Onko kellään paniikkihäiriöisellä kokemusta raskaana olemisesta/synnytyksestä? Itse kärsin paniikkihäiriöstä, joka tällä hetkellä on hallinnassa, mutta puhkeaa aina uusissa ja pelottavissa tilanteissa. Pelkään raskauden tuomia mielialanvaihteluita ja muutoksia vartalossa. Synnytystä pelkään kivun takia ja koska pelkään saavani kohtauksen synnytyksen aikana ja että se jotenkin vahingoittaa lasta, sillä normaali järki joenkin katoaa pakokauhun tieltä kohtauksen aikana... Olen kärsinyt aikaisemmin (monta vuotta sitten, nyt olen ok) erilaisista syömishäiriöistä ja vartalo on jotenkin kamalan vaikea ja arka alue minulle. Siksi pelkään raskauden aiheuttaman venymisen ja synnytyksessä tapahtuvan repeilyn aiheuttavan minulle paniikkia. Voiko tällaista tapahtua? Voivatko paniikkikohtaukset tai äidin mieliala ylipäänsä vaikuttaa jotenkin lapsen normaaliin kehitykseen? Millä tavalla ne vaikuttavat ja mihin asiaan?
Paniikkihäiriö?
Dark Tranquillity
3341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hmmm...mulla on ollu paniikkihäiriö pahana joskus pari vuotta sitten ja sen laukasee pahaks aina kaikki stressaavat\pelottavat tilanteet mitä elämässä tapahtuu...odotan nyt sit tokaamuksua viikolla 32 ja hyvin on t'hän mennes menty ilman mitään ns.kohtauksia =) ekaa ku ootin 3v sitten nii oli aika tuskasta se odotus kaikinpuolin(silloinen elämäntilanne)ja laukas monet paniikkikohtaukset sillon=( sainkin sektion mm.sillä perusten kun on paniikihäiriö.(oli seki aika karmiva kokemus ja se laukas pahan masennuksen josta oon nyt jotakuinki toipunu)
mielialavaihtelut on mulle aika tuttuja,oon aina ollu sellane,raskaus ehkä vaa tehostanu niitä hiukka,mut ok:Sti menny.
90% siihen et ei tuu paniikkikohtauksia johtunee siitä et mulla on tukena aivan ihana ja rakastava mies!
sitä mä en oo pelänny et paniikkikohtauksen aikana vahingoittasin lasta,ei niin voi tapahtua,ennemminki jos nii käy nii se johtuu pahasta masennuksesta!usko mua...
nyt oon sit päättäny synnyttää ihan alakautta ja lääkäreille oon kyllä selvittäny tilanteen et voin saada kovien kipujen ja pelon vallassa paniikkikohtauksen,eli varauduttu on...pelkään tosin sitää ihan kamalasti =( jos synnytyksessä käy vauvalle tai mulle jotain tai kipu on niin sietämätöntä et saan paniikkikohtauksen.
ite oon ollu aina tarkka vartalostani,ja ainoa mitä oon raskauden aikana vältelly on liiat makeet ja jättäny kokonaan pois noi kebabit,pizzat ja hampurilaiset ja muuten syöny ku hevonen eikä kiloja tullu viimekskää ku 8 ja tyttö paino 3kg ja loput lähti kuukaudessa ja vähän allekki oman alkuperäsen painon jäin.
nyt on tullu vasta 5kg..et ihan tyytyväinen oon.
mutta täytyy myöntää et PELOTTAA...
mulla on paniikkihäiriö...
ja ensiraskautta menty eteenpäin 20 4. minulle sairaalat,hälyytysajoneuvot ja vieraat ihmiset aiheuttavat paniikkia.
synnytystä olen jo pelännyt mutta aion puhua siitä neuvolassa koska siellä ne todennäköisesti tietää parhaiten että miten toimia panikoivan naisen sanssa. tosin epäilen että synnyttäessä ei kai kukaan ehdi mennä paniikkiin (en kiellä ettei niin voisi käydä)mutta synnyttäessä on muuta tekemistä niin paljon ettei ehdi panikoida ja onhan sitten mahdollisuus saada sektio.
mahan kasvu on minulle ollut jännää että millon näkyy millon muut näkee ja miltä tuntuu kun onkin iso maha?ja kuinka isoksi voi maha kasvaa??
itselleni ihmekyllä ei ole iskenyt kertaakaan paniikkikohtaus ei vaikka olen joutunut sairaalassakin (ultrissa) käymään...
Tutulta kuulostaa! Olen kärsiny paniikkihäiriöstä noin 5-6 vuotta ja nyt odotan toista lasta 25 2! Välillä paniikkia pukkaa välillä on parempia aikoja, mut ilman lääkkeitä olen raskaus ajat pystyny oleen, sillä tiän ettei paniikkikohtaukseen kuole vaikka se siltä tuntuukin ja antaisin mitä vaan, et parantuisin tästä ikävästä vaivasta!!
Pelkäsin myös ensimmäisessä synnytyksessä paniikki kohtausta, mut kivut ja se synnytys tilanne oli mulle sellanen etten ehtiny paljo paniikkia onnex ajatteleen, vasta hetki synnytyksen jälk. meinas kohtausta pukata, mut muistakaa ettei se ole vaarallista, vaikka sillä hetkellä se ei siltä tunnukkaan! Musta tuntuu et alan jo oppia elään tän paniikin kans ku olen itteni pakottanut sellasiin tilanteisiin usein jossa tulee paniikkia, se on kurjaa, mut esim. työni puolesta pakollista... Tsemppiä teille, meitä on monta!