Kasvohermostollinenhalvaus

Meillä on suvussa näitä tapauksia, äidilläni sisarellani ja tyttärelläni. Se on jonkinlainen hermoradan ahtauma korvan takana (luultavasti). Eikö se alkanutkin jonkinlaisena korvakipuna??
Tyttärelläni se tuli 15 vuotiaana ja oli todella rankkaa, oli vaikea saada tyttö ymmärtämään ettei elämä siihen lopu. Onhan se nuorelle rankkaa kun kasvot on aina esillä...
Siihen ei ole oikein muuta hoitoa kuin halvauksen jälkeen kasvolihasten kuntouttaminen vääntely ja kääntely, irvistykset ym.
Ehkäistä sitä voi paremminkin, pitämällä kaula ja pää lämpimänä, varsingin tuulella ja viimalla. Sen tyttäreni oppi, kun sai sen kolmannen kerran.
Kokonaan se ei ole parantunut, mutta siihen tottuu. Ja olet varmaan yhtä rakastettava kuin aina ennenkin jos sydämesi on lämmin, älä vaan siitä masennu, niinkuin tyttärelleni se oli todella kova pala.

Toivon asennetta sinulle "ystäväni"

Hei!
Minä sain samanlaisen halvauksen 15 vuotiaana ja nyt olen 42. Minun piti aluksi laittaa sormilla silmä kiinni nukkumaan mennessä, kosteustippoja päivällä ettei silmä kuivu, ruoka ei tahtonut pysyä suussa ja kulma ei noussut. Sitten toipuminen eristyi pikkuhiljaa ja kuukauden kuluttua silmä meni jo itse kiinni ja ruoka/ juoma pysyi suussa.
Tänäpäivänä tapauksesta on muistona, ettei suu hymyillessä taivu täydellisesti mutta tyydyttävästi kyllä ja kulmakarva ei nouse.
Kyllä minua on tapaus harmittanut, mutta olen ajatellut vuosien varrella, että pahempiakin vaivoja voisi olla.
Sain itselleni ihanan komean miehen jolle ei merkannut kasvojeni puutteet ja myös sain viisi ihanaa lasta.
Eli ei se maailmanloppu ole vaikka se tällähetkellä siltä tuntuukin( minulle ainakin tuntui). Minä nuorempana katselin usein peiliin katkerana, mutta enää en edes aina huomaa asiaa.
Maailmassa on paljon pahempia vammoja ja sairauksia kuin tämä... tähän ei ainakaan kuole!
Tsemppiä sinulle ja muista että sisin on tärkein vaikka se kliseeltä kuulostaakin.

Moi
Itse olen myös kiinnostunut muiden kokemuksista kasvohermohalvauksesta toipumisesta. Minulla oli suuri aivokasvainleikkaus vajaa kuukausi sitten. Sen seurauksena mm. vasemman puolen kasvohalvaus. Lisäksi vasen korva kuulee huonosti, tasapaino on hukassa ja silmät kstsovat kieroon. Lisäksi nieleminen on jonkin verran hankalaa.
Meinaa ottaa luonnon päälle, kun liikkuminen on niin vaikeata ja peilistä katsoo kummajainen (sen mitä nyt kuvasta selvää saa). Kehitystä tapahtuu niin pirun hitaasta, ettei sitä itse tahdo huomata.
Onko jollakin kokemuksia, miten kauan aivohermojen "uudelleen järjestäytyminen" yleensä kestää? Muita aivokasvainpotilaita? Mites "Pelästynyt", joko suupieli nousee?

mulle tuli toisena päivänä synnytyksestä oikeanpuoleinen kasvohermohalvaus, koko oikea puoli halvaantui. Ei liikkunut yhtään naama.. 4kk:n jälkeen pystyin jo viheltämään ja nyt kun halvauksesta on yli vuosi niin voin jo hymyillä. Vieläkin on havaittavissa jäykkyyttä, mutta voihan se sitten jäädäkkin pysyvästi. Olen käynyt ct kuvauksen ja magneettikuvauksen ja kaikki oli ok. Nyt syön kortisoni kuuria ja ensikuussa pääsen tuohon hermotutkimukseen. Lääkärit sanovat että paranee kyllä mutta aikaa vie. Ikää mulla 22 vuotta. Koskaan en oo kuullu että synnytyksen jälkeen voi tulla. Mutta ei hätää, kyllä se paranee itsestään, kovasti tee jumppaliikkeitä kasvoillasi! :)