HISTORIA JA NYKYTILANNE
Kuten useissa kotimaisissa ja ulkomaisissa tutkimuksissa on osoitettu, Suomen työttömyys on rakenteellista. Tämän kaikki puolueet poliittisen värisuoran laidasta laitaan ovat myös myöntäneet. Lipposen hallitusten hyväksi täytyy lukea työttömien määrän pudottaminen 200 000 työttömällä ( 494 247 työttömästä 304 086 työttömään työnhakijaan ). Silmiin pistävää kuitenkin on se, että yli viisikymmentä vuotiaiden työttömien määrässä ei ole samalla ajanjaksolla käytännöllisesti katsoen tapahtunut mitään muutosta, tosin huipusta ( 1997 / 110 766 ) ollaan tultu alas 99 012 hakijaan - tämä on kuitenkin todennäköisesti tapahtunut erilaisin eläkejärjestelyin ja luonnollisen poistuman kautta. Pitkäaikaistyöttömien määrä on sen sijaan noudatellut samaa kaavaa muun työttömyyden kanssa - eli myös pitkäaikaistyöttömien määrä on lähes puolittunut.
Kun tutkitaan tarkemmin työttömyyden rakennetta, voidaan lisäksi todeta, että työttömyys koskee Suomen nyky-yhteiskunnassa eteenkin vähän koulutettuja. Muutos tähän tapahtui Ahon hallituksen aikana. Kun koulutuksen vaikutus työttömyyteen oli vuonna 1990 vain 3% oli se vuonna 1993 jo 14%. Hienoinen muutos parempaan on tapahtunut 1998. Tosin kritiikkiä pitää antaa sille, että vähän koulutettujen työllisyysaste ei ole käytännöllisesti katsoen muuttunut sitten vuoden 1994. Se on noin 40% ( 1991 55% ) kun taas keskiasteen- tai paremmin koulutetuilla vastaavat luvut ovat 75% ( 77 % ).
Opposition moittima hallituksen aluepolitiikka näyttää todellakin jossain määrin epäonnistuneen. Tosin aluepoliittiset ratkaisut eivät viimeisen 12 vuoden aikana ole olleet onnistuneita, vaan keskittyminen kasvukeskuksiin on ollut tasaisesti kiihtyvää jo 1980-luvun loppuvuosilta asti. Eli aluepolitiikka oli epäonnistunutta myös Ahon hallituksen aikana.
On silmiinpistävää siis, että Suomen työttömyys on eteenkin sekä yli 50-vuotiaiden että vähän koulutettujen työttömyyttä. Nämä työpaikat ovat juuri sellaisia, joihin työvoima- ja veropoliittisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa. Voikin kysyä onko aika ottaa ruusunpunaiset aurinkolasit pois silmiltä ja kysyä onko SAK-SDP -pohjainen TUPO-politiikka tullut tiensä päähän? Juuri ne työntekijäryhmät, joiden etuja SAK ja SDP ovat mainostaneet ajavansa ovat itse asiassa eniten kärsineet tulopoliittisista ratkaisuista - eteenkin viimeaikaiset matalapalkkalisät ovat saattaneet aiheuttaa sen, että yritysten tai yhteisöiden ei ole enää ollut kannattavaa palkata samaa määrää työntekijöitä. Holmin-Vihriälän malli pureutuu juuri tähän ongelmaan. Palkkoja ei pienennettäisi, vaan työnantajamaksuja pienennettäisiin ja näin työllistymisen mahdollisuuksia lisättäisiin painottuen alimpaan viidennekseen tulonsaajaryhmistä. Ei uskoisi, että tämä ehdotus on tulossa porvaripuolueista vasemmiston sijaan. Lisäksi tulokset saavutettaisiin varsin pienellä panostuksella 0.5% BKT:sta ( n. 700 miljoonaa euroa ).
Yksi kysymys on myös osinkoverojen mahdollinen muutos. Keskusverolautakunta on todennut lausunnossaan, että nykyinen yksinkertainen osinkoverotus ei ole EU:n peruskirjan vastainen. Eli mitään laillista perustetta tai pakotetta osinkoveron muutokseen ei pääministerin kommenteista huolimatta ole. Voikin kysyä, onko järkevää purkaa yksi harvoista veroeduista, mikä pk-yrityksillä Suomessa on verrattuna lähes kaikkiin muihin EU-maihin? Se, että Arvelan työryhmä yleensä ehdotti tällaista muutosta on ihmeellistä - ei siksi, että sen teki Valtionvarainministeriön Vero-osasto, vaan siksi, että sen sai nähdäkseen kaikki palkanantajajärjestöt Palvelutyönantajia sekä Maa- ja Metsätalousyrittäjiä myöten. Voikin kysyä, miksei eriäviä mielipiteitä jätetty mietintöön ennen sen julkaisemista? Aikaahan siihen oli varattu lähes kaksi kuukautta. Kuvaavaa tuolle tutkimukselle on lisäksi, että pienten yritysten asemaa ei oltu siinä edes pohdittu. Lisäksi kauttaaltaan ajatusmalli näyttää olleen verokertymän kasvattaminen kaikki muut seikat, kuten työllisyyskysymykset, ohittaen.
TOIMENPIDE-EHDOTUKSET
1) Matalapalkkaisen työn teettämisen mielekkyyden lisäämien Holmin-Vihriälän mallin mukaan. Tästä hyötyisivät myös kunnalliset työnantajat.
2) Yli 50-vuotiaiden työnantajan työeläkemaksujen porrastaminen. Yli 50-vuotiaille 14% työeläkemaksu, yli 60-vuotiaille 12%. Alle 50-vuotiaiden työeläkemaksu nostettaisiin 18%:iin.
Tämänhetkinen tilanne:
Pieni yritys Iso yritys Maksu
17,32 % 17,32 % Työeläkemaksu
1,35 % 4,45 % Kansaneläkevakuutusmaksu
1,60 % 1,60 % Sairausvakuutusmaksu
1,10 % 1,10 % Tapaturmavakuutusmaksu*
0,09 % 0,09 % Ryhmähenkivakuutusmaksu
0,70 % 2,70 % Työttömyysvakuutusmaksu
22,16 % 27,26 % Yhteensä
3) Pitkäaikaistyöttömien Työttömyysvakuutusmaksun alennus 0.7%:lla 18 ensimmäisen yhtäjaksoisen työssäolokuukauden ajaksi. Tämä maksetaan yritykselle palautuksina jos edellä mainittu työssäoloehto toteutuu tai jos irtisanominen ei johdu työnantajasta.
4) Yleisen koulunaloittamisiän laskeminen 7:stä vuodesta 6:een vuoteen lisäisi työuraa keskimäärin vuodella. Siirtymävaiheessa esikouluissa opetettaisiin ensimmäisen kouluvuoden oppimäärä. Tämä toimenpide Suuren eläkeuudistuksen kanssa mahdollistaa keskimääräisen työuran pidentymisen 3-4 vuodella.
5) Myös palvelusektorin ALV-prosentin pienentämistä on syytä harkita.
RAHOITUS
1) OECD ennustaa tälle ja ensi vuodelle yli 3% kansantalouden kasvua. Tämä itsessään kattaisi esimerkiksi Kokoomuksen vaaliohjelman mukaan mm. Vihriälän-Holmin mallin kustannukset.
2) Itserahoitteinen, jos laskennallinen työllisyyden lisäys olisi 10% kyseisestä ikäryhmästä, eli n. 10 000 henkilöä. Koska tämä toimenpide kannustaisi työnantajia pitämään yli 50-vuotiaita töissä, pitkällä tähtäimellä 10 000 pysyvää työpaikkaa tälle ikäryhmälle on varsin realistinen tavoite.
3) Jokainen työllistetty pitkäaikaistyötön rahoittaisi moninkertaisesti oman osuutensa. Tyypillinen 500-600 euron kuukautisten sosiaali- ym. kulujen sijaan valtio saisi verotuloja. Pelkästään työllistymisen nettorahoitusvaikutus valtiolle olisi helposti 800-1000 euroa kuukaudessa jokaista työllistynyttä kohti (olettaen keskipalkan olevan 1100-1300 euroa ). Lisäksi työllistyminen todennäköisesti lisää henkilökohtaista kulutusta.
4) Kasvattaisi työikäisten määrää n. 13 000:lla, vaikutus alkaisi näkymään aikaisintaan 2014. Lisäisi esikoulun opettajien vastuuta ja vaatisi heidän lisäkouluttamistaan ensimmäisen viiden vuoden aikana. Mainittu suuri eläkeuudistus on lähes itserahoitteinen, tosin työllisyysasteen parantumien on edelleenkin vaatimus sille, ettei eläkepommi laukea.
5) Esimerkiksi 22%:sta 18%:iin tapahtuva muutos rahoittuisi, jos palvelujen kysyntä kasvaisi viidenneksellä. Kaikki edellä mainitut toimenpiteet vaikuttavat eteenkin palveluiden kustannusrakenteen kevenemiseen ja työllisyyden lisääntymiseen. Tällä olisi hintojen korotuspaineen pienentymiseen, asiakasmäärien kasvuun 20% lisäys palveluiden käytössä olisi varsin todennäköistä pitkällä aikavälillä 5-7 vuoden sisällä).
ARVIOIDUT TYÖLLISYYSVAIKUTUKSET
Edellämainittujen tomenpiteiden arvioitu työllisyysvaikutus olisi
1) 25 000 -30 000 työpaikkaa
2) 10 000 työpaikkaa
3) 5 000- 10 000 työpaikkaa
4) 1 000 - 2 000 työpaikkaa
5) 1 500 - 3 000 työpaikkaa
Yhteensä 45 000 - 55 000 työpaikkaa kohdistuen matalapalkka-aloille. Muu työttömyys kyllä hoitaa itsensä siinä sivussa.
Kuten useissa kotimaisissa ja ulkomaisissa tutkimuksissa on osoitettu, Suomen työttömyys on rakenteellista. Tämän kaikki puolueet poliittisen värisuoran laidasta laitaan ovat myös myöntäneet. Lipposen hallitusten hyväksi täytyy lukea työttömien määrän pudottaminen 200 000 työttömällä ( 494 247 työttömästä 304 086 työttömään työnhakijaan ). Silmiin pistävää kuitenkin on se, että yli viisikymmentä vuotiaiden työttömien määrässä ei ole samalla ajanjaksolla käytännöllisesti katsoen tapahtunut mitään muutosta, tosin huipusta ( 1997 / 110 766 ) ollaan tultu alas 99 012 hakijaan - tämä on kuitenkin todennäköisesti tapahtunut erilaisin eläkejärjestelyin ja luonnollisen poistuman kautta. Pitkäaikaistyöttömien määrä on sen sijaan noudatellut samaa kaavaa muun työttömyyden kanssa - eli myös pitkäaikaistyöttömien määrä on lähes puolittunut.
Kun tutkitaan tarkemmin työttömyyden rakennetta, voidaan lisäksi todeta, että työttömyys koskee Suomen nyky-yhteiskunnassa eteenkin vähän koulutettuja. Muutos tähän tapahtui Ahon hallituksen aikana. Kun koulutuksen vaikutus työttömyyteen oli vuonna 1990 vain 3% oli se vuonna 1993 jo 14%. Hienoinen muutos parempaan on tapahtunut 1998. Tosin kritiikkiä pitää antaa sille, että vähän koulutettujen työllisyysaste ei ole käytännöllisesti katsoen muuttunut sitten vuoden 1994. Se on noin 40% ( 1991 55% ) kun taas keskiasteen- tai paremmin koulutetuilla vastaavat luvut ovat 75% ( 77 % ).
Opposition moittima hallituksen aluepolitiikka näyttää todellakin jossain määrin epäonnistuneen. Tosin aluepoliittiset ratkaisut eivät viimeisen 12 vuoden aikana ole olleet onnistuneita, vaan keskittyminen kasvukeskuksiin on ollut tasaisesti kiihtyvää jo 1980-luvun loppuvuosilta asti. Eli aluepolitiikka oli epäonnistunutta myös Ahon hallituksen aikana.
On silmiinpistävää siis, että Suomen työttömyys on eteenkin sekä yli 50-vuotiaiden että vähän koulutettujen työttömyyttä. Nämä työpaikat ovat juuri sellaisia, joihin työvoima- ja veropoliittisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa. Voikin kysyä onko aika ottaa ruusunpunaiset aurinkolasit pois silmiltä ja kysyä onko SAK-SDP -pohjainen TUPO-politiikka tullut tiensä päähän? Juuri ne työntekijäryhmät, joiden etuja SAK ja SDP ovat mainostaneet ajavansa ovat itse asiassa eniten kärsineet tulopoliittisista ratkaisuista - eteenkin viimeaikaiset matalapalkkalisät ovat saattaneet aiheuttaa sen, että yritysten tai yhteisöiden ei ole enää ollut kannattavaa palkata samaa määrää työntekijöitä. Holmin-Vihriälän malli pureutuu juuri tähän ongelmaan. Palkkoja ei pienennettäisi, vaan työnantajamaksuja pienennettäisiin ja näin työllistymisen mahdollisuuksia lisättäisiin painottuen alimpaan viidennekseen tulonsaajaryhmistä. Ei uskoisi, että tämä ehdotus on tulossa porvaripuolueista vasemmiston sijaan. Lisäksi tulokset saavutettaisiin varsin pienellä panostuksella 0.5% BKT:sta ( n. 700 miljoonaa euroa ).
Yksi kysymys on myös osinkoverojen mahdollinen muutos. Keskusverolautakunta on todennut lausunnossaan, että nykyinen yksinkertainen osinkoverotus ei ole EU:n peruskirjan vastainen. Eli mitään laillista perustetta tai pakotetta osinkoveron muutokseen ei pääministerin kommenteista huolimatta ole. Voikin kysyä, onko järkevää purkaa yksi harvoista veroeduista, mikä pk-yrityksillä Suomessa on verrattuna lähes kaikkiin muihin EU-maihin? Se, että Arvelan työryhmä yleensä ehdotti tällaista muutosta on ihmeellistä - ei siksi, että sen teki Valtionvarainministeriön Vero-osasto, vaan siksi, että sen sai nähdäkseen kaikki palkanantajajärjestöt Palvelutyönantajia sekä Maa- ja Metsätalousyrittäjiä myöten. Voikin kysyä, miksei eriäviä mielipiteitä jätetty mietintöön ennen sen julkaisemista? Aikaahan siihen oli varattu lähes kaksi kuukautta. Kuvaavaa tuolle tutkimukselle on lisäksi, että pienten yritysten asemaa ei oltu siinä edes pohdittu. Lisäksi kauttaaltaan ajatusmalli näyttää olleen verokertymän kasvattaminen kaikki muut seikat, kuten työllisyyskysymykset, ohittaen.
TOIMENPIDE-EHDOTUKSET
1) Matalapalkkaisen työn teettämisen mielekkyyden lisäämien Holmin-Vihriälän mallin mukaan. Tästä hyötyisivät myös kunnalliset työnantajat.
2) Yli 50-vuotiaiden työnantajan työeläkemaksujen porrastaminen. Yli 50-vuotiaille 14% työeläkemaksu, yli 60-vuotiaille 12%. Alle 50-vuotiaiden työeläkemaksu nostettaisiin 18%:iin.
Tämänhetkinen tilanne:
Pieni yritys Iso yritys Maksu
17,32 % 17,32 % Työeläkemaksu
1,35 % 4,45 % Kansaneläkevakuutusmaksu
1,60 % 1,60 % Sairausvakuutusmaksu
1,10 % 1,10 % Tapaturmavakuutusmaksu*
0,09 % 0,09 % Ryhmähenkivakuutusmaksu
0,70 % 2,70 % Työttömyysvakuutusmaksu
22,16 % 27,26 % Yhteensä
3) Pitkäaikaistyöttömien Työttömyysvakuutusmaksun alennus 0.7%:lla 18 ensimmäisen yhtäjaksoisen työssäolokuukauden ajaksi. Tämä maksetaan yritykselle palautuksina jos edellä mainittu työssäoloehto toteutuu tai jos irtisanominen ei johdu työnantajasta.
4) Yleisen koulunaloittamisiän laskeminen 7:stä vuodesta 6:een vuoteen lisäisi työuraa keskimäärin vuodella. Siirtymävaiheessa esikouluissa opetettaisiin ensimmäisen kouluvuoden oppimäärä. Tämä toimenpide Suuren eläkeuudistuksen kanssa mahdollistaa keskimääräisen työuran pidentymisen 3-4 vuodella.
5) Myös palvelusektorin ALV-prosentin pienentämistä on syytä harkita.
RAHOITUS
1) OECD ennustaa tälle ja ensi vuodelle yli 3% kansantalouden kasvua. Tämä itsessään kattaisi esimerkiksi Kokoomuksen vaaliohjelman mukaan mm. Vihriälän-Holmin mallin kustannukset.
2) Itserahoitteinen, jos laskennallinen työllisyyden lisäys olisi 10% kyseisestä ikäryhmästä, eli n. 10 000 henkilöä. Koska tämä toimenpide kannustaisi työnantajia pitämään yli 50-vuotiaita töissä, pitkällä tähtäimellä 10 000 pysyvää työpaikkaa tälle ikäryhmälle on varsin realistinen tavoite.
3) Jokainen työllistetty pitkäaikaistyötön rahoittaisi moninkertaisesti oman osuutensa. Tyypillinen 500-600 euron kuukautisten sosiaali- ym. kulujen sijaan valtio saisi verotuloja. Pelkästään työllistymisen nettorahoitusvaikutus valtiolle olisi helposti 800-1000 euroa kuukaudessa jokaista työllistynyttä kohti (olettaen keskipalkan olevan 1100-1300 euroa ). Lisäksi työllistyminen todennäköisesti lisää henkilökohtaista kulutusta.
4) Kasvattaisi työikäisten määrää n. 13 000:lla, vaikutus alkaisi näkymään aikaisintaan 2014. Lisäisi esikoulun opettajien vastuuta ja vaatisi heidän lisäkouluttamistaan ensimmäisen viiden vuoden aikana. Mainittu suuri eläkeuudistus on lähes itserahoitteinen, tosin työllisyysasteen parantumien on edelleenkin vaatimus sille, ettei eläkepommi laukea.
5) Esimerkiksi 22%:sta 18%:iin tapahtuva muutos rahoittuisi, jos palvelujen kysyntä kasvaisi viidenneksellä. Kaikki edellä mainitut toimenpiteet vaikuttavat eteenkin palveluiden kustannusrakenteen kevenemiseen ja työllisyyden lisääntymiseen. Tällä olisi hintojen korotuspaineen pienentymiseen, asiakasmäärien kasvuun 20% lisäys palveluiden käytössä olisi varsin todennäköistä pitkällä aikavälillä 5-7 vuoden sisällä).
ARVIOIDUT TYÖLLISYYSVAIKUTUKSET
Edellämainittujen tomenpiteiden arvioitu työllisyysvaikutus olisi
1) 25 000 -30 000 työpaikkaa
2) 10 000 työpaikkaa
3) 5 000- 10 000 työpaikkaa
4) 1 000 - 2 000 työpaikkaa
5) 1 500 - 3 000 työpaikkaa
Yhteensä 45 000 - 55 000 työpaikkaa kohdistuen matalapalkka-aloille. Muu työttömyys kyllä hoitaa itsensä siinä sivussa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.