Vieläkö saabismi on sairautta?

...sairautta, mahtaneeko koskaan ollakaan. Keskity vain varsinaiseen puuhaasi.

Näitä vanhoja sanontoja onkin syytä kyseenalaistaa, sillä ne ovat aikansa lapsia. Jos joku hiljattain kortin saanut teiniviiksi alkaa puhella saabismista sairautena tai verrata Volvoa traktoriin, hän lähinnä tekee itsestään naurettavan, koska puhuu asiasta, jonka taustoista ei tiedä mitään. Lähinnä tulee mieleen 13-vuotiaat pojat keskustelemassa naisista.

1970- ja 80-luvuilla Saab mainosti innovaatioitaan saabismeina. Toisaalta Saab ismi tarkoittaa Saabin ympärille syntynyttä aatetta. Tuohon aikaan Saabilla ajavat olivatkin usein varsin fundamentalistisesti ajoneuvoonsa suhtautuvia, vähän niin kuin Tojota-kuskit nykyään. Saab oli saabistien mielestä yksinkertaisesti paras. Volvo-, Mersu- ja Bemarikuskit eivät asiasta olleet yhtä varmoja ja varsinkin volviostien ja saabistien välillä oli selkeä rintamalinja, vaikka perusideologialtaan autot olivatkin hyvin samankaltaisia, samanlaiselle ostajakunnalle suunniteltuja. Lähinnä Volvon leiristä lähti liikkeelle tämä Saabismin kääntäminen innovaatioista sairaanloiseksi uskonkappaleen tunnustamiseksi.

Sabisteilla oli myös tietynlainen maine liikenteessä: Saabilla ajetaan aina ylinopeutta, Saabilla ajetaan aina ohi. Ajotyyliä pidettiin (jos ei nyt sairaana, niin ainakin hieman) kipeänä, ja oireet aiheutti sama saabismi, joka sai auton omistajat kuola valuen ylistämään ajopelinsä erinomaisuutta.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Saab on edelleen persoonallinen ja kalliin puoleinen auto, mutta ei enää suuren yleisön mielestä inohimoja herättävä, kuten ennen (onko mikään enää?).

Samalla tavalla on muuttunut Volvo: ennen ne olivat suuria, raskaita, isomoottorisia, sitkeitä, kestäviä, kestäviä ja kestäviä... Ne veivät perille säässä kuin säässä luotettavasti ja varmasti ja tien päätyttyä kääntyivät pienessä tilassa ympäri. Peräkärryn tai asuntovaunun vetäjinä Volvoilla oli hyvä maine. Volvo oli myös tunnettu ja arvostettu maataloustraktoreiden, pyöräkuormaajien ja vastaavien valmistaja. Volvon traktorit tunnettiin konstailemattomina, mutta luotettavina ja vahvoina vetäjinä, mutta ei mitenkään erityisen moderneina. Oli helppo mieltää, että autot ovat hyvässä ja pahassa vähän samanlaisia.

Aivan kuten Saabin osalla, on Volvonkin osalla muuttuneet sekä arvostukset, autot että ympäristö. Ja traktorituotantokin päättyi jo kauan, kauan sitten kultaisella 80-luvulla.

Saabidiotismi on.

Minulla oli 1980-luvulla alla Saab 900 GLs (-83?) kolmen vuoden ajan. Työnantajan valinta.

En oppinut millään pitämään siitä, että virta-lukko on jossakin lattialla (keskitunnelissa) - enkä siitä, että vaihteen on oltava pakilla ennen kuin avaimen voi irrottaa - enkä siitä, että käsijarru vaikuttaa etu- eikä takapyöriin. Nuo olivat mielestäni tyylipuhdasta idiotismia, sanokoot Saab-fundamentalistit mitä tahansa.

Oli autossa paljon muutakin sellaista, josta en pitänyt, mm. viitosvaihde oli nastarenkaille talviajoon aivan kelvottoman pitkäksi välitetty. Huippunopeus oli kesärenkaillakin aivan sama nelosella ja viitosella, mikä kieli (minun mielestäni) epäonnistuneista välityksistä.

Alustan toiminnassa häiritsivät lyhyet ulosjoustot - ja pompuista laskeutuminen tapahtui raskaasti nokilleen!

Toisaalta autossa oli paljon hyvääkin.

Saabin 9-3-mallia en ole koeajanut koskaan. Saab 9-5 (farkku, automaatti) tuntui koejaossa miellyttävältä, joskin siinäkin on tietty määrä saabidiotismia painolastina.

Summa summarum: en tunne kovinkaan suurta vetoa takaisin Saabin rattiin.