Apua auttakaa?!? Tää on ihan hirvee tilanne, mua on ruvennut jännittämään esiintyminen luokan edessä esiintyminen ihan hirveän paljon.Olen siis nyt jo 9-luokalla. Outoa ,koska ikinä ennen minulla ei ole ollut mitään esiintymis pelkoa, mutta nyt on tullut ihan yhtäkkiä ja muutenkin minä aina olen luokan puheliain oppilas ja todella sosiaalinen ja tulen juttuun kaikkien kanssa ja muutenkin aika "suosittu" oppilas. Outoa tässä on se ,että minua ei muuten jännitä koulussa yhtään paitsi Englannin ja äidinkielen tunneilla, en tiedä johtuuko se opettajista vai mistä??? Mutta aina ,kun vaikka englannin tai äikän tunnilla joudun edes lukemaan pienen pätkän niin menen ihan lukkoon. Sydän jyskyttää tuhatta ja sataa. Kädet hikoilee. Enkä saa edes sanaa suusta.. Olen ruvennut jättäämään jopa näitä tunteja väliin ,koska minua jännittää niin älyttömästi. Auttakaa?!?!
Hirveä Jännitys :S
mr. x
2960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä jos jäisit välkällä juttelemaan opettajan kanssa tuosta ongelmasta? Eli kerro sille äikänopelle ja englanninopelle, että sua on ruennut jännittämään etkä tiedä että miksi. Ja kysy että voisiko ope neuvoa sinua jotenkin. Varmasti saat apua! Älä jää yksin pohtimaan ja jännittämään! Tsemppiä!
Mutta arvaa millä selvisin?
Positiivisella elämänasenteella.
Olin tollasessa hirveessä kierteessä etten uskaltanu mennä joillekin tunneille ku pelkäsin esiintymistä. Esitelmät, lukemiset ym. oli yhtä helvettiä ja asia häiritsi elämääni paljonkin.
Mut sit jotenki rupesin pikku hiljaa aattelemaan, että mitä hemmettiä mä teen tälläsessä itsesäälin kierteessä todistelemassa itselleni sitä, etten muka pystyisi esiintymään? Siis kaikkihan jännittää ja mä nyt satuin vaan jännittämään vähän pienempiäkin esiintymisiä ja sosiaalisia tilanteita, mut so what? Tottakai jännitän vieläkin, mutta hyväksyn sen. Itse esiintyessäni menen ihan punaseksi ja värisen kauttaaltaan ääntäni myöten. Ennen häpesin tätä sydänjuuriani myöten mutten en enää niinkään. Kukaan ei ole ikinä kiusannut minua asiasta joten ajattelen myös muiden hyväksyvän sen, että saatan hieman punastella ja täristä. Mun ajattelumaailma on jotenki menny vähän päälaelleen. Aikasemmin mun ykkös ongelma oli siis se, miten selviän seuraavan päivän äikän tunnista. Nyt kuitenkin olen tajunnut sen että maailmassa on ehkä hieman tärkeempiäkin asioita ja jos tuo todellakin oli ykkösongelmani, niin voisin sanoa että mullahan meni aika hyvin!
Olen kyllä jokseenkin pessimistinen ihminen, mutta olen huomannut että positiivinen maailmankatsomus auttaa paljon ja monessa asiassa. Kannattaa kokeilla!
En tietenkään rupea vähättelemään kenenkään jännitysongelmia. Tottakai runsas jännittäminen aivan arkipäiväsissä asioissa hankaloittaa joidenkin elämää paljonkin ja johon kannattaakin etsiä apua.
Mutta tässä sinun tilanteessasi ei todellakaan kannata ruveta tekemään asiasta itselleen mitään ongelmaa, koska ongelmasi rajoittuu kuitenkin vain muutamille tunneille. Tottakai se on silloin ongelma, jos siitä tekee itselleen sellasen, mutta positiivisella asenteella pääsee pitkälle hyväksymällä oman jännittämisensä ja sen millainen on! Jotenkin kummallisesti niistä esitelmistä ja muista vaan selviää vaikka kuinka jännittää:)
Voi kuulostaa tyhmältä neuvolta, mutta itseäni se on ainakin auttanut.