Överiksi menee suitsutus

Niin: mies ja tuotanto ovat kaksi eri asiaa. Kaikille on selvää, kumpi on suurempi. Ja kumpi elää.

ihan väärin? Eihän kyse ole todellakaan henkilöpalvonnasta, vaan siitä, mitä on koettu ja nähty, itsekukainenkin vuosien varrella. Jos sinua tämä kutsumasi henkilöpalvonta ärsyttää, ihmettelen syvästi, miksi olet tällä palstalla.

Sattuisikohan sinulla itselläsi olemaan ketään taiteilijaa, maalaria, kirjailijaa, graafikkoa tms. jota ihailet? Ja joka on saavuttanut Suomessa syvät rivit? Kaiketi kuuntelet sitten mieluiten jotain muuta, mutta neuvoni on, että älä neuvo muita.

Yanna kirjoitti:

ihan väärin? Eihän kyse ole todellakaan henkilöpalvonnasta, vaan siitä, mitä on koettu ja nähty, itsekukainenkin vuosien varrella. Jos sinua tämä kutsumasi henkilöpalvonta ärsyttää, ihmettelen syvästi, miksi olet tällä palstalla.

Sattuisikohan sinulla itselläsi olemaan ketään taiteilijaa, maalaria, kirjailijaa, graafikkoa tms. jota ihailet? Ja joka on saavuttanut Suomessa syvät rivit? Kaiketi kuuntelet sitten mieluiten jotain muuta, mutta neuvoni on, että älä neuvo muita.

Älä sinäkään ala neuvomaan ketään, vai oletko aina ja kaikessa oikeassa? Eikö tässäkään asiassa saa olla muunlaista "suremista", kuin suoranaista pyhimykseksi nostamista?
Onhan noita muitakin artisteja ollut ja mennyt, samoin maalareita, kirjailijoita ym., mutta aina vaan on tilalle tullut uusia..ja tulee varmaan vastakin.
Ehkäpä minä vain tyytdyn kuuntelmaan kaikenlaisia jollotuksia taustamusiikkina ilman sen suurempia filosofointeja ja henkilöpalvontaa.
Kyllä minä Juiceakin kuuntelin, kävin hänen keikkojaankin katsomassa jo 70-luvun alussa ensimmäisä kertoja ja kesällä 2006 näin hänet yhdessä viimeisimmistä keikoistaan. Että seurattu ja kuunneltu kyllä on, mutta ei palvottu. Taitava ja yleisönsä ottanut artisti.
Tähän ikään mennessä on tullu enemmänkin surtua noita henkilökohtaisia menetyksiä, ei niinkään ihmisiä, joita ei edes tuntenut. Nuorempana kyllä koin jonkilaista surua sen aikaisten idolien kuoltua, mutta elämän realitettit ovat varmaan pudottaneet maan pinnalle. Ehkäpä meidän ajattelussamme on jonkinlainen ikäpolvien kuilu.
Juice, Rauli Badding Somerjoki, Gösta ym. menneet popparit kuuluivat minun nuoruuteeni ja kaikkihan on katoovaista, rumuus vaan lisääntyy enää tässä iässä.

ja minä aina väärässä :) kirjoitti:

Älä sinäkään ala neuvomaan ketään, vai oletko aina ja kaikessa oikeassa? Eikö tässäkään asiassa saa olla muunlaista "suremista", kuin suoranaista pyhimykseksi nostamista?
Onhan noita muitakin artisteja ollut ja mennyt, samoin maalareita, kirjailijoita ym., mutta aina vaan on tilalle tullut uusia..ja tulee varmaan vastakin.
Ehkäpä minä vain tyytdyn kuuntelmaan kaikenlaisia jollotuksia taustamusiikkina ilman sen suurempia filosofointeja ja henkilöpalvontaa.
Kyllä minä Juiceakin kuuntelin, kävin hänen keikkojaankin katsomassa jo 70-luvun alussa ensimmäisä kertoja ja kesällä 2006 näin hänet yhdessä viimeisimmistä keikoistaan. Että seurattu ja kuunneltu kyllä on, mutta ei palvottu. Taitava ja yleisönsä ottanut artisti.
Tähän ikään mennessä on tullu enemmänkin surtua noita henkilökohtaisia menetyksiä, ei niinkään ihmisiä, joita ei edes tuntenut. Nuorempana kyllä koin jonkilaista surua sen aikaisten idolien kuoltua, mutta elämän realitettit ovat varmaan pudottaneet maan pinnalle. Ehkäpä meidän ajattelussamme on jonkinlainen ikäpolvien kuilu.
Juice, Rauli Badding Somerjoki, Gösta ym. menneet popparit kuuluivat minun nuoruuteeni ja kaikkihan on katoovaista, rumuus vaan lisääntyy enää tässä iässä.

ihan pitää alkaa holhoomaan kansaa, että älkää nyt vaan palvoko liikaa kuollutta mestarianne. Kais ymmärrät, että me tehdään täällä surutyötä; mitä rakkaampi henkilö, sitä kauemmin kestää. Ja olisiko vielä niin, että suuren runoilijan kuolema koskettaa enemmän kuin tavallisen idolin.

kelle? "Neron tuntee siitä että hölmöt tuomitsevat hänet"

senga kirjoitti:

kelle? "Neron tuntee siitä että hölmöt tuomitsevat hänet"

ajatukseni niin monella palstalla jo puolitoista viikkoa, että olen tainnut saada Juicen ulos systeemistämi. Hieno laulaja hän oli, ja hänen kuolemansa oli minullekin shokki, vaikken koskaan häntä tavannut. Laulajan tapaa hänen lauluissaan. Se on se olennainen siinä 'suhteessa'.

Täälläpäin kuoli pari kuukautta sitten Steve Irwin. Se se vasta oli massasuremista. Ja aitoa surua se oli sekin. Surua ei voi purkittaa ja jakaa vain lähiomaisille. Suurten joukkojen suremaksi ei moni tule. Ei olla kateellisia niille, joita rakastettiin, ja joita surraan ihan porukalla, kun he kuolevat. Sellaiset ihmiset ovat rikkaus kanssaihmisilleen. Iloitaan siitä, että heitä on.