Lyhykäisyydessään: vauvan odotus on laukaissut minussa hullun syöpön! Olen vuosi sitten laihduttanut 77 kilosta 68 kiloon, mikä oli noin 5-6 kiloa tavoitteestani. Nyt olen vasta 8 raskausviikolla ja painoa on tullut jo 4 kiloa lisää! Ja taatusti enimmäkseen syömällä. Olin hyvin tasapainoinen ja tyytyväinen syönteihini ennen raskautta. Nyt minun on saatava pitsaa ja makeita herkkuja (viinereitä, karkkia, suklaata) _joka päivä_. Näen jopa unta siitä, miten pääsen noutopöydän ääreen lappamaan lautasen täyteen rasvaista sotkua :/
Tämä on outoa siksikin, etten ole koskaan ennen ollut mikään sokerihiiri - pitsa on toki aina maistunut.
Painan taatusti 30 kiloa enemmän raskauden lopussa. Joku järki kai tähänkin himoon on saatava! Apua, mitä teen?
Tämä on outoa siksikin, etten ole koskaan ennen ollut mikään sokerihiiri - pitsa on toki aina maistunut.
Painan taatusti 30 kiloa enemmän raskauden lopussa. Joku järki kai tähänkin himoon on saatava! Apua, mitä teen?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Älä liity niihin,jotka pitää tekosyynä läskeilleen raskautta!
Olen ollut suht aktiivinen liikuja ennen raskautta. 3 krt/vko salilla ja lisäksi spinningiä ja juoksemista. Näin alkuraskauden aikana olen kuitenkin alkanut kärsiä iltapahoinvoinnista, joka aika tehokkaasti tappaa liikkumista. Olenkin miettinyt, miten on käytännössä mahdollista haluta hulluna ruokaa ja samalla olla pahoinvoiva! Mutta näköjään se on mahdollista...
Varmasti jokainen tietää, miltä tuntuu yrittää harrastaa liikuntaa silloin kun olo on ihan kuin pahimmassa mahdollisessa krapulassa. Ei hyvä. Käytännössä homma on nyt mennyt niin, että salilla käydään 1-2 krt viikossa ja pyrin edes koiran kanssa kävelemään 45 min joka päivä.
Mutta ei tätä voi entiseen verratakaan.
Mulla ei ollut juuri lainkaan pahoinvointia aamuisin tai päivisin, yleensä pahoinvointi iski yöllä! Ilmeisesti edellisen ruokailun jälkeen niin pitkä tauko, että pahoinvointi yllätti.
Jospas saisit itsesi hillitsemään noita karkkeja ja viinereitä.Niissä on turhaa kaikki.Syö mieluummin ruoka"herkkuja". Mutta millekkään kitudieetille et nyt voi alkaa.Hyviä vointeja toivotellen! Kyllä sä järjellä toimien pärjäät.
Mieti edes sitä, minkä määrän vedät lisäaineita itsees ja lapsees!
Ja tollasilla mätöillä saattaa loppuraskaus olla melko hankalaa. Raskausajan diabetes, hirveä närästys. Ja kuvittele, mikä nesteturvotus suolaisista pitsoista.
Kerro tuosta neuvolassa. Jotenkinhan tuo on syömishäiriö. Käsitteletkö odotukseen liittyvää ahdistusta ja epävarmuutta syömällä?
Luuletko, että olen jotenkin vajaa? Tietysti tästä neuvolassakin puhuin, ja maalaisjärki pelaa, kuten myös tiedonhankintataidot. En ole niin tyhmä, ettnkö ymmärtäisi, miten vaikeaa tulee olemaan loppuajasta, jos tätä tahtia jatkan.
Tuossa nyt sentään saattaa olla järjenhiven, että odottamiseen liittyvä epävarmuus purkautuisi syömiseksi. Koitampa lähteä työstämään sitä ajatusta.
" Jotenkinhan tuo on syömishäiriö. Käsitteletkö odotukseen liittyvää ahdistusta ja epävarmuutta syömällä?" No ei nyt ihan noinkaan, vaikka itse aloitin vastaamalla suht tylysti(anteeksi)niin sanonpahan että ei nuo syömähimot vielä mistään epävarmuudesta ja ahdistuksesta kerro.
Itsellä 2 raskautta takana,ekasta lihoin n.10kg(liikuin todella paljon) Toisesta raskaudesta lihoin 20kg, en liikkunut paljoakaan ja ruoka maistui, jopa 2 iso pizzaa/pvä!! Pizzanhimo oli suunnaton...Molemissa raskauksissa lähtöpaino n.50kg
Eka raskaus ei jättänyt ylikiloja, periaatteessa ei toinenkaan, sillä synnytyksen jälkeen parin kuukauden kuluessa paino oli 59 ja vuoden kuluttua n.50kg.
20kg nousu aiheutti painonnousun lisäksi, verenpaineen nousun sekä sokeriarvojen kohoamisen & närästyksen, joten olo ei ollut paras mahdollinen, joskaan en nyt kovin huonossa kunnossakaan ollut, en päivääkään esim.sairiksella.
Jos syöt reippaasti,liiku!! Kävely on hyvä.
"Hauskasti" tuossa vaan osuttiin niin lähelle siinä mielessä, että minulla on pitkä buliminen historia. Nyt olen ollut vuosia terve, mutta mistä sitä itsestään tietää näin suuren muutoksen ollessa kyseessä. Onneksi harkittuani tajusin, ettei syömishäiriöiset ajatusrakennelmat ole palanneet ainakaan. Joten mitä luultavimmin syön vaan omaksi ilokseni, enkä mihinkään alitajuntaiseen epävarmuuteen.
Heips vaan! Itse lihoin ekalla raskauskerralla noin 30 kg!!! Olin raskautta ennen laihduttanut rajusti (-32kg).Paino nousi varmasti siitäkin syystä helpommin, koska en enää pahoinvoinnin vuoksi jaksanut niin kiinnittaa huomiota tiukkaan ruokavalioon ja liikunnan säännöllisyyteen. Raskauden jälkeen kilot kuitenkin lähti pois suht helposti ruokavaliolla ja liikunnalla. Toisella raskauskerralla tilanne oli päinvastainen, paino nousi ainoastaan alle 5 kg...
Kilojen saanti pois raskauden jälkeen on kiinni jokaisesta itsestään ja siitä miten jaksaa vauvan kanssa liikkua ja tarkkailla syömisiä. Mitään suurta stressiä ei painon pudotuksesta kannata ottaa synnytyksen jälkeen, kyllä kilot pikkuhiljaa häviää =) Pääasia että vauva ja äiti voivat hyvin.
Kaverini kärsi valtavista pahoinvoinneista raskauksiensa aikana ja sitten syöpötteli myös. Aluksi hän yhdisti (itse on sanonut) väärin, että ruoka aiheuttaa pahoinvointia, pidensi ateriaväliä, voi vielä huonommin ja ahmi. Toisen lapsen kohdalla hän huomasi, että pointti olikin siinä, että piti syödä vähän väliä vähän, jotta pahoinvointia ei päässyt tulemaan. Sitä myöten myös ahmiminen loppui. Aluksi hän keskittyi syömään helposti oksennettavia ruokia säännöllisesti, jotta oksentamisen pelko katosi. Siitä sitten pikku hiljaa tavalliseen ruokaan.
kilot ovat tulleen ENIMMÄKSEEN syömällä.
Ne ovat kuule tulleet KAIKKI syömällä. Ei vauva paina vielä mitään.
Yritä nyt vain hillitä itsesi. Se on kaameaa, jos raskaudesta jää parikymmentä ylikiloa. Lähtöpainosikaan ei ole ihan pieni, jokseenkin normaali kuitenkin ellet 150-senttnen ole.
Kilot ovat tulleet todellakin _enimmäkseen_ syömällä, koska raskauden aikana -myös ihan alussa- elimistö kerää nestettä. Osa painosta on siis taatusti turvotusta.
Lisäksi neuvosi oli todella typerä. Luuletko tosiaan, etten yritä hillitä itseäni? Miksiköhän helvatassa tänne kirjoittaisin ja apua pyytäisin, ellen yrittäisi?
luulet saavasi?
Miten tuohon voisi olla muuta neuvoa kuin että älä mätä herkkuja sisääsi. Eli hillitse itsesi!
Mitä ikään kuin odotat? Myötätuntoa?
Ihan kuule vaikkapa omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia konkreetisia neuvoja, miten joku itsekkin raskausajan syöpöttelyhimoista kärsinyt on päässyt niistä eroon. Mitä on tehnyt, miten on ajatteluaan yrittänyt muuttaa, onko himoihin tullut muutoksia/ helpotusta raskauden edetessä, paljonko on yrittänyt liikua syömisen vastapainoksi ja niin edelleen.
Mitään järkeä ei ole tuollaisissa "hillitse itsesi" -kommenteissa. Niitä latelee ihmiset, joilla ei ole yhtään mitään sanottavaa, eikä varsinkaan mitään todellista A) kokemusta ja neuvoa tai B) empatiakykyä niin paljoa, että pystyisi neuvoja antamaan.
Varsinainen myötätunto ei tätä tilannetta mihinkään vie, eikä ongelmaa poista. Mutta olisiko sen saaminen/ antaminen pois sinulta?
Älä välitä muiden asiattomista kommenteista, jätä ne ihan omaan arvoonsa!
Raskauden alussa paino nousee myös siitä syystä, että verimääräsi lisääntyy, istukka ym. lisäävät painoa ja samoin nesteen kerääntyminen.
Itse ensimmäisen raskauteni aikana lihoin ensimmäisen kk aikana 10kg, koska kärsin hirvittävästä aamupahoinvoinnista, joka kesti kahteen päivällä. Siinä sitten mätin naamaani kaikki karkit ja pullat mitä vain löysin.
Koita syödä paljon kuituja, liikkua kevyesti ja juo kuitupitoisia mehuja, ne vähensivät ainakin omaa ahmimistani.
Tsemppiä ja onneksi olkoon raskauden johdosta! :)
..onnex en koskaan pilaa kroppaani raskaaksi tulemalla...siinä läskistyy ja paikat löllyy..tuleee sellua ym..rinnat roikkuu..olette laardeja
Onnex kukaan ei haluakkaan lapsia sinun kanssasi! Kukapa omille lapsilleen haluaisi sinun geenisi siirtää :/
Tuttavapiiristäni paras thinspiration on kolmekymppinen KOLMEN lapsen äiti. Ei gramaakaan/senttiäkään ylimääräistä.
Ei ne kaikki kilot syomalla tule, edes alkuraskaudessa. Monet turpoaa ja nestetta kertyy myos jo ihan alussa, joten painon nousu voi hyvinkin tasoittua keskiraskauden aikana, jos olo parantuu eika sorru ahmimaan niita pitsoja kaiken aikaa.