Cipramil

Kärsin itse samasta asiasta, eli paniikkihäiriöistä ja peloista jotka erittäin hyvin häiritsevät elämää ja välillä lamauttavatkin täysin.

Masennuksen aiheuttama haluttomuus on ihan eri asia kuin lääkkeen aiheuttama haluttomuus. Masennuksen aiheuttama haluttomuus kyllä väistyy kun masennus alkaa hellittämään. Se ongelma täytyy vain kestää niin kauan kuin potilas on masentunut. Sen sijaan lääkkeen aiheuttama haluttomuus ei väisty ennenkuin lääkkeen käyttö lopetetaan. Jos on mahdollista käyttää toista lääkettä, sellaista haluttomuus tai kyvyttömyys tilannetta ei tarvitse kestää yhtään.

Olen itse käyttänyt myös noita mielialalääkkeitä aktiivisesti joten tiedän kyllä hyvin mitä käytte läpi. Muistakaa että lääkkeitä saa vaihtaa ja psykiatrille voi lääkevaihtoa ehdottaa ihan suoraan jos seksiongelmia ilmenee.

Olen itse pitänyt sen linjan, että kun elämässä muuten menee kaikki päin vittua, niin lisää vaikeuksia ei tarvitse vapaaehtoisesti hankkia. Eli jos sainkin muun elämäni kuntoon lääkkeillä, mutta samalla lääkkeillä lähti sitten halut että kyvyt, niin vaadin lääkkeen vaihtamista. Tuollainen ongelmasta toiseen ongelmaan -tilanne ei toiminut kohdallani ollenkaan. Seksikyvyttömyys ja hienoinen halujen lasku vain masensi entisestään huonoa oloa, eikä silloin kiinnostanut enää hittojakaan mitkään terapiat tai edes parantumiset!

Ensimmäinen lääkärini oli semmoinen jääräpää että koko ajan ehdotti parin kuukauden katsomista jos lääke jostain syystä alkaisikin toimia ja halut ja kyvyt palaisivat. Lääkkeiden ohjeissa kuitenkin lukee selvästi että sivuvaikutusten pitäisi kadota kahden kuukauden SISÄLLÄ. Se ei siis tarkoita sitä että aina kahden kuukauden jälkeen odoteltaisiin toiset kaksi kuukautta jos vaikka sitten vuoden varrella lääke alkaisikin toimia. Jos sivuvaikutukset eivät kahdessa kuukaudessa lähde, niin sitten otetaan uusi lääke kokeiltavaksi! Ja pitäkää päänne, tuo kaksi kuukautta on ehdoton takaraja!

Pari kertaa keskustelin sitten uuden lääkärin kanssa joka vaihtoikin lääkkeitä auliisti. Hän sanoi vieläpä suoraan että älä huoli, näitä kyllä riittää kokeiltavaksi, kun toinen oli aiemmin maininnut ettei niitä sopivia oikein ole.

Lääkkeitä siis löytyy, joten potilaan kannattaa pitää elämää siitä että lääkäri tekee työnsä kunnolla. Erilaisia lääkkeitä on, ja se kuuluu lääkärin ammattitaitoon hoitaa potilasta eikä hankkia potilaalle lisää vaikeuksia.

Seksielämä ei todellakaan ole mikään pieni mitätön sivuseikka jonka voi heittää nurkkaan pelkoja ja paniikkioireita hoidettaessa. Paniikin ja pelkojen hoidossa on erittäin tärkeää että muu elämä onnistuu hyvin, koska hyvä olo tukee parantumista.

Aloittaja, vaimosi on käyttänyt kyseistä sopimatonta lääkettä jo useamman vuoden, joten hän ei ehkä edes itse huomaa että halut ovat hävinneet juuri lääkkeen takia. Se juuri tekeekin näistä lääkkeistä niin salakavalia, koska käyttäjä ei välttämättä itse huomaa haluttomuuttaan vaikka puoliso siitä mainitsisi kerta toisensa jälkeen. Haluttomuutta ei ehkä huomata sen vuoksi koska olo ja tunne-elämä parantuu niin paljon. Tuolla parantuneella ololla voidaan jopa haluttomuutta puolustellakin, mutta se on väärin ja parisuhteessa se on jopa erittäin itsekästä ja typerää.

Aloittaja, sinä elät puolisosi kanssa parisuhteessa, joten sinullakin on sanavaltaa lääkekokeiluihin varsinkin jos seksuaalinen haluttomuus alkoi lääkkeen aloittamisen jälkeen selvästi esiintyä. Eli ota asia rohkeasti, määrätietoisesti ja rakentavasti (älä riitele, syyttele tai vaadi) esille ensin vaimosi kanssa ja sitten myös lääkärin kanssa ja pistä lääkäri töihin, eli etsimään sopiva lääke joka todella toimii, eikä pilaa seksielämäänne!

Aloittaja, mieti myös että sinun ei ole myöskään mikään pakko kestää nykyistä tilannetta vaikka teillä olisikin yhteinen lapsi. Jos vaimosi ei missään tapauksessa suostu lääkkeitä vaihtamaan ja joudut sen vuoksi kärsimään seksinpuutteesta, pistä suhde poikki ja hanki toinen nainen. Sinä elät omaa elämääsi, ja sinun ahdistuksessa kärvisteleminen vaikuttaa väistämättä myös vaimosi hyvinvointiin (tai tässä tapauksessa pahoinvointiin.) Vaimosi ei varmastikaan kärsisi tilanteestaan niin paljon jos saisi sinut rinnalleen täysillä voimilla. Sinun pitäisi saada nyt hänet ymmärtämään että sinun tyytyväisyys ja hyvä olo vaikuttaa väistämättä myös siihen että hänellä tulee olemaan hyvä olo. Te olette parisuhteessa, joten on ensiarvoisen tärkeää että teillä kummallakin on hyvä olo tukea toista vaikeina aikoina!

Tilanteenne on tällä hetkellä varmasti staattinen (ja vaimosi mielestä teillä voi mennä jopa hyvin), mutta staattinen tilanne ei välttämättä kerro mitään hyvästä ja mukavasta olosta ja se tulee erittäin hyvin ilmi siinäkin että olet jo kirjoittanut tällaisen avauksen jossa kerrot suoraan että olet miettinyt eroa. Jo sellaisen ajatteleminen kertoo siitä että sinulla ei selvästikään ole hyvä olla teidän suhteessa!

Sinun mielestäsi tilanteessa on selvä pullonkaula, joka on Cipramil. Selvittäkää se ongelma yhdessä ja hankkikaa vaimollenne halut takaisin vaihtamalla lääkettä, koska erilaisia lääkkeitä samaan vaivaan on kyllä olemassa paljon!

Mietihän millainen reaktio tulisi vaimosi lääkärille kun sanoisit hänelle suoraan että sinua vituttaa vaimosi lääkkeistä aiheutuva haluttomuus niin paljon että kohta otat hänestä eron. Sen jälkeen paukautat vielä siihen päälle että mietihän lääkäri kuinka hyvä ja onnellinen olo vaimolleni sitten tulee kun mies lähtee lääkkeen takia. Ellei lääkäri vieläkään ymmärrä pointtia, niin väännä se hänelle rautalangasta ja sano että nuo haluttomuutta lisäävät lääkkeet aiheuttavat avioeroja ja sitä kautta myös valtavasti masennusta. Kysy sitten häneltä että mitä mieltä lääkäri on, auttaisiko uusi masennuksen aihe vaimon paniikkioireiden parantumista.

Lääkärit ovat ihmisiä ja heillä on yhtä tyhmät päät käytännönasioista kuin meillä tavallisilla pulliaisillakin. Heillä on vain tieto lääkkeistä jotka sopivat eri vaivoihin. Ei heitä sen vuoksi tarvitse siis sen kummemmin kumarrella.

Mutta - Vasta ihan viimeisenä keinona jos lääkevaihtoon ja kokeiluun ei suostuta tai jos vaimosi pistää jarrut päälle, ota oma elämäsi takaisin ja ala elää sitä ja eroa!

Seksi ei todellakaan ole vain "pelkkää" seksiä. Seksi on parisuhteen komposiittiliima. Molemmilta täytyy tulla seksiä ja erotiikkaa sopivalla tyydyttävällä suhteella jotta liima olisi kestävää ja pitäisi parin yhdessä elämän loppuun asti. Jos toista puolta on liian vähän ja toista taas liian paljon, liimasauma ei kestä ja se hajoaa pitkän ajan kuluessa väistämättä. Sitten taas sanotaan että me "ajauduimme erillemme".

Ottakaa hyvät miehet osaa myös vaimojenne ja tyttöystävienne lääkekokeiluihin, älkääkä suostuko kärvistelemään ja nöyristelemään lääkäreitä jotka haluavat vain päästä helpolla. Vaatikaa oikeuksianne hyvään hoitoon!

Kertokaa myös ihan suoraan ja kiertelemättä lääkärille jos seksielämään tulee lääkkeen käytön vuoksi ongelmia! Olen omalla kohdalla käynyt jo muutamalla eri lääkärillä näiden vuosien aikana ja harvinaisen vähän he tietävät tästä seksiin ja seksielämään vaikuttavasta puolesta - jotkut tuntuvat jopa häpeilevän sitä aihetta. Toiset lääkärit suorastaan jopa vähättelevät mielenterveyspotilaan seksielämää ja kuvittelevat ettei sitä saisi edes olla kun kerran aletaan hoitamaan potilaan ongelmia. Toivotan tsemppiä ja jaksamista teille kummallekin! Peloissa, masiksessa, paniikkioireissa, ahdistuksessa, jne. on kestämistä jo muutenkin, joten seksielämän tappaminen mielialalääkkeen toimesta ei varmasti tunnu hyvältä.

tämä. kirjoitti:

Kärsin itse samasta asiasta, eli paniikkihäiriöistä ja peloista jotka erittäin hyvin häiritsevät elämää ja välillä lamauttavatkin täysin.

Masennuksen aiheuttama haluttomuus on ihan eri asia kuin lääkkeen aiheuttama haluttomuus. Masennuksen aiheuttama haluttomuus kyllä väistyy kun masennus alkaa hellittämään. Se ongelma täytyy vain kestää niin kauan kuin potilas on masentunut. Sen sijaan lääkkeen aiheuttama haluttomuus ei väisty ennenkuin lääkkeen käyttö lopetetaan. Jos on mahdollista käyttää toista lääkettä, sellaista haluttomuus tai kyvyttömyys tilannetta ei tarvitse kestää yhtään.

Olen itse käyttänyt myös noita mielialalääkkeitä aktiivisesti joten tiedän kyllä hyvin mitä käytte läpi. Muistakaa että lääkkeitä saa vaihtaa ja psykiatrille voi lääkevaihtoa ehdottaa ihan suoraan jos seksiongelmia ilmenee.

Olen itse pitänyt sen linjan, että kun elämässä muuten menee kaikki päin vittua, niin lisää vaikeuksia ei tarvitse vapaaehtoisesti hankkia. Eli jos sainkin muun elämäni kuntoon lääkkeillä, mutta samalla lääkkeillä lähti sitten halut että kyvyt, niin vaadin lääkkeen vaihtamista. Tuollainen ongelmasta toiseen ongelmaan -tilanne ei toiminut kohdallani ollenkaan. Seksikyvyttömyys ja hienoinen halujen lasku vain masensi entisestään huonoa oloa, eikä silloin kiinnostanut enää hittojakaan mitkään terapiat tai edes parantumiset!

Ensimmäinen lääkärini oli semmoinen jääräpää että koko ajan ehdotti parin kuukauden katsomista jos lääke jostain syystä alkaisikin toimia ja halut ja kyvyt palaisivat. Lääkkeiden ohjeissa kuitenkin lukee selvästi että sivuvaikutusten pitäisi kadota kahden kuukauden SISÄLLÄ. Se ei siis tarkoita sitä että aina kahden kuukauden jälkeen odoteltaisiin toiset kaksi kuukautta jos vaikka sitten vuoden varrella lääke alkaisikin toimia. Jos sivuvaikutukset eivät kahdessa kuukaudessa lähde, niin sitten otetaan uusi lääke kokeiltavaksi! Ja pitäkää päänne, tuo kaksi kuukautta on ehdoton takaraja!

Pari kertaa keskustelin sitten uuden lääkärin kanssa joka vaihtoikin lääkkeitä auliisti. Hän sanoi vieläpä suoraan että älä huoli, näitä kyllä riittää kokeiltavaksi, kun toinen oli aiemmin maininnut ettei niitä sopivia oikein ole.

Lääkkeitä siis löytyy, joten potilaan kannattaa pitää elämää siitä että lääkäri tekee työnsä kunnolla. Erilaisia lääkkeitä on, ja se kuuluu lääkärin ammattitaitoon hoitaa potilasta eikä hankkia potilaalle lisää vaikeuksia.

Seksielämä ei todellakaan ole mikään pieni mitätön sivuseikka jonka voi heittää nurkkaan pelkoja ja paniikkioireita hoidettaessa. Paniikin ja pelkojen hoidossa on erittäin tärkeää että muu elämä onnistuu hyvin, koska hyvä olo tukee parantumista.

Aloittaja, vaimosi on käyttänyt kyseistä sopimatonta lääkettä jo useamman vuoden, joten hän ei ehkä edes itse huomaa että halut ovat hävinneet juuri lääkkeen takia. Se juuri tekeekin näistä lääkkeistä niin salakavalia, koska käyttäjä ei välttämättä itse huomaa haluttomuuttaan vaikka puoliso siitä mainitsisi kerta toisensa jälkeen. Haluttomuutta ei ehkä huomata sen vuoksi koska olo ja tunne-elämä parantuu niin paljon. Tuolla parantuneella ololla voidaan jopa haluttomuutta puolustellakin, mutta se on väärin ja parisuhteessa se on jopa erittäin itsekästä ja typerää.

Aloittaja, sinä elät puolisosi kanssa parisuhteessa, joten sinullakin on sanavaltaa lääkekokeiluihin varsinkin jos seksuaalinen haluttomuus alkoi lääkkeen aloittamisen jälkeen selvästi esiintyä. Eli ota asia rohkeasti, määrätietoisesti ja rakentavasti (älä riitele, syyttele tai vaadi) esille ensin vaimosi kanssa ja sitten myös lääkärin kanssa ja pistä lääkäri töihin, eli etsimään sopiva lääke joka todella toimii, eikä pilaa seksielämäänne!

Aloittaja, mieti myös että sinun ei ole myöskään mikään pakko kestää nykyistä tilannetta vaikka teillä olisikin yhteinen lapsi. Jos vaimosi ei missään tapauksessa suostu lääkkeitä vaihtamaan ja joudut sen vuoksi kärsimään seksinpuutteesta, pistä suhde poikki ja hanki toinen nainen. Sinä elät omaa elämääsi, ja sinun ahdistuksessa kärvisteleminen vaikuttaa väistämättä myös vaimosi hyvinvointiin (tai tässä tapauksessa pahoinvointiin.) Vaimosi ei varmastikaan kärsisi tilanteestaan niin paljon jos saisi sinut rinnalleen täysillä voimilla. Sinun pitäisi saada nyt hänet ymmärtämään että sinun tyytyväisyys ja hyvä olo vaikuttaa väistämättä myös siihen että hänellä tulee olemaan hyvä olo. Te olette parisuhteessa, joten on ensiarvoisen tärkeää että teillä kummallakin on hyvä olo tukea toista vaikeina aikoina!

Tilanteenne on tällä hetkellä varmasti staattinen (ja vaimosi mielestä teillä voi mennä jopa hyvin), mutta staattinen tilanne ei välttämättä kerro mitään hyvästä ja mukavasta olosta ja se tulee erittäin hyvin ilmi siinäkin että olet jo kirjoittanut tällaisen avauksen jossa kerrot suoraan että olet miettinyt eroa. Jo sellaisen ajatteleminen kertoo siitä että sinulla ei selvästikään ole hyvä olla teidän suhteessa!

Sinun mielestäsi tilanteessa on selvä pullonkaula, joka on Cipramil. Selvittäkää se ongelma yhdessä ja hankkikaa vaimollenne halut takaisin vaihtamalla lääkettä, koska erilaisia lääkkeitä samaan vaivaan on kyllä olemassa paljon!

Mietihän millainen reaktio tulisi vaimosi lääkärille kun sanoisit hänelle suoraan että sinua vituttaa vaimosi lääkkeistä aiheutuva haluttomuus niin paljon että kohta otat hänestä eron. Sen jälkeen paukautat vielä siihen päälle että mietihän lääkäri kuinka hyvä ja onnellinen olo vaimolleni sitten tulee kun mies lähtee lääkkeen takia. Ellei lääkäri vieläkään ymmärrä pointtia, niin väännä se hänelle rautalangasta ja sano että nuo haluttomuutta lisäävät lääkkeet aiheuttavat avioeroja ja sitä kautta myös valtavasti masennusta. Kysy sitten häneltä että mitä mieltä lääkäri on, auttaisiko uusi masennuksen aihe vaimon paniikkioireiden parantumista.

Lääkärit ovat ihmisiä ja heillä on yhtä tyhmät päät käytännönasioista kuin meillä tavallisilla pulliaisillakin. Heillä on vain tieto lääkkeistä jotka sopivat eri vaivoihin. Ei heitä sen vuoksi tarvitse siis sen kummemmin kumarrella.

Mutta - Vasta ihan viimeisenä keinona jos lääkevaihtoon ja kokeiluun ei suostuta tai jos vaimosi pistää jarrut päälle, ota oma elämäsi takaisin ja ala elää sitä ja eroa!

Seksi ei todellakaan ole vain "pelkkää" seksiä. Seksi on parisuhteen komposiittiliima. Molemmilta täytyy tulla seksiä ja erotiikkaa sopivalla tyydyttävällä suhteella jotta liima olisi kestävää ja pitäisi parin yhdessä elämän loppuun asti. Jos toista puolta on liian vähän ja toista taas liian paljon, liimasauma ei kestä ja se hajoaa pitkän ajan kuluessa väistämättä. Sitten taas sanotaan että me "ajauduimme erillemme".

Ottakaa hyvät miehet osaa myös vaimojenne ja tyttöystävienne lääkekokeiluihin, älkääkä suostuko kärvistelemään ja nöyristelemään lääkäreitä jotka haluavat vain päästä helpolla. Vaatikaa oikeuksianne hyvään hoitoon!

Kertokaa myös ihan suoraan ja kiertelemättä lääkärille jos seksielämään tulee lääkkeen käytön vuoksi ongelmia! Olen omalla kohdalla käynyt jo muutamalla eri lääkärillä näiden vuosien aikana ja harvinaisen vähän he tietävät tästä seksiin ja seksielämään vaikuttavasta puolesta - jotkut tuntuvat jopa häpeilevän sitä aihetta. Toiset lääkärit suorastaan jopa vähättelevät mielenterveyspotilaan seksielämää ja kuvittelevat ettei sitä saisi edes olla kun kerran aletaan hoitamaan potilaan ongelmia. Toivotan tsemppiä ja jaksamista teille kummallekin! Peloissa, masiksessa, paniikkioireissa, ahdistuksessa, jne. on kestämistä jo muutenkin, joten seksielämän tappaminen mielialalääkkeen toimesta ei varmasti tunnu hyvältä.

Kiitos hyvästä ja pitkästä kirjoituksesta.

Joitain minun tilannettani koskevia asioita:
-En ole varma, johtuuko vaimoni haluttomuus ko. lääkkeestä. En ollut koskaan kuullutkaan, että sillä voisi olla noin harmillisia sivuvaikutuksia. Sattumalta asia osui silmäään ja heti välähti, että siinähän syy siihen, mistä olin tähän asti syyttänyt enimmäkseen itseäni ja omistautumistani duunilleni. Veikkaan todellakin, että hän itse ei haluttomuuttaan edes huomaa.

-Rakastan tytärtäni sen verran, etten ole oman puutteessa elämiseni vuoksi valmis pilaamaan hänen lapsuuttaan. Lisäksi tarvitsen hänen seuraansa, enkä osaisi asua eri osoitteessa. Eli asiassa on itsekäskin puoli.

-Rakastan myös vaimoani, hänen vioistaan huolimatta. Mahdollinen ero myös tuhoaisi hänen elämänsä, sen tiedän.

Selvää on, että jotain täytyy tehdä asian korjaamiseksi, muuten nousee vielä seinä pystyyn. Otan asian puheeksi, mutta arvaan, että vaimon mielestä moista sivuvaikutusta ei ole olemassakaan. Luultavasti hän myös joko a) väittää ettei ongelmaa edes ole, tai b) sanoo, että saishan sitä jos vaan ukko suvaitsisi joskus olla paikalla eikä töissä. Vastauksiin on syynä se, että hän pelkää mahdollista lääkevaihtoa, koska on joutunut kaikki mömmöt vetämään aikana, jolloin ei edes paniikkihäiriöstä tiedetty mitään. Kohdan b suhteen hän lienee osittain oikeassakin.

Toivottavasti ongelma oikenee, mitään velvollisuudentunnosta annettua säälipillua ei edes tee mieli. Sehän on kuin jossain säikeessä näin osuvan ilmaisun: "polkis tulpatonta mopoa käyntiin". Heh, nej tack.

Ei kun nostamaan kissaa pöydälle ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Prisma-ohjelmassa kerrottiin syksyllä E-EPA:n käytöstä ja tehokkuudesta masennuksen hoidossa. On todella tehokasta tavaraa ja ilman ikäviä sivuvaikutuksia.

http://www.yle.fi/teema/tiede/laakarikilta/id7039.html

Omega-3-tutkimuksia vireillä psykiatriassa

Omega-3-rasvahapot ja eritoten E-EPA kiinnostavat nyt psykiatreja ja muitakin lääkäreitä kaikialla maailmassa. Nykyisin kaikki kliiniset tutkimukset rekisteröidään viranomaisten luetteloihin. Yhdysvaltain terveysviraston rekisterissä on tällä hetkellä 42 vireillä olevaa omega-3-tutkimusta, joista selostan tässä mutamia psykiatrian alaan kuuluvia. Lisäksi Oulun yliopistossa on vireillä nuorten E-EPA-tutkimus.

E-EPA nuorten masennuksessa
Oulun yliopistossa professori Markku Timonen johtaa tutkimusta nimeltään "Etyylieikosapentaenoaatti (E-EPA) -ravintolisän vaikutus nuorten vakavassa masennustilassa". Tutkimuksessa annetaan E-EPAa 1000 mg/vrk (2 x 500 mg) tai plaseboa. Potilaita on tarkoitus kerätä 80; heistä puolet saa aitoa E-EPAa ja puolet lumetta..

E-EPA nuorten psykoosin hoidossa
Tutkiva sairaala on Wienin yliopiston nuorisopsykiatrian klinikka. Tutkimusta johtaa psykiatrian professori Paul G. Amminger. Kaksoissokkokokeeseen valitaan 80 nuorta, joista puolet saa E-EPAa (2 g/vrk) ja puolet plasebora. Vaikuttavuusjakso kestää vuoden (52 viikkoa). Tarkoitus on selvittää E-EPAn vaikutusta psykoosin kulkuun ja taudin uusiutumisen ehkäisyyn. Tutkimusmenetelmiiin kuuluvat: PACE criteria for ARMS, PANSS, MADRS, CGI, GAF, cognitive battery. Potilaita kerätään parhaillaan. Ammingerin työryhmän katsaus omega-3-rasvahappojen biokemiallisiin vaikutusmekanismeihin on alla olevassa kirjallisuusluettelossa (Berger ym. 2006).
http://tinyurl.com/w8cko

Omega-3 lasten ja nuorten masennuksessa
Tutkiva sairaala on New York University Child Study Center, New York. Tutkimus johtaa psykiatri Vilma Gabbay. Tähän 10 viikon tutkimuksen otetaan 40 12-17-vuotiasta nuorta, joista puolet saa omega-3:a ja puolet plaseboa. Tutkimusmenetelminä Children's Depression Rating Scale-Revised (CDRS-R) ja Clinical Global Improvement scale (CGI). Tutkimus alkoi joulukuussa 2005.
http://www.clinicaltrials.gov/ct/show/NCT00312897?order=2

E-EPA vakavassa masennuksessa
Tutkiva sairaala on Massachusetts General Hospital, Boston. Tutkimusta johtaa psykiatri David Mischoulon, ja sitä rahoittaa Yhdysvaltain terveysvirasto. Potilaiden rekrytointi alkoi vuona 2001 ja tutkimuksen vaikuttavuusjakson piti päättyä elokuussa 2006. Tässä kaksoissokkokokeessa 80 potilasta (18-80 vuotta) sai kaksi kuukautta joko 1000 mg/vrk (2 x 500 mg) E-EPAa tai vastaavaa plaseboa.
http://www.clinicaltrials.gov/ct/show/NCT00096798?order=1

EPAn ja DHAn vertailu vakavassa masennuksessa
Tutkiva sairaala on niinikään Massachusetts General Hospital. Tutkimusta johtaa psykiatri David Mischoulon (hän johtaa myös edellä mainuttua tutkimusta). Tutkimusta perustellaan sillä, että masentuneilla henkilöillä tiedetään yleensä olevan puutetta näistä rasvahapoista. Tähän kaksoissokkotutkimukseen valitaan 300 potilasta, naisia ja miehiä, iältään 18-80 vuotta. Heistä 100 saa EPAa (1 /vrk), 100 DHA_ta (1 g/vrk) ja 100 pleaseboa. Vaikuttavuusjakso on 8 viikkoa (minusta liian lyhyt). Hoitojakson jälkeen koehenkilöille annetaan maksutta mahdollisuus seurantaan Depression Clinical and Research Program -ohjelmassa. Koehenkilöiden rekrytointi aloitettiin heinäkuussa 2006.
http://www.clinicaltrials.gov/ct/show/NCT00361374?order=4

Omega-3 vakavassa masennuksessa ja dystymiassa
Dystymialla tarkoitetaan yleensä kroonista lievää yhtäjaksoista masennusjaksoa, joka kestää vähintää kaksi vuotta. Tutkiva sairaala University of New South Wales, Sydney (Australia). Tätä 6 viikon tutkimusta johtaa psykiatrian Gordon B. Parker. Siihen valitaan 128 koehenkilöä, iältään 21-65 vuotta, jotka eivät parhaillaan syö masennuslääkkeitä. Potilaiden keruu alkoi lokakuussa 2005.
http://www.clinicaltrials.gov/ct/show/NCT00238758?order=8

Professori Parkerin katsaus (American Journal of Psychiatry 2006;163(6):969-78) on luettavissa vapaasti tässä linkissä
http://tinyurl.com/mz3l7
Parker toimii Black Dog Institutessa

perinteiselle lääkitykselle kirjoitti:

Prisma-ohjelmassa kerrottiin syksyllä E-EPA:n käytöstä ja tehokkuudesta masennuksen hoidossa. On todella tehokasta tavaraa ja ilman ikäviä sivuvaikutuksia.

http://www.yle.fi/teema/tiede/laakarikilta/id7039.html

Omega-3-tutkimuksia vireillä psykiatriassa

Omega-3-rasvahapot ja eritoten E-EPA kiinnostavat nyt psykiatreja ja muitakin lääkäreitä kaikialla maailmassa. Nykyisin kaikki kliiniset tutkimukset rekisteröidään viranomaisten luetteloihin. Yhdysvaltain terveysviraston rekisterissä on tällä hetkellä 42 vireillä olevaa omega-3-tutkimusta, joista selostan tässä mutamia psykiatrian alaan kuuluvia. Lisäksi Oulun yliopistossa on vireillä nuorten E-EPA-tutkimus.

E-EPA nuorten masennuksessa
Oulun yliopistossa professori Markku Timonen johtaa tutkimusta nimeltään "Etyylieikosapentaenoaatti (E-EPA) -ravintolisän vaikutus nuorten vakavassa masennustilassa". Tutkimuksessa annetaan E-EPAa 1000 mg/vrk (2 x 500 mg) tai plaseboa. Potilaita on tarkoitus kerätä 80; heistä puolet saa aitoa E-EPAa ja puolet lumetta..

E-EPA nuorten psykoosin hoidossa
Tutkiva sairaala on Wienin yliopiston nuorisopsykiatrian klinikka. Tutkimusta johtaa psykiatrian professori Paul G. Amminger. Kaksoissokkokokeeseen valitaan 80 nuorta, joista puolet saa E-EPAa (2 g/vrk) ja puolet plasebora. Vaikuttavuusjakso kestää vuoden (52 viikkoa). Tarkoitus on selvittää E-EPAn vaikutusta psykoosin kulkuun ja taudin uusiutumisen ehkäisyyn. Tutkimusmenetelmiiin kuuluvat: PACE criteria for ARMS, PANSS, MADRS, CGI, GAF, cognitive battery. Potilaita kerätään parhaillaan. Ammingerin työryhmän katsaus omega-3-rasvahappojen biokemiallisiin vaikutusmekanismeihin on alla olevassa kirjallisuusluettelossa (Berger ym. 2006).
http://tinyurl.com/w8cko

Omega-3 lasten ja nuorten masennuksessa
Tutkiva sairaala on New York University Child Study Center, New York. Tutkimus johtaa psykiatri Vilma Gabbay. Tähän 10 viikon tutkimuksen otetaan 40 12-17-vuotiasta nuorta, joista puolet saa omega-3:a ja puolet plaseboa. Tutkimusmenetelminä Children's Depression Rating Scale-Revised (CDRS-R) ja Clinical Global Improvement scale (CGI). Tutkimus alkoi joulukuussa 2005.
http://www.clinicaltrials.gov/ct/show/NCT00312897?order=2

E-EPA vakavassa masennuksessa
Tutkiva sairaala on Massachusetts General Hospital, Boston. Tutkimusta johtaa psykiatri David Mischoulon, ja sitä rahoittaa Yhdysvaltain terveysvirasto. Potilaiden rekrytointi alkoi vuona 2001 ja tutkimuksen vaikuttavuusjakson piti päättyä elokuussa 2006. Tässä kaksoissokkokokeessa 80 potilasta (18-80 vuotta) sai kaksi kuukautta joko 1000 mg/vrk (2 x 500 mg) E-EPAa tai vastaavaa plaseboa.
http://www.clinicaltrials.gov/ct/show/NCT00096798?order=1

EPAn ja DHAn vertailu vakavassa masennuksessa
Tutkiva sairaala on niinikään Massachusetts General Hospital. Tutkimusta johtaa psykiatri David Mischoulon (hän johtaa myös edellä mainuttua tutkimusta). Tutkimusta perustellaan sillä, että masentuneilla henkilöillä tiedetään yleensä olevan puutetta näistä rasvahapoista. Tähän kaksoissokkotutkimukseen valitaan 300 potilasta, naisia ja miehiä, iältään 18-80 vuotta. Heistä 100 saa EPAa (1 /vrk), 100 DHA_ta (1 g/vrk) ja 100 pleaseboa. Vaikuttavuusjakso on 8 viikkoa (minusta liian lyhyt). Hoitojakson jälkeen koehenkilöille annetaan maksutta mahdollisuus seurantaan Depression Clinical and Research Program -ohjelmassa. Koehenkilöiden rekrytointi aloitettiin heinäkuussa 2006.
http://www.clinicaltrials.gov/ct/show/NCT00361374?order=4

Omega-3 vakavassa masennuksessa ja dystymiassa
Dystymialla tarkoitetaan yleensä kroonista lievää yhtäjaksoista masennusjaksoa, joka kestää vähintää kaksi vuotta. Tutkiva sairaala University of New South Wales, Sydney (Australia). Tätä 6 viikon tutkimusta johtaa psykiatrian Gordon B. Parker. Siihen valitaan 128 koehenkilöä, iältään 21-65 vuotta, jotka eivät parhaillaan syö masennuslääkkeitä. Potilaiden keruu alkoi lokakuussa 2005.
http://www.clinicaltrials.gov/ct/show/NCT00238758?order=8

Professori Parkerin katsaus (American Journal of Psychiatry 2006;163(6):969-78) on luettavissa vapaasti tässä linkissä
http://tinyurl.com/mz3l7
Parker toimii Black Dog Institutessa

Totuus Omega-3:sta

YLE lähetti TV:ssä 28.8., 31.8. ja 2.9.2006 BBC:n tuottaman Horizon- dokumentin nimeltään Totuus omega-3:sta. Se kertoo omega-3-rasvahappojen merkityksestä lasten älykkyyteen, oppimis-ja keskittymisvaikeuksiin, sydän- ja verisuonitautietihin sekä mielenterveyteen.

Tiivistelmä
Englantilainen Oxfordin yliopiston professori Hugh Sinclair oivalsi 1940-50-luvulla, ensimmäisenä maailmassa, että eskimot sairastuvat vain harvoin sydän- ja verisuonitauteihin, koska he syövät niin paljon kalarasvaa, mutteivät juuri lainkaan kasviksia eivätkä vihanneksia. Sinclairin teoriaa pidettiin huuhaana. Kun hän itsepintaisesti piti siitä kiinni ja vaati asian tutkimista, hänet erotettiin lopulta yliopistosta. Hän perusti kotiinsa oman laboratorion, jossa hän jatkoi tutkimuksiaan olemalla itse koekaniinina. (Lue lisää professori Sinclairin elämästä.)

Ohjelma siirtyi sitten käsittelemään omega-3-rasvahappojen vaikutusta lasten oppimisvaikeuksiin ja aikuisten mielenterveysongelmiin. Oxfordin yliopiston professori John Stein oli opiskeluaikanaan tutustunut Sinclairiin ja päätti jatkaa omega-3-tutkimuksia, erityisesti lasten oppimisvaikeuksissa. Dokumentissa haastatellaan mm. psykologi Madeleine Portwoodia, joka yhdessä neuropsykologi Alexandra Richardsonin kanssa teki tunnetun Oxford-Durhamin tutkimuksen. Siinä rasvahappohoito paransi merkittävästi oppimiskykyä, lukemista ja kirjoitustaitoa noin 40 %:lla dyspraksiaa poteneista koululaisista. Tutkimus julkaistiin toukokuussa 2005 Pediatrics-lehdessä[PubMed]. Ohjelmassa Porwood kertoo lisäksi testanneensa omega-3-rasvahappoja aivan tavallisiin koululaisiin. Heidänkin lukemis-, kirjoittamis- ja keskittymiskykynsä parani huomattavasti. Monet lapset kertovat ohhjelmassa, etteivät he syö kalaa, vaan pääasiassa omega-6-rasvahappoja sisältäviä ruokia ja välipaloja.

Vastaväitteitä esitti lontoolaisen Kings Collegen ravitsemustieteen laitoksen johtaja Tom Sanders. Hänen mielestään lasten edistyminen johtui muusta kuin rasvahapoista. Hän on tosin itsekin tutkinut omega-3:n vaikutusta ja havainnut, että gramma päivässä ehkäisee sydänkohtauksen uusimista. Sanders kertoi kuuluvansa omega-3:n käytön kannattajiin. Syyskuun 2006 American Journal of Clinivcal Nutrition -lehdessä Sander ilmoittaa, ettei 45–70-vuotiaan ihmisen AA/EPA-suhde saisi olla yli 3:1 (lue artikkeli). Suomalaisilla se on noin 8:1, jopa nuorilla opiskelijoilla ja lapsilla, mutta suhde laskee nätisti E-EPAlla (lue Jyväskylän yliopiston tutkimuksista). Lontoon University Collegessa toimiva sydänlääkäri Julian Halcox kertoo määräävänsä potilailleen omega-3:a, koska se parantaa heidän ennustettaan.

Dokumentti haastattelee kreikkalaissyntyistä lastenlääkäriä, professori Artemis Simopoulosia, joka nykyisin johtaa Yhdysvalloissa omaa tiedekeskustaan. Hänen ansiotaan on, että tiedämme paljon länsimaisen ravinnon omega-6/omega-3-rasvahappojen epätasapainosta ja sen merkityksestä kroonisissa sairauksissa (lue lisää). Prof. Simopouloksen mukaan kolesterolilääkkeet – joita nyt syö 470 000 suomalaista – olisivat suurimmaksi osaksi tarpeettomia, jos vain ihmiset osaisivat riittävästi omega-3:a.

Yhdysvaltain terveysviraston psykiatri Joseph R. Hibbeln. Hän on ahkera tutkija, jonka tutkimuksia olen usein siteerannut näillä Bio-Vitan sivuilla (lue lisää). Hänen uuden tutkimuksena mukaan masennuspotilaan veren matala omega-3-pitoisuus ja korkea AA/EPA-suhde lisäävät itsemurhan riskiä (American Journal of Psychiatry 2006). Hibbeln selostaa ohjelmassa näitä tutkimuksiaan:

Hibbeln JR, Nieminen LRG, Blasbalg TL. Healthy intakes of n–3 and n–6 fatty acids: estimations considering worldwide diversity. Am J Clin Nutr 2006 83: 1483S-1493S [Free Full Text]

Hibbeln JR, Ferguson TA, Blasbalg TL. Omega-3 fatty acid deficiencies in neurodevelopment, aggression and autonomic dysregulation: opportunities for intervention. Int Rev Psychiatry. 2006;18(2):107-18 [Free Full Text]

Hibbelnin tutkimustuloksia upeana väridiasarjana

Intialaissyntyinen psykiatri Basant K. Puri (lontoolaisen Hammersmithin yliopistoklinikan MRI-yksikön johtaja) kertoo kuinka hän on kuvannut potilaittensa aivoja ja hoitanut heitä onnistuneesti EPA-rasvahapolla. Dokumentissa esiintyy Purin nuori miespotilas, jonka lääkeresistentti masennus parani täysin E-EPAlla. Olen kertonut tapauksen TÄSSÄ.

Professori Purin uusia omega-3-tutkimuksia (2006):
http://tinyurl.com/yawlq6
http://tinyurl.com/yhgsyy

Asiantuntijat pohtivat myös kasvi- ja kalaöljyistä peräisin olevien omega-3-rasvahappojen biologista tehokkuutta; tästä asiasta on saatu äskettäin aivan uutta tietoa. Sen mukaan kalaöljy on paljon tehokkaampaa. Hibbeln suosittaa tasapainottamaan omega-6/omega-3-suhdetta vähentämällä kasviöljyn linolihapon saantia ja Simopoulos puolestaan lisäämällä omega-3:n saantia. Kun omega-6:n saanti ravinnosta – suhteessa omega-3:een – ei kuitenkaan vähene vaan lisääntyy, suosittaa Hibbelnkin kalaöljyä ravintolisänä. [Suomalaiset saavat omega-3:staan 80 % rypsiöljystä ja vain 20 % kalaöljystä (lue lisää)].

Dokumentti ei tietenkään ole lopullinen totuus omega-3:sta, sillä sen valmistumisen jälkeen on julkaistu monia uusia tutkimuksia – esimerkiksi maailman suurin kalaöljytutkimus JELIS – ja uusia on parhaillaan tekeillä eri puolilla maailmaa, myös Suomessa (mm. Oulun yliopistossa). Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa E-EPA (1000 mg/vrk, 45 vrk) alensi koehenkilöiden AA/EPA-suhteen puoleen (lue lisää).

Aivojen rasvahapot ja niiden toiminta
Omega-3-tutkimuksia masennuksen hoidossa (taulukko)
Omega-3-tutkimuksia skitsofrenian hoidossa (taulukko).

Uusi aiheeseen liittyvä tutkimus:
Raskausajan masennuslääkityksestä vauvoille terveyhaittoja

Kirjallisuutta
McNamara RK. The emerging role of omega-3 fatty acids in psychiatry. Editorial. Prostaglandins Leukot Essent Fatty Acids. 2006 Aug 22. Tilaa pääkirjoitus ja muita psykiatrian professori RobertK. McNamaran uusia artikkeleita emailiisi.

Sanders TAB, Fiona Lewis F, Suzanne Slaughter S et al. Effect of varying the ratio of n–6 to n–3 fatty acids by increasing the dietary intake of -linolenic acid, eicosapentaenoic and docosahexaenoic acid, or both on fibrinogen and clotting factors VII and XII in persons aged 45–70 y: the OPTILIP Study. Am J Clin Nutr 2006; 84: 513-522. [Abstract]

Jabbar R, Saldeen T. A new predictor if risk för cardiac sudden death. Upsala Journal Med Sci 2006;1112)169-78 [Free Full Text. pdf]

Jacobson T. A. Secondary prevention of coronary artery disease with omega-3 Fatty acids. Am J Cardiol. 2006;98(4 Suppl 1):61-70 [PubMed