Minulle on tullut liian paljon elämäntaakkaa.
Omien lasteni koulunkäynti (14- ja 16-vuotiaat), tosin heillä menee ihan hyvin koulussa.
Lisänä on vanhin tytär, jolla on isättömät kaksoset. Heistä pitää huolehtia. He eivät asu tässä talossa.
Vaimollani on mielenterveysongelmia. Joskus aivan sekopäinen. Ei yleensä
Hän haluaa matkustella jatkuvasti. Eikä siinä mitään, saahan sitä mennä. Mutta kodinhoito ja lapset ovat minun vastuullani.
Itse olen vakavasti sydänsairas mies. 54-vuotias.
Käyn vielä työssä. Kustannan vielä tämän talouden.
Minulla on päivittäinen kuolemanpelko sairauteni vuoksi. Teen etätyötä ja ajan paljon autoa.
Pelkään, että kuolen ja nämä "huollettavat" jäävät hunningolle.
Miten voisin hoitaa nämä arkiset asiat? Vaimon, omat lapset ja kaksoset?
Neuvokaa.
Omien lasteni koulunkäynti (14- ja 16-vuotiaat), tosin heillä menee ihan hyvin koulussa.
Lisänä on vanhin tytär, jolla on isättömät kaksoset. Heistä pitää huolehtia. He eivät asu tässä talossa.
Vaimollani on mielenterveysongelmia. Joskus aivan sekopäinen. Ei yleensä
Hän haluaa matkustella jatkuvasti. Eikä siinä mitään, saahan sitä mennä. Mutta kodinhoito ja lapset ovat minun vastuullani.
Itse olen vakavasti sydänsairas mies. 54-vuotias.
Käyn vielä työssä. Kustannan vielä tämän talouden.
Minulla on päivittäinen kuolemanpelko sairauteni vuoksi. Teen etätyötä ja ajan paljon autoa.
Pelkään, että kuolen ja nämä "huollettavat" jäävät hunningolle.
Miten voisin hoitaa nämä arkiset asiat? Vaimon, omat lapset ja kaksoset?
Neuvokaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi likka ei huolehdi itse lapsistaan? Ei kai sinun tarvitse
ainakaan passata enää ton ikäisiä koululaisia, jotka kyllä
jo pääosin pystyy itse tekemään lähes kaiken; nimittäin monet
on joutuneet lähtemään jo 14v:n iässä omillensa.
Ei kuolemaa tarvi pelätä, tai ei kannata pelätä, koska se ei
luultavasti ainakaan sydänsairaudelle tee hyvää. Kuolemanpelkoon
auttaa se, että hoitaa hengellisellä puolella asiat semmoselle
mallille, ettei tarvi pelätä joutuvansa helvettiin,
jos viimeinen slaaki tulee. Rauhottaa mieltä
muutenkin ja elämäkin alkaa sujua.
Jumalan siunausta sun elämään ja sun perheelle!
Jutelkaa ainaki vaimosi kanssa näistä asioista, sillä jos sinulla itselläsi kerta on sairaus, ei sinun harteillesi olisi varmaan viisasta jättää tätä taakkaa.. tämän enempää en osaa sanoa, kuin että neuvotelkaa, sillä itse olen vielä nuori, enkä tiedä paljoakaan perhe-elämästä (:
Jos nyt jätän tunteilut väliin, niin onko sulla henkivakuutus? Jos on niin onko lapset edunsaajina? Ellei ole, niin suosittelen muuttamaan sen.
Meidän sukulaisperheessä perheenisä kuoli ulkomaanreissulla ja henkivakuutuksen edunsaajia olivat lapset. Se helpottaa kummasti itsenäistymistä ja irtaantumista joskus vaikeistakin kotioloista, kun ei ole taloudellisista syistä pakko jäädä kotiin asumaan.
Mutta tuo sun väite, että pitää huolehtia tyttären lapsista oli, anteeksi nyt vaan, ihan järjetön.
Kyllähän aikuinen ihminen itse huolehtii lapsistaan ja tietäen sinun tilanteesi, vain todella itsekäs ja vastuuntunnoton ihminen sälyttäisi vastuuta sinun niskaasi. Vai onko niin, että olet hädissäsi haalinut itsellesi vastuita, jotka eivät sinulle enää kuuluisi.
Meillä vanhemmilla on joskus tällainen taipumus...
Henkivakuutus auttaisi varmaan käytännön asioissa jos jotain sattuisi, mutta mutta...
Vakuutusyhtiöt ovat laatineet aika tarkat ehdot vakuutettavalle ja sille minkälaisen sairauden aiheuttama kuolemantapaus kuuluu vakuutuksen piiriin. Jos on joku tiedossa oleva vakava sairaus, niin sen varalle ei saakaan vakuutusta :(
Vähän sama juttu kuin asuntolainojen takaisinmaksuturva ei kata psyykkisiä sairauksia. Jos vaikka joutuisi depression vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle tai pitkälle sairaslomalle, niin takaisinmaksuturva ei toteudu.
Kannattaa lukea ne vakuutusten pienellä präntillä kirjoitetut ehdot!
Tarkoitin tietty, että jos semmoinen vakuutus olisi otettu jo aiemmin. Jos tuollaisessa terveydentilassa menee vakuutusta kysymään, ihmettelen suuresti, jos sellainen jostain myönnettäisi.
Minäkin kokeilin, josko henkivakuutuksen saisin, mutta mullehan sitä ei myönnetty, kun tuli tämä terveydentila selville.
Onko muuten todella tuo takaisinmaksuturva noin raukkamainen. Meidän pankin takaisinmaksuturvan ehdoissa luki vaan, että vakavan sairauden kohdatessa. Mut en siitä esitteestä löytänyt tarkempia tietoja, miten vakava sairaus määritellään. Hui..Onneks ei ole enää paljon lainaa...
Ainakin taloudellisesti perhe selviää kuolemantapauksessa.
Tytär jäi aivan yksin hoitamaan aivan pieniä kaksosia lasten syntymän jälkeen. Ei hän olisi yksin pystynyt siitä selviämään. Oli vaikeuksia saada edes uutta perhettä pois synnytyssairaalasta.
Soskun edustaja ehdotteli huostaanottoa. Eikä siihen nykyaikana tarvita mitään järjellistä syytä. Riittää, että ei yksin pysty hoitamaan kaksosia heti synnytyksen jälkeen. Onneksi saimme viimein järjestettyä ensikotipaikan puoleksi vuodeksi.
Sos.toimi ei järjestä koivin paljon apua lapsiperheille.
Kyllä tytär hoitaa omat asiansa, mutta turvautuu minuun, jos eteen tulee vaikeuksia, joita ei itse pysty ratkaisemaan. Toisaalta se on kyllä luottamuksenosoitus. Ehkä pitääkin mielummin ajatella niin.
Vastuunkantaja huolehtii muista, järjestää muiden asiat, kokee itsensä tarpeelliseksi auttamalla muita, huolehtii ja hoivaa. Sen jälkeen käy kuten minulle sairastuin, masennus hups... missäs ne jotka pitää minusta huolta. *Tämä on karrikoitu kirjoitus, koska on vaikea tietää mikä tilanne itsekullakin on. Toivon etten masentaisi masentunutta enää on niinkuin sokea sokeaa taluttaa. Valo päivääsi!
No olet kyllä hyvä ihminen, jota ei voi sanoa siitä tyypistä kuka jätti tyttäresi yksin huolehtimaan kahdesta pienokaisesta paeten vastuutaan; kyllä on surkeata surkeampia paskoja sellaset pippelivillet. Sais ottaa munat veke sellasilta, tai ainakin monottaa niille oikein kunnolla.
Jaksamista sulle perh. ja kaksosten äidille
kaksosilla varmaan pahin vaihe on mennyt jo ohi.
Ainakin jäävät eloon.
Syntymäpaino on kaksosilla alhaisempi kuin ykkösillä. Jo painon kiinnisaaminen vie aikansa.
Olemme näistä vekkuleista huolehtineet. Syöttäneet, vaihtaneet vaippoja, pukeneet ja ulkoiluttaneet.
Pienet tädit ovat auttaneet.
Olen maksanut laskut. Ruokaa ja vaatteita on riittävästi. Kirpparista on osteltu ihan hyviä vaatteita.
Ehkä minä tyydyn siihen, että oma talouteni on muutaman vuoden vähemmällä hoidolla. Hunningolla.
Kaipa sen kestää. Ulosottomies ei vielä ole kolkutellut.
Toivotan myös Sinulle hyvää jatkoa.
Eihän ainakaan tällä palstalla tarkoitus ole, että ketään jätettäisiin yksin murheineensa.
Jospa minä voisin?
Pitää huolta?
Vertaisryhmä ei ole satua.
Epäilin sitä itsekin, mutta kyllä se on ihan totta.
Hienoa kuulla, että kaki uutta suomalaista on kasvamassa ja
että pidätte niistä porukalla huolta; ONNEA MYÖS ISOVANHEMMILLE!
Ei ne ulkoiset ja aineelliset ole todellakaan,
onneksi, niitä tärkeinpiä asioita ihmiselämässä.
Siunausta teille ja Taivaan Isän huolenpitoa...
Varmasti näistä kaksosista huolehdin, jos elän.
Sinisiä haalareita, lapasia, kenkiä, myssyjä, ruokaa.
Pikku-tädit ovat kaksosten äidin myötä mukana.
Minua helpottaa henkisesti puhuminen asioista.
Kiitos Sinulle!