mehän emme ole huonoja äitejä!!!ei kukaan meistä vaikka olisimme yh,taityöösä käyvä äiti yms....jokainen olemme paras äiti lapsellemme!!!!ja jos masentaa niin todella rohkeaa ja hyvää äitiyttä on hakea apua!!!hyvä me äidit!!!!
olemme hyviä äitejä!!!
ääppänä06
1296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselle tulee näitä lukiessa mieleen kuinka oma äitini sairastui masennukseen sisaruksen saatuaan. Minähän olin siinä iässä, etten tuollaista osannut edes nähdä. Ainoa tapa, jona tämä näkyi oli se, kuinka vieläkin muistan sen, kun silloin 4-vuotiaana äitini oli minulle todella ilkeä. Myöhemminkin hän oli puhunut ettei vain yksinkertaisesti sietänyt minua silmissään. Tietysti se oli pienelle tytölle todella vaikeaa kun ei tiennyt mitä teki väärin kun äiti ei ollut koskaan mihinkään tyytyväinen mitä juuri minä tein. Muistan vain jotenkin asiasta murehtineeni isälleni ja sen jälkeen se käytös lakkasi täysin.
Myöhemmin kun on ajatellut, miten kamala se masennus voi olla; pieni vauva hoidettavana ja toinen siinä vielä kaiken lisäksi, niin yhä enemmän osaa arvostaa sitä miten hyvä äiti hän lopulta oli jopa silloin kun pystyi ne tunteet hillitsemään ja jotka eivät hänelle itsellekään varmasti olleet helppoja. Vasta paljon myöhemmin äitini puhui tästä masennuksestaan enkä itse ollut huomannut mitään muuta kuin sen kiukun, joka sitten lakkasi. Eli masennuksestakin selviää ja se ei ole merkki huonosta äidistä. Päinvastoin, merkitseehän sekin jotain että silti jaksaa ponnistaa tai vaihtoehtoisesti kuten jotkut täälläkin hakevat sitä apua. Huono äiti? Pöh :)
Hauskaa joulua kaikille!