mikään ei tunnu hänestä hyvältä. Kaikki ärsyttää. Kaiken pitää mennä hänen oikkujensa mukaan. Mieli vaihtuu niin nopeasti ettei sitä pysty tajuaan ennakkoon. Toisten mielipiteet ja asia eivät kiinnosta, mitään ei saa kysyä, mistään ei synny keskustelua. Aina jostain tulee uusi idea mitä hän rupeaa puuhaan ja siihen on kaikkien sopeuduttava.
Välilläollaan ihan lopussa kun ei tajuta missä mennään ja miten voisimme auttaa.
Välilläollaan ihan lopussa kun ei tajuta missä mennään ja miten voisimme auttaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tuo kuvaamasi tilanne ole masennusta. Se on epävakaa persoonallisuus-häiriö. Ei muuta kuin lääkettä ja terapiaan
Kenen tahansa mielenterveysongelmista kärsivän kanssa on oltava vaan kärsivällinen.. Minun kumppanini jaksoi 7 vuotta.. Pidä huoli myös itsestäsi ettet väsy liikaa. Ota omaa aikaa... Muista että läheisesi ei ole tahallaan sairas ja käyytäydy niin. Hän saattaa työntää sinua pois, mutta haluta kuitenkin lähelleen..Ole tukena, kuuntele, yritä ymmärtää, mutta älä vaaranna omaa terveyytäsi, vaan pidä siitä myös huolta. Vaikka mielenterveysongelmainen voi olla hyvin herkkä ja hauras, ei silti välttämättä tarvitse mennä kaikkien hänen oikkujensa mukaan, vaan joskus voi sanoa vastaan ja ´kovan sanan´, mutta rakentavasti kuitenkin asenteella ´minusta tuntuu nyt tältä`, ei syyttämällä ja tuomitsemalla..
Voimia!
Jos vain ärsytät ja jos ei ole apua pyytänyt niin anna ihmisen olla RAUHASSA äläkä kiusaa.
lisää voimia.
Yritän olla tarpeeksi kaukana mutta taas pitää olla tarvittaessa lähellä.
Todellakin tarvin voimia itselleni ja perheelleni. Omaa elämää ei nyt voi elää. Täytyy koko ajan olla valppaana.
Suon itselleni aina tilanteen tullen rentoutumista, lepoa jne.
Tänään meni aamulla hyvin. Nyt on keksinyt ihan ns. normaali tekemistä. Sitä vain ei tiedä miten kauan taas tämä kestää ja mikä tulee seuraavaksi mieleen. Todella ihmeellistä etten pysty mitenkään ennakoimaan seuraavaa tempausta. Sitä on niin täysillä edellisessä jutussa ettei osaa varautua seuraavaan.
Pahinta on etten kehtaa esittää lääkärille menoa. Toivon hänen tasapainoittuvan.
Toivon tasaita elämää, vaikka sitten miten yksinkertaista ja vaatimatonta mutta tasaista.
Muistatahan että voit aina mennä itsekin puhumaan lääkärille tai psykologille (siis yksin), että saaat purettua asioita. Läheisen rooli ei ole koskaan helppo ja unohdetaan helposti, että hänkin tarvitsisi apaua...
Yritä jaksaa!
Minullakin on yksi vakavasta masennuksesta kävä ystävä. Hän ei kyllä ole luonteeltaan noin oikukas, ennustamaton tai hankala, mutta keskustelua on vaisuimpina aikoina melkein mahdottomuus saada aikaiseksi. Kun yrittää kertoa jotain, ei hän oikein reagoi. Kun yrittää kysellä jotain, vastaus tulee parilla sanalla. Jos en itse puhu mitään, jatkuu hiljaisuus loputtomiin. Se on aika raskasta, kun ei tiedä miten pitäisi olla. Pahinta on se, kun tuntuu, että siinä itsekin jotenkin lamaantuu. Mutta voimia sulle!