Sinä tiedät paremmin
kuin minä itse,
että minulle karttuu ikää
ja jonain päivänä
olen vanha.
Varjele minua
puheliaisuuden ja varsinkin
siltä kohtalokkaalta luulolta,
että minun täytyy sanoa mielipiteeni
joka tilanteessa.
Päästä minut taipumuksesta
pyrkiä järjestelmään
kaikkien ihmisten asiat
ja varjele ajatukseni
takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin
- anna minulle siivet
kiertämään ne kärsivällisesti.
Auta minua oppimaan se
suuremmoinen läksy,
että minäkin saatan erehtyä.
Anna minun vanheta kohtalaisen hyvänä.
Pyhimys en halua olla
sellaisen kanssa on
joskus ylen vaikea elää.
Mutta hapan vanha nainen
on paholaisen ikävämpiä luomuksia.
Tee minusta ajattelevainen,
mutta ei synkkä
avulias,mutta ei komenteleva,
niin suunnatonta viisautta
kuin minulla on,
on sääli olla käyttämättä
viimeistä rahtua myöten
- mutta Sinä tiedät,että
kuitenkin tahtoisin pitää
muutaman ystävän elämäni
iltaan asti.
MN
kuin minä itse,
että minulle karttuu ikää
ja jonain päivänä
olen vanha.
Varjele minua
puheliaisuuden ja varsinkin
siltä kohtalokkaalta luulolta,
että minun täytyy sanoa mielipiteeni
joka tilanteessa.
Päästä minut taipumuksesta
pyrkiä järjestelmään
kaikkien ihmisten asiat
ja varjele ajatukseni
takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin
- anna minulle siivet
kiertämään ne kärsivällisesti.
Auta minua oppimaan se
suuremmoinen läksy,
että minäkin saatan erehtyä.
Anna minun vanheta kohtalaisen hyvänä.
Pyhimys en halua olla
sellaisen kanssa on
joskus ylen vaikea elää.
Mutta hapan vanha nainen
on paholaisen ikävämpiä luomuksia.
Tee minusta ajattelevainen,
mutta ei synkkä
avulias,mutta ei komenteleva,
niin suunnatonta viisautta
kuin minulla on,
on sääli olla käyttämättä
viimeistä rahtua myöten
- mutta Sinä tiedät,että
kuitenkin tahtoisin pitää
muutaman ystävän elämäni
iltaan asti.
MN
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://chat.yle.fi/akuutti/keskustelu/nayta.php?id=662
Homesairauden satu
Mun on tarinani homesairauden,
töissä kemikaalit pohjustivat sen
Lailla tuhansien loisten,
kipunuolten pirunmoisten
nyt oon kohde oireiden.
Mun on tarinani monioireisen,
väli korvien on asuntona sen.
Psykiatrit ei voi auttaa,
korvalääkäritkin kaihtaa.
Kunpa saisi eläkkeen.
Matti Paananen ja Kukkola testasi sen:
työn ja oireen korvin kuultavan yhteyden.
Todisteen he voivat antaa
kuinka karmaisevaa on,
ääni ei voi enää kantaa.
Mut on oire arvoton.
Mun on tarinani monioireisen,
ehkä samanlainen ymmärtää voi sen.
Kärsii, taistelee ja koittaa
eläkkeeseen edun voittaa.
Se on osa – ihmisen.
Sävel Carlos Almaran: History of Love
(Historia de un amor, es. Los Paraguayos)
(kopio netistä)
KIITOS TUOSTA RUNOSTA!
Tässä lisää ajateltavaa:
JALANJÄLJET
Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa;
toiset hänen omansa
ja toiset Luojamme jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
tulivat esille, hän katsoi jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän huomasi, että jäljet puuttuivat juuri
niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut
elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti,
joten hän kysyi sitä Luojalta.
”Luoja, kun päätin seurata Sinua,
sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina
hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
kun Sinua eniten tarvitsin.”
Luoja vastasi, ”Rakas lapseni, rakastan sinua
enkä milloinkaan hylkäsi sinua.
Vaikeina aikoina, jolloin näit vain yhdet jalanjäljet
hiekassa, minä kannoin sinua.”
(M.R. Powers)
“…Katso minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:18-20)
”Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.” (Ps. 121:3)
”Minä olen sinun kanssasi: minä en jätä sinua enkä hylkää sinua.” (Joos. 1:5)
“Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille” (Luuk. 6:31)
"Tarkkaa sanoen; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen." (2.Tim. 2:7)
"Tulkaa tänne kaikki te, jotka olette väsyneet kantamaan taakkojanne,
tulkaa minun luokseni, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28)
Tämä olikin tuttu runo,mutta kun luen tämän kohdan :
"Vaikeina aikoina, jolloin näit vain yhdet jalanjäljet hiekassa, minä kannoin sinua.”
...niin kyyneleet tulevat silmiini.
Kiitos runosta,olinkin sen jo unohtanut!
Kyyneleet syöksyivät silmiini, kun luin tuon.
Muistan lukeneeni sen äitini ystävältään saamasta kortista. (joskus toisen ja kolmannen syöpähoitojakson välissä). Murheita on jokaisella, toiset tarvitesvat enemmän apua selvitäkseen...
Helpotusta elämään, edes hetkiksi tarvitaan. Oli kysymys sitten syövästä, tain näistä pahuksen homeista.
Äitini voi tällä hetkellä hyvin. Syöpähoidot on ohi, taas, ainakin toistaiseksi. :)
Hienoa itseensä kohdistuvaa ironiaa:
"Mutta hapan vanha nainen
on paholaisen ikävämpiä luomuksia"
******
Ja tässä kohdin huomaa myös että vielä
on kehittymisen mahdollisuuksia:
"Varjele minua
puheliaisuuden ja varsinkin
siltä kohtalokkaalta luulolta,
että minun täytyy sanoa mielipiteeni
joka tilanteessa"
******
Tämäkin on totta,vaikka vähän myös
itseironisesti lausahdettu:
"niin suunnatonta viisautta
kuin minulla on,
on sääli olla käyttämättä
viimeistä rahtua myöten "
*****
Kyllähän meitä käytetään...viimeistä rahtua myöten, toivottavasti Viisauttakin kertyy aina kokemusten myötä.