetään hyväksi luokkasijoitusta mietittäessä: häiritsevä oppilas halutaan potkaista pois muita häiritsemästä.

On osoitettu, että suurin yksittäinen tarvittava resurssi löytyy opettajan korvien välistä. Jos lapsiparalla on valmis diagnoosi, niin pieninkin häiriötekijä/ asian toistamaan joutuminen saa opettajan hermostumaan ja hakemaan ratkaisua esimerkiksi luokkasijoituksesta. Opettaja on tienyt jo koulutukseen hakeutuessaan, että luokassa on erilaisia oppijoita, ja se pitäisi kestää. Onneksi kaikilla oppilailla ei ole samanlaisia ongelmia!

Sanonpa, että esimerkiksi koululääkäri tekee juuri sellaisen lausunnon lapsesta kuin häneltä tilataan! Näin toimivat myös psykologit! Homma menee näin: lääkäri saa tehtäväkseen antaa lausunnon lapsesta. Lausunnon tueksi hän tarvitsee psykologin lausunnon, jossa puolletaan erityisluokkasijoitusta. Ei lääkäri ala väittelemään psykologin kanssa, vaan tekee tarvittavan lausunnon psykologin lausunnon pohjalta. Psykologi puolestaan on saanut "huolestuneelta neuvolalääkäriltä" käskyn tehdä psykologiset testit lapselle jolla selvästi on ongelmia. Psykologi ei ala väittelemään lääkärin kanssa, vaan tekee lausunnon jonka mukaan lapsi on selvästi poikeava. Lausuntonsa hän sitten lähettää lääkärille, joka siis ei väitä psykologin sanaa vastaan! Syntyikin sekametelisoppa, jossa ei enää ole alkua eikä loppua. HALOO!!!!

Missä vaiheessa kasvatustieteilijät ovat luovuttaneet vallan lääkäreille (joilla ei ole psykologiasta tuon taivaallista ymmärtämystä, tiedän koska olen lääkäri) ja psykologeille joilla ei ole tuon taivaallista tietoa lääketieteestä?!? Sanoisin, ettei tutkimuskielteisyydessä tässä vallitsevassa tilanteessa ole mitään pahaa, se on maalaisjärjen voitto medikalisaatiota vastaan!

Toki jotkut ihan selvät sairaudet vaativat tutkimuksia, mutta nyt puhutaankin näistä nykyajan hömpänpömppämedikalisaation synnyttämistä uusista muotidiagnooseista kuten ADHD.

Inkluusiossa ei ole kysymys Jyväskylän mallista, vaan tulevaisuuden koulutusmallista joka on jo käytössä useimmissa muissa maissa ja osoittautunut ylivertaiseksi malliksi.

Mielestäni kasvatustiede ja kasvatustieteilijät tulisi asettaa sellaiseen asemaan, että heidän lausunnoillaan olisi painoarvoa esimerkiksi lisäresurssien saamiseksi luokkaan! Myöskin erityisopettajat, psykologit ja lääkärit voisivat olla TARVITTAESSA konsultaatioapuna esim HOJK:sia tehtäessä. Avainasemassa on se, että pedagogiikan asinatuntijat kokeilisivat erilaisia oppimistrategoita lapsen kohdalla, saisivat anoa lisäresursseja ja tarvittaessa konsultaatioapua muilta asiantuntijoilta. Koulu on pedagogien aluetta, ei lääkäreiden. Kyse on oppimiseen liittyvistä asioista.

Lue lisää

Kuules asiantuntija tule käymään minulla kylässä silloin kun en ole ottanut lääkkeitä ja rupee jauhaa tuota sontaa niin kyl tulet sen nahoissasi tuntemaan kun adhd ihmnen saa raivarit. sinä taidat itse olla kohta jo eläkkeellä. mistään et kuitenkaan mitään tiedä!

Asiantuntija kirjoitti:

Kovasti peräänkuulutat omaa kokemusta asioista. Akateemisena ihmisenä sinun pitäisi vetäytyä luottamasta omiin kokemuksiisi ja perustaa tietosi tieteellisiin tutkimustuloksiin objektiivisesti. Mistä tiedät onko minulla kehitysvammaista lasta itselläni? Tarkoituksella en ala itsesäälini voimalla argumentoimaan asiasta, jota ei voi, eikä pidä itsesäälillä argumentoida vaan lapsen parhaalla. Ei ole siis oleellista onko minulla vammaisi lapsia tai onko niitä ollenkaan, koska se ei ole oleellista, tieteelliset faktat ovat olleellista.

Valitettavasti ADHD on vain yksi yleistynyt käsite kuvaamaan tietyntyyppistä häiriötä. Voidaan ajatella, että on erityyppisiä janoja kuvaamaan lapsen kykyjä, esimerkiksi: keskittymiskyky, motoriikka, matemaattis-loogiset taidot, kielelliset taidot, emotionaaliset taidot, taiteelliset kyvyt (musiikki,kuvaamataito). Kun lapsi syntyy tähän maailmaan melkoisen monimutkaisen prosessin seurauksena ja on jo ennen hedelmöitystä alttiina sukusolujen mutaatiolle, hedelmöityshetkellä tapahtuviin virheisiin, kehityshäiriöihin (tulehdukset, aliravitsemus, hapenpuute jne jne), niin on suoranainen ihme että varsin moni vastasyntynyt syntyy ihan terveinä. 15% sikiöistä tosin abortoituu spontaanisti, ja näistä valtaosa on kehityshäiriöisiä.

Jos ajattelemme näitä kaikkia erilaisia vaihtoehtoja eri vaurioista joita lapsillemme voi tulla, niin kyseessä on hyvin monimuuttujaiset asiat. Jos lapsella on huono keskittymiskyky, ajatellaan vaikkapa sillä janalla vaikka 50% ikäänkuuluvasta normaaliarvosta, mutta muuten 100% normaalista, niin ADHD-diagnoosin voi asettaa, kunhan lapsi laitetaan kunnon testeihin! Jos taas emotionaalisella puolella lapsi suoriutuu vain 20%, mutta on muuten täysin normaalijakaumassa, ADHD-diagnoosia ei aseteta, itseasiassa ei aseteta mitään diagnoosia: kylmä luonne on vain hyväksi nykyajan kilpailuyhteiskunnassa. Tosiasia on, että kaikilla mahdollisilla janoilla esiintyy poikkeavuuksia, kukaan (tai ainakin vain hyvin harvat) ei ole täysin näiden normien keskiarvoissa. Kuitenkin on laitettu varsin suuri painoarvo tarkkaavaisuudelle, ja jostain syystä myös kuvaamataidollista lahjakkuutta arvostetaan paljon enemmän kuin musikaalisuutta! Nämä ovat meidän omia valintojamme! Me itse määrittelemme, mikä on epänormaalia ja ei-toivottua ja mikä on sallittua. Kyse ei ole sairauksista, tai muuten tulee tosiaankin etsiä sitä ympäristömyrkkyä joka ADHD:n räjähdysmäisen yleistymisen on viime vuosikymmenen aikana aiheuttanut. Se myrkky on meidän systeemissämme. Sitäpaitsi, on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat myös, että nämä häiriöt voivat lievittyä huomatavasti, kyseessä ei siis ole mikään staattinen, pysyvä tila, mutta jos kerran saat diagnoosin, vaivastasi tulee pysyvä!

Sinä tunnut kovasti olevan kiinnostunut esimerkiksi autismin kirjon tunnistamisesta! Eikö sinun opettajana tulisi olla kiinnostuneempi erilaisten oppimismenetelmien kokeiluista erilaisten oppijoiden kohdalla?

Valitettavasti psykologit ja lääkärit tekevät lausuntonsa pitkälti anamneesin (tarinan) perusteella. Tämä on fakta joka tuodaan myös professori Saloviidan kirjassa esiin.

Usein esille tuotu asia on juuri tuo mainitsemasi: "lasten kanssa ei saa hukata aikaa". Sillä verukkeella yritetään vanhemmat pakottaa tutkimuksiin, ja nykyajan medikalisaation huumassa vanhempien on näin pakkokin tehdä, etteivät saa syytettä niskaan Kehoitan kuitenkin vanhempia hakemaan pakolliset lausunnot yksityissektorilta, inkluusiomyönteisiltä tahoilta. Kaikki tarvittavat tukitoimet on mahdollista tuoda tavalliseen luokkaan.
Lopuksi: En usko että ADHD-diagnoosistakaan on haittaa, kunhan lapsi saa käydä koulua tavallisessa koulussa tarvittavien tukitoimien kera. Usein vain lapsi määrätään diagnoosin perustteella suoraan erityisluokkaan ja ollaan tyytyväisiä, että koneisto pyörii kuin rasvattu!

Lue lisää

Eikö herra lääkäri tiedä että luokan opettajan tehtäviin ei kuulu pelkästään opettaminen vaan Lasten ns. kasvattaminen. Mielestäni aina ei voi nojata tietellisiin tutkimuksiin! Jos minä ja vaimoni kasvattaisimme lapsemme kirjan avulla ssitä tulisi Windos xp eikä ihminen. ei joka helkutin asiaa aina tarvitse ajatella miten se kirjassa lukee.. jos tunne on ja kaikki merkit näytää että lapsella on paksu suolen tulehdus ja kirjassa lukee että tieteellisten tutkimusten mukaan runsas pistävä kipu ala vatssa tarkoittaa umpisuolen tulehdusta niin sinähän olet niin tyhmä että leikkaat umpparin ja sanot vaan heräämössä tai takastuksen yhteydessä että nyt on kaikki hyvin kun minun tietosanakirjassa lukee niin??? Muuta lappiin ja jätä kirjan helsinkiin osta pari poroa ja elä ihmisen elämää....

Asiantuntija kirjoitti:

Kovasti peräänkuulutat omaa kokemusta asioista. Akateemisena ihmisenä sinun pitäisi vetäytyä luottamasta omiin kokemuksiisi ja perustaa tietosi tieteellisiin tutkimustuloksiin objektiivisesti. Mistä tiedät onko minulla kehitysvammaista lasta itselläni? Tarkoituksella en ala itsesäälini voimalla argumentoimaan asiasta, jota ei voi, eikä pidä itsesäälillä argumentoida vaan lapsen parhaalla. Ei ole siis oleellista onko minulla vammaisi lapsia tai onko niitä ollenkaan, koska se ei ole oleellista, tieteelliset faktat ovat olleellista.

Valitettavasti ADHD on vain yksi yleistynyt käsite kuvaamaan tietyntyyppistä häiriötä. Voidaan ajatella, että on erityyppisiä janoja kuvaamaan lapsen kykyjä, esimerkiksi: keskittymiskyky, motoriikka, matemaattis-loogiset taidot, kielelliset taidot, emotionaaliset taidot, taiteelliset kyvyt (musiikki,kuvaamataito). Kun lapsi syntyy tähän maailmaan melkoisen monimutkaisen prosessin seurauksena ja on jo ennen hedelmöitystä alttiina sukusolujen mutaatiolle, hedelmöityshetkellä tapahtuviin virheisiin, kehityshäiriöihin (tulehdukset, aliravitsemus, hapenpuute jne jne), niin on suoranainen ihme että varsin moni vastasyntynyt syntyy ihan terveinä. 15% sikiöistä tosin abortoituu spontaanisti, ja näistä valtaosa on kehityshäiriöisiä.

Jos ajattelemme näitä kaikkia erilaisia vaihtoehtoja eri vaurioista joita lapsillemme voi tulla, niin kyseessä on hyvin monimuuttujaiset asiat. Jos lapsella on huono keskittymiskyky, ajatellaan vaikkapa sillä janalla vaikka 50% ikäänkuuluvasta normaaliarvosta, mutta muuten 100% normaalista, niin ADHD-diagnoosin voi asettaa, kunhan lapsi laitetaan kunnon testeihin! Jos taas emotionaalisella puolella lapsi suoriutuu vain 20%, mutta on muuten täysin normaalijakaumassa, ADHD-diagnoosia ei aseteta, itseasiassa ei aseteta mitään diagnoosia: kylmä luonne on vain hyväksi nykyajan kilpailuyhteiskunnassa. Tosiasia on, että kaikilla mahdollisilla janoilla esiintyy poikkeavuuksia, kukaan (tai ainakin vain hyvin harvat) ei ole täysin näiden normien keskiarvoissa. Kuitenkin on laitettu varsin suuri painoarvo tarkkaavaisuudelle, ja jostain syystä myös kuvaamataidollista lahjakkuutta arvostetaan paljon enemmän kuin musikaalisuutta! Nämä ovat meidän omia valintojamme! Me itse määrittelemme, mikä on epänormaalia ja ei-toivottua ja mikä on sallittua. Kyse ei ole sairauksista, tai muuten tulee tosiaankin etsiä sitä ympäristömyrkkyä joka ADHD:n räjähdysmäisen yleistymisen on viime vuosikymmenen aikana aiheuttanut. Se myrkky on meidän systeemissämme. Sitäpaitsi, on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat myös, että nämä häiriöt voivat lievittyä huomatavasti, kyseessä ei siis ole mikään staattinen, pysyvä tila, mutta jos kerran saat diagnoosin, vaivastasi tulee pysyvä!

Sinä tunnut kovasti olevan kiinnostunut esimerkiksi autismin kirjon tunnistamisesta! Eikö sinun opettajana tulisi olla kiinnostuneempi erilaisten oppimismenetelmien kokeiluista erilaisten oppijoiden kohdalla?

Valitettavasti psykologit ja lääkärit tekevät lausuntonsa pitkälti anamneesin (tarinan) perusteella. Tämä on fakta joka tuodaan myös professori Saloviidan kirjassa esiin.

Usein esille tuotu asia on juuri tuo mainitsemasi: "lasten kanssa ei saa hukata aikaa". Sillä verukkeella yritetään vanhemmat pakottaa tutkimuksiin, ja nykyajan medikalisaation huumassa vanhempien on näin pakkokin tehdä, etteivät saa syytettä niskaan Kehoitan kuitenkin vanhempia hakemaan pakolliset lausunnot yksityissektorilta, inkluusiomyönteisiltä tahoilta. Kaikki tarvittavat tukitoimet on mahdollista tuoda tavalliseen luokkaan.
Lopuksi: En usko että ADHD-diagnoosistakaan on haittaa, kunhan lapsi saa käydä koulua tavallisessa koulussa tarvittavien tukitoimien kera. Usein vain lapsi määrätään diagnoosin perustteella suoraan erityisluokkaan ja ollaan tyytyväisiä, että koneisto pyörii kuin rasvattu!

Lue lisää

ADHD-diagnoosiahan ei tehdä pelkän potilaan tarinan perusteella, vaan diagnosoinnissa käytetään myös neuropsykologisia tutkimuksia. En tiedä, kuinka itse määrittelet diagnoosit työssäsi ja kuinka tosissasi otat potilaan vaivat.. Annat ymmärtää, että sinä tietoinesi olet asiantuntija. Ihminen itse on itsensä asiantuntija, viisainkaa professori ei pysty ihmistä auttamaan, jos ei ota potilaan kokemuksia ja tuntemuksia huomioon. Miksi vastustat niin paljon lääkehoitoa? En tiedä, pitääkö seuraava sanomani paikkaansa, mutta olen kuullut, että lääkärit yleensä eivät uskalla määrätä tarkkaavaisuushäiriöön lääkehoitoa lääkkeiden vaikuttavista aineista johtuen. Mielestäni hyvä lääkäri uskaltaa myöntää tietämättömyytensä ja lähettää jatkotutkimuksiin. Ihmettelen, kuinka lääkärinä ajatusmaailmasi voi olla noin mustavalkoinen. Kalliimmaksi tulee yhteiskunnalle hoitaa oireita kuin itse sairautta. Mitä tapahtuu, jos diabetes-potilas jättää insuliininsä ottamatta, tai dementia-potilas exeloninsa? Tarkkaavasuushäiriö vaikuttaa muuallakin kuin koulunpenkillä. Onko sinulla käsitystä kuinka lujilla vanhemmat ovat adhd-lastensa kanssa? Kuinka lapsen vapaa-aika sujuu? Eikö näillä kokemuksilla mielestäsi ole painoarvoa? Elämää on myös muualla kuin kirjan kansien välissä. Jos lapsen ei tarvise koko ajan esim. vapaa-aikaaan pinnistellä, niin myös koulussa jaksaa paremmin.

Isä 86 kirjoitti:

Eikö herra lääkäri tiedä että luokan opettajan tehtäviin ei kuulu pelkästään opettaminen vaan Lasten ns. kasvattaminen. Mielestäni aina ei voi nojata tietellisiin tutkimuksiin! Jos minä ja vaimoni kasvattaisimme lapsemme kirjan avulla ssitä tulisi Windos xp eikä ihminen. ei joka helkutin asiaa aina tarvitse ajatella miten se kirjassa lukee.. jos tunne on ja kaikki merkit näytää että lapsella on paksu suolen tulehdus ja kirjassa lukee että tieteellisten tutkimusten mukaan runsas pistävä kipu ala vatssa tarkoittaa umpisuolen tulehdusta niin sinähän olet niin tyhmä että leikkaat umpparin ja sanot vaan heräämössä tai takastuksen yhteydessä että nyt on kaikki hyvin kun minun tietosanakirjassa lukee niin??? Muuta lappiin ja jätä kirjan helsinkiin osta pari poroa ja elä ihmisen elämää....

Lue lisää

Siinä poromies haastaa maalaisjärjen vetoamalla lasten kasvattamiseen. Etkö nyt tajua että tämä lääkäri peräänkuuluttaa juuri sitä maalaisjärkeä ja luonnollista kasvatustapaa josta pois me olemme hyvää vauhtia luisumassa. Onnnea sinulle vain virheellisine johtopäätöksinesi!

Minttu_ kirjoitti:

ADHD-diagnoosiahan ei tehdä pelkän potilaan tarinan perusteella, vaan diagnosoinnissa käytetään myös neuropsykologisia tutkimuksia. En tiedä, kuinka itse määrittelet diagnoosit työssäsi ja kuinka tosissasi otat potilaan vaivat.. Annat ymmärtää, että sinä tietoinesi olet asiantuntija. Ihminen itse on itsensä asiantuntija, viisainkaa professori ei pysty ihmistä auttamaan, jos ei ota potilaan kokemuksia ja tuntemuksia huomioon. Miksi vastustat niin paljon lääkehoitoa? En tiedä, pitääkö seuraava sanomani paikkaansa, mutta olen kuullut, että lääkärit yleensä eivät uskalla määrätä tarkkaavaisuushäiriöön lääkehoitoa lääkkeiden vaikuttavista aineista johtuen. Mielestäni hyvä lääkäri uskaltaa myöntää tietämättömyytensä ja lähettää jatkotutkimuksiin. Ihmettelen, kuinka lääkärinä ajatusmaailmasi voi olla noin mustavalkoinen. Kalliimmaksi tulee yhteiskunnalle hoitaa oireita kuin itse sairautta. Mitä tapahtuu, jos diabetes-potilas jättää insuliininsä ottamatta, tai dementia-potilas exeloninsa? Tarkkaavasuushäiriö vaikuttaa muuallakin kuin koulunpenkillä. Onko sinulla käsitystä kuinka lujilla vanhemmat ovat adhd-lastensa kanssa? Kuinka lapsen vapaa-aika sujuu? Eikö näillä kokemuksilla mielestäsi ole painoarvoa? Elämää on myös muualla kuin kirjan kansien välissä. Jos lapsen ei tarvise koko ajan esim. vapaa-aikaaan pinnistellä, niin myös koulussa jaksaa paremmin.

Lue lisää

Vastustan turhia tutkimuksia jotka johtavat lapsen kannalta huonoon kehityskulkuun. Mitä en vastusta? En vastusta tutkimuksia silloin kun niistä on odotettavissa hyötyä, eikä tutkimustuloksia käytetä lasta vastaan.

On aivan selvää, että tällä palstalla varsinkin on aivan oikeita ADHD-tapauksia (määrittelykysymys), mutta yleisesti ottaen sellainen diagnoosi ei ole voinut yleistyä näin lyhyessä ajassa kuin se nyt on viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt ilman että siitä olisi osa keinotekoisesti saatu aikaan.

Aiemmin jo mainitsin, että ADHD:n etsimiseen kulutetaan suhteessa huimasti paljon enemmän resursseja kuin muiden persoonan piirteiden etsimiseen, ja tämä on ennenkaikkea arvokysymys! Halutaan kitkeä pois erilainen.

Kantasi on perin ristiriitainen: ensin sanot, että ihminen on itsensä asiantuntija (Olen 100% sama mieltä) seuraavaan hengenvetoon sanot että jatkotutkimukset ovat tarpeen! Tätä en ymmärrä, logiikkasi ontuu todella pahasti. Olet nyt jostain suuttunut niin pahasti ettet pysty näkemään metsää puilta: minä nimenomaan peräänkuulutan ihmisen omaa itsetuntemusta sekä vanhempien asiantuntijuutta omaa lastaan kohtaan.

Valitettavan usein "asiantuntijat" tulkitsevat vanhempien toiveikkaat odotukset lapsensa suhteen lapsen poikkeavuuden kieltämiseksi! Siitä ei suinkaan ole kysymys: vanhemmat kyllä tuntevat lapsensa.

isä 86 kirjoitti:

Minulla semmoisia kokemuksia! minua tutkittiin vuonna -95 Kun koulussa häiriköin ja tappelin vain olin silloin 3. luokalla koulussa. Kävimme lääkärissä kunnallisessa terveyden huollossa ja ne sanoivat vain että minä vain olen "laiska" ja "ilkeä" riiviö. No minun äiti ei jättänyt asiaa siihen vaan vei minut Yksityiselle lääkärille. Hän teki minulle lähetteen Lasten linnaan jatko tutkimuksii. Siellä minulle tehtiin neuropsykologiset tutkimuksen ja diagnoosi oli: Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö,persoonallisuushäiriö, impulsiivinen Häiriö. Vanhemppani informoivat koulua ja perhenuvolaa sekä mäntsälän terv.keskusta. Asiaan ei reagoitu. Jatkoin siinä samassa luokassa jossa oli 24 oppilasta eikä koulunkäynti avustajaa....? Asiaa ei Kunnan terveyden huollossa eikä koulussa viety mitenkään eteenpäin. Elämäni koulussa jatkoi samaa rataa se oli jälkeenpäin mietittynä täyttä HELVETTIÄ. Ylä asteella alkoi lintsaaminen ja tappelut lisääntymään hurjaa vauhtia. Minut erotettiin koulusta 7. luokan loppu puoliskolla ja siirrettiin kellokoskelle kouluun jonne kotoani oli matkaa n.35 km. Sairaala koulussa pystyin opiskelemaan Mutta edelleenkään itse ongelmaa ei hoidettu/tutkittu.??? Siella viihdyin vain muutamia kuukausia ja sitten lopetin siellä käymisen matkan takia. siiryin mäntsälän toiselle ylä asteelle "tenttimään" ylä asteen loppuun... No se ei kauaa kestäny kun alkoi jäädä tentit väliin ja sitten loppui kokoaan. Päätin että nyt loppuu! Lähdin työ elämään ja ikää oli n.16 vuotta. töitä oli yllin kyllin mutta sielläkin oli omat vaikeude keskittymisen kanssa. adhd asiaa ei tutkittu eikä noteerattu vaikka sinnikäs äitini yritti ja yritti kukaan ei kuunnellut. Muutin 17 vuotiaana helsinkiin ja aloin rakentamaan omaa elämää... Sitten tapasin itseäni 5 vuotta vanhemman naisen nykyisen vaimoni. Menimme naimisiin kuukauden päästä siitä kun olin täyttänyt 18. Vaimoni on lähihoitaja. Hän ja äitini rupesivat ottamaan selvää minun sairaudesta koska se häiritsi normaaliakin elämää. syntyi 2 uskomattoman ihanaa lasta. Silti elämäämme varjostivat useat erilaiset ongelmat, vaikka kyllä välillä oli pitkiäkin aikoja jolloin meni "hyvin" Työ paikat vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja elämä oli katkonaista. Jouduin kellokosken sairaalaan "purn outin" takia ja siellä tutkittiin. "Asiantuntijat" tutkivat ja diagnoosi oli MASENNUS siihen antoivat lääkityksen. se ei vaikuttanut mihinkään muuhun kuin seksi elämäämme. Aikaa kului rakkaat tukijani tutkivat ja keräsivät tietoa... Sitten löytyi Yksi lääkäri joka on perehtynyt kyseiseen asiaan kunnolla.Se oli yksitysellä sektorilla. Hänelle ei meinannut saada millään aikoja. elämä jatkoi ala mäkeä jouduin poliisien kanssa tekemisiin kun tappelin isäni kanssa ja uhkasin kirveellä. Tuntui jo siltä että nyt lopetan itseni tähän paikkaan. Vaimoni hätääntyi näistä puheista ja teoista ja soitti kyseiselle lääkärille ja sanoi että nyt tarvitsee apua ja äkkiä. sain ajan kuukauden päähän. Toimitimme sinne kaiken mahdollisen tiedon ja histosrian mikä meillä oli tilasimme papereita ympäri suomea. Menin käymään vastaan otolla olin todella iloinen kun tulin sieltä ulos olin saanut pikaisen diagnoosin. Lääkäri passitti minut kyseisen lääkärikeskuksen neuropsykoligin tutkittavaksi. Tutkimukset olivat ohitse ja oli diagnoosin aika, se oli sama kuin vuonna -95 Aloitimme lääkityksen HETI (concerta 36mg) Kun aloin syömään lääkettä niin tuntui kuin olisin uusi ihminen jaksoin tehdä töitä paljon laadukkaammin ja maltoin ajaa N. rajoitusten mukaan, Mutta MÄNTSÄLÄN kunta ei suostunut korvaamaan Kyseisiä tutkimuksia. Nyt joudun käymään yksityisellä psykologilla 5 kertaa ainakin ja yksi kerta maksaa n.250e tutkimukset tulivat maksamaan n. 1000euroa. se on minusta erittäin suuri raha kaivinkoneen kuljettajan palkasta. Herää kysymys miksi maksan veroja kun en saa kunnallisesta terveyden huollosta asian tuntevaa apua enkä maksu sitoumusta??? Kyllä pieni ihminen ajetaan ahtaalle ja sitten kun tapahtuu jotain peruuttamatonta niin sitten nostetaan kädet pystyyn???? Missä oikeen kulkee raja kuinka paljon ihmisen tarvitsee kestää? Kuinka paljon yhteikunnalle tuli maksamaan esim jo se että minun ja isäni tappelun seurauksena koti pihaamme tuli 3 mustaa maijaa sekä 2 moottoripyörä poliisia??? Varmasti jo sillä rahalla olisi moneen kertaan maksanut minun tukimukseni ja vähän myös jatko terapiaakin!?! Kyllä nyt kun on lääkitys niin olo on todella kevyt ja olen jopa onnellinen. Voi jopa hymyillä ajaessa kaivinkonetta.. Nyt kun tämä rumba alkaa saada loppunsa niin teen ilmoituksen potilas asiamiehelle. Minun puolesta menen vaikka oikeuteen Mäntsälän kunnan kanssa! Tämä on väärin! Ja se vielä että en varmasti ole Mäntsälässä tai muualla suomessa ainut joka haluaa apua sairauteensa.



Minun Diagnoosini kunnallisesta terveyden huollosta on se että jos apua haluaa niin sitä ei anneta,mutta jos ei halua ja pistää oikeen hanttiin niin sitten kyllä äkkiä passitetaan hoitoon.



PS. Miksi Mäksan yrittäjänä kunnallis veroja???

Lue lisää

Kiitos kun jaksoit kirjoittaa kokemuksesi! Totuus on aika karua luettavaa. Se kertoo, miten paljon vanhemmat yleensä joutuvat taistelemaan saadakseen lapselle diagnoosin ja sen jälkeen apua. Se kertoo, miten erilaiset käytännöt on eri puolella Suomea. Ja se kertoo, miten jotkut kunnat pilaavat joidenkin lasten ja nuorten elämän. Ja se kertoo, miten tärkää olisi aloittaa ajoissa lääkehoito!

Itselläni on mies, joka nyt vasta nelikymppisenä on saamassa itselleen diagnoosin ja lääkehoidon. Tie on ollut pitkä ja kivinen ja loppua ei vielä ihan näy. Omien lapsieni kanssa olen joutunut jyräämään tieni tutkimuksiin. En ole vielä törmännyt sellaisiin ADHD-tapauksiin, jotka olisivat saaneet "helposti" diagnoosin. Sen on ehkä saanut sitten nopeasti, kun on päässyt oikeaan paikkaan..

Onnea elämääsi ja taisteluusi!

Isä 86 kirjoitti:

Eikö herra lääkäri tiedä että luokan opettajan tehtäviin ei kuulu pelkästään opettaminen vaan Lasten ns. kasvattaminen. Mielestäni aina ei voi nojata tietellisiin tutkimuksiin! Jos minä ja vaimoni kasvattaisimme lapsemme kirjan avulla ssitä tulisi Windos xp eikä ihminen. ei joka helkutin asiaa aina tarvitse ajatella miten se kirjassa lukee.. jos tunne on ja kaikki merkit näytää että lapsella on paksu suolen tulehdus ja kirjassa lukee että tieteellisten tutkimusten mukaan runsas pistävä kipu ala vatssa tarkoittaa umpisuolen tulehdusta niin sinähän olet niin tyhmä että leikkaat umpparin ja sanot vaan heräämössä tai takastuksen yhteydessä että nyt on kaikki hyvin kun minun tietosanakirjassa lukee niin??? Muuta lappiin ja jätä kirjan helsinkiin osta pari poroa ja elä ihmisen elämää....

Lue lisää

Kirjoitit: "Mielestäni aina ei voi nojata tietellisiin tutkimuksiin! Jos minä ja vaimoni kasvattaisimme lapsemme kirjan avulla ssitä tulisi Windos xp eikä ihminen."

Olen 100% samaa mieltä?! Luulitko että olisin eri mieltä. Juuri näitä ulkopuolisia, usein turhia (ei aina turhia) tutkimuksia vastustan. Tai oikeastaan en vastusta yhtäkään tutkimusta vaan sitä, mihin niillä pyritään, eli lasta syrjivään kohteluun. Siksi kannattaa olla tarkka, mihin tutkimuksiin suostuu lähtemään, ja huomautan että vaikka kuinka painostetaan, niin päätäntävalta on aina vanhemmilla.

isä 86 kirjoitti:

Minulla semmoisia kokemuksia! minua tutkittiin vuonna -95 Kun koulussa häiriköin ja tappelin vain olin silloin 3. luokalla koulussa. Kävimme lääkärissä kunnallisessa terveyden huollossa ja ne sanoivat vain että minä vain olen "laiska" ja "ilkeä" riiviö. No minun äiti ei jättänyt asiaa siihen vaan vei minut Yksityiselle lääkärille. Hän teki minulle lähetteen Lasten linnaan jatko tutkimuksii. Siellä minulle tehtiin neuropsykologiset tutkimuksen ja diagnoosi oli: Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö,persoonallisuushäiriö, impulsiivinen Häiriö. Vanhemppani informoivat koulua ja perhenuvolaa sekä mäntsälän terv.keskusta. Asiaan ei reagoitu. Jatkoin siinä samassa luokassa jossa oli 24 oppilasta eikä koulunkäynti avustajaa....? Asiaa ei Kunnan terveyden huollossa eikä koulussa viety mitenkään eteenpäin. Elämäni koulussa jatkoi samaa rataa se oli jälkeenpäin mietittynä täyttä HELVETTIÄ. Ylä asteella alkoi lintsaaminen ja tappelut lisääntymään hurjaa vauhtia. Minut erotettiin koulusta 7. luokan loppu puoliskolla ja siirrettiin kellokoskelle kouluun jonne kotoani oli matkaa n.35 km. Sairaala koulussa pystyin opiskelemaan Mutta edelleenkään itse ongelmaa ei hoidettu/tutkittu.??? Siella viihdyin vain muutamia kuukausia ja sitten lopetin siellä käymisen matkan takia. siiryin mäntsälän toiselle ylä asteelle "tenttimään" ylä asteen loppuun... No se ei kauaa kestäny kun alkoi jäädä tentit väliin ja sitten loppui kokoaan. Päätin että nyt loppuu! Lähdin työ elämään ja ikää oli n.16 vuotta. töitä oli yllin kyllin mutta sielläkin oli omat vaikeude keskittymisen kanssa. adhd asiaa ei tutkittu eikä noteerattu vaikka sinnikäs äitini yritti ja yritti kukaan ei kuunnellut. Muutin 17 vuotiaana helsinkiin ja aloin rakentamaan omaa elämää... Sitten tapasin itseäni 5 vuotta vanhemman naisen nykyisen vaimoni. Menimme naimisiin kuukauden päästä siitä kun olin täyttänyt 18. Vaimoni on lähihoitaja. Hän ja äitini rupesivat ottamaan selvää minun sairaudesta koska se häiritsi normaaliakin elämää. syntyi 2 uskomattoman ihanaa lasta. Silti elämäämme varjostivat useat erilaiset ongelmat, vaikka kyllä välillä oli pitkiäkin aikoja jolloin meni "hyvin" Työ paikat vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja elämä oli katkonaista. Jouduin kellokosken sairaalaan "purn outin" takia ja siellä tutkittiin. "Asiantuntijat" tutkivat ja diagnoosi oli MASENNUS siihen antoivat lääkityksen. se ei vaikuttanut mihinkään muuhun kuin seksi elämäämme. Aikaa kului rakkaat tukijani tutkivat ja keräsivät tietoa... Sitten löytyi Yksi lääkäri joka on perehtynyt kyseiseen asiaan kunnolla.Se oli yksitysellä sektorilla. Hänelle ei meinannut saada millään aikoja. elämä jatkoi ala mäkeä jouduin poliisien kanssa tekemisiin kun tappelin isäni kanssa ja uhkasin kirveellä. Tuntui jo siltä että nyt lopetan itseni tähän paikkaan. Vaimoni hätääntyi näistä puheista ja teoista ja soitti kyseiselle lääkärille ja sanoi että nyt tarvitsee apua ja äkkiä. sain ajan kuukauden päähän. Toimitimme sinne kaiken mahdollisen tiedon ja histosrian mikä meillä oli tilasimme papereita ympäri suomea. Menin käymään vastaan otolla olin todella iloinen kun tulin sieltä ulos olin saanut pikaisen diagnoosin. Lääkäri passitti minut kyseisen lääkärikeskuksen neuropsykoligin tutkittavaksi. Tutkimukset olivat ohitse ja oli diagnoosin aika, se oli sama kuin vuonna -95 Aloitimme lääkityksen HETI (concerta 36mg) Kun aloin syömään lääkettä niin tuntui kuin olisin uusi ihminen jaksoin tehdä töitä paljon laadukkaammin ja maltoin ajaa N. rajoitusten mukaan, Mutta MÄNTSÄLÄN kunta ei suostunut korvaamaan Kyseisiä tutkimuksia. Nyt joudun käymään yksityisellä psykologilla 5 kertaa ainakin ja yksi kerta maksaa n.250e tutkimukset tulivat maksamaan n. 1000euroa. se on minusta erittäin suuri raha kaivinkoneen kuljettajan palkasta. Herää kysymys miksi maksan veroja kun en saa kunnallisesta terveyden huollosta asian tuntevaa apua enkä maksu sitoumusta??? Kyllä pieni ihminen ajetaan ahtaalle ja sitten kun tapahtuu jotain peruuttamatonta niin sitten nostetaan kädet pystyyn???? Missä oikeen kulkee raja kuinka paljon ihmisen tarvitsee kestää? Kuinka paljon yhteikunnalle tuli maksamaan esim jo se että minun ja isäni tappelun seurauksena koti pihaamme tuli 3 mustaa maijaa sekä 2 moottoripyörä poliisia??? Varmasti jo sillä rahalla olisi moneen kertaan maksanut minun tukimukseni ja vähän myös jatko terapiaakin!?! Kyllä nyt kun on lääkitys niin olo on todella kevyt ja olen jopa onnellinen. Voi jopa hymyillä ajaessa kaivinkonetta.. Nyt kun tämä rumba alkaa saada loppunsa niin teen ilmoituksen potilas asiamiehelle. Minun puolesta menen vaikka oikeuteen Mäntsälän kunnan kanssa! Tämä on väärin! Ja se vielä että en varmasti ole Mäntsälässä tai muualla suomessa ainut joka haluaa apua sairauteensa.



Minun Diagnoosini kunnallisesta terveyden huollosta on se että jos apua haluaa niin sitä ei anneta,mutta jos ei halua ja pistää oikeen hanttiin niin sitten kyllä äkkiä passitetaan hoitoon.



PS. Miksi Mäksan yrittäjänä kunnallis veroja???

Lue lisää

Olet selvästi hyötynyt hoidosta, mikä on hieno asia. En haluakaan estää tarpeellisia hoitoja.

Vastustan sitä, että testituloksia käytetään nykyään lapsia vastaan. Myös turhia ADHD-diagnooseja on paljon (omasi ei sellainen liene, en tiedä kun en tunne asiaasi sen tarkemmin). Osa diagnoosesiat on paikkansapitäviä, mutta muistutan taas, että muille poikkeavuuksille ei laiteta yhtä paljon painoarvoa, kyse on tietoisesta, kulttuurisidonnaisesta valinnasta siitä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Mielestäni diagnooseista ei olisi haittaa, kunhan ne pysyisivät vain lääkärin tiedossa: lääkäri hoitaisi sairautta ja opettaja keskittyisi opettamiseen.

Valitettavasti nykyisellään diagnoosi on leima joka johtaa usein ikävään ennakkoasenteeseen kouluviranomaisten silmissä. Näinhän se on muutenkin diagnoosien kanssa: lääkärin vaitiolovelvollisuskin on juuri siksi niin tärkeä, etteivät ulkopuoliset ennakkoluulot saisi liikaa valtaa muissa. Aikuiset pitävät itsestäänselvänä, että jos he esimerkiksi sairastuvat syöpään, heillä on oikeus kertoa tai olla kertomatta siitä muille (esim. työnantajalle) juuri ennakkoluuloisen suhtautumisen vuoksi.

Ihannekoulu olsi sellainen jossa lapsi olisi lapsi muiden lasten joukossa trasavertaisena yksilönä eikä diagnoosi, ja hänelle annettaisiin kaikki tarvittava lääketieteellinen ja kasvatustieteellinen tuki matkala aikuisuuteen ilman erittelyä muista.

Asiantuntija kirjoitti:

Vastustan turhia tutkimuksia jotka johtavat lapsen kannalta huonoon kehityskulkuun. Mitä en vastusta? En vastusta tutkimuksia silloin kun niistä on odotettavissa hyötyä, eikä tutkimustuloksia käytetä lasta vastaan.

On aivan selvää, että tällä palstalla varsinkin on aivan oikeita ADHD-tapauksia (määrittelykysymys), mutta yleisesti ottaen sellainen diagnoosi ei ole voinut yleistyä näin lyhyessä ajassa kuin se nyt on viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt ilman että siitä olisi osa keinotekoisesti saatu aikaan.

Aiemmin jo mainitsin, että ADHD:n etsimiseen kulutetaan suhteessa huimasti paljon enemmän resursseja kuin muiden persoonan piirteiden etsimiseen, ja tämä on ennenkaikkea arvokysymys! Halutaan kitkeä pois erilainen.

Kantasi on perin ristiriitainen: ensin sanot, että ihminen on itsensä asiantuntija (Olen 100% sama mieltä) seuraavaan hengenvetoon sanot että jatkotutkimukset ovat tarpeen! Tätä en ymmärrä, logiikkasi ontuu todella pahasti. Olet nyt jostain suuttunut niin pahasti ettet pysty näkemään metsää puilta: minä nimenomaan peräänkuulutan ihmisen omaa itsetuntemusta sekä vanhempien asiantuntijuutta omaa lastaan kohtaan.

Valitettavan usein "asiantuntijat" tulkitsevat vanhempien toiveikkaat odotukset lapsensa suhteen lapsen poikkeavuuden kieltämiseksi! Siitä ei suinkaan ole kysymys: vanhemmat kyllä tuntevat lapsensa.

Lue lisää

tutkimuksia lasta vastaan tehdään? Tuskin mitään tutkimuksia tehdään sillä verukkeella, että niitä voitaisiin käyttää siihen tarkoitukseen.
Vaikutat minusta ihan siltä, että sinua vaivaavat pahemmatkin harhakuvat. Ehdottaisin psykiatrilla käyntiä!

Asiantuntija kirjoitti:

Olet selvästi hyötynyt hoidosta, mikä on hieno asia. En haluakaan estää tarpeellisia hoitoja.

Vastustan sitä, että testituloksia käytetään nykyään lapsia vastaan. Myös turhia ADHD-diagnooseja on paljon (omasi ei sellainen liene, en tiedä kun en tunne asiaasi sen tarkemmin). Osa diagnoosesiat on paikkansapitäviä, mutta muistutan taas, että muille poikkeavuuksille ei laiteta yhtä paljon painoarvoa, kyse on tietoisesta, kulttuurisidonnaisesta valinnasta siitä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Mielestäni diagnooseista ei olisi haittaa, kunhan ne pysyisivät vain lääkärin tiedossa: lääkäri hoitaisi sairautta ja opettaja keskittyisi opettamiseen.

Valitettavasti nykyisellään diagnoosi on leima joka johtaa usein ikävään ennakkoasenteeseen kouluviranomaisten silmissä. Näinhän se on muutenkin diagnoosien kanssa: lääkärin vaitiolovelvollisuskin on juuri siksi niin tärkeä, etteivät ulkopuoliset ennakkoluulot saisi liikaa valtaa muissa. Aikuiset pitävät itsestäänselvänä, että jos he esimerkiksi sairastuvat syöpään, heillä on oikeus kertoa tai olla kertomatta siitä muille (esim. työnantajalle) juuri ennakkoluuloisen suhtautumisen vuoksi.

Ihannekoulu olsi sellainen jossa lapsi olisi lapsi muiden lasten joukossa trasavertaisena yksilönä eikä diagnoosi, ja hänelle annettaisiin kaikki tarvittava lääketieteellinen ja kasvatustieteellinen tuki matkala aikuisuuteen ilman erittelyä muista.

Lue lisää

ole tasavertainen yksilö silloin, kun hänen ongelmistaan ei ole tietoa.
Jos lapsella on ongelmia esim. hahmottamisessa, eikä hänelle selitetä opetettavaa asiaa kuin yhdellä, väärällä tavalla, hän jää auttamatta jälkeen muista. Näissä vertauksissasi ei ole minkään valtakunnan perää!

Asiantuntija kirjoitti:

Olet selvästi hyötynyt hoidosta, mikä on hieno asia. En haluakaan estää tarpeellisia hoitoja.

Vastustan sitä, että testituloksia käytetään nykyään lapsia vastaan. Myös turhia ADHD-diagnooseja on paljon (omasi ei sellainen liene, en tiedä kun en tunne asiaasi sen tarkemmin). Osa diagnoosesiat on paikkansapitäviä, mutta muistutan taas, että muille poikkeavuuksille ei laiteta yhtä paljon painoarvoa, kyse on tietoisesta, kulttuurisidonnaisesta valinnasta siitä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Mielestäni diagnooseista ei olisi haittaa, kunhan ne pysyisivät vain lääkärin tiedossa: lääkäri hoitaisi sairautta ja opettaja keskittyisi opettamiseen.

Valitettavasti nykyisellään diagnoosi on leima joka johtaa usein ikävään ennakkoasenteeseen kouluviranomaisten silmissä. Näinhän se on muutenkin diagnoosien kanssa: lääkärin vaitiolovelvollisuskin on juuri siksi niin tärkeä, etteivät ulkopuoliset ennakkoluulot saisi liikaa valtaa muissa. Aikuiset pitävät itsestäänselvänä, että jos he esimerkiksi sairastuvat syöpään, heillä on oikeus kertoa tai olla kertomatta siitä muille (esim. työnantajalle) juuri ennakkoluuloisen suhtautumisen vuoksi.

Ihannekoulu olsi sellainen jossa lapsi olisi lapsi muiden lasten joukossa trasavertaisena yksilönä eikä diagnoosi, ja hänelle annettaisiin kaikki tarvittava lääketieteellinen ja kasvatustieteellinen tuki matkala aikuisuuteen ilman erittelyä muista.

Lue lisää

Asiantuntija, en tiedä tulkitsenko taas väärin sanojasi, mutta minulle tulee mielikuva, että sinulla on suuret ennakkoluulot eri kehityshäiriöitä kohtaan. Edustat vanhaa sukupolvea, joka vaikenee vaikeista asioista suojellakseen ihmistä häpeältä, varsinkin jos vaikeudet liittyvät jollain tapaa aivoihin tai psyykkeeseen. Eikö tänä päivänä ole jo vapaus olla arvokas ihminen ominen vaikeuksineen ja häiriöineen. Mielestäni ei ole leimaavaa olla tarkkaavaisuushäiriöinen. Mutta leimaavaa on olla häirikkö. ADHD:ssa on paljon hyviä ominaisuuksia mm.luovuus ja aitous, jotka eivät pääsee esiin, kun vaikeudet kasvavat liian suuriksi. On jo olemassa tutkimuksia, joista näkyy ahdn:n yleisyys vankiloissa. Eikö ole hyvä, että tätä tarkkaavaisuushäiriötä on alettu tunnistamaan, jotta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa voitaisiin hankkia apua. On myös tärkeää, että eri auttavat ja opettavat tahot voivat tehdä yhteistyötä parhaimman hyödyn saamiseksi. Diagnoosista ei todella ole hyötyä, jos vain lääkäri sen tietää.

minttu_ kirjoitti:

Asiantuntija, en tiedä tulkitsenko taas väärin sanojasi, mutta minulle tulee mielikuva, että sinulla on suuret ennakkoluulot eri kehityshäiriöitä kohtaan. Edustat vanhaa sukupolvea, joka vaikenee vaikeista asioista suojellakseen ihmistä häpeältä, varsinkin jos vaikeudet liittyvät jollain tapaa aivoihin tai psyykkeeseen. Eikö tänä päivänä ole jo vapaus olla arvokas ihminen ominen vaikeuksineen ja häiriöineen. Mielestäni ei ole leimaavaa olla tarkkaavaisuushäiriöinen. Mutta leimaavaa on olla häirikkö. ADHD:ssa on paljon hyviä ominaisuuksia mm.luovuus ja aitous, jotka eivät pääsee esiin, kun vaikeudet kasvavat liian suuriksi. On jo olemassa tutkimuksia, joista näkyy ahdn:n yleisyys vankiloissa. Eikö ole hyvä, että tätä tarkkaavaisuushäiriötä on alettu tunnistamaan, jotta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa voitaisiin hankkia apua. On myös tärkeää, että eri auttavat ja opettavat tahot voivat tehdä yhteistyötä parhaimman hyödyn saamiseksi. Diagnoosista ei todella ole hyötyä, jos vain lääkäri sen tietää.

Lue lisää

Minulla on todellakin suuret ennakkoluulot eri kehityshäiriöiden painotusten suhteen: en näet pidä siitä tavasta jolla lapset eritellään jonkin ominaisuuden perusteella. Kysymys on ihmisarvon tunnustamisesta ja kunnioittamisesta.

ei nimenomaan kirjoitti:

ole tasavertainen yksilö silloin, kun hänen ongelmistaan ei ole tietoa.
Jos lapsella on ongelmia esim. hahmottamisessa, eikä hänelle selitetä opetettavaa asiaa kuin yhdellä, väärällä tavalla, hän jää auttamatta jälkeen muista. Näissä vertauksissasi ei ole minkään valtakunnan perää!

Lue lisää

Jokainen ihminen on lähtökohtaisesti tasavertainen. Siitähän juuri on kyse, että kaikki saisivat kunnioitusta osakseen riippumatta omien yksilöllisten piirteidensä laadusta.

Jos lapsi tarvitsee tukitoimia, ne pitää hänelle antaa viiveettä! Opettajan ja erityisopettajan tehtävä on kokeilla erilaisia oppimistrategoita kunnes alkaa syntymään tulosta. Myös opettajilla pitää olla usko lapsen pileviin kykyihin. Turha erittely johtaa helposti luovuttamiseen lapsen kohdalla.

niitä kirjoitti:

tutkimuksia lasta vastaan tehdään? Tuskin mitään tutkimuksia tehdään sillä verukkeella, että niitä voitaisiin käyttää siihen tarkoitukseen.
Vaikutat minusta ihan siltä, että sinua vaivaavat pahemmatkin harhakuvat. Ehdottaisin psykiatrilla käyntiä!

Lue lisää

Kaikkia tutkimuksia voidaan ja käytetään lasta vastaan. Toki tällainen menettelytapa opn tiedostamatonta ja hyvää tarkoittavaa, mutta yhtäkaikki: silloin kun lapsi sijoitetaan erityisluokalle oman etunsa vastaisesti, on aivan sama onko kyseessä ollut tiedostamaton vai tiedostettu pahantahtoisuus. (Kyseessä ei siis ole pahantahtoisuus)

Asiantuntija kirjoitti:

Minulla on todellakin suuret ennakkoluulot eri kehityshäiriöiden painotusten suhteen: en näet pidä siitä tavasta jolla lapset eritellään jonkin ominaisuuden perusteella. Kysymys on ihmisarvon tunnustamisesta ja kunnioittamisesta.

Lue lisää

Asiantuntija, haluaisin tietää, onko sinulla omakohtaisia kokemuksia adhd-lapsista tai adhd-aikuisista?? Aliarvioit näiden lasten vanhempien ja opettajien sekä adhd-asiantuntijoiden panosta ja tietämystä. Voisitko kertoa esimerkin adhd-lapsen elämästä ja kuinka sinä omalla tavallasi tukisit lasta niin, että hänellä on kokonaisvaltaisesti hyvä olla?

Asiantuntija kirjoitti:

Minulla on todellakin suuret ennakkoluulot eri kehityshäiriöiden painotusten suhteen: en näet pidä siitä tavasta jolla lapset eritellään jonkin ominaisuuden perusteella. Kysymys on ihmisarvon tunnustamisesta ja kunnioittamisesta.

Lue lisää

mikä se käsityksesi näistä neurologisista häiriöistä on???? Etkö tunnusta näitä häiriöitä ollenkaan, kun puhut luonteen piirteistä ja ominaisuuksista? Ymmärsin, että arvostat ihmistä, mutta se ei valitettavasti aina riitä, jos taustalla on neurologinen ongelma.

että..... kirjoitti:

mikä se käsityksesi näistä neurologisista häiriöistä on???? Etkö tunnusta näitä häiriöitä ollenkaan, kun puhut luonteen piirteistä ja ominaisuuksista? Ymmärsin, että arvostat ihmistä, mutta se ei valitettavasti aina riitä, jos taustalla on neurologinen ongelma.

Lue lisää

En tunnusta sitä, että niitä kaikkia 7-15% lapsista pitäisi kohdella eri lailla kuin muita! Nykyäänhän lasketaan (kunnasta riippuen!), että 7-15% lapsista olisi erityisen tuen tarpeessa. Näin suurta kasvua ei ole voinut tapahtua pelkän biologian perusteella, tämä on päivänselvää.

Yksilölliset ominaisuudet on parempi termi, koska se ei leimaa. Kuten aiemmin mainitsin, kaikilla on jollain alueila vikaa, miksi sitten erityisesti korostaa yhtä aluetta muihin nähden? Kyseessä on meidän omat arvostuksemme.

Valitettavasti lause. "erityisen tuen tarpeessa" on usein pelkkä korulause jolla muita häiritsevä lapsi saadaan pois luokasta omien ennakkoluulojen vuoksi.

Suurin neurologinen ongelma on usein opettajan päässä, joka leimaa lapsen jonkun diagnoosin perusteella, eikä edes yritä opettaa lasta, vaan alkaa heti hommaamaan erityisluokkapaikkaa ottamalla yhteyttä terveydenhoitajaan joka sitten ottaa yhteyden lääkäriin joka ottaa yhteyden psykologiin joka ottaa taas yhteyden lääkäriin... Joskus toki tarvitaan lääkäriä, se on selvää, mutta ei 15% ikäluokasta kohdalla, ei sinnepäinkään... Sitäpaitsi, oli lapsella sitten minkälainen vamma tahansa, se ei poista oikeutta olla samassa luokassa muiden lasten kanssa, vaikka lapsi saisikin vammaansa minkälaista hoitoa tai tukea tahansa.

Asiantuntija kirjoitti:

Kaikkia tutkimuksia voidaan ja käytetään lasta vastaan. Toki tällainen menettelytapa opn tiedostamatonta ja hyvää tarkoittavaa, mutta yhtäkaikki: silloin kun lapsi sijoitetaan erityisluokalle oman etunsa vastaisesti, on aivan sama onko kyseessä ollut tiedostamaton vai tiedostettu pahantahtoisuus. (Kyseessä ei siis ole pahantahtoisuus)

Lue lisää

Oma poikani on erityisluokalla ja minusta se tuntuu paremmalta kuin lottovoitto! Hän saa siellä kaiken tarvitsemansa tuen ja kehittyy ja oppii huimasti ilman suurempia ongelmia.
Poikani ongelmat on lueteltu NLD-viestissä tällä samalla palstalla ja viestin kohdassa: infoa... kannattaa tutustua! Ilman dg:tä olisimme olleet ihan hukassa poikamme kanssa.

Asiantuntija kirjoitti:

En tunnusta sitä, että niitä kaikkia 7-15% lapsista pitäisi kohdella eri lailla kuin muita! Nykyäänhän lasketaan (kunnasta riippuen!), että 7-15% lapsista olisi erityisen tuen tarpeessa. Näin suurta kasvua ei ole voinut tapahtua pelkän biologian perusteella, tämä on päivänselvää.

Yksilölliset ominaisuudet on parempi termi, koska se ei leimaa. Kuten aiemmin mainitsin, kaikilla on jollain alueila vikaa, miksi sitten erityisesti korostaa yhtä aluetta muihin nähden? Kyseessä on meidän omat arvostuksemme.

Valitettavasti lause. "erityisen tuen tarpeessa" on usein pelkkä korulause jolla muita häiritsevä lapsi saadaan pois luokasta omien ennakkoluulojen vuoksi.

Suurin neurologinen ongelma on usein opettajan päässä, joka leimaa lapsen jonkun diagnoosin perusteella, eikä edes yritä opettaa lasta, vaan alkaa heti hommaamaan erityisluokkapaikkaa ottamalla yhteyttä terveydenhoitajaan joka sitten ottaa yhteyden lääkäriin joka ottaa yhteyden psykologiin joka ottaa taas yhteyden lääkäriin... Joskus toki tarvitaan lääkäriä, se on selvää, mutta ei 15% ikäluokasta kohdalla, ei sinnepäinkään... Sitäpaitsi, oli lapsella sitten minkälainen vamma tahansa, se ei poista oikeutta olla samassa luokassa muiden lasten kanssa, vaikka lapsi saisikin vammaansa minkälaista hoitoa tai tukea tahansa.

Lue lisää

sanoa, että erityisen tuen tarve on korulause ja että sillä lapsi saadaan muita häiritsemästä siirrettyä...
Toivottavasti sinun kaltaisellasi ihmisellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa... Ei opettajana, vanhempana, kka:na, psykologina, kuraattorina, terveydenhuollon asiantuntijana jne...

eo-luokasta kirjoitti:

Oma poikani on erityisluokalla ja minusta se tuntuu paremmalta kuin lottovoitto! Hän saa siellä kaiken tarvitsemansa tuen ja kehittyy ja oppii huimasti ilman suurempia ongelmia.
Poikani ongelmat on lueteltu NLD-viestissä tällä samalla palstalla ja viestin kohdassa: infoa... kannattaa tutustua! Ilman dg:tä olisimme olleet ihan hukassa poikamme kanssa.

Lue lisää

Näinhän se nykyään Suomessa menee! Vain erityisluokkaan saadaan tarvittava tuki. Kyse on siis resurssien jakamisesta. Kuitenkin samat resurssit voitaisiin ihan yhtä hyvin saada tavalliseen luokkaan, omaan lähikouluun!

Ettäs kehtaat kirjoitti:

sanoa, että erityisen tuen tarve on korulause ja että sillä lapsi saadaan muita häiritsemästä siirrettyä...
Toivottavasti sinun kaltaisellasi ihmisellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa... Ei opettajana, vanhempana, kka:na, psykologina, kuraattorina, terveydenhuollon asiantuntijana jne...

Lue lisää

Olen hyvin läheltä seurannut tilannetta ja näin se valitettavasti usein menee. Kyllä minä kehtaan sanoa totuuden.

Tässä on hyvä kirja aiheesta:

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/inkluusion_haaste_koululle.htm

Asiantuntija kirjoitti:

Näinhän se nykyään Suomessa menee! Vain erityisluokkaan saadaan tarvittava tuki. Kyse on siis resurssien jakamisesta. Kuitenkin samat resurssit voitaisiin ihan yhtä hyvin saada tavalliseen luokkaan, omaan lähikouluun!

Lue lisää

Meillä poika sai diaknoosin vanhempien käytettyä yksityisellä puolella, jonka jälkeen myös tukitoimet (kuntoutus yms.) tuli mahdolliseksi. Kela ei myönnä avustuksia kuntoutukseen ilman diagnoosia!!! Meillä myös lääke käytössä joka on aivan ehdoton pojan koulunkäynnin, harrastusten jne kannalta. Tämä tohtori epäilee että ko. adhd on muoti-ilmiö! Onko tullut mieleen ettei eturauhas-syöpääkään vielä 30 vuotta sitten kaikilta (nykyään melkein joka toinen mies) todettu.Katsos on vain niin, että todentaminen on myös tässä KEHITTYNYT!!! Tai onko niin että kolesteroli lääkitys on pakollinen jokaiselle joka niitä nykyään syö-oletko aivan varmasti määrännyt kalliita kolesteroli lääkkeitä vain niille jotka siitä varmasti hyötyvät!!! Kiistaton näyttö sanot, näytä se sitten esim. edellä toteen!! Ei kannata heittää lonkalta lääkärinä asioita ja mutuna jos itse on lääkeyhtiöiden TALUTUSNUORASSA!!
Meillä poika on tavallisella luokalla ja pärjää aivan mainiosti juuri tuon oikean lääkityksen ja avustavan avulla. Ilman tutkimuksia ei avustajaa olisi saatu eikä lääkitystä. Toivoisin että seuraavan kerran voisin tuoda pojan sinulle lääkäriin ja jättää lääkkeen ottamatta, katsotaan muutaman tunnin kuluttua mitä mieltä olet!!

urrmas kirjoitti:

Meillä poika sai diaknoosin vanhempien käytettyä yksityisellä puolella, jonka jälkeen myös tukitoimet (kuntoutus yms.) tuli mahdolliseksi. Kela ei myönnä avustuksia kuntoutukseen ilman diagnoosia!!! Meillä myös lääke käytössä joka on aivan ehdoton pojan koulunkäynnin, harrastusten jne kannalta. Tämä tohtori epäilee että ko. adhd on muoti-ilmiö! Onko tullut mieleen ettei eturauhas-syöpääkään vielä 30 vuotta sitten kaikilta (nykyään melkein joka toinen mies) todettu.Katsos on vain niin, että todentaminen on myös tässä KEHITTYNYT!!! Tai onko niin että kolesteroli lääkitys on pakollinen jokaiselle joka niitä nykyään syö-oletko aivan varmasti määrännyt kalliita kolesteroli lääkkeitä vain niille jotka siitä varmasti hyötyvät!!! Kiistaton näyttö sanot, näytä se sitten esim. edellä toteen!! Ei kannata heittää lonkalta lääkärinä asioita ja mutuna jos itse on lääkeyhtiöiden TALUTUSNUORASSA!!
Meillä poika on tavallisella luokalla ja pärjää aivan mainiosti juuri tuon oikean lääkityksen ja avustavan avulla. Ilman tutkimuksia ei avustajaa olisi saatu eikä lääkitystä. Toivoisin että seuraavan kerran voisin tuoda pojan sinulle lääkäriin ja jättää lääkkeen ottamatta, katsotaan muutaman tunnin kuluttua mitä mieltä olet!!

Lue lisää

Et taida pahvi ymmärtää että tohtori puhuu maalaisjärjestä ja sen hukkaamisesta matkalla jonnekkin. Sulla varmaan on lääkityksen tarpeessa oleva kersa mutta ei 10% kersoista tarvi lääkitystä.

asdasdjhgj kirjoitti:

Et taida pahvi ymmärtää että tohtori puhuu maalaisjärjestä ja sen hukkaamisesta matkalla jonnekkin. Sulla varmaan on lääkityksen tarpeessa oleva kersa mutta ei 10% kersoista tarvi lääkitystä.

Lue lisää

Arvon lääkäri puhuu lasten testaamisesta!!!!Älkää testauttako????!!!HALOO PAHVI!!!! Miten ihmeessä nyky-yhteiskunnassa voit saada yhteiskunnallisia tukitoimia jos niihen ei kerran ole aihetta!!! Katsos ei ne kunnat niitä tule jokaisen lapsen vanhemmalta kyselemään että saiskos teille olla jotain tukea!!! Kyllä kuule jokainen ADHD lapsen isä ja äiti on saannut sen diagnoosinkin kanssa tahia vähintään vuoden, EI NE MIST""N TAIVAASTA PUTOA ihan vaan l''k'rillekin tiedoksi. Miss' on l''k'rin etiikka tulla t'nne neuvomaan olla testaamatta jos selkeit' oireita lapsissa on ei sit' rumbaa kukaan HUVIKSEEN TEE ihan varma on niin!! T'm' kaikentiet'v' l''k'ri parjaa t''ll' kolleegoitaan kuinka heilt' saa sellaisen lausunnon kuin haluaa!!! Hetkinen eik;s ne l''k'rit vanno sen saman valan ja jotkut sitten erikoistuvat kirurgiaa, neurologiaa, sis'tauteihin jne. En min' ainakaan halua ett' minua hoitaa psykiatri jos jalka on poikki tai jo p''ss' heitt'' niin kirurgi, kyll' KUULE JOKAISELLA L""K"RILL" T"YTYY OLLA ETIIKKA KUNNOSSA ja toivon my;s ett' sinulla!! Anteeksi vain mutta kannettavasta hajosi nuo aat ja oot mutta koittakaa saada selv''.
Maalaisjarjesta ei kuule ole paljon auta adhd kanssa se kun ei mene niinkuin sina sanot varsinkaan kun raivari on paalla. Kylla sita apua on saatava kun sita tarvitsee ja sita ei tipu ilman diagnoosia! Ikavaa mutta nain se tassa maassa nykyaan on.

urrmas kirjoitti:

Arvon lääkäri puhuu lasten testaamisesta!!!!Älkää testauttako????!!!HALOO PAHVI!!!! Miten ihmeessä nyky-yhteiskunnassa voit saada yhteiskunnallisia tukitoimia jos niihen ei kerran ole aihetta!!! Katsos ei ne kunnat niitä tule jokaisen lapsen vanhemmalta kyselemään että saiskos teille olla jotain tukea!!! Kyllä kuule jokainen ADHD lapsen isä ja äiti on saannut sen diagnoosinkin kanssa tahia vähintään vuoden, EI NE MIST""N TAIVAASTA PUTOA ihan vaan l''k'rillekin tiedoksi. Miss' on l''k'rin etiikka tulla t'nne neuvomaan olla testaamatta jos selkeit' oireita lapsissa on ei sit' rumbaa kukaan HUVIKSEEN TEE ihan varma on niin!! T'm' kaikentiet'v' l''k'ri parjaa t''ll' kolleegoitaan kuinka heilt' saa sellaisen lausunnon kuin haluaa!!! Hetkinen eik;s ne l''k'rit vanno sen saman valan ja jotkut sitten erikoistuvat kirurgiaa, neurologiaa, sis'tauteihin jne. En min' ainakaan halua ett' minua hoitaa psykiatri jos jalka on poikki tai jo p''ss' heitt'' niin kirurgi, kyll' KUULE JOKAISELLA L""K"RILL" T"YTYY OLLA ETIIKKA KUNNOSSA ja toivon my;s ett' sinulla!! Anteeksi vain mutta kannettavasta hajosi nuo aat ja oot mutta koittakaa saada selv''.
Maalaisjarjesta ei kuule ole paljon auta adhd kanssa se kun ei mene niinkuin sina sanot varsinkaan kun raivari on paalla. Kylla sita apua on saatava kun sita tarvitsee ja sita ei tipu ilman diagnoosia! Ikavaa mutta nain se tassa maassa nykyaan on.

Lue lisää

Asiantuntija avasi ehkä hiukan räväkästi tämän keskustelun, mutta se hyöty siitä näköjään on ollut, että kiinnostus tätä keskustelua kohtaan on ollut suurta. Tämä inklusiivinen koulumalli on varmaankin monelle vanhemmalle ollut aiemmin melko tuntematon.

Kouluvalmiustestien kanssa kannattaa olla tarkka. Liian helpolla annetaan periksi lapsen kanssa jos tällä on ongelmia. Ymmärrän hyvin Asiantuntijan huolen asiasta.

Jokainen voi toki kertoa omasta elämästään surullisia esimerkkejä, mutta Asiantuntija on kyllä oikeassa siinä, että testien varjolla tehdään paljon vahingollistakin.

Lasta voidaan auttaa tavallisessa luokassakin hyvin pitkään, myöskin tukitoimia voidaan tarjota, jos vain olisi halukkuutta. Kysymys lieneekin myös asennemuutoksen tarpeesta.

Samaa mieltä olen myös siinä, että lääkäreille on siirretty liikaa vastuuta kun päätetään lapsen koulunkäyntiin liittyvistä asioista.

Erityisopetukseen perehtynyt kirjoitti:

Asiantuntija avasi ehkä hiukan räväkästi tämän keskustelun, mutta se hyöty siitä näköjään on ollut, että kiinnostus tätä keskustelua kohtaan on ollut suurta. Tämä inklusiivinen koulumalli on varmaankin monelle vanhemmalle ollut aiemmin melko tuntematon.

Kouluvalmiustestien kanssa kannattaa olla tarkka. Liian helpolla annetaan periksi lapsen kanssa jos tällä on ongelmia. Ymmärrän hyvin Asiantuntijan huolen asiasta.

Jokainen voi toki kertoa omasta elämästään surullisia esimerkkejä, mutta Asiantuntija on kyllä oikeassa siinä, että testien varjolla tehdään paljon vahingollistakin.

Lasta voidaan auttaa tavallisessa luokassakin hyvin pitkään, myöskin tukitoimia voidaan tarjota, jos vain olisi halukkuutta. Kysymys lieneekin myös asennemuutoksen tarpeesta.

Samaa mieltä olen myös siinä, että lääkäreille on siirretty liikaa vastuuta kun päätetään lapsen koulunkäyntiin liittyvistä asioista.

Lue lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Medikalisaatio

http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2005/181005_d.htm

Medikalisaatio tässä tarkoittaa sitä, että jopa lasten koulunkäyntiin liittyvät asiat siirretään lääkäreiden päätettäviksi.

Ongelma on siinä, että lääkärit eivät ole opetuksen asiantuntijoita.

Asiantuntija kirjoitti:

Vastustan turhia tutkimuksia jotka johtavat lapsen kannalta huonoon kehityskulkuun. Mitä en vastusta? En vastusta tutkimuksia silloin kun niistä on odotettavissa hyötyä, eikä tutkimustuloksia käytetä lasta vastaan.

On aivan selvää, että tällä palstalla varsinkin on aivan oikeita ADHD-tapauksia (määrittelykysymys), mutta yleisesti ottaen sellainen diagnoosi ei ole voinut yleistyä näin lyhyessä ajassa kuin se nyt on viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt ilman että siitä olisi osa keinotekoisesti saatu aikaan.

Aiemmin jo mainitsin, että ADHD:n etsimiseen kulutetaan suhteessa huimasti paljon enemmän resursseja kuin muiden persoonan piirteiden etsimiseen, ja tämä on ennenkaikkea arvokysymys! Halutaan kitkeä pois erilainen.

Kantasi on perin ristiriitainen: ensin sanot, että ihminen on itsensä asiantuntija (Olen 100% sama mieltä) seuraavaan hengenvetoon sanot että jatkotutkimukset ovat tarpeen! Tätä en ymmärrä, logiikkasi ontuu todella pahasti. Olet nyt jostain suuttunut niin pahasti ettet pysty näkemään metsää puilta: minä nimenomaan peräänkuulutan ihmisen omaa itsetuntemusta sekä vanhempien asiantuntijuutta omaa lastaan kohtaan.

Valitettavan usein "asiantuntijat" tulkitsevat vanhempien toiveikkaat odotukset lapsensa suhteen lapsen poikkeavuuden kieltämiseksi! Siitä ei suinkaan ole kysymys: vanhemmat kyllä tuntevat lapsensa.

Lue lisää

Vanhemmat tuntevat tottakai lapsensa parhaiten, mutta se ei valitettavasti aina riitä tai sitä ei ammattipiireissä uskota. Kun 2 vuotta sitten luin kirjan Aikuisen ADHD ja aivot, niin tuntui siltä kuin omassa perheessä oleville vaikeuksille löytyi joku selitys. Se tuntui niin tutulta, oli helpottunut olo. Siitä asti olen tyttäreni kanssa koittanut päästä niihin varsinaisiin adhd tutkimuksiin, mutta vielä edes lähettä ei ole kirjoitettu. Ainut keino on mennä yksityislääkärille. Mielstäni ADHD ei mikään muotivillitys vaan vaikeille oireille on vihdoinkin löydetty nimi. Ihminen jonka perhepiirissä ei ole lasta, nuorta tai aikuista jolla on adhd ei voi millään tietää millaista elämä sellaisessa perheessä. Silloin haluaa hakea apua mistä vain ja tutkimukset on ihan oleellinen asia silloin. Mitä aikaisemmin ko asia saadaan selville ja diagnoosi niin voidaan oikein vanhempina ja opettajina suhtautua ko lapseen. Jos ei hoideta itse sairautta niin se kasvattaa ympärilleen vain lisää sivuoireita. Mm. masennus, itsetuhoajatukset, leimataan häriköksi ym. Mistä voin vanhempana tietää mitkä on turhia tutkimuksia???? Omat Lapseni tuntien taistelen niin kauan kun saan heidät tutkimuksiin ja nimenomaan ADHD tutkimuksiin!!!!!!!!!

mummi -61 kirjoitti:

Vanhemmat tuntevat tottakai lapsensa parhaiten, mutta se ei valitettavasti aina riitä tai sitä ei ammattipiireissä uskota. Kun 2 vuotta sitten luin kirjan Aikuisen ADHD ja aivot, niin tuntui siltä kuin omassa perheessä oleville vaikeuksille löytyi joku selitys. Se tuntui niin tutulta, oli helpottunut olo. Siitä asti olen tyttäreni kanssa koittanut päästä niihin varsinaisiin adhd tutkimuksiin, mutta vielä edes lähettä ei ole kirjoitettu. Ainut keino on mennä yksityislääkärille. Mielstäni ADHD ei mikään muotivillitys vaan vaikeille oireille on vihdoinkin löydetty nimi. Ihminen jonka perhepiirissä ei ole lasta, nuorta tai aikuista jolla on adhd ei voi millään tietää millaista elämä sellaisessa perheessä. Silloin haluaa hakea apua mistä vain ja tutkimukset on ihan oleellinen asia silloin. Mitä aikaisemmin ko asia saadaan selville ja diagnoosi niin voidaan oikein vanhempina ja opettajina suhtautua ko lapseen. Jos ei hoideta itse sairautta niin se kasvattaa ympärilleen vain lisää sivuoireita. Mm. masennus, itsetuhoajatukset, leimataan häriköksi ym. Mistä voin vanhempana tietää mitkä on turhia tutkimuksia???? Omat Lapseni tuntien taistelen niin kauan kun saan heidät tutkimuksiin ja nimenomaan ADHD tutkimuksiin!!!!!!!!!

Lue lisää

http://www.tukilinja.net/arkistoartikkelit/svtartikkelit/SVT04Lahikoulustakaikkienkoulu.htm

Sinulle. kirjoitti:

http://www.tukilinja.net/arkistoartikkelit/svtartikkelit/SVT04Lahikoulustakaikkienkoulu.htm

Lue lisää

Tässä sama Sirpa Lammi kertoo kokemuksistaan lapsensa kanssa.

http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,527,6981,17833,23957,23963

mukaan! kirjoitti:

Tässä sama Sirpa Lammi kertoo kokemuksistaan lapsensa kanssa.

http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,527,6981,17833,23957,23963

Lue lisää

Kehitysvammaliitto kannattaa inkluusiota myös vaikeasti kehitysvammasiten kohdalla. On lapsen edun mukaista saada olla omassa lähikoulussaan ja tarvittavat tukitoimet sinne!



http://www.kehitysvammaliitto.fi/inkluusio

(Klikkaa oikeasta ylälaidasta:"Materiaalia inkluusiosta")

http://www.kehitysvammaliitto.fi/inkluusiolinkit


http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,527,6980,8914



http://www.edu.fi/page.asp?path=498,527,6980,8914,8920


Huomatkaa, että opetushallitus tukee inkluusiokehitystä!

vinkkejä ja linkkejä! kirjoitti:

Kehitysvammaliitto kannattaa inkluusiota myös vaikeasti kehitysvammasiten kohdalla. On lapsen edun mukaista saada olla omassa lähikoulussaan ja tarvittavat tukitoimet sinne!



http://www.kehitysvammaliitto.fi/inkluusio

(Klikkaa oikeasta ylälaidasta:"Materiaalia inkluusiosta")

http://www.kehitysvammaliitto.fi/inkluusiolinkit


http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,527,6980,8914



http://www.edu.fi/page.asp?path=498,527,6980,8914,8920


Huomatkaa, että opetushallitus tukee inkluusiokehitystä!

Lue lisää

jaksaa käydä lukemassa?

Mielipiteitä on monia, ja jokaisesta mielipiteestä varmasti löytyy myös mustaa valkoisella.

Ei kaikkea tarvitse uskoa, mikä nettiin on läväytetty.

Sinulle. kirjoitti:

http://www.tukilinja.net/arkistoartikkelit/svtartikkelit/SVT04Lahikoulustakaikkienkoulu.htm

Lue lisää

Inkluusio ei millään poista tutkimusten tarpeellisuutta. Inkluusio jopa edellyttää erityistä tukea tarvitsevan oppilaan tutkimista, jotta osataan oikealla tavalla yksilöllistää lähikoulussa ja jotta lähikouluun osataan hankkia oikeanlaiset tukikeinot.. Inkluusiohan ei tarkoita että kaikki oppilaat olisivat samassa yleisopetuksessa ja että adhd, asperger, näkövamma, kehitysvamma jne. ei vaikuttaisi millään tavalla koulunkäyntiin. Lähikoulussa yleisopetuksen ryhmässä opiskellaan, mutta oman HOJKS:n mukaisesti.

cheetah.grrr kirjoitti:

Inkluusio ei millään poista tutkimusten tarpeellisuutta. Inkluusio jopa edellyttää erityistä tukea tarvitsevan oppilaan tutkimista, jotta osataan oikealla tavalla yksilöllistää lähikoulussa ja jotta lähikouluun osataan hankkia oikeanlaiset tukikeinot.. Inkluusiohan ei tarkoita että kaikki oppilaat olisivat samassa yleisopetuksessa ja että adhd, asperger, näkövamma, kehitysvamma jne. ei vaikuttaisi millään tavalla koulunkäyntiin. Lähikoulussa yleisopetuksen ryhmässä opiskellaan, mutta oman HOJKS:n mukaisesti.

Lue lisää

mikäli ei ole erityisopetuspäätöstä ja erityisopetuspäätöstä ei tehdä, ellei ole tutkittu ja diagnoosia.
Aloittajan viestissä ei ole sitten mitään perää, eikä se tule toimimaan missään muodossa, PAH!

kuka noita kirjoitti:

jaksaa käydä lukemassa?

Mielipiteitä on monia, ja jokaisesta mielipiteestä varmasti löytyy myös mustaa valkoisella.

Ei kaikkea tarvitse uskoa, mikä nettiin on läväytetty.

Lue lisää

Ai kaikkea mitä nettiin on läväytetty?!?

Ihan kainosti totean, että nuo linkit ovat Opetushallituksen ja Kehitysvammaliiton julkaisuja =)

ei tehdä kirjoitti:

mikäli ei ole erityisopetuspäätöstä ja erityisopetuspäätöstä ei tehdä, ellei ole tutkittu ja diagnoosia.
Aloittajan viestissä ei ole sitten mitään perää, eikä se tule toimimaan missään muodossa, PAH!

Lue lisää

Niissä tapauksissa joissa lapsi ei ole tarttunut mihinkään seulaan, ja puikahtanut tavalliselle luokalle vähin äänin, HOJK:sia ei tehdä koska opettajakaan ei ole tietoinen mistään ongelmasta. Näin ongelmaa ei siis edes ole.

Onkin tutkittu, että lapsen diagnosi vapauttaa opettajan opetusvastuusta, ja pienetkin "normaalit" käytösongelmat luokitellaan heti diagnoosista johtuviksi, nostetaan kädet ylös lapsen kohdalla, ja yritetään saada lapsi erityisopetuksen piiriin. Näin siis diagnoosin omaava lapsi saa vähemmän kärsivällisyyttä osakseen, vaikka pohjimmillaan voisikin oppia asioita omalla tahdillaan ja tavallaan.

Diagnoosi valitettavasti joidenkin lasten kohdalla on hätiköidysti tehty. Et voi väittää, että tällaisia lapsia ei olisi.

Toki on lapsia joiden kohdalla diagnoosi on oikea, mutta heidänkin kohdallaan HOJKS:in lähtökohta tulisi olla normaali oppimäärä, HOJKS:in avulla siten vain mietittäisiin, että kuinka siihen parhaiten päästään.

Kukaan ei voi etukäteen tietää, kuinka lapsi oppii, ellei tätä yritetä opettaa. Tämä on fakta. Myös kehitysvammaiset lapset voivat oppia heille aiemmin mahdottomina pidettyjä asioita, tästä on runsaasti tutkittua tietoa.

Mielenkiintoista luettavaa on elämässään hyvin pärjänneiden kehitysvammaisten ja vammaisten kertomukset elämästään.

Esimerkiksi vaikeasti kehitysvammainen Temple Grandin on pässyt elämässään pitkälle: Hän on tätä nykyä yliopiston eläintieteen professori:

http://www.news.cornell.edu/stories/Sept05/Rhodes.Prof.fac.html

Hän kertoo kirjassaan, kuinka vaikeasti autistinen helposti tulee väärinymmärretyksi. Kirja on muutanut monen opettajan ja lääkärinkin käsityksen autismista ja autistisista ihmisistä. Autistinen ei ole tyhmän synonyymi.

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/minun.htm

Samoin monissa kehitysvammoissa ongelmana ei ole varsinaisesti älykkyyden puuttuminen, vaan toiminnan aloitus ja ylläpitäminen. Testit epäonnistuvat usein juuri tästä syystä. Tämän tietävät monet vanhemmat, mutta "asiantuntijat" tyrmäävät väitteen ja väittävät että vanhemmat eivät ole vielä hyväksyneet lapsensa poikkeavuutta. Kuinka väärässä he ovatkaan!

Asiantuntija kirjoitti:

Niissä tapauksissa joissa lapsi ei ole tarttunut mihinkään seulaan, ja puikahtanut tavalliselle luokalle vähin äänin, HOJK:sia ei tehdä koska opettajakaan ei ole tietoinen mistään ongelmasta. Näin ongelmaa ei siis edes ole.

Onkin tutkittu, että lapsen diagnosi vapauttaa opettajan opetusvastuusta, ja pienetkin "normaalit" käytösongelmat luokitellaan heti diagnoosista johtuviksi, nostetaan kädet ylös lapsen kohdalla, ja yritetään saada lapsi erityisopetuksen piiriin. Näin siis diagnoosin omaava lapsi saa vähemmän kärsivällisyyttä osakseen, vaikka pohjimmillaan voisikin oppia asioita omalla tahdillaan ja tavallaan.

Diagnoosi valitettavasti joidenkin lasten kohdalla on hätiköidysti tehty. Et voi väittää, että tällaisia lapsia ei olisi.

Toki on lapsia joiden kohdalla diagnoosi on oikea, mutta heidänkin kohdallaan HOJKS:in lähtökohta tulisi olla normaali oppimäärä, HOJKS:in avulla siten vain mietittäisiin, että kuinka siihen parhaiten päästään.

Kukaan ei voi etukäteen tietää, kuinka lapsi oppii, ellei tätä yritetä opettaa. Tämä on fakta. Myös kehitysvammaiset lapset voivat oppia heille aiemmin mahdottomina pidettyjä asioita, tästä on runsaasti tutkittua tietoa.

Mielenkiintoista luettavaa on elämässään hyvin pärjänneiden kehitysvammaisten ja vammaisten kertomukset elämästään.

Esimerkiksi vaikeasti kehitysvammainen Temple Grandin on pässyt elämässään pitkälle: Hän on tätä nykyä yliopiston eläintieteen professori:

http://www.news.cornell.edu/stories/Sept05/Rhodes.Prof.fac.html

Hän kertoo kirjassaan, kuinka vaikeasti autistinen helposti tulee väärinymmärretyksi. Kirja on muutanut monen opettajan ja lääkärinkin käsityksen autismista ja autistisista ihmisistä. Autistinen ei ole tyhmän synonyymi.

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/minun.htm

Samoin monissa kehitysvammoissa ongelmana ei ole varsinaisesti älykkyyden puuttuminen, vaan toiminnan aloitus ja ylläpitäminen. Testit epäonnistuvat usein juuri tästä syystä. Tämän tietävät monet vanhemmat, mutta "asiantuntijat" tyrmäävät väitteen ja väittävät että vanhemmat eivät ole vielä hyväksyneet lapsensa poikkeavuutta. Kuinka väärässä he ovatkaan!

Lue lisää

ei huomaa mitään erikoista lapsessa ja hänen oppimisensa sujuu siinä missä muidenkin, niin eihän silloin ole mitään tarvettakaan.

Ei lapsia tutkita tai heille tehdä henkilökohtaisia opetusjärjestelyitä, mikäli siihen ei ole tarvetta, tietenkään.

Tavalliset oppijat tavalliselle luokalle ja ne jotka eivät siinä pärjää, niin ei muuta kuin tukitoimet peliin.

Noissa viesteissäsi ei muuten ole minkäännäköistä johdonmukaisuutta. Oletko entinen erilainen oppija, joka haluaa kostaa yhteiskunnalle?

Asiantuntija kirjoitti:

Niissä tapauksissa joissa lapsi ei ole tarttunut mihinkään seulaan, ja puikahtanut tavalliselle luokalle vähin äänin, HOJK:sia ei tehdä koska opettajakaan ei ole tietoinen mistään ongelmasta. Näin ongelmaa ei siis edes ole.

Onkin tutkittu, että lapsen diagnosi vapauttaa opettajan opetusvastuusta, ja pienetkin "normaalit" käytösongelmat luokitellaan heti diagnoosista johtuviksi, nostetaan kädet ylös lapsen kohdalla, ja yritetään saada lapsi erityisopetuksen piiriin. Näin siis diagnoosin omaava lapsi saa vähemmän kärsivällisyyttä osakseen, vaikka pohjimmillaan voisikin oppia asioita omalla tahdillaan ja tavallaan.

Diagnoosi valitettavasti joidenkin lasten kohdalla on hätiköidysti tehty. Et voi väittää, että tällaisia lapsia ei olisi.

Toki on lapsia joiden kohdalla diagnoosi on oikea, mutta heidänkin kohdallaan HOJKS:in lähtökohta tulisi olla normaali oppimäärä, HOJKS:in avulla siten vain mietittäisiin, että kuinka siihen parhaiten päästään.

Kukaan ei voi etukäteen tietää, kuinka lapsi oppii, ellei tätä yritetä opettaa. Tämä on fakta. Myös kehitysvammaiset lapset voivat oppia heille aiemmin mahdottomina pidettyjä asioita, tästä on runsaasti tutkittua tietoa.

Mielenkiintoista luettavaa on elämässään hyvin pärjänneiden kehitysvammaisten ja vammaisten kertomukset elämästään.

Esimerkiksi vaikeasti kehitysvammainen Temple Grandin on pässyt elämässään pitkälle: Hän on tätä nykyä yliopiston eläintieteen professori:

http://www.news.cornell.edu/stories/Sept05/Rhodes.Prof.fac.html

Hän kertoo kirjassaan, kuinka vaikeasti autistinen helposti tulee väärinymmärretyksi. Kirja on muutanut monen opettajan ja lääkärinkin käsityksen autismista ja autistisista ihmisistä. Autistinen ei ole tyhmän synonyymi.

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/minun.htm

Samoin monissa kehitysvammoissa ongelmana ei ole varsinaisesti älykkyyden puuttuminen, vaan toiminnan aloitus ja ylläpitäminen. Testit epäonnistuvat usein juuri tästä syystä. Tämän tietävät monet vanhemmat, mutta "asiantuntijat" tyrmäävät väitteen ja väittävät että vanhemmat eivät ole vielä hyväksyneet lapsensa poikkeavuutta. Kuinka väärässä he ovatkaan!

Lue lisää

että joku kuvittelisi autismin olevan tyhmän synonyymi. Sinulle ilmeisesti on?

mieleenkään kirjoitti:

että joku kuvittelisi autismin olevan tyhmän synonyymi. Sinulle ilmeisesti on?

Etpä ilmeisesti ole sitten ollut autistien kanssa tekemisissä. Kyllä heitä ihan yleisesti pidetään kehitysvammaisina. Mitä huonoa taas on kehitysvammaisen statuksessa? Ainakin ympäristön enakkoluulot jotka alkavat jo irrelevantteina älykkyystestauksina. Yleensähän testauksiin mennään vain jos epäillään alhaista älykkyysosamäärää. Autistien kanssa saadaankin nopeasti vahvistus omille käsityksille, koska testit sujuvat usein varsin huonosti. Testien validiteettia onkin kyseenalaistettu.

opettaja... kirjoitti:

ei huomaa mitään erikoista lapsessa ja hänen oppimisensa sujuu siinä missä muidenkin, niin eihän silloin ole mitään tarvettakaan.

Ei lapsia tutkita tai heille tehdä henkilökohtaisia opetusjärjestelyitä, mikäli siihen ei ole tarvetta, tietenkään.

Tavalliset oppijat tavalliselle luokalle ja ne jotka eivät siinä pärjää, niin ei muuta kuin tukitoimet peliin.

Noissa viesteissäsi ei muuten ole minkäännäköistä johdonmukaisuutta. Oletko entinen erilainen oppija, joka haluaa kostaa yhteiskunnalle?

Lue lisää

Kirjoitit: "ei huomaa mitään erikoista lapsessa ja hänen oppimisensa sujuu siinä missä muidenkin, niin eihän silloin ole mitään tarvettakaan.

Ei lapsia tutkita tai heille tehdä henkilökohtaisia opetusjärjestelyitä, mikäli siihen ei ole tarvetta, tietenkään.

Tavalliset oppijat tavalliselle luokalle ja ne jotka eivät siinä pärjää, niin ei muuta kuin tukitoimet peliin."

Juuri niin!!! Ymmärsit vihdoin viimein asian oikean ytimen! Juuri noin pitäisi asianlaita olla! Kaiki vaan samaan kouluun, ja lähdetään liikkeelle samoista asioista. Jos jollakulla on diagnooseja, ne ovat lääkäreiden hoidossa aivan kuten muutkin diagnoosit. Koululuokat voisivat olla alun alkaen olla pieniä, koska jokaisessa luokassa olisi se keskimäärin yksi erityistä tukea tarvitseva oppilas, ja opettajalle jäisi aikaa myös tälle. Myös huippulahjakkaat oppilaat saisivat tarvitsemansa huomion.

Asiantuntija kirjoitti:

Etpä ilmeisesti ole sitten ollut autistien kanssa tekemisissä. Kyllä heitä ihan yleisesti pidetään kehitysvammaisina. Mitä huonoa taas on kehitysvammaisen statuksessa? Ainakin ympäristön enakkoluulot jotka alkavat jo irrelevantteina älykkyystestauksina. Yleensähän testauksiin mennään vain jos epäillään alhaista älykkyysosamäärää. Autistien kanssa saadaankin nopeasti vahvistus omille käsityksille, koska testit sujuvat usein varsin huonosti. Testien validiteettia onkin kyseenalaistettu.

Lue lisää

Oli virkistävää lukea, että joku vielä suhtautuu noin selväjärkisesti asioihin. llätys oli se, että tiede ja proffat ovat eri mieltä kuin käytännön työntekijät!

Mutta onhan se nähty, että työntekijät ajattelevat usein asioita ammattiliittojensa kautta, lapsista viis.

tästä kirjoitti:

Oli virkistävää lukea, että joku vielä suhtautuu noin selväjärkisesti asioihin. llätys oli se, että tiede ja proffat ovat eri mieltä kuin käytännön työntekijät!

Mutta onhan se nähty, että työntekijät ajattelevat usein asioita ammattiliittojensa kautta, lapsista viis.

Lue lisää

Ei siis llätys vaan YLLÄTYS

yllätys! kirjoitti:

Ei siis llätys vaan YLLÄTYS

Mutta näinhän se on jos on niin omissa ennakkoluuloissaan kiinni ettei usko edes asiantuntijoiden sanaa!

mahtavaa! kirjoitti:

Mutta näinhän se on jos on niin omissa ennakkoluuloissaan kiinni ettei usko edes asiantuntijoiden sanaa!

Mahtaa pänniä!?

pänniä kirjoitti:

Mahtaa pänniä!?

http://www.adhd-liitto.fi/15kaikilleavoimeen.htm

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/kaikille.htm

Ettäs kehtaat kirjoitti:

sanoa, että erityisen tuen tarve on korulause ja että sillä lapsi saadaan muita häiritsemästä siirrettyä...
Toivottavasti sinun kaltaisellasi ihmisellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa... Ei opettajana, vanhempana, kka:na, psykologina, kuraattorina, terveydenhuollon asiantuntijana jne...

Lue lisää

Ettäs kehtaat, hyi. Etkös yhtään häpee, hömö höpsy!

Aivan samaa mieltä. Ei se diagnoosi ole pelkästään koulua varten niinkuin ASIANTUNTIJA näkyy asiaa peilaavan. Kaikki saatavat tukitoimet on valitettavasti kuntien ja kaupukien taholta järjestetty niin että vain diagnoosin saaneet ovat näihin oikeutettuja ja sama koskee myös KELAA. Ilman diagnoosia ei apuja heru SE ON NÄHTY. Toivottavasti tämä asiantuntija heräisi nyt tähän todellisuuteen ja ymmärtäisi ettei elämä ole pelkkää KOULUA vaan se jatkuu vielä sen koulupäivän jälkeen myös kotona!!!
JOTEN MIKSI ASIANTUNTIJA KIELLÄT IHMISIÄ VIEMÄSTÄ LAPSIA TESTEIHIN!!! Koulu on elämästä vain noin 13% lopun aikaa joudumme myös elämään ja toivottavasti diagnoosin kanssa jos sellaiseen on aihetta. USKOKAA JO EI NIITÄ DIAGNOOSEJA MISTÄÄN TAIVAASTA TIPU KYLLÄ NE KAIKKI VAATII aikaa ja kovan koulun vanhemmilta ( kokemusta nimittäin on ).

urrmas kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Ei se diagnoosi ole pelkästään koulua varten niinkuin ASIANTUNTIJA näkyy asiaa peilaavan. Kaikki saatavat tukitoimet on valitettavasti kuntien ja kaupukien taholta järjestetty niin että vain diagnoosin saaneet ovat näihin oikeutettuja ja sama koskee myös KELAA. Ilman diagnoosia ei apuja heru SE ON NÄHTY. Toivottavasti tämä asiantuntija heräisi nyt tähän todellisuuteen ja ymmärtäisi ettei elämä ole pelkkää KOULUA vaan se jatkuu vielä sen koulupäivän jälkeen myös kotona!!!
JOTEN MIKSI ASIANTUNTIJA KIELLÄT IHMISIÄ VIEMÄSTÄ LAPSIA TESTEIHIN!!! Koulu on elämästä vain noin 13% lopun aikaa joudumme myös elämään ja toivottavasti diagnoosin kanssa jos sellaiseen on aihetta. USKOKAA JO EI NIITÄ DIAGNOOSEJA MISTÄÄN TAIVAASTA TIPU KYLLÄ NE KAIKKI VAATII aikaa ja kovan koulun vanhemmilta ( kokemusta nimittäin on ).

Lue lisää

En peräänkuuluta täydellistä testaamattomuutta. Kuitenkin halua havahduttaa vanhemmat huomaamaan, että he itse ovat avainasemassa tässäkin asiassa. Useinhan käy niin, ettei vanhemmille jätetä vaihtoehtoja testaukselle. Myöskin testituloksia voidaan käyttää lasta vastaan sijoittamalla lapsi kauas omasta lähikoulusta erityiskouluun ja eväämällä yleisopetus silloinkin kun siihen olisi aihetta. Tämä on törkeätä ja ihmisoikeuksien vastaista erittelyä.

Kunnat saavat 1,5 kertaisen rahan valtiolta erityislasta kohden, minkä tietysti houkuttelee luokittelemaan lapsia tiukimman mukaan!

Vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita. Monissa kehitysvammoissa ongelmana ei ole varsinaisesti älykkyyden puuttuminen, vaan toiminnan aloitus ja ylläpitäminen. Testit epäonnistuvat usein juuri tästä syystä. Tämän tietävät monet vanhemmat, mutta "asiantuntijat" tyrmäävät väitteen ja väittävät että vanhemmat eivät ole vielä hyväksyneet lapsensa poikkeavuutta. Kuinka väärässä he ovatkaan!

Minkäänlainen diagnoosi ei saa olla esteenä yhteisopetukselle.

Ilman diagnoosia ei tietty olekaan mahdollista saada resursseja lisää. Se on tietysti fakta. Kuitenkaan läheskään kaikki niistä lapsista joille diagnoosi on asetettu eivät sellaista tarvitsisi. Sinun lapsesi on varmasti poikkeus, en muuta väitäkään. Lapsellasi on varmasti oikea diagnoosi ja vain kovan taistelun jälkeen sellainen suostuttiin hänelle antamaan. Tapauksesi on kuitenkin harvinaisempaa laatua: 1,5 kertainen valtionosuus on kyllä tuottanut myös monia tarpeettomia diagnooseja. Viestini on suunnattu näiden lasten vanhemmille.

Diagnoosi on lääkärin mielipide lasta vaivaavasta sairaudesta. Diagnoosi EI OLE läheskään aina varma, ja diagnoosit voivat muuttua ja elää. Usein kuitenkin lapsen saama diagnoosi on ja pysyy, vaikka lapset ovat varsin kehityskykyisiä hämmästyttävällä tavalla. Vielä: lapsen koulunkäynnin sujuminen ja oppimistrategioiden miettiminen EI OLE lääkäreiden erikoisalaa. Kysymys on alati kasvavasta MEDIKALISAATIOSTA, joka lisää lääkäreiden valtaa myös sellaisilla alueilla jotka eivät heille kuulu. Mielestäni koko koululaitos ja lääketiede pitäisi erottaa toisistaan, ja palauttaa opettajille takaisin se valta joka heille kuuluu.

Asiantuntija kirjoitti:

En peräänkuuluta täydellistä testaamattomuutta. Kuitenkin halua havahduttaa vanhemmat huomaamaan, että he itse ovat avainasemassa tässäkin asiassa. Useinhan käy niin, ettei vanhemmille jätetä vaihtoehtoja testaukselle. Myöskin testituloksia voidaan käyttää lasta vastaan sijoittamalla lapsi kauas omasta lähikoulusta erityiskouluun ja eväämällä yleisopetus silloinkin kun siihen olisi aihetta. Tämä on törkeätä ja ihmisoikeuksien vastaista erittelyä.

Kunnat saavat 1,5 kertaisen rahan valtiolta erityislasta kohden, minkä tietysti houkuttelee luokittelemaan lapsia tiukimman mukaan!

Vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita. Monissa kehitysvammoissa ongelmana ei ole varsinaisesti älykkyyden puuttuminen, vaan toiminnan aloitus ja ylläpitäminen. Testit epäonnistuvat usein juuri tästä syystä. Tämän tietävät monet vanhemmat, mutta "asiantuntijat" tyrmäävät väitteen ja väittävät että vanhemmat eivät ole vielä hyväksyneet lapsensa poikkeavuutta. Kuinka väärässä he ovatkaan!

Minkäänlainen diagnoosi ei saa olla esteenä yhteisopetukselle.

Ilman diagnoosia ei tietty olekaan mahdollista saada resursseja lisää. Se on tietysti fakta. Kuitenkaan läheskään kaikki niistä lapsista joille diagnoosi on asetettu eivät sellaista tarvitsisi. Sinun lapsesi on varmasti poikkeus, en muuta väitäkään. Lapsellasi on varmasti oikea diagnoosi ja vain kovan taistelun jälkeen sellainen suostuttiin hänelle antamaan. Tapauksesi on kuitenkin harvinaisempaa laatua: 1,5 kertainen valtionosuus on kyllä tuottanut myös monia tarpeettomia diagnooseja. Viestini on suunnattu näiden lasten vanhemmille.

Diagnoosi on lääkärin mielipide lasta vaivaavasta sairaudesta. Diagnoosi EI OLE läheskään aina varma, ja diagnoosit voivat muuttua ja elää. Usein kuitenkin lapsen saama diagnoosi on ja pysyy, vaikka lapset ovat varsin kehityskykyisiä hämmästyttävällä tavalla. Vielä: lapsen koulunkäynnin sujuminen ja oppimistrategioiden miettiminen EI OLE lääkäreiden erikoisalaa. Kysymys on alati kasvavasta MEDIKALISAATIOSTA, joka lisää lääkäreiden valtaa myös sellaisilla alueilla jotka eivät heille kuulu. Mielestäni koko koululaitos ja lääketiede pitäisi erottaa toisistaan, ja palauttaa opettajille takaisin se valta joka heille kuuluu.

Lue lisää

että suurin osa meistä opettajista on sinun kanssasi eri mieltä. Oletko huomannut, että kirjoittelet tarkkaavaisuushäiriöpalstalla. Suurin osa tarkkaavaisuushäiriöisistä (siis puhtaasti sillä diagnoosilla) opiskelee yleisen opetussuunnitelman mukaan. Joskus erityiskouluun siirto on paikallaan. Ja se tulee kunnalle erittäin kalliiksi. Kalliimmaksi kuin tukitoimet omassa lähikoulussa. Mutta lapsen etu on joskus se. Ja vaikka vanhemmat ovatkin oman lapsensa asiantuntijoita, niin tunteet menevät joskus sen asiantuntijuuden edelle.

Jotenkin tuntuu, että suhtaudut tähän asiaan todella oman subjektiivisen kokemuksen (jotain negetiivista on tapahtunut sinun omalle kohdalle ja omalle lapsellesi) ja kuitenkin esiinnyt täällä asiantuntijana.

Täällä keskustellaan tarkkavaisuushäiriöistä. Aloitit ketjun ponnekkaasti Ei testeille... Ja suhtaudut adhd:n muotidiagnoosina. Kuitenkin täällä on monesti tullut esille se, että sitä diagnoosia ei ole niin helppo "saada".

Olemme opettajanhuoneella keskustelleet usein tuosta väitteestä, että 1,5 kertainen valtion osuus muka saisi aikaan enemmän erityisopetukseensiirtopäätöksiä. Olen itse sitä mieltä, että niin pitäisikin olla, mutta ei vain ole. Ei kai sitä erityistuen tarpeessa olevaa lasta haittaa, jos samalla kun sitä tukea saa, niin kuntakin saisi siitä vähän enemmän rahaa (joka menee tähän lapseen!)

Kun lapsella on kehitysvamma tai neurologinen oireyhtymä, niin vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, vaikuttaa se lapsen opiskeluun. Tämä pitäisi jokaisen vanhemman hyväksyä!

Kovasti korostat, että on vain poikkeus, jos jollain on tarpeellinen ADHD-diagnoosi. En voi sille mitään, että tälläinen ajattelu saa minut kovasti epäilemään sinun asiantuntijuutta.

cheetah.grrr kirjoitti:

että suurin osa meistä opettajista on sinun kanssasi eri mieltä. Oletko huomannut, että kirjoittelet tarkkaavaisuushäiriöpalstalla. Suurin osa tarkkaavaisuushäiriöisistä (siis puhtaasti sillä diagnoosilla) opiskelee yleisen opetussuunnitelman mukaan. Joskus erityiskouluun siirto on paikallaan. Ja se tulee kunnalle erittäin kalliiksi. Kalliimmaksi kuin tukitoimet omassa lähikoulussa. Mutta lapsen etu on joskus se. Ja vaikka vanhemmat ovatkin oman lapsensa asiantuntijoita, niin tunteet menevät joskus sen asiantuntijuuden edelle.

Jotenkin tuntuu, että suhtaudut tähän asiaan todella oman subjektiivisen kokemuksen (jotain negetiivista on tapahtunut sinun omalle kohdalle ja omalle lapsellesi) ja kuitenkin esiinnyt täällä asiantuntijana.

Täällä keskustellaan tarkkavaisuushäiriöistä. Aloitit ketjun ponnekkaasti Ei testeille... Ja suhtaudut adhd:n muotidiagnoosina. Kuitenkin täällä on monesti tullut esille se, että sitä diagnoosia ei ole niin helppo "saada".

Olemme opettajanhuoneella keskustelleet usein tuosta väitteestä, että 1,5 kertainen valtion osuus muka saisi aikaan enemmän erityisopetukseensiirtopäätöksiä. Olen itse sitä mieltä, että niin pitäisikin olla, mutta ei vain ole. Ei kai sitä erityistuen tarpeessa olevaa lasta haittaa, jos samalla kun sitä tukea saa, niin kuntakin saisi siitä vähän enemmän rahaa (joka menee tähän lapseen!)

Kun lapsella on kehitysvamma tai neurologinen oireyhtymä, niin vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, vaikuttaa se lapsen opiskeluun. Tämä pitäisi jokaisen vanhemman hyväksyä!

Kovasti korostat, että on vain poikkeus, jos jollain on tarpeellinen ADHD-diagnoosi. En voi sille mitään, että tälläinen ajattelu saa minut kovasti epäilemään sinun asiantuntijuutta.

Lue lisää

Olen hyvin läheltä seurannut tilannetta ammattilaisena. Pyrit toistuvasti saamaan selville omia henkilökohtaisia vaikuttimiani.

Opettajien asenteet ovat kauan olleet tutkimuksen kohteena. On osoitettu, että suurin yksittäinen resurssi joka tarvitaan, löytyy opettajan korvien välistä.

Myös muiden alan ammattilaisten korvien välissä olisi paljon rassattavaa. Ei ole mitenkään harvinaista, että juuri alan ammattilaisilla on kovimmat mahdolliset asenteet kaikkea poikkeavaa kohtaan. Myöskin alan ammattilaisten kahvipöydän puheet ovat aivan erilaisia, kuin mitä vanhempien kanssa jutellaan. Asenteet poikkeavia kohtaan voivat olla todella kovia ja jopa julmia!

Kirjoitit: "Kun lapsella on kehitysvamma tai neurologinen oireyhtymä, niin vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, vaikuttaa se lapsen opiskeluun. Tämä pitäisi jokaisen vanhemman hyväksyä!" Vanhemmat varmasti hyväksyvät tosiasiat, kysymys onkin siitä, että näiden lasten kohdalla usein luovutetaan, eikä heille edes yritetä opettaa tarvittavia taitoja! Kuinka silloin voisi mitään edes oppia?

Olet kovin kiusaantunut siitä, että kirjoittelen tälle palstalle. En edes yritä arvata sinun vaikuttimiasi, koska niillä ei ole merkitystä. Tosiasia on, että monet adhd-lapset sijoitetaan erityisluokalle, tai sitten heillä muuten on yksilölliset oppimärät. Tämä on tietenkin traagista siinä tapauksessa, jos lapsi menestyisi paremmin tavallisen opetussuunnitelman mukaan (tarpeellisine tukitoimineen), kuten tutkimukset osoittavat asian laidan olevan.

Sanot myös: "Ei kai sitä erityistuen tarpeessa olevaa lasta haittaa, jos samalla kun sitä tukea saa, niin kuntakin saisi siitä vähän enemmän rahaa (joka menee tähän lapseen!)" Haitta piileekin siinä, että 1,5 kertaiseen tukeen liittyy usein oppimäärien yksilöllistäminen, mikä sinänsä saattaa olla haitallista lapsen kannalta, kuten tieteelliset tutkimustulokset osoittavat varsin selkeästi.

ADHD-diagnoosi annetaan nykyään kaikille vaahteranmäen eemeleille, joita ennen pidettiin tuiki tavallisina lapsina. Ja kyllä, monien adhd-lasten kanssa noudatetaan yksilöllisiä oppimääriä.

ADHD ja muut diagnostiset määritelmät korostavat lapsessa olevia heikkouksia. Selviytymisessä on kysymys tasapainosta, jossa toisaalta heikkoudet tai riskitekijät ja toisaalta suojaavat tekijät ovat toistensa vastavaikuttajia. ADHD:n kouluvaikeuksien ennusteen kanssa korreloi vahvasti lapsen saama psykososiaalinen tuki, jopa vahvemmin kuin biologiset riskitekijät. Tämän takia ei ole niin mielekästä keskustella diagnooseista vaan ratkaisusta ongelmiin.

Olen huomannut, että opettajat puhuvat mielellään diagnooseista, ilmeisesti siksi, että se antaa tunteen siitä, että nyt tämä asia on kompaktisti hallinnassa.

Lääkärit puolestaan keskittyisivät mieluummin kokonaisuuteen (koska ymmärtävät yksittäisten diagnoosien heikkoudet), koska ihan oikeasti lapsen saama kokonaisvaltainen hyväksyminen ja hänen saamansa psykososiaalinen tuki ja mukaan joukkoon kuulumisen tunne korreloi paljon vahvemmin opimistuloksiin kuin biologiset riskitekijät (esim adhd, kehitysvamaisuus jne jne).

Asiantuntija kirjoitti:

Olen hyvin läheltä seurannut tilannetta ammattilaisena. Pyrit toistuvasti saamaan selville omia henkilökohtaisia vaikuttimiani.

Opettajien asenteet ovat kauan olleet tutkimuksen kohteena. On osoitettu, että suurin yksittäinen resurssi joka tarvitaan, löytyy opettajan korvien välistä.

Myös muiden alan ammattilaisten korvien välissä olisi paljon rassattavaa. Ei ole mitenkään harvinaista, että juuri alan ammattilaisilla on kovimmat mahdolliset asenteet kaikkea poikkeavaa kohtaan. Myöskin alan ammattilaisten kahvipöydän puheet ovat aivan erilaisia, kuin mitä vanhempien kanssa jutellaan. Asenteet poikkeavia kohtaan voivat olla todella kovia ja jopa julmia!

Kirjoitit: "Kun lapsella on kehitysvamma tai neurologinen oireyhtymä, niin vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, vaikuttaa se lapsen opiskeluun. Tämä pitäisi jokaisen vanhemman hyväksyä!" Vanhemmat varmasti hyväksyvät tosiasiat, kysymys onkin siitä, että näiden lasten kohdalla usein luovutetaan, eikä heille edes yritetä opettaa tarvittavia taitoja! Kuinka silloin voisi mitään edes oppia?

Olet kovin kiusaantunut siitä, että kirjoittelen tälle palstalle. En edes yritä arvata sinun vaikuttimiasi, koska niillä ei ole merkitystä. Tosiasia on, että monet adhd-lapset sijoitetaan erityisluokalle, tai sitten heillä muuten on yksilölliset oppimärät. Tämä on tietenkin traagista siinä tapauksessa, jos lapsi menestyisi paremmin tavallisen opetussuunnitelman mukaan (tarpeellisine tukitoimineen), kuten tutkimukset osoittavat asian laidan olevan.

Sanot myös: "Ei kai sitä erityistuen tarpeessa olevaa lasta haittaa, jos samalla kun sitä tukea saa, niin kuntakin saisi siitä vähän enemmän rahaa (joka menee tähän lapseen!)" Haitta piileekin siinä, että 1,5 kertaiseen tukeen liittyy usein oppimäärien yksilöllistäminen, mikä sinänsä saattaa olla haitallista lapsen kannalta, kuten tieteelliset tutkimustulokset osoittavat varsin selkeästi.

ADHD-diagnoosi annetaan nykyään kaikille vaahteranmäen eemeleille, joita ennen pidettiin tuiki tavallisina lapsina. Ja kyllä, monien adhd-lasten kanssa noudatetaan yksilöllisiä oppimääriä.

ADHD ja muut diagnostiset määritelmät korostavat lapsessa olevia heikkouksia. Selviytymisessä on kysymys tasapainosta, jossa toisaalta heikkoudet tai riskitekijät ja toisaalta suojaavat tekijät ovat toistensa vastavaikuttajia. ADHD:n kouluvaikeuksien ennusteen kanssa korreloi vahvasti lapsen saama psykososiaalinen tuki, jopa vahvemmin kuin biologiset riskitekijät. Tämän takia ei ole niin mielekästä keskustella diagnooseista vaan ratkaisusta ongelmiin.

Olen huomannut, että opettajat puhuvat mielellään diagnooseista, ilmeisesti siksi, että se antaa tunteen siitä, että nyt tämä asia on kompaktisti hallinnassa.

Lääkärit puolestaan keskittyisivät mieluummin kokonaisuuteen (koska ymmärtävät yksittäisten diagnoosien heikkoudet), koska ihan oikeasti lapsen saama kokonaisvaltainen hyväksyminen ja hänen saamansa psykososiaalinen tuki ja mukaan joukkoon kuulumisen tunne korreloi paljon vahvemmin opimistuloksiin kuin biologiset riskitekijät (esim adhd, kehitysvamaisuus jne jne).

Lue lisää

Täällä joku asiantuntija pätee kasvottomassa ympäristössä.. :)

vierailija kirjoitti:

Täällä joku asiantuntija pätee kasvottomassa ympäristössä.. :)

Tuntemattomana on aika vaikea saada tunnustusta/päteä.

Pääasia minulle on, että viesti menee perille mahdollisimman lasten vanhemmille, koska nykymenolla erityislasten prosentuaalinen osuus kiihtyy. Suuri osa ongelmasta on keinotekoista. Tähän asiaan tulee puuttua.

Asiantuntija kirjoitti:

Olen hyvin läheltä seurannut tilannetta ammattilaisena. Pyrit toistuvasti saamaan selville omia henkilökohtaisia vaikuttimiani.

Opettajien asenteet ovat kauan olleet tutkimuksen kohteena. On osoitettu, että suurin yksittäinen resurssi joka tarvitaan, löytyy opettajan korvien välistä.

Myös muiden alan ammattilaisten korvien välissä olisi paljon rassattavaa. Ei ole mitenkään harvinaista, että juuri alan ammattilaisilla on kovimmat mahdolliset asenteet kaikkea poikkeavaa kohtaan. Myöskin alan ammattilaisten kahvipöydän puheet ovat aivan erilaisia, kuin mitä vanhempien kanssa jutellaan. Asenteet poikkeavia kohtaan voivat olla todella kovia ja jopa julmia!

Kirjoitit: "Kun lapsella on kehitysvamma tai neurologinen oireyhtymä, niin vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, vaikuttaa se lapsen opiskeluun. Tämä pitäisi jokaisen vanhemman hyväksyä!" Vanhemmat varmasti hyväksyvät tosiasiat, kysymys onkin siitä, että näiden lasten kohdalla usein luovutetaan, eikä heille edes yritetä opettaa tarvittavia taitoja! Kuinka silloin voisi mitään edes oppia?

Olet kovin kiusaantunut siitä, että kirjoittelen tälle palstalle. En edes yritä arvata sinun vaikuttimiasi, koska niillä ei ole merkitystä. Tosiasia on, että monet adhd-lapset sijoitetaan erityisluokalle, tai sitten heillä muuten on yksilölliset oppimärät. Tämä on tietenkin traagista siinä tapauksessa, jos lapsi menestyisi paremmin tavallisen opetussuunnitelman mukaan (tarpeellisine tukitoimineen), kuten tutkimukset osoittavat asian laidan olevan.

Sanot myös: "Ei kai sitä erityistuen tarpeessa olevaa lasta haittaa, jos samalla kun sitä tukea saa, niin kuntakin saisi siitä vähän enemmän rahaa (joka menee tähän lapseen!)" Haitta piileekin siinä, että 1,5 kertaiseen tukeen liittyy usein oppimäärien yksilöllistäminen, mikä sinänsä saattaa olla haitallista lapsen kannalta, kuten tieteelliset tutkimustulokset osoittavat varsin selkeästi.

ADHD-diagnoosi annetaan nykyään kaikille vaahteranmäen eemeleille, joita ennen pidettiin tuiki tavallisina lapsina. Ja kyllä, monien adhd-lasten kanssa noudatetaan yksilöllisiä oppimääriä.

ADHD ja muut diagnostiset määritelmät korostavat lapsessa olevia heikkouksia. Selviytymisessä on kysymys tasapainosta, jossa toisaalta heikkoudet tai riskitekijät ja toisaalta suojaavat tekijät ovat toistensa vastavaikuttajia. ADHD:n kouluvaikeuksien ennusteen kanssa korreloi vahvasti lapsen saama psykososiaalinen tuki, jopa vahvemmin kuin biologiset riskitekijät. Tämän takia ei ole niin mielekästä keskustella diagnooseista vaan ratkaisusta ongelmiin.

Olen huomannut, että opettajat puhuvat mielellään diagnooseista, ilmeisesti siksi, että se antaa tunteen siitä, että nyt tämä asia on kompaktisti hallinnassa.

Lääkärit puolestaan keskittyisivät mieluummin kokonaisuuteen (koska ymmärtävät yksittäisten diagnoosien heikkoudet), koska ihan oikeasti lapsen saama kokonaisvaltainen hyväksyminen ja hänen saamansa psykososiaalinen tuki ja mukaan joukkoon kuulumisen tunne korreloi paljon vahvemmin opimistuloksiin kuin biologiset riskitekijät (esim adhd, kehitysvamaisuus jne jne).

Lue lisää

Minun poikani on erityisluokalla tarkkaavaisuushäiriön ja muiden neurologisten ongelmien takia.
Hänellä on yleinen oppimäärä kaikissa aineissa kuten myös suurimmalla osalla luokkatovereistaan.
Hyvin lapset tuntuvat pärjäävän ja oppivat pienessä ryhmässä, kun opettajalla on enemmän aikaa paneutua jokaiseen oppilaaseensa.

Emuista kirjoitti:

Minun poikani on erityisluokalla tarkkaavaisuushäiriön ja muiden neurologisten ongelmien takia.
Hänellä on yleinen oppimäärä kaikissa aineissa kuten myös suurimmalla osalla luokkatovereistaan.
Hyvin lapset tuntuvat pärjäävän ja oppivat pienessä ryhmässä, kun opettajalla on enemmän aikaa paneutua jokaiseen oppilaaseensa.

Lue lisää

Kysymys on myös ihmisoikeuksista ja segregaation vastaisesta taistelusta.

Erittelyn juuret ovat eugeniikassa ja ennakkoluuloissa. Mitään tieteellistä näyttöä erityisluokan paremmuudesta ei ole. Ihan yhtä hyvin pienempi ryhmäkoko saataisiin lähikouluun, jos kunnat noudattaisivat velvollisuuksiaan.

Asiantuntija kirjoitti:

Olen hyvin läheltä seurannut tilannetta ammattilaisena. Pyrit toistuvasti saamaan selville omia henkilökohtaisia vaikuttimiani.

Opettajien asenteet ovat kauan olleet tutkimuksen kohteena. On osoitettu, että suurin yksittäinen resurssi joka tarvitaan, löytyy opettajan korvien välistä.

Myös muiden alan ammattilaisten korvien välissä olisi paljon rassattavaa. Ei ole mitenkään harvinaista, että juuri alan ammattilaisilla on kovimmat mahdolliset asenteet kaikkea poikkeavaa kohtaan. Myöskin alan ammattilaisten kahvipöydän puheet ovat aivan erilaisia, kuin mitä vanhempien kanssa jutellaan. Asenteet poikkeavia kohtaan voivat olla todella kovia ja jopa julmia!

Kirjoitit: "Kun lapsella on kehitysvamma tai neurologinen oireyhtymä, niin vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, vaikuttaa se lapsen opiskeluun. Tämä pitäisi jokaisen vanhemman hyväksyä!" Vanhemmat varmasti hyväksyvät tosiasiat, kysymys onkin siitä, että näiden lasten kohdalla usein luovutetaan, eikä heille edes yritetä opettaa tarvittavia taitoja! Kuinka silloin voisi mitään edes oppia?

Olet kovin kiusaantunut siitä, että kirjoittelen tälle palstalle. En edes yritä arvata sinun vaikuttimiasi, koska niillä ei ole merkitystä. Tosiasia on, että monet adhd-lapset sijoitetaan erityisluokalle, tai sitten heillä muuten on yksilölliset oppimärät. Tämä on tietenkin traagista siinä tapauksessa, jos lapsi menestyisi paremmin tavallisen opetussuunnitelman mukaan (tarpeellisine tukitoimineen), kuten tutkimukset osoittavat asian laidan olevan.

Sanot myös: "Ei kai sitä erityistuen tarpeessa olevaa lasta haittaa, jos samalla kun sitä tukea saa, niin kuntakin saisi siitä vähän enemmän rahaa (joka menee tähän lapseen!)" Haitta piileekin siinä, että 1,5 kertaiseen tukeen liittyy usein oppimäärien yksilöllistäminen, mikä sinänsä saattaa olla haitallista lapsen kannalta, kuten tieteelliset tutkimustulokset osoittavat varsin selkeästi.

ADHD-diagnoosi annetaan nykyään kaikille vaahteranmäen eemeleille, joita ennen pidettiin tuiki tavallisina lapsina. Ja kyllä, monien adhd-lasten kanssa noudatetaan yksilöllisiä oppimääriä.

ADHD ja muut diagnostiset määritelmät korostavat lapsessa olevia heikkouksia. Selviytymisessä on kysymys tasapainosta, jossa toisaalta heikkoudet tai riskitekijät ja toisaalta suojaavat tekijät ovat toistensa vastavaikuttajia. ADHD:n kouluvaikeuksien ennusteen kanssa korreloi vahvasti lapsen saama psykososiaalinen tuki, jopa vahvemmin kuin biologiset riskitekijät. Tämän takia ei ole niin mielekästä keskustella diagnooseista vaan ratkaisusta ongelmiin.

Olen huomannut, että opettajat puhuvat mielellään diagnooseista, ilmeisesti siksi, että se antaa tunteen siitä, että nyt tämä asia on kompaktisti hallinnassa.

Lääkärit puolestaan keskittyisivät mieluummin kokonaisuuteen (koska ymmärtävät yksittäisten diagnoosien heikkoudet), koska ihan oikeasti lapsen saama kokonaisvaltainen hyväksyminen ja hänen saamansa psykososiaalinen tuki ja mukaan joukkoon kuulumisen tunne korreloi paljon vahvemmin opimistuloksiin kuin biologiset riskitekijät (esim adhd, kehitysvamaisuus jne jne).

Lue lisää

Tutkimustulosten mukaan yksilöllistämisen avulla on saatu todella hyviä tuloksia aikaan. Esimerkiksi ylä-asteella matematiikkassa mukautetut ovat ammattikoulussa pärjänneet ikäryhmän keskitasolla. Ei yksilöllistäminen ole mikään rangaistus. Eikä se ole "haitallista". Itselläni on ollut oppilas, jolla kyllä älykkyys on hyvä, mutta kun yrittää pysyä yleisen opetussuunnitelman vauhdissa, tulee masennusoireita. Kyllä yksilöllistäminen voi olla paikallaan silloinkin kun älykkyys on normaali.

Ja miten voit väittää tosiasiana, että ADHD-lapset sijoitetaan yleensä erityisluokkaan!! Eihän se ole totta! Varhaisen diagnosoinnin seurauksena saadaan ajoissa tukitoimet käyntiin, niin että koulu voidaan hyvinkin usein aloittaa tavallisessa lähikoulussa yleisopetuksen ryhmässä. Tämä on fakta.

Ja ADHD:n kuntoutus perustuu siihen, että sekä lasta että hänen lähellä olevia aikuisia opetetaan näkemään lapsen vahvuudet.

Sinun ammattikunnalla on myös omat asenteensa. Mutta en silti yleistä, että kaikilla teillä olisi samanlaiset asenteet kuin sinulla. Minun asenteet poikkeavat hyvin paljon opettajatovereiden asenteista. Ehkä sen takia, että olen ainoa heistä, jolla on omia erityislapsia. Joten olen molemmissa kahvipöydässä läsnä. Vanhemmissa on usein myös niitä, jotka eivät ole hyväksyneet lapsensa erilaisuutta. Siihen jokainen vanhempi kasvaa omalla vauhdillaan. Ja opettajana pyrin tukeamaan heitä siinä. Tiedän vanhempana, minkälaisia ajatuksia voi herätä.

En ole niinkään kiinnostunut sinun vaikuttimistasi, vaan siitä, että vaikuttimesi ohjaavat sinun mielipiteitäsi niin tunnepohjalta. Ja vaikkei sinua kiinnosta minun vaikuttimeni, niin kerron silti, että tärkein niistä on suuri lämpö ja empatia erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja heidän perheitä kohtaan.

Perehtyessäni ADHD:n diagnosointiin, en voi olla sitä mieltä, että kaikki Vaahteranmäen Eemelit saisivat diagnoosin. Kyllä on ero vilkkaalla ja tarkkaavaisuus-ja impulsiivisuushäiriösellä lapsella. Ja olisihan Eemelinkin lapsuutta voinut helpottaa oikeanlaiset tukitoimet ;) Olen törmännyt sellaisiin asiantuntijoihin, jotka ovat aluksi olleet sitä mieltä, että tämä on muotia, mutta sitten vuosien kuluessa huomanneet, miten väärässä ovat olleet. Taitaisi olla täydennyskoulutuksen paikka. Suosittelen vaikka NMI-instituutin koulutuksia tms... Ja Lastenpsykiatriseltakin voisi kysyä, mitä olisi tarjolla. Vain tietämättömät ihmiset puhuvat muodista.

Taisin sortua itseni toistamiseen ;) Mutta niin paljon harmittaa tuollainen asenne. Eikä se harmittaisi niin paljon, jos vain rakas "asiantuntija" niin sanoisi, mutta tätä asennetta levitetään kansalaisten keskuudessa. Aika moni ADHD-lapsen vanhempi on törmännyt sellaiseen sukulaiseen tai naapurin tätiin, joka on sitä mieltä, että "ei AHDH ole totta, se on vain muotia, niin Kotilääkärilehdessä tai yleisönosastolla kirjoitettiin..."

cheetah.grrr kirjoitti:

Tutkimustulosten mukaan yksilöllistämisen avulla on saatu todella hyviä tuloksia aikaan. Esimerkiksi ylä-asteella matematiikkassa mukautetut ovat ammattikoulussa pärjänneet ikäryhmän keskitasolla. Ei yksilöllistäminen ole mikään rangaistus. Eikä se ole "haitallista". Itselläni on ollut oppilas, jolla kyllä älykkyys on hyvä, mutta kun yrittää pysyä yleisen opetussuunnitelman vauhdissa, tulee masennusoireita. Kyllä yksilöllistäminen voi olla paikallaan silloinkin kun älykkyys on normaali.

Ja miten voit väittää tosiasiana, että ADHD-lapset sijoitetaan yleensä erityisluokkaan!! Eihän se ole totta! Varhaisen diagnosoinnin seurauksena saadaan ajoissa tukitoimet käyntiin, niin että koulu voidaan hyvinkin usein aloittaa tavallisessa lähikoulussa yleisopetuksen ryhmässä. Tämä on fakta.

Ja ADHD:n kuntoutus perustuu siihen, että sekä lasta että hänen lähellä olevia aikuisia opetetaan näkemään lapsen vahvuudet.

Sinun ammattikunnalla on myös omat asenteensa. Mutta en silti yleistä, että kaikilla teillä olisi samanlaiset asenteet kuin sinulla. Minun asenteet poikkeavat hyvin paljon opettajatovereiden asenteista. Ehkä sen takia, että olen ainoa heistä, jolla on omia erityislapsia. Joten olen molemmissa kahvipöydässä läsnä. Vanhemmissa on usein myös niitä, jotka eivät ole hyväksyneet lapsensa erilaisuutta. Siihen jokainen vanhempi kasvaa omalla vauhdillaan. Ja opettajana pyrin tukeamaan heitä siinä. Tiedän vanhempana, minkälaisia ajatuksia voi herätä.

En ole niinkään kiinnostunut sinun vaikuttimistasi, vaan siitä, että vaikuttimesi ohjaavat sinun mielipiteitäsi niin tunnepohjalta. Ja vaikkei sinua kiinnosta minun vaikuttimeni, niin kerron silti, että tärkein niistä on suuri lämpö ja empatia erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja heidän perheitä kohtaan.

Perehtyessäni ADHD:n diagnosointiin, en voi olla sitä mieltä, että kaikki Vaahteranmäen Eemelit saisivat diagnoosin. Kyllä on ero vilkkaalla ja tarkkaavaisuus-ja impulsiivisuushäiriösellä lapsella. Ja olisihan Eemelinkin lapsuutta voinut helpottaa oikeanlaiset tukitoimet ;) Olen törmännyt sellaisiin asiantuntijoihin, jotka ovat aluksi olleet sitä mieltä, että tämä on muotia, mutta sitten vuosien kuluessa huomanneet, miten väärässä ovat olleet. Taitaisi olla täydennyskoulutuksen paikka. Suosittelen vaikka NMI-instituutin koulutuksia tms... Ja Lastenpsykiatriseltakin voisi kysyä, mitä olisi tarjolla. Vain tietämättömät ihmiset puhuvat muodista.

Taisin sortua itseni toistamiseen ;) Mutta niin paljon harmittaa tuollainen asenne. Eikä se harmittaisi niin paljon, jos vain rakas "asiantuntija" niin sanoisi, mutta tätä asennetta levitetään kansalaisten keskuudessa. Aika moni ADHD-lapsen vanhempi on törmännyt sellaiseen sukulaiseen tai naapurin tätiin, joka on sitä mieltä, että "ei AHDH ole totta, se on vain muotia, niin Kotilääkärilehdessä tai yleisönosastolla kirjoitettiin..."

Lue lisää

"Tutkimustulosten mukaan yksilöllistämisen avulla on saatu todella hyviä tuloksia aikaan."

Mutta inkluusiolla on saatu vielä parempia tuloksia, miksi siis tyytyä toiseksi parhaimaan?

kirjoitit kirjoitti:

"Tutkimustulosten mukaan yksilöllistämisen avulla on saatu todella hyviä tuloksia aikaan."

Mutta inkluusiolla on saatu vielä parempia tuloksia, miksi siis tyytyä toiseksi parhaimaan?

Lue lisää

Monissa kunnissa ja kaupungeissa (tai oikeastaan lähes kaikissa) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä tuohon toiseen vaihtoehtoon. Aika hyvä syy siis tyytä toiseen. Eikä se ole todellakaan mikään hullumpi vaihtoehto.

Inkluusiosta on loppujen lopuksi aika paljon vähemmän tuloksia. Idea on hyvä, mutta sen toimivuutta ainakin Jyväskylän opettajat kritisoivat. Moni kakku päältä kaunis...

cheetah kirjoitti:

Monissa kunnissa ja kaupungeissa (tai oikeastaan lähes kaikissa) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä tuohon toiseen vaihtoehtoon. Aika hyvä syy siis tyytä toiseen. Eikä se ole todellakaan mikään hullumpi vaihtoehto.

Inkluusiosta on loppujen lopuksi aika paljon vähemmän tuloksia. Idea on hyvä, mutta sen toimivuutta ainakin Jyväskylän opettajat kritisoivat. Moni kakku päältä kaunis...

Lue lisää

Inkluusio on lapsen kannalta parempi. Opettajat kritisoivat sitä omien ennakkoluulojensa vuoksi sekä edunvalvonnallisten asioiden vuoksi. Suomessa on pakko antaa lapselle paikka inklusiivisessa koulussa jos niin lapselleen vaatii. Jos kunnassa ei siihen suostuta, täne voi tehdä valituksen ja sitten rahat kummasti löytyvät:

http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/kantelu/index.htx

Tänne voi myös kannella:

http://www.laaninhallitus.fi/

Kantelun tekijä huomaa varsin pian, että hän on oikeassa ja kunnat väärässä. Suomi on YK:ssa sitoutunut kouluttamaan kaikki lapset samassa luokassa.

toiseen kirjoitti:

Inkluusio on lapsen kannalta parempi. Opettajat kritisoivat sitä omien ennakkoluulojensa vuoksi sekä edunvalvonnallisten asioiden vuoksi. Suomessa on pakko antaa lapselle paikka inklusiivisessa koulussa jos niin lapselleen vaatii. Jos kunnassa ei siihen suostuta, täne voi tehdä valituksen ja sitten rahat kummasti löytyvät:

http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/kantelu/index.htx

Tänne voi myös kannella:

http://www.laaninhallitus.fi/

Kantelun tekijä huomaa varsin pian, että hän on oikeassa ja kunnat väärässä. Suomi on YK:ssa sitoutunut kouluttamaan kaikki lapset samassa luokassa.

Lue lisää

Tällainen mahdollisuus kannella on tullut juuri siksi, ettei tarvitse juupas-eipäs väitellä itsepäisten opettajien kanssa, vaan heidät laitetaan ylhäältäpäin ruotuun.

oletkin. kirjoitti:

Tällainen mahdollisuus kannella on tullut juuri siksi, ettei tarvitse juupas-eipäs väitellä itsepäisten opettajien kanssa, vaan heidät laitetaan ylhäältäpäin ruotuun.

...lakeja kun on opettajien ja kuntienkin noudatettava!

laki! kirjoitti:

...lakeja kun on opettajien ja kuntienkin noudatettava!

Huomaamme siis, että opettajat ja kunnat ovat hampaattomia jos vanhemmat peräänkuuluttavat heille kuuluvia oikeuksia. Niin kauan kuin vanhemmat ovat talutusnuorassa, heille voidaan uskotella mitä tahansa.

nousevat. kirjoitti:

Huomaamme siis, että opettajat ja kunnat ovat hampaattomia jos vanhemmat peräänkuuluttavat heille kuuluvia oikeuksia. Niin kauan kuin vanhemmat ovat talutusnuorassa, heille voidaan uskotella mitä tahansa.

Lue lisää

Kasvatustiede vs opettajien ammattiliiton asiat (työrauha luokassa, hermoja repivät villevallattomat, ärsyttävät pennut, resurssit jne). Mitä luulet, ajattelevatko vanhemmat enempi lapsiaan kuin opettajien ammattikunnan pyrkimyksiä harmoniseen opetukseen josa kaikki oppilaat ovat tasapäisiä, hiljaisia ja kilttejä kullin... ööhh kullanmurusia jotka tottelevat aulisti pienintäkin vihjettä? Luulen että opet häviää pelin 6-0!

voittavat! kirjoitti:

Kasvatustiede vs opettajien ammattiliiton asiat (työrauha luokassa, hermoja repivät villevallattomat, ärsyttävät pennut, resurssit jne). Mitä luulet, ajattelevatko vanhemmat enempi lapsiaan kuin opettajien ammattikunnan pyrkimyksiä harmoniseen opetukseen josa kaikki oppilaat ovat tasapäisiä, hiljaisia ja kilttejä kullin... ööhh kullanmurusia jotka tottelevat aulisti pienintäkin vihjettä? Luulen että opet häviää pelin 6-0!

Lue lisää

Myönnetään. Olin väärässä.

Cheetah kirjoitti:

Myönnetään. Olin väärässä.

Ai, että täälläkin joku esiintyy minuna..

Enhän minä vastusta lähikouluja. Tiedättekö te oikeasti mitä on inkluusio???

Keskustelusta saa jo sen kuvan, että ette tiedä. Ei inkluusio ole mikään autuaaksi tekevä asia, ja siihen ei mitenkään ole lain mukaan pakko ryhtyä. Tietenkin jos käsitätte inkluusion olevan integrointia, niin sitten sehän on todellisuutta joka koulussa.

Minä kannatan sitä, että jos vain on oppilaan edun mukaista, niin hän opiskelee lähikoulussa. Opetussuunnitelman mukaan minun on arvioita häntä arviointikriteereiden mukaisesti, ellei hänellä ole jotain aineita yksilöllistetty. Tietenkin voidaanhan hänet jättää luokalle, mutta se ei ole mielestäni ensisijainen eikä yleensä järkevä vaihtoehto.

Itseasiassa en ymmärrä, missä minä muka olen eri mieltä. Kerroin vain miten asiat ovat nykykoulussa. En ole mikään teidän vastustaja tai joku opettaja, johon saatte purkaa pettymystenne tunteet.

Perehtykääpä tarkemmin inkluusio-käsitteeseen.

cheetah.grrr kirjoitti:

Ai, että täälläkin joku esiintyy minuna..

Enhän minä vastusta lähikouluja. Tiedättekö te oikeasti mitä on inkluusio???

Keskustelusta saa jo sen kuvan, että ette tiedä. Ei inkluusio ole mikään autuaaksi tekevä asia, ja siihen ei mitenkään ole lain mukaan pakko ryhtyä. Tietenkin jos käsitätte inkluusion olevan integrointia, niin sitten sehän on todellisuutta joka koulussa.

Minä kannatan sitä, että jos vain on oppilaan edun mukaista, niin hän opiskelee lähikoulussa. Opetussuunnitelman mukaan minun on arvioita häntä arviointikriteereiden mukaisesti, ellei hänellä ole jotain aineita yksilöllistetty. Tietenkin voidaanhan hänet jättää luokalle, mutta se ei ole mielestäni ensisijainen eikä yleensä järkevä vaihtoehto.

Itseasiassa en ymmärrä, missä minä muka olen eri mieltä. Kerroin vain miten asiat ovat nykykoulussa. En ole mikään teidän vastustaja tai joku opettaja, johon saatte purkaa pettymystenne tunteet.

Perehtykääpä tarkemmin inkluusio-käsitteeseen.

Lue lisää

Täällä ehkä joku lukee näitä viestejä ymmärtämättä kaikkia käsitteitä.

Kun selvennätte käsitteitänne, niin huomioikaa, että yksilöllistäminen (josta aikaisemmin kirjoitin) voi hyvinkin tapahtua juuri omassa lähikoulussa yleisopetuksen ryhmässä. Ja sitä minä kannatan paljon enemmän kuin erityiskouluun siirtämistä. Sitä vain ei oikeasti voi kutsua inkluusioksi, joka on paljon ideologisempi käsite kuin integraatio.

En ymmärrä, miksi minua kohtaan noustaan barrikadeille, koska minä olen juuri niitä harvoja opettajia, jotka todella ymmärtävät erityislapsia ja olen ajan hermoilla.

kirjoitit kirjoitti:

"Tutkimustulosten mukaan yksilöllistämisen avulla on saatu todella hyviä tuloksia aikaan."

Mutta inkluusiolla on saatu vielä parempia tuloksia, miksi siis tyytyä toiseksi parhaimaan?

Lue lisää

Jäi vielä mietityttämään, että puhutko inkluusiosta tietämättä, että sehän pitää sisällään juuri tuon yksilöllistämisen. Suurin osa ihmisistä, jotka ovat nyt tutustuneet inkluusiokäsitteeseen, yhdistävät sen oppilaan integrointiin.

Itselläni on omassa luokassa aina muutama "erityisoppilas", joka pystyy opiskelemaan muun luokan mukana lukuunottamatta paria oppiainetta, jotka ovat yksilöllistetty. Onko tämä sinun mielestäsi inkluusiota vai integrointia? Itse ajattelen inkluusiivisesti, mutta silti minua arvostellaan täällä siitä, että vastustaisin sitä.. Outoa tulkintaa.

cheetah.grrr kirjoitti:

Ai, että täälläkin joku esiintyy minuna..

Enhän minä vastusta lähikouluja. Tiedättekö te oikeasti mitä on inkluusio???

Keskustelusta saa jo sen kuvan, että ette tiedä. Ei inkluusio ole mikään autuaaksi tekevä asia, ja siihen ei mitenkään ole lain mukaan pakko ryhtyä. Tietenkin jos käsitätte inkluusion olevan integrointia, niin sitten sehän on todellisuutta joka koulussa.

Minä kannatan sitä, että jos vain on oppilaan edun mukaista, niin hän opiskelee lähikoulussa. Opetussuunnitelman mukaan minun on arvioita häntä arviointikriteereiden mukaisesti, ellei hänellä ole jotain aineita yksilöllistetty. Tietenkin voidaanhan hänet jättää luokalle, mutta se ei ole mielestäni ensisijainen eikä yleensä järkevä vaihtoehto.

Itseasiassa en ymmärrä, missä minä muka olen eri mieltä. Kerroin vain miten asiat ovat nykykoulussa. En ole mikään teidän vastustaja tai joku opettaja, johon saatte purkaa pettymystenne tunteet.

Perehtykääpä tarkemmin inkluusio-käsitteeseen.

Lue lisää

"Keskustelusta saa jo sen kuvan, että ette tiedä. Ei inkluusio ole mikään autuaaksi tekevä asia, ja siihen ei mitenkään ole lain mukaan pakko ryhtyä."

Kohta on ihan pakko ryhtyä, odotapa vaan!

ja Tarzanille terkkuja... kirjoitti:

"Keskustelusta saa jo sen kuvan, että ette tiedä. Ei inkluusio ole mikään autuaaksi tekevä asia, ja siihen ei mitenkään ole lain mukaan pakko ryhtyä."

Kohta on ihan pakko ryhtyä, odotapa vaan!

Lue lisää

Ja olisin siitä iloinen. Mutta alkuperäiseen aiheeseen viitaten, se ei silti poistaisi tutkimusten merkitystä.

Ja usko nyt vaan pois, että en ole niin paljon eri mieltä sinun kanssasi kuin luulet ;)

Ja minun nimimerkki on englannin kielinen sana lempieläimestäni, joka ei ole Tarzanin kaveri. Katsopa sanakirjasta...

cheetah.grrr kirjoitti:

Ja olisin siitä iloinen. Mutta alkuperäiseen aiheeseen viitaten, se ei silti poistaisi tutkimusten merkitystä.

Ja usko nyt vaan pois, että en ole niin paljon eri mieltä sinun kanssasi kuin luulet ;)

Ja minun nimimerkki on englannin kielinen sana lempieläimestäni, joka ei ole Tarzanin kaveri. Katsopa sanakirjasta...

Lue lisää

Arvelinkin ettei ole Tarzanin kaveri. Itekin otan parhaillaan gepardia, itse asiassa lapparia rankan työputken vastapainoksi.

Eikös se gepardi ollut sunkin lempijuomaas?

cheetah.grrr kirjoitti:

Ja olisin siitä iloinen. Mutta alkuperäiseen aiheeseen viitaten, se ei silti poistaisi tutkimusten merkitystä.

Ja usko nyt vaan pois, että en ole niin paljon eri mieltä sinun kanssasi kuin luulet ;)

Ja minun nimimerkki on englannin kielinen sana lempieläimestäni, joka ei ole Tarzanin kaveri. Katsopa sanakirjasta...

Lue lisää

Onko muuten miehesi Gebardissa? Itsekin olen sivutoiminen muusikko.

cheetah.grrr kirjoitti:

Ja olisin siitä iloinen. Mutta alkuperäiseen aiheeseen viitaten, se ei silti poistaisi tutkimusten merkitystä.

Ja usko nyt vaan pois, että en ole niin paljon eri mieltä sinun kanssasi kuin luulet ;)

Ja minun nimimerkki on englannin kielinen sana lempieläimestäni, joka ei ole Tarzanin kaveri. Katsopa sanakirjasta...

Lue lisää

En voinut vastata suoraan viestiisi, kun viestihierarkia oli liian syvä tai jotain..

Mutta asiaan.. Eli mun mieheni ei soita Gebardissa. Paitsi pari biisiä kerran.. Mutta olen erittäin paljon Gebardi-fani ja tunnen aika hyvin kyseisen bilebändin muusikot. Loistava bändi ja loistavia tyyppejä ja erittäin hyvää terapiaa tähän erityislastenvanhempien jaksamiseen ;)

Missäs bändissä ite oot soittanut?

cheetah.grrr kirjoitti:

Ja olisin siitä iloinen. Mutta alkuperäiseen aiheeseen viitaten, se ei silti poistaisi tutkimusten merkitystä.

Ja usko nyt vaan pois, että en ole niin paljon eri mieltä sinun kanssasi kuin luulet ;)

Ja minun nimimerkki on englannin kielinen sana lempieläimestäni, joka ei ole Tarzanin kaveri. Katsopa sanakirjasta...

Lue lisää

Lordi. Valitettavasti koko juttu on aika salainen.

cheetah.grrr kirjoitti:

Ja olisin siitä iloinen. Mutta alkuperäiseen aiheeseen viitaten, se ei silti poistaisi tutkimusten merkitystä.

Ja usko nyt vaan pois, että en ole niin paljon eri mieltä sinun kanssasi kuin luulet ;)

Ja minun nimimerkki on englannin kielinen sana lempieläimestäni, joka ei ole Tarzanin kaveri. Katsopa sanakirjasta...

Lue lisää

olin muuten Gebardin keikalla, kun Lordi voitti Euroviisut! Upea oli tunnelma, kun Visa kuulutti mikkiin, että voitto tuli!

cheetah.grrr kirjoitti:

Ja olisin siitä iloinen. Mutta alkuperäiseen aiheeseen viitaten, se ei silti poistaisi tutkimusten merkitystä.

Ja usko nyt vaan pois, että en ole niin paljon eri mieltä sinun kanssasi kuin luulet ;)

Ja minun nimimerkki on englannin kielinen sana lempieläimestäni, joka ei ole Tarzanin kaveri. Katsopa sanakirjasta...

Lue lisää

Hieno kuulla. Välitän tämän ilouutisen muille bändin jäsenille.

en jätä tätä asiaa unholaan. Ei ole relevanttia olenko minä asiantuntija vai en. Relevanttia on se, että kunnat eivät noudata heille asetettuja velvollisuuksia ja erityislasten lukumäärä kasvaa hallitsemattomasti.

Relevanttia on myös se, että yhä lisääntyvä lasten segregaatio on ihmisoikeuksien vastaista.

Asiantuntija. kirjoitti:

en jätä tätä asiaa unholaan. Ei ole relevanttia olenko minä asiantuntija vai en. Relevanttia on se, että kunnat eivät noudata heille asetettuja velvollisuuksia ja erityislasten lukumäärä kasvaa hallitsemattomasti.

Relevanttia on myös se, että yhä lisääntyvä lasten segregaatio on ihmisoikeuksien vastaista.

Lue lisää

Asiantutja, asenteessasi on jotain outoa. Tyylisi aiheuttaa vastustusta. Kirjaviisaus ei ole viisautta, vaan viisaita ovat ne, jotka pystyvät siirtämään tietonsa käytännön tasolle.

hohhoijaa...... kirjoitti:

Asiantutja, asenteessasi on jotain outoa. Tyylisi aiheuttaa vastustusta. Kirjaviisaus ei ole viisautta, vaan viisaita ovat ne, jotka pystyvät siirtämään tietonsa käytännön tasolle.

Lue lisää

http://www.kehitysvammaliitto.fi/keskipalokka

toimii kirjoitti:

http://www.kehitysvammaliitto.fi/keskipalokka

Kyllä se toimii, muttei poista tutkimusten tarvetta, jotta voidaan tukea inkluusiivisesti oppilasta.