syön nyt eka kerran elämässäni lääkkeitä,6päivä menossa -mirtazapin 30mg.minulla on vaikeeta ollu myöntää että olen heikko.....olen perheen äiti voi johtua siitä -pitänyt jaksaa...mutta nyt mulla on tukea ulkopuolelta päiväkoti ja tukiperhe-ihanaa-sukulaiset eivät auta...liekkö karttavat.olen nyt 36v.eka masis mulla oli 28v-aana selvisin ilman lääkitystä.vaikea masennus oli tuolloin .nyt on varmaankin keskivaikea koska on kuitenkin siihen verraten helpompaa...AION SELVITÄ!TÄÄ JUTTU ON MYÖS MUSTA KIINNI!TAJUAN SEN....ISTUN KELPYTAKKI PÄÄLLÄ TÄSSÄ JA HERÄSIN ÄSKEN..LAPSET ON TUKIPERHEESSÄ HUOMISEEN.MULLA ON NIITÄ IKÄVÄ JO.OLLEET 2PÄIVÄÄ...kohta menen suihkuun-sekin on päätös...koska se tuntuu..kyllä te tiedätte jotka ootte...ollu samassa tilanteessa.-moikka kaikille ja yhes eteen päin!!!!
periksi en anna...
masentunut123
3276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
juuri pari ekaa vikkoa lääkkeillä on tosi paskamaisia, kuten tiedätkin.
Pidä vaan pintasi, tyttö!!!!
Tsemppiä ja tukevia ajatuksia!
kiitos kannustuksesta!
että olet hakenut apua- se vaatii uskallusta, jota monella ei ole. Kuten esim. itselläni...en vain jaksa, ei ole mahdollisuutta enkä usko saavuttavani sillä mitään. Jumitan kotona koneella ja valitan...plaah:/. Olet myös myöntänyt ongelman ja sinulta ei ole hävinnyt taistelutahto tätä vastaan, pidä siitä kiinni, älä luovuta!