olen 33v. tuntuu et kaik on tääl nuoria tyttöjä. syömisongelmainen olen ollut aina mut 1. kerran oksensin kun olin 23!!!
kuka on meistä vanhin???
taidan olla kärkipäässä
121085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
26.bulimia alkoi 20vuotiaana.
19v 15v alkoi.
Seiskassa oli muutama vuosi sitten artikkelin 70-vuotiaasta joka kärsii bulimiasta (sairastui parikymppisenä)
Tätäkä tämä oli? Yli kaksikymmentä vuotta oksentaen. Surullista.
Olin aikaisemmin ajatellut tämän olevan tienien tauti. Hyvä huomata, etten ole ainoa yli 30 vuotias.
Ei jaksais enää...
Tuo oli tosi hyvä kysymys, jota olen itse pohtinut myös, ja helpoti todella paljon, etten olekkaan ainoa yli 30. Minua on hävettäny NIIN paljon tämä bulimia, olen ajatellut myös että kuuluu vain teineille ja olen jotenkin aivan omituinen, sairas, säälittävä "ikiteini". Kaikki tuo on vain lisännyt entisestään painetta ja stressiä, jota muutenkin jo on, eihän tätä sairautta muuten olisi.
Olisi ihanaa jakaa kokemuksia teidän vanhempien kanssa, ehkäpä sähköpostin kautta?
...etten ole ainoa yli 30 v joka saa hävetä itseään. helpompa olisi varmaan salata vieraissa käynti kuin tämä jokapäiväinen touhu syömisten ja tyhjennysten kanssa. minkä painoisia olette? mä aika normaali... laihtua haluaisin kokoajan. onko muilla lapsia?? mulla on.
uusiin kysymyksiisi.
Olen aikaisemmin ilmoittautunut 39-vuotias. Minulla on mies ja kaksi lasta. Perhe todellakin häiritsee tätä "harrastustani" sillä he eivät saa tietää. Painoindeksini on 22 eli sen mukaan paino on ihan normaali, mutta tietenkin näytän omissa silmissäni todelliselta läskiltä....
Moi taas kohtalotoveri!!
Mulla ei oo lapsia ja oon avoliitossa nykyisen mieheni kanssa. Ollaan oltu n. 2.v yhdessä eikä hänellä ole pienintä aavistustakaan mun ongelmasta, enkä ikinä haluakkaan paljastua! Se vaan olisi niin äärimmäisen noloa, kiusallista ja häpeällistä. Oon jo tosi hyvä tässä etten uskokkaan ikinä jääväni kiinni.
Oon kyllä laihtunu huomattavasti nyt n. puolen vuoden aikana, ku tämä on taas puhjennu pahemmaksi. Mulla sen laukaisi uskomattoman huono onninen muutto, josta alkoi tapahtumien ketju, kaikki vaan meni pieleen. oksentaminen helpotti henkistä pahaa oloa ja sitä myötä fyysistä.. Niin kai se menee, sitten jo huomasinkin laihtuvani,enkä halunnut enää lopettaa.
Olen kärsinyt nimittäin koko ikäni isoista (70 DD tai F) rinnoista, vaikka olen muuten suht pieni kokoinen. Asia on ahdistanut minua todella, koska miehet ovat käyneet rintoihini ja minuun monesti käsiksi. Olen yrittänyt päästä rintojen pienennysleikkaukseenkin monesti, mutta turhaan! Olen ollut aivan epätoivoinen ja vihannut itseäni ja rintojani. Olen toivonut vain kuolemaa ja suunnitellut jopa itsemurhaa.. Olen yrittänyt laihduttaakkin, mutta rinnat vaan eivät ole koskaan aikaisemmin pienentyneet, kuin vasta nyt, kun bulimiani puhkesi uudelleen.
En tiedä painoindeksiä, koska en uskalla mennä puntarille... Mutta olen 157cm ja kokoa 32-34..
kiitän oikeasti bulimiaa siitä, että olen vielä hengissä, toistaiseksi..
..surullista että kärsit sellaisesta mitä monet yrittävät korjata kirurgin avulla.. eli siis muut toivovat isompia ja sinä pienempiä rintoja.. minä haluaisin takaisin terhakat rinnat mutta ikä ja 4 lasta ovat tehneet tehtävänsä.
reagoin stressiin samoin kuin te, eli silloin aina pahenee oireilu. joskus menee viikko ilman oksentamista mutta useimmiten jossain vaiheessa illalla kontrolli pettää ja syön jääkaapin tyhjäksi. kekseliäisyys on koetuksella millä verukkeella milloinkin juoksen ulos oksentamaan tai miksi asun wcssä. miten sinulle se salaaminen on niin helppoa??
Salaaminen on helppoa, koska asun kerrostalossa, jossa on saunan yhteydessä oma vessa. Se on hyvin hiljainen ja rauhallinen paikka, siellä ei juuri koskaan kukaan käy muu kuin minä, ja poikaystäväni silloin tällöin. Meistä kumpikin tarvitsee aina oma rauhan wc käynneille ja joskus poikaystävänikin saattaa käydä siellä, ja minäkin ihan oikeillakin asioilla, jos haluaa täyden rauhan...
Joopa joo, että tästä se alamäki alkoi taas, sillä poikaystäväni jätti minut viime yönä.. Että arvaappa vaan mitä siitäkin seuraa... oon aivan masentunut.. että tästä se kierre sen kun pahenee.. Elämä on kokoajan yhtä kamppailua sen kanssa, oksennanko vai en.. Juuri äsken söin puolikkaan pizzan ja haluaisin vetää sen kokonaan, mutta en halua oksentaa, tollasen raskaan ruuan oksentaminen käy voimille... V..U miten sairasta touhua!! Nytkin huippaa kokoajan ja on heikko olo... en halua pyörtyä pöntölle..
Mutta voimia sinulle, meille kaikille bulimian kanssa kamppaileville..
No se lohduttaa, että ei elämästä selviä hengissä, meistä kukaan.. Ennemmin tai myöhemmin se viikate heilahtaa...